Kurkisteletko toisten kirjahyllyihin?

Ladataan...

 

Tässä blogissa on heinäkuussa kirjahyllyteemakuukausi. Päätin niin, koska peräti kaksi ihmistä oli klikannut sydämen eräälle kommentilleni kirjahyllynjärjestelykeskustelussa (ja koska olen jälleen kerran monen kirjan loukussa, enkä ole saanut luettua yhtään teosta loppuun saakka.)

Olen kyläilemässä appivanhempieni luona. Ja heidän kirjahyllyjensä luona. Erityisesti kaunokirjallisuushylly on tullut vuosien varrella hyvin tutuksi, ja nytkin minun piti heti säällisen perilläoloajan kuluttua käydä vaivihkaa katsomassa, onko esimerkiksi Jean Rhysin Siintää Sargassomeri yhä paikoillaan. On, onneksi - en tunne anoppini lisäksi kuin yhden ihmisen, joka omistaa tuon merkillisen kirjan. Hyllytoverina tuona kirjalla on mm. Punainen mylly, eli taiteilija Henri de Toulouse-Lautrecin elämäkerta. Se löytyy myös vanhempieni hyllystä ja on kirja, jonka luin lapsena salaa - ja jonka jälkeen paluuta lastenkirjoihin ei enää ollut. Liekö syy vanhempieni ukaasien, mutten ole koskaan uskaltanut lainata tuota kirjaa heiltä. Täällä anoppilassa olen välillä lueskellut sitä ja todennut, ettei vieläkään ole uudelleen lukemisen aika. Esiteini-iän lukukokemus on painunut niin syvästi mieleen, ettei kirja tunnu vieläkään tarjoavan mitään uutta.

Muita tuttuja, tai sanoisinko peräti läheisiä kirjahyllyjä, minulle ovat lapsuudenkotini hyllyt. Niissä vetoaa tuttuus ja yllättävyys. Vanhemmillani on oiva klassikkovarasto, jota olen tosin harventanut Palautan sitten joskus -lainauksilla tehokkaasti. Viime vuosina vanhempani ovat alkaneet lukea myös uutuuksia ja vieläpä yllättävän laajasti. Ajat ovat muuttuneet, kun isä lainaa minulle Sofi Oksasta ja Katja Kettua sen sijaan, että minä jankuttaisin hänelle, että kaikenlaista kirjallisuutta voi ainakin kokeilla... Siskojeni hyllyt nuohoan läpi aina heillä kyläilessäni, totta kai. Toisella siskollani on jättimäinen String-hyllykkö tupaten täynnä romaaneja, joista moni on vielä omaa lukumakuani "vaikeampaa" lajia. Design-kirjahyllyssä voi siis olla kirjoja!

Ystävieni kirjahyllyihin en ole muodostanut näin läheistä suhdetta, mutta olen toki kolunnut nekin. Olen osallistunut kerran juhlista parhaimpiin eli kirjastohuoneen tupaantuliaisiin, ja muutenkin muistan hyvin, millaisia ystävieni hyllyt ovat. Tuttavapiirissäni dominoivat lasioviset vitriinit, mutta toki perus-Lundiaakin löytyy. Kummitätini runsas Lundia on vierashuoneessa, mikä tekee yökyläilystä erityisen mukavaa.

Eli kyllä, minä ainakin kurkistelen kirjahyllyihin aina tilaisuuden tullen. Ei haittaa, oliko kyse ensitutustumisesta vai jo pidemmästä suhteesta, jolloin tutun kirjahyllyn näkeminen tuntuu kuin palaisi vanhan ystävän seuraan. Minusta kirjahyllytutkimus on mukavaa ja aivan ymmärrettävää, jopa suotavaa toimintaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pelkästä kirjahyllystä voi harvoin tehdä suoria tai edes epäsuoria tulkintoja omistajansa kirjamausta tai persoonasta, ellei hylly ole selvästi kallellaan johonkin suuntaan. Usein hylly on kuitenkin vahvistanut ennakkokäsityksiä, ja vielä useammin tuottanut iloisia yllätyksiä tuomalla esiin yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Ai, sullakin on tää!

