Riikka Ala-Harja: Maihinnousu

 

Riikka Ala-Harjan Maihinnousu-romaanista tulee mieleen sota. On sota eroavien aviopuolisojen välillä, lapsen sota leukemiaa vastaan, on oikean sodan muisto Ranskan Normandiassa, maihinnousun maisemissa. Ja niin, on se sota tai ainakin taistelu kirjailijan ja hänen siskonperheensä välillä, se joka nostatti kohun alkusyksystä. Tuo kohu harmittaa minua, sillä Maihinnousu on niin tyylikäs kirja, että olisin halunnut sen pääsevän esille ihan omana itsenään, ilman ulkokirjallista huomiota.

Kirjaa lukiessa kohusta tai muistakaan ulkokirjallisista kähinöistä ei ole tietoa. Maihinnousu on nopealukuinen mutta pitkävaikutteinen, ilmaisultaan tiivis ja selkeä mutta teemoiltaan monipuolinen. Hieno. En ajatellut kertaakaan, että mukana olisi jonkun muun kuin kirjailijan itsensä havaintoja tai jopa tekstiä, koska teos oli eheä ja valmis kokonaisuus. Se etenee loogisesti tapahtumasta ja tunteesta seuraavaan, päähenkilönaisen, kirjan minäkertojan, ääni on tarkka ja toteava, uskottava.

Uskottavuuden lisäksi kirja oli koskettava. Vaikkei sen tyyli ole ollenkaan ruotiva tai mässäilevä, elin mukana päähenkilö-Julien elämänkokemuksen ja tuskan avioerosta ja etenkin lapsen, Emman, vakavasta sairaudesta. Se, että perhetragedia yhdistyi naisen menneisyyteen sotatutkijana ja nykyisyyteen Normandian maihinnoususta kertovana oppaana, tuntui ensin erikoiselta, mutta oli lopulta kiinnostava lisä kirjaan: teos kertoo kärsimyksestä pienessä ja suuressa mittakaavassa. Huomasin pohtivani tuon tuosta vielä päiviä kirjan lukemisen jälkeen, löysikö nainen tasapainon, millaista sota oli ja ennen kaikkea, paraniko Emma. Ala-Harja oli luonut eläviä hahmoja pienieleisellä tyylillä.

Lopuksi pitäisi varmaankin ottaa kantaa siihen, millä muulla tyylillä kirja on luotu. Mutta... Ensin minäkin kauhistuin, miten kirjailija on voinut hyväksikäyttää siskonpoikansa sairautta ja tuoda sen omaan kirjaansa. Lopulta en kuitenkaan halua ottaa kantaa asiaan: muiden perheasiat eivät kuulu minulle. Lisäksi tunnustan, että minussa on ilmeisesti utelias ja toisaalta totuutta arvostava puoli. Melkein kaikki lempikirjailijani kirjoittavat aiheista ja henkilöistä, joilla on vähintäänkin epäsuora vastine oikeassa elämässä. Koska arvostan totuuspohjaista kerrontaa, enkä voi tietää kaikkien kirjojen taustoista, yritän suhtautua Maihinnousuunkin vain kirjallisena teoksena. Sellaisena se on mielestäni erittäin onnistunut. Ainoa asia, joka minua jäi siinä ihmetyttämään, oli niinkin tärkeä seikka kuin että voiko ranskalainen nainen kiroilla perkele-sanaa käyttäen! Muuten kansainväliseltä tuntunut ja täysin Ranskaan sijoittuva kirja oli mielestäni uskottavan ranskalainen, mutta suomalainen kirosana särähti.

Tekstinäyte s. 28:

Emma ei halua mennä kuvausputkeen.

Suostuttelen hetken, mutta Emma ei halua.

Sitten Sara yrittää, ja Emma suostuu kiipeämään lavitsalle.

Mekanismi työntää Emman laitteen uumeniin. Puristan Emman varpaasta viimeiseen saakka.

Kone hurisee ja alkaa lohkoa kuvia. Yritän pidättää kyyneleitä, mutta niin ne vain valuvat pitkin poskia. Kukaan ei näe minua, annan itkun tulla, olen tässä, Emma makaa putkessa, kohta tiedämme lisää.

