Lukupiirikeskustelu: Gillian Flynn, Kiltti tyttö

Ladataan...

 

Lukupiirikeskustelun aika taas, kaikenlaiset mielipiteet ja jopa juonipaljastukset ovat sallittuja!
 

Heti alkuun täytyy sanoa, että vaikka Gillian Flynnin Kiltti tyttö ei ollut millään muotoa rakenteensa tai esimerkiksi kielensä takia hankala, en oikein tiedä, mitä mieltä itse siitä olin.

 

Aluksi kirja vei minua hyvin mukanaan. Pidin sujuvuudesta ja siitä että tunnelma oli heti jännittävä, vaikkei mitään suurta ja ihmeellistä tapahtunutkaan, pidin kevyestä, helposta rakenteesta. Joissakin trillereissä on kyse koko maailmasta ja valtiot ja mahdit kohtaavat; Kiltissä tytössä keskeisessä osassa ovat tavalliset ihmiset. Ex-toimittajan, nykyisen baarinomistajan Nick Dunnen vaimo Amy katoaa parin viisivuotishääpäivänä. Amy on aina ollut täydellisyyttä tavoitteleva mallityttö ja sittemmin mallivaimo, ja Nick yrittää selvittää hänen kohtaloaan mm. hääpäiväleikin avulla. Amy on järjestänyt omien vanhempiensa mallin mukaisesti joka hääpäivälle "radan", jossa Nickin pitää kulkea paikasta toiseen vihjeiden avulla. Aluksi Amyn puolta katoamistarinasta seurataan hänen päiväkirjamerkintöjensä kautta.

Tässä alkuosassa kirjaa Amy vaikutti minusta vähän tyhjäpäiseltä ja Nick tuntui olevan muuten vain hieman pihalla omasta elämästään niin Amyn kuin muidenkin läheistensä suhteen.

 

Sitten paljastui, että Nick ei olekaan hämmentynyt vain vaimonsa katoamisesta: Nickillä on nuori tyttöystävä, jonka olemassaolo tietenkin mutkistaa kuviota ennestään. Tämäkään ei ollut vielä mitenkään erityisen ihmeellinen juonenkäänne, mutta kaikki sen jälkeen tehdyt paljastukset olivat. Amyn kertojanäkökulma vaihtui ja kävi ilmi, että Amy onkin paitsi tiennyt miehensä salasuhteesta myös valjastanut oman katoamisensa, joka tässä vaiheessa tarinaa oli jo muodostunut murhaepäilyksi. Amu paljastuu tunteettomaksi sekopääksi, manipuloinnin mestariksi.

Ja lopuksi paljastuu, että mukava Nick on yhtä kieroonkasvanut hänkin. Loppuratkaisu pääsi hieman yllättämään minut - etenkin tunnetasolla. Minusta se oli suoraan sanottuna kauhea, ahdistava ja ällöttävä. En olisi halunnut tietää, mitä tälle kauhupariskunnalle sitten tapahtui.

 

Kaikesta kauheudesta huolimatta kävi vielä niinkin, että pidin kirjasta enemmän niin kauan kuin se oli "normaali" (vaimo on kadonnut, mies hätäilee). Kun paljastui, ettei oikein mikään kirjassa ollut totta tai ainakaan sellaista, miltä ensin vaikutti, olin jotenkin... kyllästynyt? En tiedä, ehkä olen liian tylsä ja realisminhaluinen lukija, mutta minua kiinnosti enemmän tarinan uskottavampi alkupuoli kuin lopun psykopaattinen myllerrys, vaikka se kieltämättä kaikessa kaoottisuudessaan jäikin hyvin mieleen. Jotenkin kaikki loppukäänteet yhdessä tuntuivat liioittelulta, ja aivan loppu jätti tosiaan ällöttävän olon.

 

Mitä mieltä muut olivat? Ruusuja, risuja, kehun tai ihmettelyn aiheita? 

 

Olen huomannut, että kirjaa on jo luettu jonkin verran esim. suomalaisissa kirjablogeissa. Lukemani kirjoitukset ovat enimmäkseen kehuneet kirjaa. Minä en ole niin juonivetoisten tarinoiden ystävä, että pystyisin hirveästi hehkuttamaan tällaista teosta, jossa kirjan rakenne on hyvin selvästi esillä - juonirakennetta voi ikään kuin seurata rivien välistä, jos ymmärrätte - eikä kielessäkään ole mitään erityistä, ei suomen- eikä pikaselailulla englanninkielisessäkään teoksessa. Voin kuitenkin suositella Kilttiä tyttöä koukuttavaksi (ja ällöttäväksi, sanoinko sen jo tarpeeksi monta kertaa!) kesätrilleriksi. Ymmärrän myös hyvin, miksi englanninkielisessä pokkarissa on mukana Financial Timesin kirja-arviositaatti:

 

Read it and stay single.

