Hyvinvoivat hiukset käsiteltyinäkin!

Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Orion Pharma

Kun kirjoitin hiustenvärjäämisprosessistani brunetesta blondiksi, moni teistä halusi kuulla nimenomaa siitä, miten hoidan hiuksiani kotioloissa. Useimmat toki ovat kampaajatuolista lähtiessään tyytyväisiä hiustensa olemukseen, mutta vaikka hyvä kampaaja onkin olennainen osa kauniita hiuksia, vielä olennaisempaa on se, mitä omille hiuksille arjessa, siellä ihan tavallisissa hiustenhoitorutiineissaan, tekee.

Minun hiukseni joutuvat arjessa usein kovallekin koetukselle. Vaalennusten lisäksi ihan tavallinen elämä voi olla joskus kuontalolleni kylmää kyytiä: Käytän hiusrautaa hiuksissani päivittäin, ponnari keikkuu useimmiten samalla kohdalla (joka lienee jonkinlainen hiusrikos) enkä totta puhuen useinkaan muista harjata hiuksiani aina niin hellävaraisesti, kun olisi ehkä syytä. En ole mikään hiusteni megahemmottelija, vaan pyrin siihen, että käytän suihkujen ja hiustenpesujen yhteydessä tarpeeksi hoitavia sampoita ja hiusnaamioita, sekä muistan suihkutella ja levittää myös ne hiuksiin jätettävät hoitotuotteet. Yksi uusi hiustuttavuuteni on Orion Pharman Biorion-kapselit, joihin sain sopivasti tutustua näiden hiustenvärjäyskertojeni lomassa.

Biorionit ovat päivittäin napattavia, hiuksia ja kynsiä vahvistavia apteekista ostettavia kapseleita, joiden sisältämät aineet – biotiini, sinkki, seleeni ja kupari – auttavat vahvistamaan hiuksia sisältäpäin. Hiuksissahan on nimittäin aivan sama homma kuin vaikkapa ihossakin: Paljon asioita voi tehdä täsmähoitona ihon ja hiusten pintaan, mutta se todellinen hyvinvointi syntyy ytimessä.

Olen syönyt Biorion-kapseleita nyt vasta vajaan viikon, joten vielä tässä vaiheessa en voi tietenkään sanoa niiden vaikutuksesta mitään. Pääsette kuitenkin kevättalven aikana seuraamaan matkaani Biorionin käyttäjänä, kun selvitän, millainen vaikutus kapseleista onkaan hiuksille ja kynsilleni. Luotto kapseleihin on tässä vaiheessa kuitenkin jo melkoisen suuri, koska kuluttajatestissä jopa 90% testanneista koki Biorionin toimivaksi tuotteeksi*.

Jos haluat kanssani testailemaan Suomessa valmistettuja ja vieläpä avainlipputunnuksen saaneita Biorion-kapseleita, kerro minulle hauskin hiusmokasi, ja olet mukana 40 euron arvoisen, kahdeksi kuukaudeksi riittävän Biorion-kapselipakkauksen arvonnassa. Arvonta-aikaa on 15.1.2017 klo 18.00 asti. Kirjaudu Lilyn käyttäjäksi ja jätä kommenttisi sähköpostiosoitteen kera, jotta saan sinuun yhteyden, jos onni potkaisee.

Nyt hiuksen hulmuten kohti sunnuntai-illan hommia. Huomenna sitten alkaakin taas pitkän loman jälkeen se ihan tavallinen arki, hiusrutiineineen kaikkineen.

