Kissojen nimipäiväkirja ja muuta tuiki tarpeellista

Ladataan...

 

Hur hur, kehrään täällä ilosta. Adlibris toimitti paketin, joka todistaa, etteivät parhaimmat kirjat ole aina kaikkein kaunokirjallisimpia tai itse asiassa kaunokirjallisuutta ollenkaan. Kissanomistajalukutoukka hurisee, kun postilaatikosta löytyy Kissojen nimipäiväkirja.

 

Hulivili, Jellona vai Pusikatti?

 

Kirjan on kirjoittanut Minna Saarelma, nimistöntutkimuksen dosentti Helsingin yliopistosta. Uskokaa tai älkää, mutta jonkun onnekkaan työhön voi kuulua mm. kissojen ensimmäisen virallisen nimipäiväkalenterin laatiminen. Se kalenteri ja yleistä tietoa kissukoiden nimistä löytyy nyt kansien välistä. (Huom! En ole löytänyt kalenteria netistä, siellä on vanhempia ja ilmeisesti vailla yliopistollista hyväksyntää olevia kissannimikalentereita; jos haluatte nimetä kissan akateemisen sivistyneesti, käyttäkää yliopistollista kissa-almanakkaa).

Kissakirjan alussa on tietoa kissojen historiasta. Se ei ole  kaunista luettavaa. Vaikka esim. muinaisessa Egyptissä, niillä main josta ensimmäiset (puoli)kesykissahavainnotkin ovat, kissoja pidettiin lähes pyhinä, ovat salaperäiset moukulaiset kokeneet vaikeampiakin jaksoja.  Kirjassa on hurjia tietoja:

Keskiajan Euroopassa kissoja pidettiin epäonnen tuojina ja pahan ennusmerkkeinä, nautinnonhalun ja himokkuuden perikuvina, jopa valepukuisina noitina tai vähintäänkin noitien apureina. Noitien uskottiin lentävän pääsiäisyönä luudalla Kyöpelinvuorelle, jossa ne juhlivat pahuuden voimien kanssa - ja luudan päällä matkasi myös noidan seuralainen, musta kissa. Kun noitavainot alkoivat toden teolla 1400-luvulla, myös kissat joutuivat vainon kohteeksi. Niitä poltettiin ja hakattiin kuoliaiksi tai pudotettiin kellotapulista. (s. 9)

Onneksi nyttemmin moni kissa saa elää palvottuna lellik... lemmikkinä, ja nimi on ainakin omistajan mielestä tärkeä osa kissan persoonaa. Kissojen nimipäiväkirja kertoo, millä perusteella rotukissat nimetään (usein genetiivimuotoinen kasvattajanimi + kissan oma nimi) ja mitkä ovat yleisimpiä suomalaisten kissojen nimiä.

Tässä kohtaa hurinani katkesi hetkeksi. Meillä on kissa nimeltä Cisu - edellisen omistajansa nimeämä - ja olin varma, että kotimainen versio Kisu johtaa kissannimitilastoja. Vaan ei, Kisulla ei ole edes nimpparia, Kisumisulla tosin on. Kirja tietää, että tyypillisiä suomalaiskissojen nimiä ovat Mauku, Miisu, Miuku, Miu-Mau, Mussu, Mökö, Mörri, Mörö, Nauku, Niuku, Nöpö, Sissu, Susu, Söpö, Tupsu ja Typsy. Näistä nimistä olen kuullut olevan käytössä ja tavannutkin Miisun ja Tupsun. Nämä yleiset nimet ovat kirjan mukaan sellaisia, että ne tunnistetaan juuri kisssojen nimiksi. Havainnollistuksen vuoksi kirjassa on myös tyypillisiä helposti koirien nimiksi tunnistettavia nimiä. Eläinnimitietämykseni ei taida olla huipputasoa, sillä koirien nimissä oli muutama tietämäni ja kissalle luontevana pitämäni kissan nimi (Bella, Stella, Jeppe: Bellaan olen tosin tutustunut sekä kissa- että koiramaailmassa).

