Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Ladataan...

 

Jos Katja Kallion romaani Säkenöivät hetket olisi juoma, se olisi makeankirpeä valkoviini. Jos se olisi kukka, se olisi perinneperenna, jokin samaan aikaan hienostunut ja voimakas. Eikä johdu vain siitä, että romaani sijoittuu Hankoon, että kaikkein parhaiten se voisi olla auringonpaisteessa maaliaan rapisuttava vanha pitsihuvila: kaunis, kärsinyt, kestävä ja hieman salaperäinen.

Tämä vertauskuvien hakeminen johtuu siitä, että sain Säkenöivistä hetkistä huomattavasti enemmän irti tunnelmien ja ajatusten kuin itse tarinan osalta. Rakastan menneeseen aikaan, tässä tapauksessa hankolaisen Hotel Pension Bellevuen kesään 1914 ja sieltä sitten tuleviin vuosiin, sijoittuvia romaaneja ja ihmissuhde- ja sukukuvauksia. Ingan ja Ellyn, sittemmin Ellyn ja Beatan äiti-tytär-suhteet ja miessuhteetkin jäivät kuitenkin lukukokemuksessa taka-alalle ja hieman hahmottomiksi, vaikka Kallio oli selvästi luonut huolellisesti sekä tarinan että hahmonsa. Kallion vahvuuksiin on aina, eri tyylilajeissakin, kuulunut se, miten tarkasti hän kuvaa ihmisluonnetta ja näkee suurta pienissäkin yksityiskohdissa. Kallion teokset ovat aina valmiita, viimeisteltyjä, ja siksi tartun hänen kirjoihinsa aina luottavaisin mielin.

Tällä kertaa nuo yksityiskohdat olivat siis se, joka teki lukukokemuksesta nautinnollisen. Mietin, että tarinassa oli paljon kaikuja lempikirjoistani, tietyistä Kjell Westön ja Monika Fagerholmin romaaneista, myös Jarmo Ihalaisen raisusta mutta kauniista Perheestä ja alastomana juoksemisesta -esikoisesta, jossa niin ikään kaikuivat muut "suomenruotsalaiset sivistyneet lukuromaanit". Nuo kirjat ovat minusta kiinnostavia, rentouttavia ja innoittaviakin, mutta tämänkertainen lukufiilis olisi vaatinut jäntevämpää tarinaa, että olisin todella innostunut kertomuksesta kokonaisvaltaisesti.

Nyt innostuin siitä, että Kallio puhuu aikakauden trendin mukaisesti jazz-äidistä, ja että hän tietää, millaisia hoitoja viime vuosisadan alkupuolella annettiin kylpylöissä. Että hän tietää, miten sattumanvaraisia ihmissuhteet ovat ja kuinka toiveet, ajatukset ja askareet voivat kietoutua merkityksellisesti toisiinsa. Esimerkki sivulta 320-321:

 

Tärkein hetki oli itse asiassa se, kun hän päätti keittää kahvia. Silloin tuntui hetken aikaa siltä kuin jotakin ihanaa olisi tapahtumaisillaan. - -

Merkitsihän kahvin keittäminen sitä paitsi aina jotakin tekemistäkin. 

Ensin piti sytyttää tuli. Saatuaan puut palamaan Beata jauhoi kahvipavut, ja siinäkin meni oma aikansa. Vesi piti keittää, ja jauhettu kahvi hämmentää sekaan, ja sitten odottaa sen hautumista. Jos vielä odotti kahvin jäähtymistä, kuten hän aina teki, ja sitten joi sen hitaasti, saattoi koko hommaan mennä tunti, joskus ylikin.

Toisen tunnin sai kulumaan katselemalla hiillosta.

 

Kuten tekstinäytteestä ja toivon mukaan minun havainnoistakin selviää, tämä kirja ei ole omiaan vauhdikkaan ja juonivetoisen kerronnan ystäville. Sen sijaan se sopii kauneudenkaipuuseen, sillä vaikka kaikki kirjassa kerrottu ei ole kaunista, teos on viehättävä ja hienostunut. Sen uutuusarvo tuntuu tosin olevan siinä, että kirja on Kallion teokseksi erilainen eikä se, että se olisi kaikkiaan aivan uudenlaista kirjallisuutta (ja aikamoinen vaatimus se olisikin). Joku saattaisi pitää tarkkaa ja hiottua kerrontaa jopa pikkusievänä tai liian tietoisena omasta hienoudestaan, mutta minusta kirja teksti pysyi kuitenkin tämän suhteen hallinnassa. Hyvä niin, sillä itsetietoinen teksti, hienokin, alkaa helposti ärsyttää.