-Karoliina-

*https://www.itsehoitoapteekki.fi/globalassets/biorion/index.html#!tuotteet

// Kolmistaan-blogia voi kommentoida Lilyyn rekisteröityneet käyttäjät. Muistathan, ettei järjestelmä hyväksy erikois- ja emoji-merkkejä. //

Share

Kommentit

Lukioikäisenä keksin, että haluan etuhiukset ja haluan ne heti. Niinpä reippana nuorena naisena päätin, että kerran sellaiset haluan, voin ne aivan hyvin ihan itse leikata. Ja leikkasinkin, pyöreät ja epätasaiset, vähän liian lyhyet etuhiukset. Äiti naureskellen yritti korjata pahimman epätasaisuuden ja pyöreyden. Korjauksen viimeisteli ensimmäinen kampaaja, jolle sai ajan. Lopputuloksena oli aivan liian lyhyet kasvojen pyöreyttä korostavat etuhiukset. Useampi kuukausi meni hiuslakan ja pinnien suurkuluttajana. Enpä ole sen jälkeen itse hiuksiini saksien kanssa koskenut...

Luistelijana kisojen jälkeen yksin kotona isän kanssa. Pää täysi pinnejä, pompuloita, hiuslakkaa ja glitteriä. Jollain ihme konstilla kampaus saatiin auki, mutta millä sen glitterin saisi pois -öljyllä isi ehdotti. Kokeiltiin, ja metsään muuten meni. Hiukset aivan rasvaiset 4pesunkin jälkeen. Pipo päässä siis kouluun...

Olen ollut aina blondi, mutta kerran tuli halu muuttua kerralla tummemmaksi. LOPPUTULOS  oli vihreä tukka. Seuraavaksi se oli sitten värjättävä punaiseksi. Kova homma saada vanhat hiukset takaisin. Että sen jälkeen olen taas ollut blondi. 

Kauhea sanoa mutta niitä on monia. Yksi hauskan kauhea on se kun keksin extempore värjätä hiukseni sinisiksi. Väri oli ihan yes, mutta vähän vähemmän kivaa oli se että roskiin lähtivät lakanat ja muutama paita. Lisäksi silloisen asunnon seinällä saattaa vielä tänä päivänäkin olla sininen läiskä kun nojasi seinään tv: tä katsellessani. :) muutaman päivän päästä oli pakko värjätä mustalla päälle ja ns yrittää korjata tilanne.

Vaalennetuista hiuksista kertaheitolla tummanruskeiksi jonka lopputuloksena oli vihertävä ja mattainen kuontalo ensimmäisen pesun jälkeen. Myös ylä-asteella käytössä ollut kreppirauta lasketaan mielestäni näihin mukaan ☺️

Hauskin hiusmokani liittyy kynttilään ja pitkään tukkaan. Olin ehkä 8-vuotias ja istuin kotona keittiönpöydän ääressä. Muistan kuinka äitini varoitti kynttilästä jse pyysi istua nätisti. Pari vuotta vanhempi veljeni istui vastapäätä ja "varasti" voileipäni. Kurkotin pöydän yli saadakseni leivän takaisin ja noooh arvata saattaa mikä lopputulos oli; latvat tulessa ja äiti paniikissa :D veli kyllä tarjosi episodin jälkeen leivän jos toisenkin :D silloin ei naurattanut mutta tänä päivänä kyllä!

Noh, ne 80-luvun lopun permanenttikokeilut... tarvitseeko sanoa enempää.. ;) Ikimuistoisin lienee osapääpermis: etuosassa kikkuraa, niskatukka takana suorana roikkuen. Very nice! 

nansk

Purkka tukassa. Ainoa toimiva lääke: sakset. Oli vielä melkein päälaella, kyllä ala-astelaista ketutti :D

anna.mikkonen at biz.tamk.fi

Vierailija (Ei varmistettu)

Purkka lähtee hiuksista ihan ruokaöljyllä....ei tarvitse saksia!