Ja sitten siihen nimipäiväkalenteriin. Meillä ei näemmä päästä juhlimaan nimipäiviä ollenkaan, sillä toisenkaan kissamme Toton (sekin kissan mukana tullut nimi) nimpparia ei kissa-almanakasta löydy. Tuntemistani kissoista sentään mm. Helmillä (7.5.), Mustilla (22.9.) ja Ransulla (4.10.) on virallinen nimipäivä. Muita virallisesti noteerattuja kissasankareita ovat esim. Pekka Töpöhäntä (29.6.), Amadeus (30.7.), Bongo (23.9.) sekä Vilpertti (27.1.).

En ehkä lähtisi etsimään kissalle nimeä kalenteri kädessä - etenkään kun kalenterista ei löytynyt yhtäkään niistä muutamasta nimestä, jotka olen kaiken varalta jo päättänyt, jos meille tulee joskus lisää kissoja - mutta Minna Saarelman kirjaa on yhtä kaikki hauskaa ja mielenkiintoista tutkia. Saarelma esim. kertoo, että suomalaisista kissannimistä alkaa olla viitteitä vasta 1800-luvun kirjallisissa lähteissä. Sitä ennen kissat eivät olleet niin merkittäviä, että niitä olisi nimetty. Vuonna 1912 ilmestyi teos Kotieläintemme suomenkielinen nimistö (kirjailija Heikki Ojansuu), ja tuon ajan tavallisia kissan nimiä olivat esim. Jussi, Matti, Miero, Mooses ja Tassu.

Bonuksena kirjassa on kissanomistajien tarinoita kissoistaan ja niiden nimistä. Lopussa on kirjallisuuslista ja nettivinkkejä. Facebookissa on kuulemma julkinen ryhmä Kissannimigalleria, pitääpä tutustua.

 

O Appetite, thy name is Cat!

 

Eikä tässä vielä kaikki. Samasta kirjapaketista paljastui myös kauan himoitsemani E. T. A. Hoffmannin klassikko The Life and Opinions of the Tomcat Murr. En ole aivan varma, tulenko lukemaan sitä ainakaan lähiaikoina, mutta päätin kuitenkin hankkia kirjan englanninkielisenä kissakaunokirjallisuuskokoelmaani, kun suomeksi sitä tuntuu olevan mahdoton löytää. Kirja on vuodelta 1820 ja takakansi kertoo, että Tomcat Murr is a loveable, self-taught animal who has written his own autobiography.

Hur, kuulostaa hauskalta. Näiden uusien kirja-aarteiden kera toivotan kaikille hurisevan miellyttävää viikonloppua!

 

Onko sinulla lemmikkieläin ja miten ja miksi olet sen nimennyt?

 

Kirjojen tiedot: 

 

Minna Saarelma: Kissojen nimipäiväkirja. Minerva, 2012

 

E. T. A. Hoffmann: The Life and Opinion of the Tomcat Murr

Share

Kommentit

Hyrisyttävä juttu vaikka lukeudunkin enemmän koira- kuin kissaihmiseksi. Kissanimipäiväkirja vaikuttaa suloiselta ja tuosta toisesta luen mielelläni tekstisi mikäli sen jossain välissä kirjoitat.

Hyvä tietää Helmin nimipäivä, ystävälläni on nimittäin kaunis maatiainen nimeltänsä Helmi jota mielelläni muistan onnitteluilla.

Äidillä oli pienenä kaksi kissaa, molempien nimi oli Matti. Ja äidin koiran, joka käsittääkseni tuli perheeseen myöhemmin, nimi oli Teppo.

Meidän koiramme nimi oli Meri ja se tuli ihan koiran mukana. Hauskan nimestä teki se, että äiti oli useamman kerran huokaillut että ei tästä kodista puutu kuin meri. Ja Meri tuli. 

Miehen kanssa ollaan jo mietitty, mikä meidän koiramme nimeksi tulee vaikka eihän sitä ihan varmasti voi tietää ennen kuin sen karvajalan tapaa. Strömsö on ainakin ollut harkinnassa. :) Ja oli meillä joku muukin mietinnässä mutta eipä sitä nyt kumpikaan perjantai-iltana muista. Pöh.

