24.2.2012 jenni s.

Kissojen nimipäiväkirja ja muuta tuiki tarpeellista

Hur hur, kehrään täällä ilosta. Adlibris toimitti paketin, joka todistaa, etteivät parhaimmat kirjat ole aina kaikkein kaunokirjallisimpia tai itse asiassa kaunokirjallisuutta ollenkaan. Kissanomistajalukutoukka hurisee, kun postilaatikosta löytyy Kissojen nimipäiväkirja.

Hulivili, Jellona vai Pusikatti?

Kirjan on kirjoittanut Minna Saarelma, nimistöntutkimuksen dosentti Helsingin yliopistosta. Uskokaa tai älkää, mutta jonkun onnekkaan työhön voi kuulua mm. kissojen ensimmäisen virallisen nimipäiväkalenterin laatiminen. Se kalenteri ja yleistä tietoa kissukoiden nimistä löytyy nyt kansien välistä. (Huom! En ole löytänyt kalenteria netistä, siellä on vanhempia ja ilmeisesti vailla yliopistollista hyväksyntää olevia kissannimikalentereita; jos haluatte nimetä kissan akateemisen sivistyneesti, käyttäkää yliopistollista kissa-almanakkaa).

Kissakirjan alussa on tietoa kissojen historiasta. Se ei ole kaunista luettavaa. Vaikka esim. muinaisessa Egyptissä, niillä main josta ensimmäiset (puoli)kesykissahavainnotkin ovat, kissoja pidettiin lähes pyhinä, ovat salaperäiset moukulaiset kokeneet vaikeampiakin jaksoja. Kirjassa on hurjia tietoja:

Keskiajan Euroopassa kissoja pidettiin epäonnen tuojina ja pahan ennusmerkkeinä, nautinnonhalun ja himokkuuden perikuvina, jopa valepukuisina noitina tai vähintäänkin noitien apureina. Noitien uskottiin lentävän pääsiäisyönä luudalla Kyöpelinvuorelle, jossa ne juhlivat pahuuden voimien kanssa – ja luudan päällä matkasi myös noidan seuralainen, musta kissa. Kun noitavainot alkoivat toden teolla 1400-luvulla, myös kissat joutuivat vainon kohteeksi. Niitä poltettiin ja hakattiin kuoliaiksi tai pudotettiin kellotapulista. (s. 9)

Onneksi nyttemmin moni kissa saa elää palvottuna lellik… lemmikkinä, ja nimi on ainakin omistajan mielestä tärkeä osa kissan persoonaa. Kissojen nimipäiväkirja kertoo, millä perusteella rotukissat nimetään (usein genetiivimuotoinen kasvattajanimi + kissan oma nimi) ja mitkä ovat yleisimpiä suomalaisten kissojen nimiä.

Tässä kohtaa hurinani katkesi hetkeksi. Meillä on kissa nimeltä Cisu – edellisen omistajansa nimeämä – ja olin varma, että kotimainen versio Kisu johtaa kissannimitilastoja. Vaan ei, Kisulla ei ole edes nimpparia, Kisumisulla tosin on. Kirja tietää, että tyypillisiä suomalaiskissojen nimiä ovat Mauku, Miisu, Miuku, Miu-Mau, Mussu, Mökö, Mörri, Mörö, Nauku, Niuku, Nöpö, Sissu, Susu, Söpö, Tupsu ja Typsy. Näistä nimistä olen kuullut olevan käytössä ja tavannutkin Miisun ja Tupsun. Nämä yleiset nimet ovat kirjan mukaan sellaisia, että ne tunnistetaan juuri kisssojen nimiksi. Havainnollistuksen vuoksi kirjassa on myös tyypillisiä helposti koirien nimiksi tunnistettavia nimiä. Eläinnimitietämykseni ei taida olla huipputasoa, sillä koirien nimissä oli muutama tietämäni ja kissalle luontevana pitämäni kissan nimi (Bella, Stella, Jeppe: Bellaan olen tosin tutustunut sekä kissa- että koiramaailmassa).

Ja sitten siihen nimipäiväkalenteriin. Meillä ei näemmä päästä juhlimaan nimipäiviä ollenkaan, sillä toisenkaan kissamme Toton (sekin kissan mukana tullut nimi) nimpparia ei kissa-almanakasta löydy. Tuntemistani kissoista sentään mm. Helmillä (7.5.), Mustilla (22.9.) ja Ransulla (4.10.) on virallinen nimipäivä. Muita virallisesti noteerattuja kissasankareita ovat esim. Pekka Töpöhäntä (29.6.), Amadeus (30.7.), Bongo (23.9.) sekä Vilpertti (27.1.).

En ehkä lähtisi etsimään kissalle nimeä kalenteri kädessä – etenkään kun kalenterista ei löytynyt yhtäkään niistä muutamasta nimestä, jotka olen kaiken varalta jo päättänyt, jos meille tulee joskus lisää kissoja – mutta Minna Saarelman kirjaa on yhtä kaikki hauskaa ja mielenkiintoista tutkia. Saarelma esim. kertoo, että suomalaisista kissannimistä alkaa olla viitteitä vasta 1800-luvun kirjallisissa lähteissä. Sitä ennen kissat eivät olleet niin merkittäviä, että niitä olisi nimetty. Vuonna 1912 ilmestyi teos Kotieläintemme suomenkielinen nimistö (kirjailija Heikki Ojansuu), ja tuon ajan tavallisia kissan nimiä olivat esim. Jussi, Matti, Miero, Mooses ja Tassu.

Bonuksena kirjassa on kissanomistajien tarinoita kissoistaan ja niiden nimistä. Lopussa on kirjallisuuslista ja nettivinkkejä. Facebookissa on kuulemma julkinen ryhmä Kissannimigalleria, pitääpä tutustua.

O Appetite, thy name is Cat!

Eikä tässä vielä kaikki. Samasta kirjapaketista paljastui myös kauan himoitsemani E. T. A. Hoffmannin klassikko The Life and Opinions of the Tomcat Murr. En ole aivan varma, tulenko lukemaan sitä ainakaan lähiaikoina, mutta päätin kuitenkin hankkia kirjan englanninkielisenä kissakaunokirjallisuuskokoelmaani, kun suomeksi sitä tuntuu olevan mahdoton löytää. Kirja on vuodelta 1820 ja takakansi kertoo, että Tomcat Murr is a loveable, self-taught animal who has written his own autobiography.

Hur, kuulostaa hauskalta. Näiden uusien kirja-aarteiden kera toivotan kaikille hurisevan miellyttävää viikonloppua!