Hei köyhä. Tässä sulle rumia vaatteita. Ole kiitollinen!

Ladataan...

Esittelin aamulla blogissa äitiyspakkausen 2017, kuten niin monena vuonna aikaisemminkin. Joka vuosi olen parilla lauseella kertonut, mikä pakkauksessa on mielestäni ollut hyvää, mikä huonoa. Ja joka vuosi olen saanut myös kommentteja siitä, kuinka ilmaiseksi annettavaa Suomen ylpeyttä ei sovi arvostella.

Ensinnäkin. Olen ihan hirveän iloinen äitiyspakkauskonseptista! (Vaikkakin nimi on aivan tökerö näin tämän päivän mittapuulla, mutta kutsuttakoon sitä nyt sitten vaikka perinteeksi.) On kerrassaan mahtavaa, että jokainen vauva tässä maassa saa monta hyvälaatuista vaatekerrosta, lämpöisen unipussin ja kasapäin muita tärkeitä tavaroita ja tekstiileitä alkutaipaleelleen. Ja vaikka tämä maa muuten onkin alkanut eriarvoistua sitä tahtia, että oikein pelottaa, ei äitiyspakkausperinteestä ole luovuttu. Kutsuisin sitä hyvinvointivaltion yhdeksi merkittävämmistä kulmakivistä ihan jo symbolisestikin.

Se, että pidän äitiyspakkausta tärkeänä elementtinä, ei tarkoita mielestäni kuitenkaan sitä, että se olisi täydellinen. On suorastaan aika hassua väittää, että äitiyspakkaus on ikään kuin niin ”pyhä”, ettei siitä saa lausua muutamaa kriittistä subjektiivista mielipidettä. Ehkä tämä juonta juurensa taas tähän meidän kulttuuriimme: Jos on jotain onnistunut saamaan, ei siitä saa valittaa! Kun on saanut miehen, vaikka se vähän hakkaisikin, ei sovi valittaa, koska on niitäkin, jotka joutuvat olemaan vanhoja piikoja läpi elämänsä. Kun on kerran saanut töitä, turha itkeä burn outia, koska on paljon työttömiä. Jos on saanut vaatteita ilmaiseksi, otetaan ne ilolla vastaan, vaikka ne olisivat rumiakin.

Tähän väliin olisi hyvä vetää nyt se kortti, että helppohan se bloggaajan on valita vaatteet kauneuden mukaan, mutta kaikilla tähän ei ole varaa. Väärin. Kun minä olen ollut lapsi, on meillä ollut todella vähän rahaa. Kaksi opiskelevaa aikuista, kolme lasta ja asuntolaina. Tiedän, minkälaista on olla köyhä. Tiedän, miltä tuntuu, kun vaatteet kierrätetään (90-luvun alussa se ei ollut vielä trendi) ja tiedän myös sen, millaista on kitkutella vuositolkulla opintolaina, opintojen ja iltatöiden välimaastossa. Tämän kaiken lisäksi tiedän myös sen, että visuaalinen silmä ja pyrkimys kauneuteen ei katoa siinä hetkessä, kun pankkitili näyttää nollaa.

Minusta itse asiassa juuri se, että kielletään koko äitiyspakkauksen arvostelu vedoten ”köyhiin”, on ylenkatsomista, jos mikä. Vaikka monen äitiyspakkauksen puolustajan – juuri sellaisena kuin se on – tarkoitus onkin ollut nimenomaa humaanisti tuoda esille, että monille perheille pakkaus on elinehto, ovat he minun näkökulmastani samalla myös osittain suurentaneet kuilua meidän ja noiden toisten välillä. Siinähän asetetaan nämä äitiyspakkausta eniten tarvitsevat sellaiseen asemaan, jossa taas kerran – suomalaiseen tapaan – ei saa vaatia itselleen liikoja.