Jenni S.

Linnea, Saarelma on kirjoittanut myös Koirien nimipäiväkirjan! :)

Ihana tuo Meri-tarina. Ja muutenkin eläinten nimet (eläimistä itsestään puhumattakaan) ovat niin ihania ja hauskoja. Toivon, että pääsen vielä itsekin nimeämään jonkun tai joitakin eläimiä, vaikka onkin toisaaalta ollut hauskaa, että on saanut eläimen nimineen kaikkineen, valmiina persoonana joka tuntee nimensä. Minusta nimi on niin tärkeä juttu, etten ole voinut muuttaa kissojen nimiä, niillehän olisi voinut tulla identiteettikriisi. Mutta jos joskus saan lisää kissoja, nimiä on tosiaan valmiina, 3 tyttöjen nimeä ja yksi poikien. Vaikka eläimienkin kanssa on varmaan niin, että sitten vasta Hänet tavattuaan tietää, onko nimi oikea vai ei. Ja pitää varmaan mieheltäkin kysyä. :) Hän on suunnitellut enemmän nimiä, joita ei voisi antaa ihmiselle, minä taas olen lähinnä valikoinut harvinaisia ihmisten nimiä, jotka mielestäni voisi "elvyttää" edes kissakäyttöön. :)

Strömsö, hauskaa!

elicorleone (Ei varmistettu)

Meidän edesmenneen kisumme nimi oli Pörri, jonka nimipäivä on 5.toukokuuta - sitäkin aina juhlittiin. En muista enää, miksi Pörri nimensä sai; todennäköisesti hyvin paksun turkkinsa vuoksi. Lyhytkarvainen siskonsa oli nimeltään Mörri, ja olivathan nuo nimet helppoja lausua pikkusiskolleni joka kisujen taloon ilmestymisen aikoihin oli neljävuotias :) Mutta mielestäni on ihanaa että kisuilla on omat nimipäivänsä, sellaisia on hauska juhlia!

Ze Anna (Ei varmistettu)

Vanhempieni kotona meillä oli ensin Pörrö ja myöhemmin Mökö.

Mulla on tietenkin Mersu ja Pikkumusta, koska niillä kuulemma sinkkumuija pärjää ihan hyvin :-) Kuten on pärjättykin.

Jenni S.

Elicorlione, Pörri tai Pörrö oli mainittu kissannimikirjassakin. Ja olen itsekin nähnyt kuvan Pörristä, joka oli kaikin tavoin muhkea. Minustakin on hauskaa, että myös kissoilla on nimpparinsa. Jos saan joskus lisää kissoja, pitää järjestää tietty kissanristäiset. :)

 

Ze Anna, mun isovanhemmilla oli koira nimeltä Mökö! Mersu ja Pikkumusta on kyllä tyylikkäät nimet, ja vielä hienot selityksetkin. :)

Saila R
S-palsta

Vai niin, olen vähän järkyttynyt kun Stellakin noteerataan KOIRAN nimeksi! Nykyisistä kissoista Mustista ja Ransusta jo sen tiesinkin. Minulla on näköjään taipumusta antaa kissoilleni koiran nimiä?!

Stella sai nimensä siitä, kun olin siihen aikaan töissä arkkitehtitoimistossa. Oltiin sovittu, että minä otan kissoista pahanpohjimmaisen, pienen mutta sisukkaan ja energisen tyttöpennun sitten, kun se tulee luovutusikään. Mietin pikkuiselle sopivaa nimeä ja töissä silmäni osuivat Frank Stellan näyttelyjulisteeseen. Stella on kaunis nimi ja tarkoittaa tähteä, Italiassa pikkulapsia saatetaan kutsua stelloiksi. 

Viljo oli ensin Vilja, mutta paljastui pojaksi ja samoihin aikoihin se tuli meille ikuisuushoitoon, minun suussani siitä tuli Viljo, mikä olikin mielestäni todella kiva nimi hassulle ja seuralliselle pitkäkarvakissalle, jolla näytti olevan lökäpöksyt. "Onks Viljoo näkyny?"