 

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu. Like, 2012. 2. painos

Kustantajan kirjaesittely

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Minuakin tuo kohu harmitti, mutta koska olin päättänyt lukea kirjan jo ennen sitä, niin päätin olla välittämättä kohusta ja ottaa kirjan kirjana. Onneksi näin tein sillä lukukokemus jäi erittäin voimakkaasti plussan puolelle.

Tuota perkelettä en huomannutkaan. Totta, että ei oikein sovi ranskalaisnaisen suuhun.

t. jaana toisen tähden alta

(Ei varmistettu)

Komppaan Jaanaa edellä, jätin kohun omaan arvoonsa, koska se kuulostaa enemmän perheriidalta kuin miltään muulta.

Luinkin kirjan ennen kohua, joten vältyin siltä lukukokemuksestani nieleskellessä.

Toisaalta huomasin myöhemmin, että blogiini tultiin eniten Ala-Harjaan liittyvillä hakusanoilla, joten kyllähän se ihmisiä tuntuu kiinnostavan.

Mari A.

Helmi K
sivulauseita

Olin jo ajatellut siirtää tämän lukemisen ensi vuoden puolelle, varmasti tarpeeksi kauas "kohusta" ja ennakko-ajatuksista, mutta nyt sun juttusi teki sen että haluankin lukea tämän heti. Nopealukuinen ja pitkävaikutteinen, tiivis ja selkeä kuulostaa tähän hetkeen just oikealta. (Kohu sinänsä oli mun mielestä täysin turha, molempien osapuolien taholta sellainen etten mitenkään käsitä sen tulemista julkisuuteen. Mutta eipä se kai kovin pitkälle kantanutkaan.)

tiia_

Mua on ärsyttänyt kaksi asiaa: ensinnäkin tuo koko perheriitakohu, ja toiseksi se, että eräässä "aikuisten" naisten lehdessä paljastetiin kirjailijan haastattelun yhteydessä yhdessä lauseessa, miten kirja loppuu. Kyllä otti päähän, siitäkin huolimatta, että tottakai siinä muutakin tapahtuu ja hyvän kirjan kerronta ei pääty lukukokemukseen ja kirjan tapahtumien päättymiseen jne... no, ärsytti silti. Mutta ärsyyntymisestä huolimatta tämä(kin) kirja päätyy sille mun "tämän luen kun ehdin"-listalle, jota ehkä tässä jossain välissä ehdin ryhtyä työstämään. :) 

Jenni S.

Jaana, niinpä, minäkin olin jo ennen kohua päättänyt, että luen tämän kirjan. Onneksi luin. Vaikka kirjan teemat eivät olleet miellyttäviä, lukukokemus oli. Kiinnostava ja taidokas teos! Osaan sen verran ranskaa, että "perkele" sattui silmään ja aloin miettiä, miten ranskalainen nainen sanoisi... Kaikenlaisia sitä voikin joutua lukiessan pohtimaan.;)

Mari A., minusta on ihan eri, ajatteleeko kohun perheasiana vai kirjallisuuden kannalta, itse en halua nyt enää ajatella sitä ollenkaan. Harmittelin, etten minäkin ehtinyt lukea kirjaa ajoissa, mutta ei tuo ulkokirjallinen tieto onneksi vaikuttanut lukukokemukseen. On tietysti riipaisevaa että kirja on osin totta, se tekee kirjasta vielä mietityttävämmän kuin jos se olisi "vain" koskettava tarina. Minusta tuo totuudenmukaisuus teki kirjasta tietyllä tavalla arvokkaamman kuin pelkän tarinan,mutta toki toivoisin että tarinan aiheet olisi saatu arvokkaaksi. Mutta mene ja tiedä - eikä meidän muiden edes oikeasti tarvitse mennä ja tietää.

