Ihana Eeva Kilpi!

Ladataan...

Hyvin asiallinen ja informatiivinen postausotsikko, tiedän. Muuhun en kuitenkaan pysty, koska Eeva Kilpi on niin - no, ihana, ihana huutomerkillä.

 

Olen kasvanut tähän ajatukseen vähitellen vuosien myötä. Olen lukenut joitakin Kilven teoksia ja aistinut niiden viisauden: esimerkiksi kirjan Unta vain haluaisin joskus lukea uudelleen. Varsinaisesti intoni ja ihailuni kuitenkin syttyi, kun luin helposti lähestyttävän mutta silti paljon ajatuksia herättävän ja tärkeän runokokoelman Perhonen ylittää tie. Mieleeni ovat jääneet siitä mm. luontorunot, niin esteettiset kuin ekologisesta kantaaottavat.

 

Tänä syksynä koin ensin iloa ja liikutusta Kuolinsiivouksen äärellä. Sitten luin lokakuun Eeva-lehdestä Kilven haastattelun. Siinä Kilpi kertoo avoimesti hänelle oleellisista asioista, niistä jotka ovat pitkälti hänen tuotantonsakin keskeisiä teemoja: naiseudesta ihmissuhteista, eläimistä, luonnonsuojelusta - ja etenkin nyt 84-vuotiaana vanhuudesta ja kuolemastakin. 

Luin Kilven elämänläheisistä ja valoisista ajatuksistani mielelläni, mutta myönnän, että kaikkein kiinnostavimpia minusta olivat artikkelin kuvat. Kirjailija esittelee runsasta kirjahyllyään ja sanoo artikkelissa: "Lukekaa, kun olette yksinäisiä ja käyttäkää mielikuvitusta. Kirjoista löytyy kaikki!"

 

Samaa teemaa hän jatkoi eilen Helsingin kirjamessuilla. Ihmisiä istui lattiallakin, kun Tuula-Liina Varis haastatteli Kilpeä Kuolinsiivouksesta.

Heti alkuun Kilpi puuskahti suunnilleen niin, ettei kuolemisessa ole muuta ikävää kuin että haluaisi saada kaikki kirjat mukaan! Miten voi olla ilman kirjoja, ja mitä jälkeenjääneet tekevät toisen kirjoilla? Vaikka yleisöä, minuakin, nauratti, luulen että moni tunnusti mielessään joskus miettineensä tätä ongelmaa, minä ainakin olen. Todellisen lukutoukan ongelmaa, sanoisin.

Koko haastattelu sujui yleisön ihastuneen huokailun ja naurunpyrskähdysten kannustamana. En tiennyt, että Eeva Kilpi on niin hauska ja eloisa esiintyjä! Oli mainiota, kuinka hän vastaili Variksen kysymyksiin humoristisesti, selvästi suosiostaan nauttien mutta ylpeilemättä. 

Oli kuitenkin hienoa, että haastattelussa käsiteltiin iloisesta tunnelmasta huolimatta vakaviakin asioita. Tänä kohukirjasyksynä ilmeisesti kaikille kirjailijoille kuuluu esittää kysymys teosten omakohtaisuudesta ja saako kirjailija - Variksen sanoja lainatakseni - suorastaan varastaa toisten ihmisten kokemuksia teoksiinsa.

Kilven vastaus oli koskettava. Hän sanoi, ettei tiedä, lukevatko hänen poikansa hänen kirjojaan, mutta toivovat heidän tekevän niin - ja loukkaantumatta. Kilpi tunnusti, ettei osaa puhua kaikista asioista, vaan kertoo ne kirjoittaen. Tuula-Liina Varis kiteytti kirjoittamisen henkilökohtaisuuden vielä hienosti: "Jotta voi kirjoittaa jostakin, pitää ensin kokea ja tuntea se." (Tai jotenkin niin, seisoin koko esityksen ajan enkä voinut tehdä tungoksessa muistiinpanoja.)

 

Haastattelusta jäi kaikkineen hyvä ja jopa kiitollinen olo: onneksi tuollaisia viisaita, sinut itsensä kanssa olevia viisaita ihmisiä on. Eeva Kilpi luki haastattelunsa lopuksi otteen Kuolinsiivouksesta, mutta minusta haastattelua ja koko sitä kuvaa, joka minulla tuosta monipuolisesta kirjailijasta ja ajattelijasta nyt on, kuvaa hyvin esim. tämä Perhonen ylittää tien -kokoelmasta löytyvä runo:

 

Ei jätä luontokaan valinnanvaraa.