Saattaisin antaa oikean ihmisnimen mielelläni toistekin kissalle, siinä oli jotakin mukavaa mitä en osaa selittää.

Ransun oikea nimihän on Franz, josta Ransu on suomennos-lempiniminnös. Lokakuun neljäntenä on nimipäiväjuhlia vietettykin ja olen iloinen, että myös Saarelma on ottanut huomioon, että 4.10. on Fransiskus Assisilaisen, eläinten suojelupyhimyksen päivä, jolloin kaikki muidenkin maiden Francois't ja Francescot juhlivat. (Ja Suomessa Sailat ja Saijat).

Sitä paitsi se on myös Ransun syntymäpäivä ja silloin vietetään eläinten viikkoa Assisilaisen kunniaksi!

Musti on Musti koska se on niin Musti.

 

Helmi Orvokin Mamma (Ei varmistettu)

Nyt sitten tiedetään koska vietetään nimipäiväkutsuja tässä osoitteessa! Hauska kirja :)

Hauska idea tuo kissojen nimipäiväkirja. Ihan siltä kantilta, että mitkä nimet mielletään tyypillisiksi kissanimiksi, ja mitä historiaa nimiin liittyy.

Minä nimesin aikoinaan kissani näytelmien innoittamana, koska kissat hankkiessani olin hurjan innoissani teatterista. Toinen kissa on saanut nimensä niinkin vaatimattomasta kappaleesta kuin Hamlet: sen nimi on Rosencrantz. (Rakastan paitsi Hamletia, myös Tom Stoppardin mainiota Rosencrantz ja Guilderntern ovat kuolleet -näytelmää.) Rosencrantzia käytetään harvemmin, ja kissaa kutsutaan yleensä tuttavallisemmin Rosseksi.

Rossen vastikään edesmennyt sisko taas sai nimensä Antti Raivion ja Q-teatterin näytelmästi Pirun kaunis tyttö, jossa oli hurmaava kääpiösoturi nimeltä Merla Kuukunanmuna. Kissan nimi oli siis Merla.

Eeva H

Kissoja on nimetty myös pelkällä sukunimellä. Muistan yhdenkin Virtasen vai Möttönenkö se oli: porukka joka asui vallatussa talossa, nimesi huusholliin adoptoidun kisulin erään ikävän virkamiehen kaimaksi.

Meidän tummanharmaat kissat ovat nimeltään Miska ja Kielo. Ja arvaatteko, kumpi on poika, kumpi tyttö? No, nimeämisvaiheessa ei vielä tiedetty niiden sukupuolta (puolivillejä navettakissanpoikia kun olivat) eli Kielo osoittautui pojaksi ja Miska tytöksi. Kielo sai nimensä valkoisen hännänpäänsä innoittamana. Miskan ensimmäinen nimiversio oli Myrsky mutta totesimme sen arkipuheessa liian hankalaksi. Onneksi, sillä myrskyisä luonne tasaantui sittemmin. Miska on nyt varsinainen sylilellikki.

Toisinaan ihmettelen sitä, että nykyään jotkut ihmisvauvoille annettavat nimet kuulostaa ihan eläimen nimiltä (äkkiseltään en tietysti muista mitään esimerkkiä). Jotenkin olen niin konservatiivinen, että mielestäni on pidettävä erillään eläinten ja ihmisten nimet. - Vaikka, no, onhan Miska ja Kielokin käypiä myös  ihmiselle.

Vierailija (Ei varmistettu)

Omalla kissallani ei ole nimeä. Kyseessä on siis löytöeläin, joten joku jossakin on joskus kyllä ilmeisesti antanut sille nimen, en vaan itse kyseistä nimeä tiedä. Eikä minusta ole koskaan tuntunut sopivalta antaa sille toista nimeä vain omaksi huvikseni, kissa itse tietää nimensä ja se riittää ;). Kissojen nimeämisestähän on olemassa myös hieno T.S. Eliotin runokin http://allpoetry.com/poem/8453755-The_Naming_Of_Cats-by-T_S__Eliot

SA (Ei varmistettu)