 

Kirjan päällimmäinen idea lienee kai juuri viihdyttää ja koukuttaa sujuvuudellaan ja nokkeluudellaan ja lisäksi muistuttaa, että ihmissuhteissa kaikki on mahdollista.

 

Vai - onko muita tulkintoja?

 

Gillian Flynnin Kiltin tytön esittely kustantamon nettisivuilla: esittelyn ohella lainauksia muutamista kotimaisista arvioista.

Share

Kommentit

Eeva Kolu

No minähän tästä jo kirjoitinkin, mutta täällä pääsen vielä horisemaan ilman pelkoa juonipaljastuksista, toisin kuin omassa blogissani.

Olen ihan samaa mieltä. Kirja oli minusta hyvä niin kauan kun se oli uskottava. Desin murha (itse asiassa koko Desin hahmo...) oli minulle se viimeinen niitti, jonka kohdalla viimeistään päätin, että tämän jälkeen on ihan sama, mitä tapahtuu. Tuon Amyn huijauksen olisin vielä kestänyt, mutta aluksi sekin tuntui aivan liian epäuskottavalta (lavastaisiko joku oikeasti oman murhansa uskottomuuden takia, jne. No kirjan edetessähän pääsimme tutustumaan Amyyn enemmän, ja tämän jälkeen oli ihan perusteltavissa, miksi ko. henkilö voisi näin tehdä, mutta alun tuottamaa pettymystä oli vähän vaikea jälkeenpäin enää korjata). Minua jäi kummastuttamaan se, miksi psykopaatti-Amy oli ylipäätään lähtenyt New Yorkista Missouriin ja antanut kaikki rahansa Nickille, kun tässä vaiheessa tuo molemminpuolinen mahtavan vaimon ja miehen esittäminen oli ilmeisesti kummankin taholta jo lakannut.

Kirjan parasta antia oli mielestäni Flynnin ajatus "Cool Girleistä" (en tiedä, miten tämä oli käännetty).  Todella osuva huomio, joka antoi myös uskottavuutta tarinalle.

Laura P...
Tyylitietotoimisto

Olen täysin samaa mieltä!! Kirjan alku rakensi tarinaa ja jännitystä vielä ihan mukavasti. Nick vaikutti tarinan pahikselta, aivan kuten psyko-Amy tahtoi lukija ajattelevankin. Kun sitten päästiin siihen keskikohdan twistiin, tarina alkoi vyöryä kohti lopun antikliimaksia. Olin lopussa pettynyt ja ärsyyntynyt.

Kuten Eeva jo omassa postauksessaankin mainitsi, ovat hahmot todella ärsyttäviä. Kummastakaan ei voi pitää, eikä kumpikaan saa lukija sympatioita. Yhdyn myös Eevan huomioon Desistä: hahmo jäi todella vajaaksi ja ohueksi. Loppu eteni niin kovaa vauhtia, ettei Desiin ehtinyt syntyä kerroksia. Vaikka hahmon tarkoitus olikin olla pakkomielteinen, niin kyllä itse ainakin kaipasin hieman tarkempaa ja syvempää motiivia.

Tarinan taustalla oleva ajatus oletetuista ja otetuista rooleista on kaikesta huolimatta mielenkiintoinen. Tässä tietysti vietynä aivan äärimmilleen, mutta varmasti jonkinlainen kuvaus aikamme odotuksista ja oletuksista. Vaikka loppu olikin melkoinen pettymys, laittoi se silti pohtimaan ihmisluonnetta. Voiko joku oikeasti olla niin kilpailuhenkinen, voitontahtoinen ja itsekäs, että kaikesta vihasta ja pahoista teoista huolimatta, jää tilanteeseen ihan vain toisen kiusaksi.