Jos kerran äitiyspakkaus on useille perheille se kaikkein tärkein vauvan alkutaipaleen vaatettaja, eikö juuri siksi sen kuuluisi olla kaikkein kauneinta ja laadukkainta, mitä tämä maa voi tarjota. Sellainen, josta voisi olla oikein superylpeä? Koska minä ainakin olen! Jo nyt! Vaikka se ei nyt värimaailmalta tänä vuonna miellyttänytkään. Äitiyspakkaus on asia, josta olen leuhkinut ulkomaisille ystävilleni (ihan kun minulla olisi siihen osaa tai arpaa), jonka ilmestymistä olen seurannut seitsemän viimeistä vuotta silmä kovana ja jonka haluan jatkuvan meidänkin lapsiemme lapsille.

Vaikka äitiyspakkaus on periaatteessa vain nippu pieniä vaatteita, on se paljon enemmän. Sen tulisi yhdistää maamme äidit ennemmin kuin erottaa ne – ja samalla myös vauvamme – eri kasteihin. Koska niinhän se on, että kohta ne potkupuvut – kauniit tai ei – ovat täynnä puklua, kakkaa ja sosetta, joten lopulta arkisessa arjessa itse en edes muista, mitä vaatteet sitä vauvalla viidettä kertaa päivässä pukikaan. Tämä on retoriikkaa, sinappiylivuoto ja eriarvoistuminen todellisuutta.

-Karoliina-

 

-Karoliina-

Kuvat: Kummityttäreni ristiäisistä 8/2016

Lue myös:

Ei enää koskaan vauvoja? 

Unelmieni äitiyspakkaus

Tältä näyttää uusi äitiyspakkaus 

 

Share

Kommentit

Ihmisillä vain kun on niin eri käsitys siitä, millaisia ovat kauniit vauvanvaatteet, vielä kun tavoitteena on sukupuolineutraalius, ei äitiyspakkauksen kokoaminen niin, että se miellyttäisi kaikkia, taida olla mahdollista. Minä tykkäisin valkoisesta, harmaasta, beigestä, mustasta, vihreästä ja joistain hillityistä printeistä, mutta monet taitavat toivoa nimenomaan VÄRIÄ. Meillä jäi 2013 pakkauksesta pussilakana kokonaan käyttämättä, kun se oli mielestäni ruma, muuten kaikki tuotteet tulivat käyttöön (jotkut housut olivat myös huonon malliset). 

riik
3h+kasvimaa

Ne oli rehellisesti sanottuna hirveimmät ikinä näkemäni pussilakanat. Meillä on maa täynnä taitavia nuoria suunnittelijoita ja sitten painetaan tuollaiset ai-van järkyttävät pussilakanat.

Mun mielestä on ok arvostella äitiyspakkausta. Eiköhän koko boksin vuosittainen uudistuminen tapahdu näiden palautteiden ansiosta?

Jep. Joku kerta saattoi mennä nurinpäin aluslakanana... Muutoin uskon ihan aikuistenkin pukeutumisessa, että melkein mistä vain vaatteista saa kivan asun, kyse on vain yhdistelemisestä ja asustamisesta, niinpä niiden trikoovaatteiden värit eivät minua niin huoleta, ehkä kuitenkin sitä valkoista kietaisubodyä 50/56-koossa saisi olla useampikin? Kuitenkin kadehdin vuoden 2015 vauvoja, silloin isoimmat jutut eli haalari ja makuupussi osuivat nappiin, myös 2014 ja se oma 2013 olivat aika hyviä tässä suhteessa (meillä oli myös kaikista hienoin laatikko). Toisaalta on kyllä kiva, että eri vuosina pyritäänkin vähän eri näköiseen pakkaukseen.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ei tosiaankaan voi. Vaikea tehtävä Kelalla :) 

Helou! Jos kommentistani sai sellaisen käsityksen, että pakkausta ei saa arvostella tai että se on ”pyhä” tai täydellinen, niin tulin väärinymmärretyksi. Pointti on enemmänkin se, mikä kritisoidaan ja mihin halutaan vaikuttaa, mihin toivotaan muutosta.

Esimerkkinä muita julkisen sektorin palveluita ihmisille ja perheille. On eri asia vaikkapa tuoda epäkohtia esiin sen suhteen onko lähikirjaston ulko-ovi miellyttävän värinen omaan silmään versus onko kirjaston kirjavalikoima kuinka kattava ja millaista palvelua saa. Tai onko terveyskeskuksen verhot kertakaikkisen kamalat versus millaista hoitoa ja palvelua sieltä saa. Puhumattakaan siitä, että käydäänkö keskustelua siitä pitäisikö verhot olla ruudulliset vai raidalliset. Nyt kärjistän, mutta ehkä ajatuksesta saa kiinni.

