Ingmar Bergman: Kohtauksia eräästä avioliitosta

Ladataan...

 

 

Kannattaako erota, jos ei kuitenkaan pääse toisesta eroon vuosienkaan mittaan? Tai jos eroaa, miten ero kannattaa hoitaa, että pääsee toisesta eroon? Pitääkö suhteessa olla kaikesta rehellinen?

Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta nostattaa tällaisia kysymyksiä. Väistämättä mieleen tulee myös liuta hieman ristiriitaisia adjektiiveja: pöyristyttävä, uskottava, liioitteleva, rehellinen, kauhea, huikea. Kaiken kaikkiaan kiinnostava teos, myös toisella lukukerralla. 

En yhtään ihmettele, että kirjan takakannessa on sitaatti viisi kertaa naimisisissa olleelta Bergmanilta: "Näiden kohtausten kirjoittamiseen meni kaksi ja puoli kuukautta, niiden kokemiseen aikuisen ihmisen elämä." Kuvatessaan keski-ikäisten Johanin ja Mariannen suhdetta ja avioeroa kuuden dialogiin perustuvan kohtauksen kautta Bergman tuntuu ensin revittelevän, mutta lopulta kuitenkin osuvan johonkin julman totuudenmukaiseen. Ihmiset eivät ole viisaita eivätkä mukavia, etenkään eron hetkellä - eivät edes silloin, kun he yrittäisivät käyttäytyä näennäisen sivistyneesti ja liberaalin ymmärtävästi. Itse asiassa Kohtaukset ovat hurjimpia silloin, kun Johan ja etenkään Marianne eivät suutu toisilleen, vaikka lukija aivan kihisee kiukusta päähenkilöiden puolesta.

En kuitenkaan halunnut lukea kirjaa uudelleen erodraaman ja kiukun kihinän takia, vaan sen rakenteen. Kirjassa on siis kuusi kohtausta ja ne kaikki ovat lähes pelkästään vuoropuhelua. Ja miten hienoa puhelua! Jos epäilet, ettei esim. näytelmiä voi lukea, tutustu tähän kirjaan. Bergman luo pelkillä repliikeillä aidon ja elävän tuntuisen kuvan niin Johanin ja Mariannen perheestä, suvusta ja ystäväpiiristä kuin tunteistakin. Hienoa! Näiden dialogien takia pidän kirjan yhä hyllyssäni. Pidän myös ylipäätään tämäntyyppisistä 70-luvun ihmissuhde-ajankuvakirjoista, joko ruotsalaisista tai ruotsiksi alunperin kirjoitetuista. Bergmanin teos toi mieleeni kaikuja mm. Märta Tikkasen teoksista sekä Marianne Fredrikssonin Muuttolinnuista. Tällaisessa toteavassa, yhtäaikaa hurjassa ja rauhallisessa kerrontatyylissä on jotain kiinnostavaa.

Kiinnostavaa oli myös lukea tämäkin kirja jo toistamiseen. Huomasin taas, että kirjojen uudelleen lukeminen sopii minulle. Mitä parempi kirja, sen nopeammin ja innokkaammin minulla on tapana sitä ahmia. Silloin jotain voi jäädä huomaamatta. Aloinkin nyt ajatella, että ensimmäinen lukukierros on tutustumista, toinen kirjan haltuunotto.

Onko kukaan ottanut haltuun Kohtauksia eräästä avioliitosta -elokuvaa tai -televiosarjaa? Kiinnostaisi tietää, ovatko nekin todellisia ja vaikuttavia vai jo aikansa eläneitä? Uskon jotenkin, että kirjoitettu teksti jonka maailman lukija luo osin itse, kestää paremmin aikaa kuin elokuva. Mene ja tiedä. Elokuvasta ja kirjasta löytyy joka tapauksessa kattava artikkeli esim. täältä. Elokuva on muuten saanut artikkelin kirjoittajalta täydet tähdet!

Tekstinäyte kirjan sivulta 195:

Johan: Uskotko, että kaksi ihmistä, jotka elävät päivästä toiseen yhdessä, koskaan ovat totuudellisia toisilleen? Onko se ollenkaan mahdollista?

Marianne: Meiltä se ei ainakaan onnistunut.

Johan: Onko se edes tarpeellista

Marianne: Jos sinä ja minä olisimme koko ajan puhuneet totta emmekä olisi salanneet mitään toisiltamme?

Johan: Tiesimmekö me ylipäätään salaavamme jotakin?

Marianne: Kyllä me valehtelimme tietoisesti. Ainakin minä.

 

Ingmar Bergman: Kohtauksia eräästä avioliitosta (Scener ur et äktenskap, 1973). Gummerus, 2007. 3. painos. Suom. Risto Hannula

Kustantajan kirjaesittely

Kuva Wikipedian artikkelista

Share
Ladataan...