 

Jemina
No Sex and the City

Kiltti tyttö on niitä kirjoja, jotka saavat miettimään kirjojen mainostusta ja markkinointia, nykyistä hinkua julistaa aina yksi teos jännimmäksi/parhaaksi/tajunnanräjäyttävimmäksi//whatever opukseksi sinä vuonna. Etukäteishypetys ei nimittäin palvellut Kiltin tytön lukukokemusta lainkaan. Kirjasta kirjoitettuja lehtijuttuja ja arvioita kun ei ole voinut välttyä ainakin silmäilemästä, ja niistä on kaikista käynyt ilmi, että tarinassa on luvassa SUURI KÄÄNNE. Ja kun sitten heti alkuun käy ilmi, että tässä nyt kaksi epäluotettavaa kertojaa valehtelee toisilleen ja lukijalle, ei tarvitse olla nero arvatakseen mikä se suuri käänne on. Tämä otti pannuun – olisin niin mielelläni antanut käänteen vetää maton jalkojeni alta!

 

Mitä kirjan loppuun tulee, komppaan teitä kaikkia - se oli ehdottomasti kirjan heikoin kohta eikä kertakaikkiaan tuntunut siihen johtaneen jännityksen arvoiselta. Matkassa oli niin monta mutkaa ja kierrokset kovenivat koko ajan... Kunnes sitten yllättäen uuvahtivat täysin. Höh. Olin odottanut jotakin suurta ja suorastaan räjähtävää. Sen sijaan loppu tuntui melkein siltä, ettei kirjailija ollut keksinyt miten aiemmasta voisi enää peliä koventaa, ja kiireessä sitten kirjoittanut vain nopsasti ensimmäisen mieleenjuolahtaneen loppuratkaisun.

 

Samaten kirjan loppu tuntui lopussa kuittaavan kaiken tapahtuneen sillä, että henkilöhahmot ovat yksinkertaisesti pahoja, psykopaatteja ja sosiopaatteja. Tämä on aina vähän tylsää ja tuntuu liian simppeliltä, psykopaatti-leimalla lyöminen kun ei vaadi kirjailijaa selittämään hahmon tekoja sen kummemmin. Ns. normaaleista ihmisistä löytyvä pahuus on paljon pelottavampaa. Tarina olisi myös ollut kiinnostavampi, jos Nick ja Amy olisivat molemmat olleet ihan peruspenttejä, jotka tilanne vain on nyrjäyttänyt sijoiltaan ja ajanut äärimmäisyyksiin.

 

Kaikesta tästä huolimatta Flynnille on annettava myös kiitosta: ahmin kirjan yhdessä vuorokaudessa ja vein sen mukanani jopa töihin, jossa luin sitä salaa viiden minuutin pätkissä aina kun ehdin. Kiltti tyttö on siis perkeleen koukuttavaa tavaraa. Mutta oliko se kaiken kohun ja kehujen arvoinen, vuoden paras kirja? Tuskin. En usko miettiväni tarinaa vielä vuosienkin päästä. Mutta kesän kuumiin rantapäiviin Kiltti tyttö on loistavaa luettavaa.

Lilybella (Ei varmistettu)

Kerrankin arpaonni suosi ja sain blogisi kautta kirjan luettavaksi, kiitos! Olen siitä asti tietoisesti pyrkinyt välttelemään kirja-blogeja, jotten lukisi muiden arvioita ja juonipaljastuksia vaan muodostaisin oman kokemuksen kirjasta ilman muiden kokemusten tuomaa apua…en nimittäin ole kirja-analyyseja sitten kouluaikojen harrastanut. Muiden arvioita sen sijaan luen mieluusti.

En kuvaile kirjan juonta sen enempää, Kokolailla Jenni sen tässä alussa on tehnytkin (sitäkään en uskaltanut lukea loppuun, koska en halua tietää etukäteen kuinka kirja päättyy). Muutama sananen kuitenkin omasta lukukokemuksesta…

Harmillisesti viime viikko oli aivan liian kiireinen että olisin ehtinyt kirjan lukemista aloitella, joten suosiolla jätin sen viime hetkeen ja viikonlopun mökkireissuun. Siinä kalastuksen ja grillauksen välissä lukeminen sujuikin leppoisasti, kirja kun on ”helppolukuinen”. Eli minun termistölläni se tarkoittaa kirjaa, joka imaisee mukaansa ja jota lukee ahmien. Niinpä ilta-auringon laskiessa en meinannut malttaa lukemista lopettaa vaan meinasi venähtää aamuyön tunneille. Nukkuakin piti ja kirja jäi viikonloppuna hieman kesken, ajattelin että luen sen loppuun kotimatkalla autossa. Pakkailun ja mökin siivoamisen lomassa kirja kuitenkin jäi mökille ja loppuratkaisu on minulle edelleen arvoitus. Maanittelin ja polvillani rukoilin miestäni palaamaan veneellä saareen ja noutamaan kirjan….Se olisi viivästyttänyt kotimatkaa tunnilla, joten lopulta jouduin tyytymään enemmistön päätökseen ja joudun odottelemaan juhannusta, jolloin pääsen takaisin mökille ja kirjan pariin…