Helmi, jee, kiva että sai kiinnostumaan! Kirja on tosiaan nopealukuinen, joskin sen vaikutus on - onneksi! - pitkäaikainen. Lue!:)

Tiia, äh, tuollaiset spoilaukset ovat ärsyttäviä! Mutta kuule, ainakin minulle tämä oli ensisijaisesti hienoa kerrontaa ja kiinnostava kirja, toisekseen kiinnostava ja koskettava tarina ihan kokonaisuutena, ei niinkään yhden juonenkäänteen tai edes kirjan lopun takia. Eli suosittelen kirjaa kaikista ennakkotiedoista huolimatta! Minulle hahmot tosiaan tulivat niin eläviksi, että olisin halunnut tietää, mitä sitten tapahtui. 

 

 

 

Kiva kuulla, että kirja seisoo omilla jaloillaan eikä ole vain ratsastanut tuon ikävän kohun aallonharjalla :)

Yksikin sana saattaa yllättävästi sorahtaa tekstin lomassa. Minä yllätyin, kun Sarah Winmanin Kani nimeltä jumala -kirjassa tuli vastaan p***u, se ei sopinut muuhun tekstiin eikä kertojan suuhun ollenkaan. 

Reeta, http://les-lue.com (Ei varmistettu) http://les-lue.com

Hmm, minulta tämä jää kyllä lukematta (ellei tule joululahjaksi), pitkälti juuri tuon kohun takia. Olin jo ensin lukenut Ala-Harjan haastattelun, josta tuli kuva, että kirjassa kuvattu avioero on aika yksyhteen kirjailijan oman avioeron kanssa ja jo siitä haastattelusta tuli sellainen plääh-olo, en olisi halunnut tietää. Ja sitten heti perään tieto, että kirjassa sairastuvan lapsen sairaus on yksyhteen kirjailijan siskon lapsen sairauden kanssa. Höh. Parempi siis vaan jättää kaikki kirjailijahaastattelut lukematta.

En ylipäätään ymmärrä miksi kirjailijat kertovat niin paljon intiimejä asioitaan lehdissä. En minä halua tietää! Tietenkin haastattelijat yritävät keksiä jotain kohuaiheita, mutta voisi kai sitä vaan jättää vastaamatta.;-) Ja minä voisin tietenkin jättää lukematta. Mutta kun kuitenkin olen kiinnostunut kuulemaan esim. kirjan teemoista ja kirjotusprosessista ja muusta kirjallisuuteen liittyvästä. Mutta tuo kirjailijan likapyykki saa karttamaan hyväksikin kehuttua kirjaa.

Jenni S.

Villasukka kirjahyllyssä, "hauska" kuulla että joku muukin saattaa lukiessaan takertua yhteen sanaan. Minä luen yleensä nopeasti enkä mielestäni kovin tarkasti, mutta välillä tulee sitten näitä sanatöksähdyksiä, ja joskus ne jäävät ihan pysyvästi mieleen kirjoista. Hullua.

Reeta, ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät halua lukea Maihinnousua. Minä olin kiinnostunut kirjasta kirja-arvioiden (tai oikeastaan HS:n arvion) takia jo ennen kohua, mutta kirjailijasta en tiennyt juuri mitään. Silti tuli pieni mietintätauko, haluanko lukea teoksen, mutta halusin, kun olin siitä jo niin kiinnostunut, että olin puhunutkin siitä mm- lukupiirillemme innoissani. 

Luin kuitenkin tänään Ala-Harjan haastattelun Eeva-lehdestä! Tai katsoin, en vielä syventynyt siihen kunnolla. Kirjailija tuntuu olevan harmissaan kohusta (no mitä muuta voisikaan olla tai ainakaan sanoa?) mutta myös kertoo, että leukemiaperheiltä on tullut hyvää palautetta kirjasta. Toistan nyt itseäni, mutta ymmärrän kyllä erittäin hyvin silti niitäkin perheitä, jotka eivät halua lukea tätä oman tilanteensa samankaltaisuuden takia.

Suosittelen kirjailija-kirjoittamiskiinnostukseen Miten kirjani ovat syntyneet -sarjaa. Ainakaan vielä en ole törmännyt siinä puheenvuoroihin, jossa kirjailijat revittelisivät kohuaineistolla!

Kommentoi