Edesmennyt kissani oli nimeltään Vilma. Nimi oli annettu sille eläinsuojeluyhdistyksellä, josta kissa tuli minulle. Jostain syystä en tullut nimeä muuttaneeksi, vaikken siitä yhtään pitänyt.
Vilmalle otettiin muutama vuosi sitten kaveriksi tyttöpentu, joka sai nimekseen Sissi. Poikaystävä sai vain nimen päähänsä ja se tuntui välittömästi oikealta. Mielleyhtymä Sissistä sissisotilaaseen sekä keisarinnaan on aika hauska.
Vilman kuoltua Sissille ruvettiin miettimään uutta kissakaveria, mutta päädyimmekin hankkimaan koiranpennun. Sekarotuinen tyttö nimettiin Leeniksi. Etsin kalenterista vanhahtavia ihmisnimiä, listasin suosikit ja niistä sitten valittiin tämä.
Kuten Saila R., minäkin pidän ihmisnimistä lemmikeillä. Olemme miettineet että jos meille joskus tulisi poikakoira- tai kissa, olisi kiva antaa sille joku hassunhauska nimi kuten Pena, Pera, Pertti, Erkki tai Usko.

Jenni S.

Kiitos, kiitos kaikille! Mahtavan paljon kommentteja ja kiinnostavia nimitarinoita.  Tiedän kyllä tuon T. S. Eliotin teorian kissan monista nimistä. :) Meidän kissoilla on viralliset kasvattajanimet, kutsumanimet ja tsiljoona lempinimeä. Parhaiten tuntevat kutsumanimensä, mutta lempinimetkin usein noteerataan; äänensävyllä on myös paljon vaikutusta, suostuuko kissa kuuntelemaan saati tottelemaan esim. kutsuttaessa. ;)

Ennen kuin sain lemmikkieläimiä, olin sitä mieltä, että antaisin eläimelle "eläimen nimen". Nyt olen melko varma, että jos pääsen nimeämään jonkun eläimen, se saa ihmisen nimen ja juuri jonkun vanhan nimen, tiedän monta hienoa. Pari niistä on sellaisia, että niitä ei juurikaan käytetä enää ihmisillä, joten esim. kissa voisi omalta osaltaan auttaa nimen säilymisessä. 

Kissojen nimipäiväkirjassa olikin juttua tuosta sukunimen käytöstä kissan nimenä. Esimerkkeinä mainittiin mm. Huovinen, Lipponen, Kattinen, Kehränen ja Miirulainen. Kirjassa oli myös anekdootti, että Cisse Häkkisen bändikaverin Pantse Syrjän kissa oli Kissa Häkkinen. Kuulemma suomalaisia kissoja on myös nimetty Donneriksi Jörnin mukaan, Manuksi Mauno Koiviston innoittamana sekä mm. Tuiskuksi Antti Tuiskun kunniaksi. 

Edelleen kirjassa oli juttua siitäkin, että usein kissan ulkonäkö vaikuttaa sen nimeen. Ja Eeva H, samaa mieltä: joskus vauvojen nimet kuulostavat lemmikkien nimiltä tai ei ainakaan sellaisilta, että ne aikoinaan sopivat aikuisille aivan luontevasti (tietty sitten kun ne vauvat ovat isoja, työpaikalla on varmaan monta muutakin "lemmikkinimistä" aikuista).

Neiti Ylpön ja Stellan huoltaja (Ei varmistettu)

Mieheni oli aina halunnut kissaa ja päättänyt että sen nimeksi tulee Ylppö. Noh, meille tuli tyttökissa ja se nimettiin silti Ylpöksi. Stellan nimeen taas liittyy kaksikin eri syytä. Kuten Ylppö, niin myös Stella liittyy bändin nimeen. Stellan kasvaja on Starglitters ja Stella tarkoittaa latinaksi tähteä. :)

Jenni S.