Tarinan edetessä, mitä itse Nickin ja Amyn avioliitosta ajattelinkaan aluksi, ei pitänyt paikkansa. Jossain vaiheessa lukemista tajusin, että inhoan molempia:). Siitä huolimatta en halunnut lukemista keskeyttää vaan kiirehtiä eteenpäin…Lukukokemuksena kirja on mielestäni yllätyksellinen, ällöttävä, mukaansatempaava. Täydellinen lomalukeminen siis. Mikäli olet lähdössä löhölomalle, pakkaa siis tämä kirja mukaan.

Marjaana77 (Ei varmistettu)

Minulle on tämä kirja tällä viikolla tulossa kirjastosta, kun ehdin sen hakemaan sieltä. Tarkoitukseni on juhannuksen aikaan lukea kirja läpi. Odotan tältä kirjalta paljon, koska kaikissa lukemissani blogeissa kehutaan kirjaa suuresti ja kirjan otsikko " Kiltti tyttö" saa kahdenlaisia mielikuvia, onkohan tyttö oikeasti kiltti vai ihan jotain muuta. Tykkään ällöttävistä kirjoista joissa on jotain psykopaattista mukana. Vaikka hetki hetkeltä ällöttää lukea kirjaa niin se kuitenkin koukuttaa sen verran paljon että on pakko jatkaa lukemista. Jotta saa selvimme mitä muuta yhtä hullua tapahtuu.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Melkein kaikki se mitä itsekin mietin Kiltistä tytöstä on Jenni S:n postauksessa ja näissä aiemmissa kommenteissa sanottu.

Kirjassa "mukavin" anti mielestäni oli se suuri käänne, kun Amy paljastui valehtelijaksi. Siinä mielessä komppaan täysin Jeminaa; on typerää, jos markkinointi pilaa lukijoilta tuon yllätyksen. Itse en onneksi tiennyt kirjasta luku-urakkaan ryhtyessäni muuta kuin parin rivin esittelyn hääpäivänä kadonneesta vaimosta, joten olin todellakin huulet pyöreinä, kun tämä käänne paljastui. Lukukokemuksestani on jo useita kuukausia aikaa, mutta muistan, miten meuhkasin käänteestä miehelleni.

Loppu jäi mietityttämään minua joksikin aikaa, se oli jotenkin niin inhottava. 

Jos joku kysyisi minulta, lukeako Kiltti tyttö vai ei, voisin kyllä suositella kirjaa, JOS lukijalta olisi se yllärikäänne vielä pimennossa. Ja olihan kirjassa osuvaa, hiukan ehkä inhorealistista, ihmiskuvaustakin ja sitä oli tosiaan helppo lukea. Tämänkaltaisen kirjan kanssa sujuisi pitkä junamatkakin mukavasti.

Luin kirjan englanniksi ja sen alkuperäinen nimi on Gone Girl. Olisinkohan itse suomentanut sitä Kiltiksi tytöksi...toisaalta, en ole kääntäjä, enkä kyllä keksi mitään parempaakaan. Alkuperäinen nimi on mielestäni hyvä, siitä tulee mieleen (jälkikäteen), että Amy has "gone too far", siis kieroissa psykopaattipeleissään.

Laura P...
Tyylitietotoimisto

Luen itse mielummin kirjan englanniksi, jos se on alunperin englanniksi kirjoitettu. Siksi nyt suomennetun kirjan luettuani, jäi myös tuo nimiasia mietityttämään. En nimittäin keksi miksi suomentaja on päätynyt Kiltti tyttö nimeen, sillä se ei kyllä kuvasta Amya millään tavalla. Tuossa Gone Girl nimessä on minunkin mielestäni enemmän syvyttä ja merkitystä tarinan kannalta.

Vaikka kirjan pariin ei sinänsä teekään mieli palata, harkitsen alkuperäisversion lukemista. Niistä tuppaa aina saamaan ihan vähän enemmän irti.

 

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Itsekin luen mieluiten englanniksi, jos kirja kerran englanniksi on kirjoitettu. Vaikka kääntäjä tekisi kuinka hyvää työtä, käännös on kuitenkin käännös, ja väkisinkin tulee mietittyä kääntäjän tekemiä valintoja.