Ei liene yllättävä tieto, että ilahdun, jos joku haluaa tehdä kirjahyllytutkimusta minun kotonani. Meillä on yksi hylly alakerran työhuoneessa, jossa kukaan ei käy, ellen varta vasten esittele hyllyä. Yläkerrassa on lisäksi kaksi kirjahyllyä - eikä niitäkään näy, ellei vieras mene yläkertaan. En ole osannut ajatella, että joku voisi tämän takia ajatella, ettei meillä ole kirjoja ollenkaan... Jokin aika sitten eräs vieras kuitenkin ihmetteli, eikö meillä ole televisiota (on, mutta sekin on yläkerrassa). Havahduin vasta seuraavana päivänä siihen, että kukaan ei kummastellut kirjojen puutetta!

Onneksi on myös vieraita, joille kirjahyllykatselmus on vierailun kohokohta. Kirjanystävien illanistujaisissa tulee väistämättä vastaan se hetki, jolloin joku ehdottaa toiveikkaasti: "Katseltaisiinko kirjoja?" Vaikka juuri olisi syöty, juotu ja juoruttu olo raukeaksi, kaikki kirjahullut pomppaavat tuon ehdotuksen kuultuaan pontevasti ylös ja säntäävät kirjahyllyjen luokse. Ai, sullakin on tää!

 

Kurkisteletko toisten kirjahyllyihin? Millaisia kirjahyllyjä olet kohdannut? Pahastutko vai ilahdutko, jos joku haluaa kurkistaa sinun hyllyysi?

 

Share

Kommentit

Reta (Ei varmistettu) http://todellavaiheessa.blogspot.fi/

Myönnän syyllisyyteni: aina jos vierailen kaverini luona ja näen kirjahyllyn, suunnistan sen luo saman tien. Pakko katsoa, onko tuttuja kirjoja. "Hei, tämän olen lukenut! Tämä on mullakin! Oi, olin jo ihan unohtanut, että luin tämän kun olin 13-vuotias. Ai, sulla on tää, saanks lainata?" En edes ole ajatellut, että se olisi mitenkään erikoinen tapa. Hauskaa selata toisten hyllyjä, ja olen huomannut, että kaikki minunkin luona kyläilevät tekevät saman minun kirjahyllylleni.
Muutaman kaverin kirjahyllyt ovat yhtä tuttuja kuin omani. Tiedän tasan tarkkaan, mitä ne sisältävät.

Jenni S.

Reta, kiitos kommentista ja ihanaa, että sinulla on kirjahyllyyn kurkistavia vieraita.:) Kuten tässä keskustelussa käy ilmi, kirjahyllykurkistelu ei haittaa lukutoukkaa lainkaan, päinvastoin. Minä olen muuten onnistunut esittelemään mittatilaushyllyämme blogissani niin moneen otteeseen, että joskus joku meillä käynyt hihkaisee "Ai, tää on se hylly!" Se tuntuu jo hieman hassulta, vaikka onkin kivaa. Julkkishylly. ;)

tiia_

Yksinkertainen vastaus otsikon kysymykseen: aina kuin se vain suinkin on mahdollista. Ehkä salaa petyn, jos kotonamme on vieraita eikä ketään kiinnosta meidän kirjahyllyjen sisältö. :) Siskolla on hyvä, kattoon asti ulottuva moniosainen kirjahylly, jonka uumenista löytyy aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Veljellä on kotona kirjasto. Siis kokonainen iso huone, jonka jokaisella seinällä on kattoon asti ulottuva ja koko seinän levyinen kirjahylly. Siellä viihtyvät sulassa sovussa veljen venäläiset klassikkoromaanit ja veljen vaimon chick lit. Siinä perheessä luetaan niin paljon, että minä suorastaan kadehdin. 

Rakkain kirjahyllymuistoni on isovanhempieni kirjahylly. Pienenä tyttönä katsastin jokaisella visiitillä isoisän kirjat. Monet niistä olivat sotakirjoja (isoisä oli veteraani), isoja, painavia ja tärkeitä. Lempikirjani siinä hyllyssä oli kuitenkin Valittujen Palojen Lintukirja, jonka kannessa komeili upea lehtopöllö. Se kirja on nyt minulla ja niin on myös isoisän vanha kirjahylly.

