John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Ladataan...

 

Tyttö on kuusitoistavuotias ja hänellä on syöpä. Poika on seitsemäntoistavuotias ja hänellä on syöpä. Tyttö ja poika tapaavat syöpälasten vertaistukiryhmässä, jossa melkein joka kerta rukoillaan taas yhden menehtyneen puolesta. He tutustuvat, ihastuvat, rakastuvat - ja sairastavat.

Mässäilevän ja yltiösentimaalisen teoksen lähtökohdat olisivat siis otolliset, mutta John Green onnistuu kertomaan raikkaan ja aidon tarinan, joka sekä ilahduttaa että koskettaa myös aikuista lukijaa, vaikka nuortenkirja onkin. Jotain kertonee sekin, että Time valitsi Tähtiin kirjoitetun virheen viime vuonna vuoden parhaaksi kirjaksi ja teos on myös keikkunut yli 50 viikkoa New York Timesin bestseller-listalla.

 

Sairasta ei tarvitse sääliä

 

Luulen, että aika monia ajaa ensin tällaisen kirjan ääreen uteliaisuuden sekainen kauhu: onhan ajatus nuorista sairaista hyvin riipaiseva. Tähtiin kirjoitettu virhe herättää kyllä myötätuntoa, muttei oikeastaan nuorten toivottomalla tilanteella, vaan sillä, että hahmot ovat hyvin todentuntuisia ja heistä alkaa välittää kuin ystävistä.

Päähenkilöt Hazel ja August ovat  älykkäitä, itseironiaan taipuvaisia. Ehkä rankka sairaus vaatii rankan huumorin? Silti molemmissa on herkkyyttäkin. Minäkertoja  Hazel, ainoa lapsi, huolehtii vanhempiensa tunteista, August taas haluaa yllättää Hazelin toteuttamalla tämän suurimman toiveen. Toisaalta kumpikin on tavallinen nuori, sellainen joka kiukutteleekin vanhemmilleen ja ärsyyntyy kaverien tylsille jutuille.

Päähenkilöiden tavallisuus teki kirjasta yhtäältä nopealukuisen ja sujuvan, aiheestaan huolimatta mukavan, toisaalta taas vieläkin liikuttavamman, kun hahmot eivät olleet paperisen oloisia. Vaikka ovat nämä nuoret kieltämättä aika nokkelia ja tietäviä - mutta halusin ajatella, että he ovat sitä sairaudesta huolimatta, eivät sen takia. Kirjassa tuli vahvasti ilmi käsittääkseni monien vakavasti sairaiden tai muuten kovia kokeneiden toive, että ei tulisi aina kohdatuksi ongelmansa kautta, ei kohtaisi aina sääliä. Nuorten uskomukset ja ajatukset kuulostivat uskottavilta.

 

Tilaa omille ajatuksille

 

Myös nuorten puhe kuulosti aidolta! Kirjoitin hiljattain Salla Simukan Punainen kuin veri -nuortentrilleristä ja siitä, kuinka siinä oli makuuni liikaa puhekieltä; keskustelussa kävi sitten ilmi, että puhekielisyys häiritsee muitakin lukijoita. Olikin kiinnostavaa, että seuraavaksi lukukokemukseni valikoitui nuortenkirja, joka on pääosin kirjakieltä mutta, jossa on mukana nuorille ja puhekielelle ominaista sanastoa (spoilausvaroitus, jep, kroppa). Kun teksti oli ensimmäkseen neutraalia, huomasin, että minulle jäi lukijana enemmän omaa tilaa muodostaa käsitykseni hahmoista ja tapahtumista; liian kaunis tai kaunokirjallinenkin kieli olisi luultavasti etäännyttänyt, vaikka hienoa kielenkäyttöä ihailenkin. Tietenkään suomenkielistä ja käännöskirjaa ei voi noin vain vertailla, joskin Helene Bützovin käännös tuntui hyvin hallitulta.

Huomasin myös, että se, että kyseessä on fiktiivinen teos, jätti ajatuksilleni enemmän peilaustilaa kuin jos olisin lukenut tositarinan sairaista nuorista. Silloin olisin vain kauhistellut elämän hurjuutta ja miettinyt, miten he ja heidän omaisensa oikeasti pärjäävät. Nyt pohdin, että tämä voisi olla totta, ja miltä se mahtaisikaan eri osapuolista tuntua, miltä itse luulisin tuntevani tuossa tilanteessa. En ole lukenut niin ikään tänä keväänä ilmestynyttä, syöpää sairastaneen Laura Saven kirjoittamaa Paljain jaloin -teosta, mutta kuvittelisin, että sen lukeminen olisi tavallaan koskettavampaa ja pelottavampaa kuin romaanin, koska tarina on tosi, mutta toisaalta taas yksioikoisempaa. Kyseessä on yhden oikean ihmisen kokemus, joka voi herättää minussa tunteita mutta jota en voi kovinkaan vapaasti tulkita ja pohdiskella. Ymmärtääkö kukaan, mitä tarkoitan? Huomaan, että tämä fiktio tarjoaa laajan peilauskentän -teoria oli Tähtiin kirjoitettua virhettä lukiessani vahvasti mielessäni, mutta sen avaaminen on hieman hankalaa.