Visuaalisuuden ja kauneuden merkitystä en lähtisi kiistämään, on osa ”palvelua” ja samalla vain osa. Jotenkin tämä pakkaus on kuitenkin mielestäni aikamoisen laadukkaasti ja huokoisesti (=otetaan vastaan kuluttajien palautetta ja reagoidaan siihen) toteutettu, ulkonäköön on panostettu. Kaikki on tietenkin suhteellista.

Äitiyspakkaus-tekstissäsi keskityttiin vaatteiden ulkonäköön, siihen miellyttääkö se sinun silmääsi. Tai että oliko ns. herkkupaloja. Aivan relevanttia pohdintaa jossain kontekstissa ja keskusteluissa. Yllätyin siitä että se oli sinun tekstiäsi. Odotin ja odotan sinulta enemmän ja tämä on silkkaa imartelua. :)

Useissa teksteissäsi tuot esiin yhteiskunnallisesti hyvinkin pohdiskelevaa ja analysoivaa ajattelua, juuri nuo näkökulmat omasta köyhyyden kokemuksesta jne. virittivät itseni odottamaan jotain muuta, mutta se on tietenkin vain minun odotuksia, ei se mitä blogissa pitäisi olla.

Jos tekstisi tarkoitus oli ajaa ”köyhien” asiaa visuaalisuuden näkökulmasta, niin en ikävä kyllä saanut siitä ajatuksesta kiinni. Siis ensimmäisen aihetta koskevan postauksen yhteydessä. Mielestäni vertaus hakkaavaan mieheen tai burn outtiin meni hieman vinoon ja överiksi.

Ilman muuta pakkauksesta pitää antaa palautetta, se mihin huomio ensisijaisesti kiinnitetään on sitten tietenkin toinen juttu. Ja korostan vielä, että pakkauksen sisältö ei ole universaalisti ruma, niinhän ei tekstissä väitettykään, sen sijaan en osta sitä ajatusta etteikö pakkauksen tuottamisen yhteydessä olisi laitettu kovastikin paukkuja myös ulkonäköön. Eli en myöskään allekirjoita ajatusta köyhille rumaa ja pidä suusi kiinni -argumenttia/ajattelutapaa. 

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ihanaa, että odotukset ovat korkealla. Kiitos :)

Mutta ensimmäisen tekstini  tarkoitus ei ollut ollakaan mitenkään yhteiskunnallinen kannanotto, vaan silkka muutaman lauseen esittely.

Olen täsmälleen samaa mieltä kuin Peppinen. 
Tämän "vastauskirjoituksen" otsikkoa ja tuota hakkaamisvertausta pidän ylilyöntinä, mutta ehkäpä niissä palautteesta pahastuminen läikkyy yli.
 

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Jos olet lukenut palautteitani, tiedät, ettei äitiyspakkauskeskustelun palautteet ole niitä, josta voisin pahastua. Voin sanoa, että hiukkasen pahempaakin tullut niskaan vuosien saatossa :) 

Vertauskuva - näin omasta näkökulmastani  - on edelleenkin hyvä. Ei niin, että äitiyspakkausasia on yhtä tärkeä aihe puuttua kuin perheväkivalta. Vaan siksi, että taas on asia, josta ei saa Suomessa valittaa. Tyytymisen kulttuuri on meillä niin vahvassa. 

Pyjama
Pyjamapäiviä

Tiedättekö muuten mitä tekee taktikoiva köyhä? Ei ota äitiyspakkausta, vaan summan rahana. :)

Äitiyspakkausten vaatteiden jälleenmyyntiarvo on noin nolla, eli käytännössä niitä vaatteita saa ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi ja monet vielä täysin käyttämättömiä (haalareita kun ei viitsi kesällä käyttää, kun ne olisivat lapselle sopivat). Tuttavapiirissä eräs hankki koko laatikon paria osaa lukuunottamatta 25 eurolla. Sen jälkeen jää vielä pitkälle toistasataa euroa muihin ostoksiin.