Jenni S.

Tiia, en kestä! Voisiko teidän perhe adoptoida minut ihan vaan kirjahyllymielessä? Olet hyvin onnekas, kun olet sukua tuollaiselle kirjahyllylle ja vieläpä kotikirjastolle. :D

Ihanaa sekin, että olet saanut isoisäsi tärkeän kirjan. Minullakin on monia vaarini vanhoja kirjoja ja niistä kaikki ovat tärkeitä, nekin, joita ei varmastikaan lue koskaan (esim. saksankieliset koirankoulutusoppaat). Olen tainnut blogissakin kertoa, miten rauhoittavaa oli, kun vaarini tuhansista kirjoista sukuun päätymättömillekin löytyi aikoinaan uudet kodit. Kirjoja annettiin mm. sairaalaan ja, mikä parasta, isovanhempieni asuntoon muuttanut perhe halusi pitää hyllyt ja suuren osan kirjoista. Miten kutkuttavaa olisikaan muuttaa paikkaan, jossa saisi kirjahyllyn tupaantuliaislahjaksi!

honeychile

Uuh, olen unelmoinut sellaisesta kirjastohuoneesta aina! Ei ehkä tapahdu tosin koskaan... viime aikojen muutot on tosin myös karsinut kirjavarastoja, jotenkin kumma :D 

Melina G

En kurki, vaan katson ihan avoimesti. :-) Siis jos kirjahylly on jossain yleisessä tilassa. 

Jenni S.

Melina G, oikein! Ja jos kirjahylly on avoimessa paikassa, sitä oletettavasti saakin katsella avoimesti!

Katselen, ilman muuta! :) Mulla ei oikein ole sellaista vakiokyläilykohdetta jonka hyllyä tulisi kurkittua, koska perheenjäsenissä ei ole muita kirjaihmisiä ja lukevat kaveritkin asuvat kaukana ja ovat enemmän kirjaston käyttäjiä kuin hyllyyn hamstraajia. Mutta missä vain käynkin niin kyllähän katse kiinnittyy kirjakokoelmaan jos sellainen löytyy, oli se sitten iso tai pieni.

Omat hyllyni ovat olohuoneessa hyvin näkyvillä, ja toivoisin kyllä että joku vieras ymmärtäisi niistä joskus kiinnostua! ;)

Jenni S.

Satu, hahaa, toivotaan, että teille osuu vieä kylään kirjahyllytutkailija, jos hyllyt ovat noin tyrkylläkin!

einontytar (Ei varmistettu) http://www.sheferijm.vuodatus.net

Kyllä ainakin vilkaisen, miltä kirjahylly näyttää - onko kirjoja vai tyhjää täynnä. Kirjahylly kertoo aika paljon ihmisestä. Kirjahylly ja taulut on ne kaksi asiaa, joihin silmä kiinnittyy vieraissa kuin tutummissakin paikoissa.

Jenni S.

Einontytär, hyvä tuo tauluhuomio: minäkin tarkkailen tauluja! Tai, voinen sen tässä myöntää, tarkkailen kyllä aivan kaikkea. ;) Mutta kirjat ja taulut ovat tosiaan niitä esineitä, jotka kertovat tarinoita tarkemmin kuin muut kodin esineet ja elementit.

Nanna91 (Ei varmistettu) http://positiivisuusprojekti.blogspot.com

Kyylään aina toisten kirjahyllyjä, varsinkin uudempien tuttavuuksien kohdalla - onhan se nyt ihan varmaa, että kirjamaku kertoo jotain olennaista ihmisestä! :D Samoin tutkailen mahdollista dvd- tai levyhyllyä sekä tauluja. Hämmennyn edelleen usein siitä, että monilla ihmisillä ei ole kirjahyllyä tai yhtäkään taulua seinällä - miten kukaan voi elää niin kulttuurivapaassa kodissa? :<

Jenni S.