Noh, sanottakoon että hiusmokia on vuosien varrelle mahtunut. Silloin tällöin olen sössinyt kotivärjäyksillä kun väriä on muutettu useita asteita tummemmaksi tai vaaleammaksi kerralla. Silti kamalin moka (johon en kyllä itse voinut mitenkään vaikuttaa) sattui noin viisi vuotta sitten hiusmallina. Hiukseni leikattiin viimeisimpien Lontoo trendien mukaisesti hyvin epäsymmetrisiksi ja malli oli niin kamala, etten meinannut seuraavana päivänä kehdata kouluun mennä. Onneksi sain pikaisesti ajan kampaajalle joka pelasti sen mitä pelastettavissa oli. En ole uskaltanut edes harkita hiusmalleilua uudelleen, vaikka se joskus vähän houkutteliskin:)

Muutamia vuosia sitten leikkasin pitkän tukkani leukalyhyeksi tasapolkaksi. Muistoksi pitkästä tukasta jätin sivulle pienen osion pitkää tukkaa, jonka letitin aina. Eräänä päivänä päätin yrittää kihartaa tuota suikaletta ja eikös se jäänyt kihartimeen niin nätisti kiinni, että se oli pakko leikata parin senttimetrin pituiseksi. Kyllä oli muuten kaunista kun se tukkapätkä sitten sojotti tököteistä huolimatta mieltään osoittaen ylös päin kuukausia! Harmitti.

Varpain jaloin

Yläasteikäisenä kävin kampaajalla, joka suitsi kaksihaaraiset pois kiertämällä hiukset pötköksi ja leikkaamalla törröttävät hiuksen päädyt pötkylän mukaisiksi. Tämä näytti mielestäni niin helpolta, että talvella päädyin tekemään samaa koulussa odottaessani tunnin alkua. Kaikki sujuikin hyvin, kunnes opettaja asteli luokkaan puukengissään ja vahingossa potkaisi opettajan pöydän leveää jalkaa, mistä tietenkin kuului kauhea kolaus. Säikähdin ja leikkasin vahingossa tuon etuhiukseni käsittävän hiuspötkylän poikki. Siinä sitten kaivettiin kirjoja esille ja minä oli kauhuissani lähes 15cm tukko hiuksia kädessäni. Peiliä ei siihen hätään onneksi ollut saatavilla! Onni onnettomudessa oli, että tuo kammottava lovi hiuksissani hävisi kohtuullisen hyvin luonnonkiharoiden hiusteni sekaan.

Pahin hiusmoka oli joskus 17-vuotiaana. Silloin mulla oli vaihe, jolloin värjäsin joka toinen viikko punaiseksi ja joka toinen viikko sinimustaksi hiukset. No, kyllä voi arvata miten siinä sitten loppupeleissä kävi... Tukka tippui päästä! Tuohon päälle tuli sellainen 2 cm pituinen irokeesi, joka sojotti pystyssä eikä sitä saanut edes lakalla tms. alas! Pannat ja huivit tuli tutuksi, kun odottelin sen irokeesin kasvamista. Se oli ihan kauhean näköinen :D

Toinen ei niin paha oli kun halusin vaaleita raitoja hiuksiin. En osannut käyttää sitä huppua oikein ja vedin sitten kaikista rei´istä sillä koukulla hiuksia. Lopputulos oli kokonaan blondi pää :D

Ai, hauskin hiusmoka no... Muutaman kerran on hiusten vaalentaminen itse kaupan väreillä epäonnistunut ja tukasta on tullut oranssi. Lyhyttä tukkaakin olen kokeillut ja se ei sopinut minulle laisinkaan.

kyllä ne on kampaajan mokia ollut lähinnä. Nyt juuri viime viikolla kun halusin otsatukan niin kampaaja leikkasi yhden tupsun irti otsalta eli nyt mulla on tuollainen noin 30 hiuksen nippu joka leikkuu silmillä kun ei yltä korvan taakse. Siis raivostuttavaa. Sen voisin noilla Pillereillä kasvattaa pois x)

No pahin oma tekemä hiusmoka taitaa olla itse leikatut etuhiukset. Ei ollut suorat ei.... Kapseleilla voisin yrittää saada ohuen ohuet hiukset edes näyttämään hyvinvoivilta ja paksuilta.