 

Kun on nähnyt lammen sylissä pilven

ja lumpeitten keskellä kuun 

on lopullisesti sielunsa armoilla.

 

Eeva Kilven haastatteluja löytyy netistäkin. Tässä Ylen Aamun kirja -ohjelman haastattelussa hän puhuu Unta vain -kirjasta ja kertoo mm. sen, että kirja on jatko-osa Häätanhut-teokselle.

Kiitos Eeva Kilpi! 

Share

Kommentit

tiia_

Luin tuon samaisen Eeva-lehden haastattelun ja se kosketti minuakin. Kilpi vaikutti siinä ihanalta, mielenkiintoiselta, pohdiskelevalta ihmiseltä. Mukavaa, että hän on juuri sellainen "livenäkin". Taitaa päätyä Kuolinsiivous lukulistalle,  ja niin, olen minäkin pohtinut sitä, kuka ihme mun kirjat perii, ja mitä niille sitten tapahtuu kun mua ei enää ole. Itse perin osan ukkini kirjoista, ja pohdin vieläkin toisinaan, että mitä ihmettä teen kirjoilla, jotka ukki oli valinnut itselleen, kirjoilla, joita minulla ei ole aikomustakaan lukea. Toisen ihmisen kirjoja on niin omituista omistaa.

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu)

Voi, minullakin oli tuo Kilven haastattelu suunnitelmissa, mutta sitten yksinkertaisesti unohdin sen kaikkien blogimiittien, muiden treffien ja _kaiken sen humun_ keskellä. Sitäkin mukavampi oli nyt lukea tunnelmiasi, kiitos!

Jenni S.

Tiia, minusta haastattelu oli niin kiinnostava, että säästän lehden! (Oli siinä muitakin kiinnostavia juttuja, varmaan eka ikinä lukemani Eeva) Voin hyvin kuvitella tuon tilanteen ukin kirjojen kanssa. Kun vaarini kuoli, olin huolissani, mihin kaikki kirjat joutuvat. Pohdin, pitääkö mun pelastaa ne ja esim. perustaa nettiantikvariaatti! Sainkin sittemmin osan, mutta vain itseäni kiinnostavia kirjoja, ja onneksi ne kirjat joita suku ei huolinut, päätyivät perheelle, joka osti vaarin asunnon. Ja silti mietin välillä, olisiko pitänyt pelastaa koko kokoelma. Ja juu, samalla tiedostan, ettei kukaan ehkä ilahtuisi ainakaan täysin minunkaan kokoelmastani... 

Kiitos, Maria. Kilven haastattelu taas oli ainoa varsinainen messuohjelma, jonka mä seurasin kunnolla. Muuten meni humuiluksi, niin käy näemmä hyvin helposti! :)

Arja (Ei varmistettu)

Kiva raportti, Kilven esiintyminen oli tosiaan valloittava. Ja hän ehti rajallisessa ajassa kertoa paljon itsestään ja työstään, joten kuulijalle antoisa tungoksesta huolimatta.

Reeta, Les! Lue! (Ei varmistettu) http://les-lue.com

Eeva Kilpi on kyllä nimenomaan IHANA! <3 Minulle tärkeitä kirjoja noiden runojen lisäksi ovat olleet mm. "Naisen päiväkirja" ja "Kuolema ja nuori rakastaja".

Ihanaa sekin, että muutkin osaavat arvostaa Kilpeä ja hän itsekin näkee kuinka rakastettu on.

Jenni S.

Arja, kiitos! Luulen, että Kilven haastattelusta tulee sellainen "tärkeä kirjamessumuisto", jonka muistaa tästä lähin aina messuilla käydessään - ja usein muutenkin.

Reeta, vaikka messuilla on aina tungos ja innokkaita faneja, en muista nähneeni aiemmin, että eläkeikäisiäkin ihmisiä istui lattialla, jotta varmasti näkee Eevan ja jaksaa kuunnella esityksen. Ihanaa! :)

Kommentoi

Ladataan...