Ihania tunnustuksia, kulttuuritutkija kylävierailulla! :) Olisi kyllä (ehkä, toivottavasti) kiinnostavaa päästä kuuntelemaan, mitä joku sanoisi minunkin kodistani ja kirjahyllyistäni.

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Kyllä, kyylään hyllyjä! On huippua tehdä löytöjä toisen kirjahyllystä, varsinkin vähän tuntemattomamman ihmisen. Minun kotini on monille hämmentävä kokemus: kun muutin puolitoista vuotta sitten uuteen (pieneen) kotiin, luovuin vanhasta Lundiastani ja noin kolmasostasta kirjoistani. Mulla on eteisessä katon rajassa kirjahyllyt ja iso kirjapino makkarin lipaston päällä, mutta ei siis perinteistä kirjahyllyä missään. Välillä huomaan hämmennyksen sellaisten ihmisten kasvoilla, jotka käyvät mun luona ensimmäistä kertaa eivätkä tunne minua vielä kovin hyvin: Etkö sä omista kirjoja? Etkö sä siis lue?

Päättelen, että kirjahylly ja sen sisältö on vieläkin tosi iso tekijä siinä, kuinka sivistyneenä ja kiinnostavana ihmiset toisiaan pitävät.

 

Jenni S.

Kati, hauskaa että olet huomannut ihmisten ihmettelevän kirjattomuuttasi. Oletko sitten päästänyt heidät ihmettelemästä ja kertonut, mistä on kyse? :) Toisella siskollani oli ennen eteiskirjahylly ja se oli mainio: tulee heti hyvin kodikas ja tervetullut fiilis, kun eteisessä on kirjoja vastassa.

Luulenpa, että kirjahyllypäätelmäsi on aivan oikea!

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

No joo, olen mä lempeästi johdattanut silmienpyöritelujät eteiseen. Tosin hyllyjen syynääminen niska kenossa on vaikeaa, kun kirjat ovat niin korkealla. Ite esim. en näe niiden nimiä tarkasti ilman rillejä.

tints

Kyllä kurkistelen toisten kirjahyllyihin - ja tutkailen ihan avoimestikin, pyydän lainaan tai juttelen lukukokemuksista. Itsellänikin on kirjahyllyt olkkarin nurkassa ja täysin tirkisteltävissä. Enää en ole tosin vuosiin vastannut kenenkään kysymykseen "ooksä lukenu nää kaikki?!", mitä muinoin sai kuulla joka ikiseltä uudelta tuttavuudelta joka tuli kylään.

Jenni S.

Tints, jep, kysymykset kaikkien lukemisesta tai kommentit tyyliin "mitä järkeä on omistaa niin paljon kirjoja, ettei varmasti ole lukenut niitä kaikkia" ovat hyvin tuttuja. Tosin jossain vaiheessa minun oli helpompi vastata niihin itsevarmasti, että olen lukenut kaikki omistamani kirjat, sittemmin tilanne on riistäytynyt enkä voi kehua samalla. Mutta olen lukenut suurimman osan ja useat teokset moneen kertaan!

Olin tyytyväinen kun jokin aika sitten jouduin keskusteluun, jossa vastapuoli sanoi, ettei omista ollenkaan kirjoja. Sen sijaan, että olisi ihmetelty minun kirjahulluuttani, keskustelu kääntyi siihen, miten joku ei todellakaan omista kirjoja. Hahaa, joskus noinkin päin. ;)

Varattu nimimerkki (Ei varmistettu)

En kurki, avoimesti menen katselemaan. Teininä (ja kyllä vieläkin) parasta oli tutkia kaverin meikkipussi, nykyään meikkipussi tulee vasta kakkosena kirjahyllyn jälkeen. Ja auta armias, jos päädyn kiinnostavan miehen luokse, ja hänellä joko ei ole kirjahyllyä ollenkaan. tai se sisältää jotain hirvityksiä. Omia lempikirjoja ei omasta kirjahyllystäni hirveästi löydy, ne ovat usein muilla lainassa tai olen itse lukenut ne kirjastolainoina. Varsinkin kirjastosta lainattuja lempiteoksia tekisi mieli ostaa omaan hyllyyn "edustusmielessä", mutta odottelen että ne tulevat divarissa vastaan.