Annaleena
Hippulat

Keltaiset blondivärjäykset vuonna 2012. Never again :D

kuronea@gmail.com

Kaipasin pari vuotta sitten kalpeaan ulkonäkööni muutosta ja värjäsin kampaamossa blondini punaiseksi. Taistellen jaksoin väriä hoitaa puoli vuotta, kunnes kyllästyin. Kampaaja ei suostunut värinpoistoon vaan asteittan ruskeasta siirryimme kohti omaa väriä. Ei ikinä enää...

Tää ei ole varsinaisesti mun moka, mutta kaverin, joka oli tuolloin kampaajaopiskelija. Tarkoitus oli värjätä mun tummanruskeaan hiukseen punaisia ja vaaleita raitoja, no raidoista tuli sitten violetteja ja valkoisia :D Violetteja! Näytin emo-tytöltä mikä ei todellakaan ollut tavoitteena :D Tästä on jo sen verran aikaa että nyt voin jo nauraa sen aikaisille kuville. :)

 

aino1503@hotmail.com

celine
journey

Otsatukka, jonka leikkautin viime viikolla. Meillä oli kai jonkin sortin lost in translation kampaajani kanssa. Näytin hänelle kuvia Brigitte Bardot'n ja Caroline de Maigret'n etuhiuksista, mutta omastani tuli todella paksu ja todella suora. No, lopputulos olisi varmasti hyvä, jos hiukseni olisivat suorat (ja haluaisin näyttää helsinkiläiseltä graafikolta), mutta kun ne ovat todella taipuisat ja kiharat (ja minä kaipasin sellaista pariisilaista huolettomuutta). Ja joo, suoristusrautaa on käytetty, mutta mikään muu ei tunnu toimivan paitsi panta. Opin läksyni, ei otsatukkaa minulle. 

Joskus kultaisina teinivuosina halusin käydä ottamassa hiuksiini vaaleita raitoja. Omaa rahaa ei pahemmin ollut ja äiti ei suostunut hiuksien värjäystä minulle kustantamaan, joten päätin että käyn raidat laittamassa ammattikoulun opiskelijakampaamossa. Menin sovittuna päivänä paikalle, opettaja sekä opiskelija yhdessä kartoittivat nykyisen sävyni ja sopivat miten ja millä värillä raidat tehdään. Opiskelijatyttö ammattimaisen näköisesti aloitti raitoja tekemään ja kohta istuin pää täynnä foliolappuja odottamassa miltä lopputulos näyttäisi. Pitkän  odotuksen jälkeen lähdimme pesupaikalle. Foliolappujen poiston aikana aistin, että lopputulos ei ehkä ollut täysin onnistunut, koska ympärilläni pyöri useampi opettaja ja hiuksiini työnnettiin kerta toisensa jälkeen uusia aineita. Tunnelma oli hermotunut ja opiskelijan kädet tärisivät. Vihdoin pääsin peilin luokse ja ymmärsin mistä kaikki hysteeria oli johtunut. Päässäni oli kolme paksua suojatieviivaa, jotka olivat väriltään ORANSSIT. Opiskelija oli laittanut vaalennusainetta päähäni liika ja se oli valunut folioiden sisältä - värinkin kanssa oli saattanut käydä pieni harha-askel. Odotin että opettaja tulisi hätiin ja tilanne yritettäisi korjata, mutta tilanne korjattiinkin lauseella " saat tämän kerran ilmaiseksi". Voin kertoa, ettei siinä tilanteessa paljon maksut kiinnostanut. Painelin suorinta tietä kotiin, kyynel silmäkulmassa ja varasin samantien ajan ihan oikealle kampaajalle.

Joistain asioista ei vaan kannata tinkiä.

Tuo onkin tuttu tuote! Sekä nuo kapselit että shampoo. Testasin silloin ehkä parisen vuotta sitten kun tulivat markkinoille, siis nuo kapselit. En muista tuliko shampoo heti myös. 