Neiti Ylpön ja Stellan huoltaja, onneksi Ylppö ei taida välittää, onko nimi ensisijaisesti tyttö- vai poikakissan nimi! Ja Stella on tämänkin keskustelun perusteella oikein hyvä nimi kissalle. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei oli kiva tietää että nimipäiväkirja on ihan virallistettu kisu maailmaankin ;) eikös eräs mainitsematon halpis kisunruoka merkki joskus isossa kissanruokapakkauksessa jakanut mukana nimipäivä vuosikalentereita...muistelen.
Meillä kissoista vanhin ja "viisain" on Laku väristään johtuen ja kaverit peesaavat hyvin sitä nimeä eli toimii yleisnimenä kun kutsun niin kissa kun kissa tulee paikalle jos ja kun huvittaa..: ) kaveruksista Rescue kissan ristin Jojoksi kun sillä on taipumus pomppia olalle ja kolmas on se Trio. Mutta yleis nimitys kissa ja Laku toimivat parhaiten ;)
Toivon tietenkin pitkää ikää Lakulleni(tänä kesänä18v)mutta puolisoni totesi juuri, että pitää mahd. seuraajakin ristiä Lakuksi kun mikään muu nimi ei toimi kun pyydetään porukkaa syömään tai torutaan...;)
Äitin kissa löytyi Kyöstin päivänä ja oli Kyösti ja Kyöstin seuraajana touhuaa Selmi eli Anselmi..;) Siskolla on Sulo ja Simo...rakkailla lapsilla on paljon nimiä...

Jenni S.

Hei Vierailija! Joo, minustakin on hienoa, että kissoilla on ikioma almanakka. Joku kissanruokamerkki on tainnut tosiaan jaella omaa kalenteriaan, mutta tämä nyt ilmestynyt on joka tapauksessa Helsingin ylipiston almanakkatoimiston virallinen kanta kissojen nimiin. :)

Hauska kuulla kissojesi nimistä ja "sanavarastosta". Meillä kissat tuntevat nimensä, ei, tule, syömään ja ulos - ulos tosin äännetään usein ihmisten keskinäisessä puheessa vain u, sillä se aiheuttaa kovaa riehaantumista kotimme kissa-asukkaissa. Lisäksi hyvä-sana ymmärretään yleiseksi kehuksi, kannustukseksi ja rohkaisuksi, mihin nyt milloinkin tarvitaan palkitsemista tai tsemppausta.

Olen kuullut paristakin Laku-koirasta, mutta sinulla on ensimmäinen Laku-kissa, josta kuulen!

ella/Tuutusen basaari (Ei varmistettu)

Nimipäiväkirja olisi varmasti mielenkiintoista luettavaa!

Meillä on vietetty kissojen nimipäiviä vappuna, jolloin on vanhimman kissankin nimipäivä. Lyyti- ja Unna-kissa eivät ole panneet pahakseen erityishuomiota vääränä nimipäivänäkään. Kissat on nimetty verraten ihmismäisesti, joten almanakkapäivät löytyisivät jokaiselle. Unnaakin kuulemman juhlittaisiin 26.11. saamelaisen kalenterin Unnin mukaan, mikä onkin sopivasti samassa kuussa kuin kissa meille saapui. Nimissä olen pyrkinyt välttämään tavan vuoksi annettavia vaihtoehtoja, mutta kelpaisi toki sellainenkin, jos kissa vain olisi "just niin Misse!" tms.

Löytyykö kalenterista nimeä Kissa? Sen puuttuminen voisi vinkata myös Kisun puuttumisesta. Olen tuntenut muutamiakin naapurin kissoja, joiden kutsumanimi on vain ollut tällainen "epänimeltä" kuulostava, joten ehkä pelkkien kissojen ja kisujen yleisyyttä ei ole pohdittukaan kalenteria varten?

Jenni S.