Nyt ei ärsyttänyt. Viehättävyyden ohella iloitsin siitä, että teksti tuntui tärkeältä kirjoittajalleen. Luulen, että aiheesta, miljööstä ja tarinasta tarvitsee todella pitää, että jaksaa kirjoittaa näin tarkasti. Iloitsen aina myös siitä, että kirjailija muuttuu - vaatii rohkeutta kokeilla uutta, arvelen. Olen lukenut Kalliolta kaikki muut teokset paitsi Elokuvamuisti, ja huomaan, että hän on siirtynyt viihteellisten, nopealukuisten  "nuorten naisten kirjojen" ääreltä koko ajan kohti vakavampaa ja tietyllä tavalla kunnianhimoiselta vaikuttavampaa kerrontaa. Olen pitänyt kovasti melkein kaikista Kallion teoksista ja jään kiinnostuneena odottamaan, mitä hän kirjoittaa seuraavaksi.

Sitä odotellessa vinkkaan, että YouTubessa on Katja Kallion haastattelu. Katja Kalliolla on myös Facebook-sivu ja esim. Adlibriksen sivuilta löytyy pitkä lukunäyte kirjasta Säkenöivät hetket. Blogimaailmassa kirjan on lukenut mm. Lumiomenan Katja, joka näkee kirjassa ansioita mutta pitää kerrontaa hieman ulkokohtaisena.

Vielä: lukijana on aina jännittävää, kun kirjailija kirjoittaa kollegansa teoksesta. Kirjailija Laura Honkasalolla on tuore kirjablogi, jossa hän kertoo vaikutelmiaan myös Säkenöivistä hetkistä. Honkasalon mielestä kirjan kansi ei ole onnistunut, vaan matkailujuliste"kopion" sijasta teos olisi ansainnut oman kantensa. Minusta kansi taas oli alun perinkin kutsuva ja ihastuttava, ja olen kirjan luettuanikin sitä mieltä, että se on onnistunut. Huomasin vasta luettuani, että kannen on suunnitellut kirjagraafikko Emmi Kyytsönen, jota olen haastatellut mm. juuri kirjan kansikuvien suunnitelusta ja siitä, miten e-kirja muuttaa kirjagrafiikkaa. Haastattelu löytyy täältä.

 

Katja Kallio: Säkenöivät hetket. Otava, 2013. Kansi: Emmi Kyytsönen

Kustantamon kirjaesittely

 

Ja pakko laittaa vielä toinekin tekstinäyte: kiinnostavia havaintoja lukemisen olemuksesta, s. 146:

 

Perheellä taisi olla se käsitys, että Elly rakasti lukemista, mutta hän ei ollut varma, oliko se totta. Kesäaamuisin hän kyllä tarttui kirjaan heti silmät avattuaan, luki vain pari sivua melkein hengitystään pidättäen, jottei olisi herättänyt vieressään nukkuvaa Theoa. Sitten hän laittoi kirjan pois ja nousi askareisiinsa. Iltaisin hän ei jaksanut lukea kuin muutaman rivin. Siksi kirjat eivät koskaan tuntuneet kovinkaan johdonmukaisilta tai kokonaisilta.  Useimmiten kirjan avatessaan hän oli jo unohtanut, ja joutui lukemaan samat sivut uudestaan. Nyttemmin hän oli luopunut siitä tavasta, koska oli tajunnut, ettei pääsisi koskaan kirjan loppuun. Joten hän vain jatkoi eteenpäin, luki pari seuraavaa sivua ja nautti niistä sen aikaa kuin lukeminen kesti. Pääasiassa hän nautti hetken hiljaisuudesta ja siitä, että nämä sanat kuuli vain hän itse.

Share

Kommentit

Laineilla

Ihanaa, kiitos tästä vinkistä! Kaipaan jotain kepeää, historiallista lukemista ja rakastan Hankoa. Lataan heti Elisa Kirjasta luettavaksi!