Laura P...
Tyylitietotoimisto

Juuri näin! Itseltäni on jäänyt monta suomennettua kirjaa kesken tästä nimenomaisesta syystä!

Sabine (Ei varmistettu)

Suomentajalla ei välttämättä ole aina tekemistä kirjan saaman nimen kanssa. Yhtä hyvin nimestä voi päättää markkinointiosasto. Kirjan nimi on sisältöön suhteutettuna ironinen, mutta toisaalta voi paljastaa juonenkäänteen jo etukäteen. Minut se ainakin sai epäilemään jo alusta alkaen, että Amy ei taida olla niin täydellinen kuin haluaa uskotella.

Noora / TwAK (Ei varmistettu)

En voi sanoa pitäväni kovinkaan paljoa trillereistä, ja vähän epäilin että Kiltti tyttökään ei ole minun kirjani. Ei ollut.

Ensinnäkin, henkilöt olivat aivan liian stereotyyppisiä ja kärjistettyjä. Teoksessa luotetaan aivan liikaa malleihin - lukijan tehtäväksi jää täydentää litteät henkilöt odotuksien mukaisesti. Ja ooh, kun käänne tapahtuu, niin kaikki romahtaa.

Mikä ihmeen käänne? Arvasin kirjan lopun ja melkein kaikki käänteet etukäteen. Ei kovin jännittävää, kun koko ajan voi päässään hokea että "no niin". Jännärinä kirja saattaa kenties olla erikoinen - se yhdistää sairaskertomusta, avioliittokriisiä ja dekkaria. Mutta kun katsoo tarkemmin, kaikki yhdistellyt kertomustyypit etenevät varsin perinteisellä kaavalla. Uutta ja ihmeellistä Kiltissä tytössä taitaa olla ainoastaan se, että nyt nämä elementit on laitettu yksiin kansiin.

Ja suomennoksen kieli! APUA!

Valentine's Day oli kääntynyt Valentinuksen päiväksi, enkä voi sietää tätä ratkaisua. Vaikka ystävänpäivä ei ehkä välitä samoja konnotaatioita kuin Valentine's Day, niin Valentinuksen päivä ei kyllä sitten välitä senkään vertaa mitään vivahteita. Ja kyllä lukija nyt jenkkikontekstista tajuaa, että ystävänpäivällä tarkoitetaan teoksessa vähän isompaa juttua kuin suomalaista kortinvaihtoa. Vai eikö kukaan muka ole nähnyt amerikkalaisia romanttisia elokuvia?

Seventh Avenue olisi myös ollut parempi jättää suomentamatta kokonaan, sen sijaan, että puhutaan Seitsemännestä avenuesta. Hyh! Mitä seuraavaksi, Seinä-Street?

Mutta suurin töksähdys tuli kiroilusta. Mielestäni englannissa kirosanat (fuck, damn jne.) eivät ole niin voimakkaita kuin suomessa esim. saatana jne. Nyt teoksessa oli viljelty mielestäni kirosanoja hieman liikaa ja vähän hassuissa kohdissa. Ne eivät välttämättä enää tehostaneet merkitystä, vaan muuttuivat lähinnä koomisiksi töksähdyksiksi. En tykännyt.

Tämä tuskin oli suomentajan vika, mutta huomautan kuitenkin vielä:
Kirja vilisee myös kuluneita kielikuvia: "putosi syliin kuin kypsä hedelmä" ja "juoksivat kuin kunniankujaa pitkin" "astia kolahti seinään kuin symbaali". Tyhjä ja kliseinen kuvakieli ärsyttää - miksi kuvallisuutta pitää olla, jos sillä ei ole mitään merkitystä? Hmph.

No joo. Olihan tämä ihan koukuttava ja nopealukuinen.
Mutta kun ne eivät ole minun kriteereitäni hyvälle kirjalle.

mt (Ei varmistettu)

Olisipa ollutkin koukuttava, mutta ei...Tämä jätti yhtä vähän muistijälkiä kuin toissa kesänä kohistu One Day. Lukaisin molemmat aika nopsaan, mutta eivät varmaan olleet minun teekuppini. Gone girl oli niin laskelmoitu, että vähän jo nauratti. Pidän sellaisista kirjoista, joihin humpsahdan lukukokemuksia, mutta tässä muistin koko ajan lukevani juuri nyt pinnalla olevaa teosta.

Noora / TwAK (Ei varmistettu)

Minulle tuli myös tästä mieleen One Day, josta en pitänyt.

Jenni S.