Me emme ottaneet laatikkoa (esikoinen ja ainoa vm. 2012) ja ihmiset olivat suorastaan tuohtuneita. Kun se raha on niin pieni laatikon arvoon nähden! Hassua, mitä reaktioita. Kai minä sen hintaeron käsitän, mutta totesin, että vaatteet ovat pitkälti rumia ja epäkäytännöllisen kokoisia talvivauvalle ja mieluummin käytin rahan kivempiin ja tarpeellisimpiin juttuihin. Ainoat kiinnostavat tuotteet olivat kestovaipat, joita sain eri piireistä ilmaiseksi/postikuluja vastaan toistakymmentä. :D

Olen miettinyt ihan samaa, kun Uffeissa on aina äitiyspakkaushaalareita, tuttavilta saattaisi saada ilmaiseksikin vähän käytetyt äitiyspakkaustavarat. Itse taidan kuitenkin ottaa seuraavallekin äitiyspakkauksen makuupussin, peiton, villahaalarin, collegehaalarin, unipussin, myssyn ja niiden perusbodyjen takia. Viimeksi sammakkopussilakana jäi käyttämättä, koska meillä oli ainakin viisi kauniimpaa perintöpussilakanaa vauvalle.

Täytyy myös vielä kommentoida, että syy miksi vauvanvaatetta on niin hirveästi ja halvalla käytettynä tarjolla on se, että ihmiset ostavat aivan liikaa. Toki äitiyspakkauksenkin tuotteet menevät monista perheistä todella vähällä käytöllä eteenpäin. Kierrätys on tietysti järkevää, mutta jonkun kuitenkin täytyy maksaa eettisesti tuotetuista vaatteista asiallinen hinta, että niitä tuotetaan.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Tuo on totta! Toki pikkuvauvan vaatteet ovat (olleet) ainoa kohta elämässäni, kun en ole osannut ennakoida kuinka paljon tarvitsee vaatteita. Ja minkälaisia. Isommalle lapselle voi ostaa tarpeeseen, mutta pienelle piti ostaa etukäteen ihan summan mutikassa. Mutta olemme silti olleet hillittyjä ostajia, jos joihinkin tuttaviin vertaa...

 

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Mangonsiemen ja Pyjama: Todella freesi näkökulma tähän keskusteluun. Kiitos! Toi minullekin ihan uutta ajateltavaa aiheesta. 

CougarWoman
CougarWoman

Mä en taas tajua, miten joku aluslakanan väri saattaa vaikuttaa siihen, ettei sitä käytetä ollenkaan :D Tuskin se vauva siihen menee köllimään ajatellen, että hyi saatana kun on ruma lakana, huudan kostoksi koko yön. :D (Sama sit tietty niitten vaatteitten kanssa, kunhan sopivat, istuvat hyvin ja ovat puhtaita, ei se vauva välitä.)

Mut okei, mä olenkin sisustusvärisokea, ja ostan tuotteet mieluummin käytännöllisyyden, kuin sen mukaan, mikä miellyttää silmää. :)  (Ja meidän petivaatteet ei mätsää ikinä, ei niitä pimeässä pysty kauhistelemaan kuitenkaan.) 

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Pakko kyllä nyt tähän kommentoida että on ne vauvat joskus hullummistakin asioista huutaneet koko yön kuin rumista lakanoista. Että sen pohjalta en ihmettelisi. :D :D :D

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Vauvaa ei kiinnosta varmasti lakanoiden tai bodyn väri, mutta minua kiinnostaa. En voi mitään sille, että kahvi maistuu paremmalle kauniissa mukissa ja rumiin lakanoihin on inhottava köllähtää. Turhamaisuutemme kaikilla :) 

Eikä siinä ole yhtään mitään pahaa! Sehän on ihanaa, että tulee niin hyvälle mielelle jostain niin pienestä kuin vauvan asun tai kahvikupin värimaailmasta. Meillä on monisukupolvinen perinne pilkata tuoreita äitejä "nukkeleikeistä", mutta oikeasti se oman vauvan pukeminen oli kyllä aivan ihanaa.

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.