Ella, mahtavaa, että vappuna onkin kissojen juhlat. Veikkaan, etteivät ainakaan silli ja serpentiini ole kissoista yhtään hullumpia nimpparilahjoja, meidän kissoista päätellen ei teekkarihatun tupsukaan. :)

En muista, oliko kalenterissa Kissa-nimeä, mutta tarkistan. :)

Mun pitäisi saada kolmas kissa jo siksi, että pääsisin antamaan nimen. Se olisi kiinnostavaa. Sekaannun aina parhaani mukaan vauvojen ja eläimien nimivalintoihin, joten haluaisin tietää, mitä tapahtuisi, kun ITSE (ja mies myös) pääsisin päättämään. Hah, lopputulos voisikin olla Misse, kun "se nyt vaan on sellainen Misse! )

 

Poikien mamma (Ei varmistettu)

Minulla on kissat Onni ja Oskari eli Onni-Poika ja Osku, ja yhteisesti kutsumanimenä on Pojat (Lellittelynimenä "Mamman pojat":). Vieraat joskus kis, kis kissoittelemalla kutsuvat niitä, mutta eivät ne sitä tunnista, vaan Pojat. Hassu juttu on tässä se että kun harkitsin kissan ottoa, päätinkin ottaa kaksi ja jostain juolahti vain mieleen että olisi hauskaa kun ne olisi Onni ja Oskari. Ja sitten kun näin kuvan suloisesta pennusta, jolla oli valkeat tassut, rintamus ja posket eli "tuxedo"väri ja hieman huolestunut, mutta skarppi ilme, niin tiesin että siinä on Onni! Onni onkin hyvin fiksu, kiltti ja rakastava; kissa joka on onni omistaa. Oskuksi valikoitui sitten toinen Onnin täysmustasta veljestä. Pojista kasvoi kauniita nuorukaisia ja jossain vaiheessa tuntui että olisihan noin kauniille kissoille voinut hienommatkin nimet antaa - mutta kasvettuaan ne ovat tulleet jotenkin ihan nimiensä oloisiksi: Oskari on velmu, itsepäinen vänkääjä, hyvin seurallinen ja hieman koiramainen, joskus rasittavakin mutta mukava möllinkäinen :)

Minna K. (Ei varmistettu)

Facebookista löytyy kuin löytyykin Kissannimigalleria, joka sai alkunsa pro gradu -tutkielmastani, jossa tutkin kissoille annettuja henkilönnimiä. (Noin puolet kaikista aineiston nimistä oli henkilönnimiä.)

Nykyään ryhmässä käsitellään muitakin kissamaisuuksia kuin "vain" nimiä, mutta uudet nimet ja nimitarinat ovat edelleen hyvin tervetulleita. Ja jos sattuu aloittamaan keskustelun, jossa pyydetään keksimään uudelle kissaperheenjäsenelle nimi, niin luvassa on varmasti vastausten ryöppy. :-)

https://www.facebook.com/groups/335580262501/

Jenni S.

Poikien mamma, niin vain meidänkin kissapoikia kutsutaan tuon tuosta "pojiksi", tosin he eivät taida itse tunnistaa sitä kutsumasanana, vaikka nimensä (+lempinimensä) ja monta muuta sanaa osaavatkin. 

Hauskasti tosiaan tuntuvat nimet ja luonteet pelaavan yhteen - eikä minulla ollut ennen omia kissoja aavistustavakaan, miten monenlaisia luonteita kissoista löytyy, jo ihan sukulaiskissoistakin! Meidän pojilla on sama emo ja ulkonäkö, mutta varsin erilaiset persoonat. Isoveli on usein kiivas, pikkuveli  melkein aina lempeä, mutta onneksi molemmat hyvin sympaattisia, sosiaalisia ja ihmisrakkaita. Koiramaisiakin tietyllä tapaa...

Minna K., kiitos että vielä linkitit tuon Kissannimigallerian tännekin!

 

von Kahvi (Ei varmistettu)

Miulla on kaksi kollikissaa, joille nimiksi tuli Nemo & Morris. Nemo on valkoinen, otsalla vaalean tuhkan harmaa "huutomerkki", ja "nemo" tarkoittaa latinaksi "ei kukaan" (kröhöm, valkoinen = ei mitään/ei kukaan, get it?) - siitä nimi. Ai juu, kyllä tuo karvanaama tykkää kun mamma laulaa Nightwishin Nemoa. <3 Morriksen nimi taas juontaa juurensa Terry Pratchettin kirjasta Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät - lukemisen arvoinen kokemus ;)
Löytyyköhän nuita nimiä kuitenkaan moisesta kalenteristakaan..? Tohdin epäillä.

Kommentoi

Ladataan...