Suurkiitokset kaikille pitkistä ja perusteellisista kommenteista! Olen lukenut kaikki pariinkin kertaan, vaikken ole vastaillut jokaiselle erikseen. Jokaiselle olisin voinut vastata "aivan niin, ymmärrän", niin hyvin olette perustelleet mielipiteensä.

Tajusin eilen, mikä minua (myös) tämäntyyppisissä sinänsä koukuttavissa ja sujuvissa kirjoissa vaivaa: se, että kun hahmot ovat tietoisen kärjistettyjä, tarina täynnä tietoisia koukkuja ja kirjan rakenne niin selvä, että siitä voisi piirtää rautalankakaavion, minun huomioni ei kiinnity niinkään itse tarinaan kuin siihen, miten se on rakennettu. Joitakin kirjoja lukiessa tulee hyvällä tavalla sellainen olo, että tätä kirjaa on ollut varmasti antoisaa suunnitella ja kirjoittaa; liian itsetietoisissa juonivetoisissa kirjoissa taas väistämättä ajattelen, että kirjailija on ottanut tarinan osaset ja koonnut sitten mahdollisimman vetävän palapelin. Yksi juonenkäänne tuonne, tuohon ripaus ilkeyttä, yllätys vähintään joka toisen luvun lopussa, ripaus onnea, vielä enemmän epäonnea.... Tiedättehän. Ymmärrän hyvin, miksi monista juuri tällainen omalla tavallaan hyvin luotettava kirjallisuus on parasta viihdettä ja lukemista ylipäätään, mutta itse nautin yleisesti ottaen enemmän kielestä ja tunnelmista enkä tietoisesta juonenkuljetuksesta.

Toivottavasti onnistuin ilmaisemaan pohdintani niin, että edes joku saa niistä selvää. 

Olen salaa iloinen, ettei Kiltin tytön loppu vakuuttanut muitakaan. ;) One Dayta en ole lukenut.

Lilybella (Ei varmistettu)

Noniin. Mökkireissulta palattu ja kirjakin saatu luettua loppuun.
Edelleen sitä mieltä, että kirja oli helppolukuinen, sujuvasti kirjoitettu. Ja pidin siitä, että tarina eteni kahden näkökulman kautta, vaikka se toinen näkökulma sitten osottautuikin suureksi huijaukseksi. Tarinan alku tosiaan tempaisi minut mukaansa. Muttamutta. Mitä pidemmälle kirja eteni, sen epäuskottavammaksi se kävi. Alussa uskoin tarinaan ja henkilöihin mutta mitä pidemmälle kirja eteni, tarina ei enää kantanut. Ja se loppu. No, olisiko muunlaista loppua voinut kirjoittaa? Tunnustan, pidin kirjan alusta enemmän kuin sen lopusta…
Silti, tämän kirjan pakkaisin mukaan lomalle. Koukuttava, jopa ällöttävä lukukokemus:)

Koska sain kirjan täältä blogin kautta, mieluusti jakaisin hyvää eteenpäin ja luovuttaisin sen seuraavalle lukijalle kesän viihdykkeeksi. Se ei tosin ole enää uudenveroinen, itikanveressä ja mökkilaiturilla kostunut, mutta luettavassa kunnossa kuitenkin:) Joten, mikäli Jenni pystyt jotenkin asian järjestämään (arvonta tai mielivaltainen valinta?) ja ilmoittamaan minulle yhteystiedot sähköpostin kautta niin voin lähettää kirjan uuteen kotiin.

tk (Ei varmistettu)

Ensimmäisten parin sivun kohdalla alkoi epäilyttämään jaksanko koko kirjaa Pian kuitenkin mieleni muuttui ja kirja imaisi totaalisesti mukaansa. Kuulun ilmeisesti vähemmistöön, mutta se loppu oli (Desin kuolemaa lukuunottamatta) varsin mainio vaikka saakelin ärsyttävä olikin. :) Hyvä kirja, pidin ja luin yhden yön aikana alusta loppuun.

Molli (Ei varmistettu)

Loppua kohden teos lässähti aika pahasti, itse loppuratkaisu oli todella häiritsevä ja hämmentävä. Kieroutuneisuutensa vuoksi (varsinkin elokuva) toi mieleen Fight clubin ja American beautyn.

ttppii (Ei varmistettu) http://tpi-reads.blogspot.fi/

Miksi pidät Nickiä yhtä kieroonkasvaneena? Minä en saanut sellaista käsitystä kirjasta.

Kommentoi

Ladataan...