Kommentit

Minä en ole tätä lukenut tai nähnyt, mutta haluan kyllä! Kiinnostaa kovasti sen perusteella, mitä tekstistä tiedän, ja minäkin jotenkin niin pidän ruotsalaisesta (sekä suomenruotsalaisesta) kirjallisuudesta.

Vierailija (Ei varmistettu)

On luettu pari vuotta sitten. Mulle jäi parhaiten mieleen boheemius. Tykkäsin yllättävän paljon siihen nähden, että en vielä ole täysin ymmärtänyt Bergmanin elokuvien suosiota. Sait kiinnostumaan Marianne Fredrikssonista...

Karoliina, toivottavasti luet tai näet pian! Luulen, että (kirja) kiinnostaisi sinua. Tässä oli kaiken muun kiinnostavuuden ohella tosiaan sitä vaikeasti määriteltävää (suomen)ruotsalaisuutta, ja myös vierailijan mainitsemaa boheemiutta, sellaista "sivistynyttä boheemiutta".

Vierailija, kuten yllä Karoliinalle kommentoinkin, tosiaan tietynlainen boheemius on osa tätä teosta. Fredrikssonin Muuttolinnut ei ole teemoiltaan juurikaan samankaltainen kuin Bergmanin teos (vaikka ihmissuhteita siinäkin, pääpaino tosin ihmisoikeuksissa), mutta aikakausi ja kerrontatapa ovat samantyyppisiä, tai ainakin minulla oli samanlainen fiilis kirjoja lukiessa. (Suosikkiteokseni Fredriksonilta on kuitenkin melkoisen erilainen Anna, Hanna ja Johanna, josta löytyy arvio vanhasta blogistani).

Reeta Karoliina http://kertomusjatkuu.com (Ei varmistettu)

Oi, tämä on suosikkini! :-D

Olen lukenut kirjan pariin otteeseen, nähnyt tv-sarjan (elokuva on käsittääkseni siitä sarjasta lyhennelty versio) ja nähnyt näytelmän myös teatterissa joskus nuorena. Joka kerta olen tätä rakastanut! Riippumatta oman sen hetkisen parisuhteeni tilasta olen aina löytänyt tästä kirjasta viisautta ja rehellisyyttä.

Kirja on hurja ja julma, mutta jotenkin niin tosi. Ja viiltävän hyvin kirjoitettu!

Jäin miettimään tuota kysymystäsi, että kannattaako erota, jos toisesta ei pääse eroon vuosienkaan päästä. Minun mielestäni tämä kirja kuvaa juuri sitä, etteivät ihmissuhteet ole mitään sellaista missä voi vain "päättää", että nyt tunnen näin tai näin. Nyt rakkaus on ohi ja se siitä. Tai että parisuhde kannattaa päättää, koska se ei ole kaikin puolin täydellinen. Tai, että yhdessä on pysyttävä, koska rakkautta riittää, vaikka arki olisikin yhtä helvettiä.

Minä uskon, että kun toista joskus rakastaa, niin se rakkaus ei oikeastaan koskaan katoa täysin. Sen päälle voi tulla vihaa tai katkeruutta, mutta siellä pohjalla on aina se sama ilo siitä, että tuo toinen ihminen on olemassa. Vaikkei hänen kanssaan enää haluaisikaan elää. Jotenkin tämä kirja käsittelee mielestäni juuri sitä. Rakkaus ei loppujen lopuksi koskaan katoa, ei se mahdoton tai hankalakaan rakkaus.

Näiden lisäksi kirjassa on mielestäni paljon lohtua ja ymmärrystä meitä epätäydellisiä ihmisiä kohtaan.

Kirjoitin kirjasta aikoinaan blogissani täällä:

http://kertomusjatkuu.com/blog/1127072

Siellä on myös pari mielestäni hienoa lainausta kirjasta.

Reeta Karoliina, kiitos pitkästä, monipuolisesta kommentista ja kysymysten jatkokehittelystä! Ei minunkaan mielestäni ihmissuhdekysymyksiin voi löytää yleensä ehdottomia vastauksia, mutta siinä Bergmanin kirja onkin kiinnostava, että se pistää pohtimaan ihmisten usein vatvomia kysymyksiä. Ja tosiaan, kirja on viisas ja rehellinen ja kiinnostava ja vaikka mitä, vaikka ei olisikaan itse sitä lukiessa "pohdintavaiheessa". 

Hauska kuulla, että sinä olet perehtynyt tähän teokseen muutenkin kuin kirjan kautta. Tulen katsomaan kirjoitustasi ja hienoja lainauksia. :) Toivottavasti muutkin löytäisivät tämän hienon, samaan aikaan raadollisen ja lohdullisen kirjan!

pirkko k (Ei varmistettu)

Täytyypi lukea, sait kiinnostukseni heräämään.

Pirkko k, hienoa ja toivottavasti pidät kirjasta! Luulisin, että tämä löytyy hyvin kirjastosta. Itse ostin pari vuotta sitten kirja-alesta.

Kommentoi

Ladataan...