Jemina
No Sex and the City

Honkasalon blogi vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, kiitos linkkivinkistä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiinnostava juttu. Olen kirjasta arvioita lukiessani miettinyt, miten kirja suhtautuu Westön kirjoihin ja nyt sinä vähän avaat sitä, kiitos siitä. Itse olen aina suhtautunut Kallioon vähän epäillen (pelkkää ennakkoluuloa, myönnän) enkä ole hänen kirjojaan lukenut, mutta tämä on kummasti alkanut kiinnostaa. Ehkä pitää hankkia kirja käsiinsä, niin voi ainakin sanoa vähän perustellumman mielipiteensä siitä, mitä mieltä olen Kallion kirjoista.

Samaa mieltä olen kanssasi kannesta, minusta se houkuttaa lukemaan.

t. rekisteröimätön jaana täältä toisen tähden alta.

Jenni S.

Medusa, ole hyvä! Kirja sopii kyllä mielestäni noihin määreisiin oikein mainiosti. Toivottavasti viihdyt kirjan parissa!

Jemina, ja ole hyvä sinäkin. Linkkivinkki tuli alun perin ystävältäni minulle, mutta hyvä, että siitä on iloa muillekin. :)

Jaana, tämä oli minusta aika erilainen kuin Kallion aiemmat kirjat. Niissä liikutaan nykyajassa ja kerronta on suoraviivaisempaa; tämä on paljon monikerroksisempi kirja muutenkin kuin ajallisesti. Kokeile ihmeessä! Jos et muuta, niin luultavasti pidät ainakin tarkasta aikojen ja tapojen kuvauksesta, luulen.

Sinisukka (Ei varmistettu)

Hei!

Tama on pakko lukea! Vain kolme sanaa tekstissasi riitti vakuttamaan minut: jazz-aiti (ihana kasite, makin haluan olla jazz-mum!) ja Belle époque. Ulkomailla asumisen ainoa ikava puoli on, etta kirjojen saapumista taytyy aina odottaa hieman (en ole, ainakaan viela, e-kirjakoukussa)...

Kiitos siis takysta! Nyt paasen vihdoin tutustumaan Kallioon (juuri tamankin takia seuraan suomalaisia kirjablogeja; etta pysyn edes hieman ajantasalla kotimaan kirjailijoista ja kirjatarjonnasta).

Karoliina

Vau, olen ihan mykistynyt siitä, miten hyvin kirjoitat ja kuvailet tätä kirjaa. Bravo! Kirjoitin juuri omankin juttuni ja lähdin nyt lukukierrokselle. :)

Honkasalon blogi ei ole minulle vielä tuttu, mutta käynpä nyt sielläkin. Hauskaa muuten, että omassa jutussani kommentoin kantta oikeastaan teihin molempiin yhtyen, sillä kansi on mielestäni tosi kaunis ja houkutteleva, mutta huono siinä, että se antaa kirjasta väärän kuvan. Samoin kuin nimi.

Jenni S.

Kiitos Karoliina! Minä odottelin sinun, Kallio-fanin, bloggaustasi ja luinkin sen sitten jo viime yönä kännykällä. Tulen vielä kommentoimaan blogiisi, mutta sanon jo nyt, että hauska oli huomata, että olemme aika samaa mieltä ja kiinnittäneet huomiota samoihin asioihin niin tässä kuin muissakin Kallion kirjoissa. 

Huomaan, että Säkenöivissä hetkissä oli minulle sellaista hiljaista kauneutta ja vetovoimaa: nyt kun lukemisesta on viikko, olen jo kiintyneempi kirjaan kuin heti sen luettuani ja luulen, tai oikeastaan tiedän, että luen joskus kirjan uudestaan.

ErjaM (Ei varmistettu) http://esperanzan.blogspot.fi/

Minulla tämä oli ensimmäinen lukemani Katja Kallion kirja ja olen oikein ihastunut. En niinkään kiinnostunut henkilöistä tai tapahtumista, vaan ihastuin tuohon kokonaisvaltaiseen tunnelmaan, aikakausi tuli niin hienosti lähelle sanavalintoina, tapahtumina ja asenteina, jotka vaikuttivat taustalla. Kirjan jonkinlainen yhtenäisyys tässä ajankuvauksessa on melkein neroutta!

Kommentoi

Ladataan...