Jenni S.

:) Meikkipussitarkastelu ja edustuskirjahylly! Kohta kukaan tähän keskusteluun osallistunut ei uskalla pyytää ketään kylään - tai korkeintaan kirjahyllyä katsomaan, sitten kun hylly on edustuskunnossa.:D Hauska kommentti!

Ja juu, kirjahyllyllä on roolinsa deittailussa ja sen sujumisessa...

Mari Inka
Oisko tulta?

Kyllä minäkin tosi mieluusti suuntaan kirjahyllyn luokse. Vaikka se ei tietenkään kerro asukkaasta kaikkea, niin jotakin se kertoo. Nykyään monissa uusissa kavereiden kodeissa ei hyllyjä ole. Kirjahyllyä ei pidetään kovin kauniina sisutuselementtinä, kai? 

Mä olen vastikään muuttanut ja monista kirjoista oli pakko luopua. Osa kuskattiin vinttiin. Parhaillaan suunnittelema olkkarissa kiinteää kirjahyllyä. Sä voisit haastaa kirjablogisteja ja ihan kaikkia kuvaamaan oman hyllynsä? Se voisi olla hyvä inspiraation lähde ja toisaalta näkisitte taas, miten kivointa kirjat voivat näyttää!

 

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mä kurkistelen mielelläni muiden kirjahyllyihin. Kirjahyllystä on helppo saada jonkinlainen yleiskuva ihmisistä, vaikka en toisaalta tiedä, haluaisinko, että joku arvioisi mut meidän kirjahyllyn perusteella. Intohimoisena kahvinjuojana tsekkaan tietenkin myös, millainen "kahvikulttuuri" talossa vallitsee :D

Olen omasta kirjahyllystäni ylpeä, vaikka kirjakokoelma onkin viime vuosina kutistunut, ei kasvanut. Harmittaa, kun olen myynyt ja lahjoittanut pois paljon kirjoja ja nyt niille lopulta olisi hyvin tilaa. Enää en luovu yhdestäkään! 

Nyt mun projektina on meidän taaperon kirjahylly. On niin autuaallista löytää sinne omia lapsuuden suosikkeja (Viisikot, Tiina-sarja, Anna ystävämme, Astrid Lindgrenit yms.) ja tietenkin myös nykypäivän lastenkirjoja. Meidän taaperolla taitaa muuten olla enemmän runokirjoja kuin mulla! :)

Tiinuli (Ei varmistettu)

Romaanikirjahylly + tieto-/työkirjahyllyt - vieraiden vapaasti tutkittavissa, koska niin minäkin teen heillä kyläillessäni! Samoin saa elokuvakokoelmaa selata, onhan sekin olohuoneessa nähtävillä. Kaverilla on elokuvahuone kellarissa ja siellä mieletön leffakokoelma, josta yksissä kekkereissä minut yksinkertaisesti haettiin pois, vaikka olin ehtinyt tutkia vasta puolet. Siirryin sitten tutkimaan olohuoneen kirjahyllyä.

Teinityttäreni, vaikka ei itse lukuihmisiä olekaan, kertoi huolestuneena erään kaverin luona ensimmäistä kertaa vierailtuaan: "Niillä ei ollut yhtään kirjahyllyä. Millainen semmoinen koti on?" Kyseisessä huushollissa oli kuulemma tv joka huoneessa ja pihalla valtava trampoliini. Kertooko se sitten perheestä mitään, en tiedä.

Kun itse olin nuori, tapana oli tutkailla kiinnostavan pojan levykokoelmaa - siitäkin sai käsityksen ihmisestä. Nykynuoret kuulemma selaavat toistensa Spotify-listoja: "Aijaa, sillä on noin surkee musamaku. Ei sitten."

Itselläni ei ole yhtään taulua seinällä - vai lasketaanko sellaisiksi lapsen (kehystetyt) taideluomat ja valokuvat omasta ja sukulaislapsista? Tuota vapaata seinätilaakin on jäänyt niin kovin vähän kirjahyllyjen vuoksi.

Kommentoi

Ladataan...