 

Joka tapauksessa: suosittelen Tähtiin kirjoitettua virhettä myös aikuisille lukijoille ja kannustan tarttumaan siihen, vaikka sairausromaani tuntuisi tavalla tai toiselta hankalalta valinnalta. Yksi kirjan keskeinen teema liittyy lukemiseen ja etenkin yhden tietyn kirjan voimaannuttavaan vaikutukseen, romaani oli sikälikin kiiinnostava tuttavuus. Myönnän, että googlasin, onko Hazelille ja sittemmin myös Augustukselle tärkeäksi muodostuva teos oikeasti ilmestynyt tai onko siitä edes fiktiivisiä viitteitä netissä.

En löytänyt, mutta kirjailijan kotisivuilta osoitteesta www.johngreenbooks.com löytyy mm. videoita. Myös muut John Greenin kirjat vaikuttavat kiinnostavilta.

 

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars, 2012). Wsoy, 2013. Suom. Helene Bützow, kansi Sofia Scheutz Design

 

Kustantamon kirjaesittely

 

Share

Kommentit

Jemina
No Sex and the City

Kirja on tosiaan todella hieno, ja minäkin suosittelisin sitä ehdottomasti kaikille. Käännökseen en kyllä ollut kauhean tyytyväinen. Tekstistä kuulsi paikoin ns. englanti läpi, ja paikoin taas se ei aivan tavoittanut alkuperäisen tekstin tunnetta. Virheitäkin bongailin, ja vaihtuupa erään sivuhenkilön nimikin kesken kaiken!

Jenni S.

Jemina, ahaa, nyt alkoi kyllä kiinnostaa tuo nimen vaihtuminen, minä kun en huomannut sellaista ollenkaan. ;) Minusta käännös oli kokonaisuutena sujuva ja "hyvä paketti", vaikka jossain kohdassa muistan miettineeni, josko tekstiä olisi vielä pitänyt hieman hioa. Yleiskielisyydestään huolimatta kieli oli kyllä sellaista "rupattelevaista", niin kuin alun perin englanninkielisissä teoksissa usein on, sellaista on varmasti vaikea kääntää.

Yritän luetuttaa kirjan ystävän teinitytöllä, koska nuoren mielipide tarinasta ja kielestäkin kiinnostaisi!

Jemina
No Sex and the City

Ei käännös tosiaan surkea ollut, mutta nämä tietyt asiat vain jäivät vaivaamaan. Taisin tosin olla oikein erityisen kriittinen, sillä alkukielinen lukukokemus oli suht tuoreena muistissani. Lisäksi Green kirjoittaa niin kauniisti, että tietyt kohdat olivat jääneet erityisen hyvin mieleeni, ja niitä tuli helposti verrattua suomennokseen.

Niin, ja tukiryhmän Linda lipsahti ainakin minun painoksessani jossakin vaiheessa Lidaksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi kauhea mika kaannos pelkastaan kirjan nimessakin o.O

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi, John Green on mahtava kirjailija, ihana että hänen kirjojaan on alettu vihdoin suomentaa. Jos riittää kielitaitoa, kirjat ovat englanniksi maagisia, suosittelen muistakin Greenin kirjoja lämpimästi!

Reeta / Les! Lue! (Ei varmistettu)

Luin tämän juuri ja olipa kaikin puolin ihana kirja! Tunnelma oli vähän samanlainen kuin David Nichollsin kirjassa "Sinä päivänä", haikea ja kevyt yhtä aikaa. Ja päähenkilöinä kaksi nokkelaa nuorta.

Tykkäsin oikein erityisesti kiukkuisesta hollantilaiskirjailijasta!

Jenni S.

Reeta, kiukkuinen kirjailija oli minunkin mieleen. :) Ja kiitos kommenteista muillekin, pari kommenttia on näemmä jäänyt vastaamatta.

En ole vielä saanut ystäväni lukiolaistytön mielipidettä kirjasta, mutta ystävä oli itse lukenut jo kirjan. Minä taas huomaan, että kirja palaa välillä mieleeni sekä aiheensa että tyylinsä takia. Hyvä kirja siis! Nicholls on minulla edelleen testaamatta, mutta ehkä joskus...

Kommentoi

Ladataan...