Paksuja hiuksia en noilla saanut (turhaa kai sellaisista haaveilla...), mutta se mitä saivat kyllä aikaan oli se, että ohuista hiuksistani tuli siinä mielessä vahvemmat, että katkeilivivat huomattavasti vähemmän. Kyllä siinä se pari kuukautta vähintään tais mennä, että huomasin vaikutuksen.

Mielelläni testaisin uudestaan, koska taas on se aika vuodesta kun hiusta lähtee kamalan paljon... :/

 

Ollessani 20-v neiti-ihminen, olin blondi. Eräänä perjantai-iltana kavereideni kanssa keksittiin, että hiuksiin täytyy saada jotain uutta...kauppaan ostamaan tummanruskeaa väriä, jotta saataisiin raitoja hiuksiini. Muutaman viinilasillisen jälkeen kaverini tarttui ohjaksiin. Koska väripakkauksessa ei tietenkää ollut raitahuppua, tehtiin se pakastuspussista... väriä sitten päähän. musaa kovemmalle ja lisää viiniä. Olihan edessä mitä parhain ravintolailta tulossa ja vielä uudessa kampauksessa! Kaiken pesun, kuivauksen ja hiuslakkojen jälkeen tuloshan oli mitä mahtavin. Ilta meni kaikin puolin ihan mukavasti, mutta se seuraava aamu....tukkani oli kuin leopardin turkki! Vaalealla pohjalla ruskeita läiskiä. Mitä tästä opimme? ÄLÄ KOSKAAN värjää hiuksia itse alkoholia nauttineena ja vielä ennen julkiselle paikalle menemistä. Tuli kallis reissu kampaajalle seuraavalla viikolla ...myöhemmin juttu on naurattanut monet kerrat =)

Tämä tapahtui levättalvella 2010. Olin esikoisestamme äitiyslomalla ja jokseenkin mökkiintynyt äiti-ihminen. Täällä "landella" siihen aikaan oli vielä muotia värjätä hiukset alta tummaksi ja päältä vaaleaksi.
Ei pahemmin tullut parturissa käytyä...kunnes sitten olimme lähdössä laivalle,niin aattelin vähän ehostautua.
Vakkari parturi olikin pistänyt mut harjoittelijalleen. No ihan ok. Seisohan se itte siinä vieressä.
Siinä sitten värjäystä ja et josko vähä repästäs ja laitetyas sinne alle tummanruskean sekaan vivahde tummaa violettiä ja päälle sit vaaleeta.
Pesualtaalla parturin suusta pääsi OHO. Milä tietenlään tässä tilanteessa ei ole toivottava reaktio.
Luonnonkihara hiukseni nappasi pesutilanteessa sen violetin sieltä alta myös päällihiuksiini. (Eli näytin -anteeksi karkea ilmaisuni- teinihuo**lta haaleen liiloine hiuksineni.
Joo ja kyllä se siitä lähtee parissa pesussa. Ei mitään hätää.
Isäntä teki naurukuolemaa ja minä värjäsin hiuksia tummanruskeiksi kaupan värillä Laitilan Shellin vessassa matkalla Turun satamaan.

Omat pahimmat hiusmokat ovat käyneet kampaajalla. Pahimpia (ja JÄLKIKÄTEEN ajateltuna hauskimpia :D) sellaiset, joita ei pysty oikein millään pelastamaan. Puolen vuoden takainen käynti, josta tulin liian lyhyen ja epätasaisesti leikatun otsiksen kanssa, inspiroi mua luopumaan koko otsiksesta :D. Ennen töihin menoa koitin saada otsiksen jotenkuten taisaisen näköiseksi nostamalla joitain hiustupsuja, painamalla toisia osioita alaspäin ja liimaamalla nämä puolella pullolla hiuslakkaa. Silloin ei paljoa naurattanut, kun olin vielä uudessa työpaikassa tekemässä hyvää ensivaikutelmaa :D

Elämäni ensimmäinen (ja viimeinen!) otsatukka jonka menin itse, kyllä - itse, leikkaamaan muutama vuosi sitten päähänpistona yhtenä tylsistyneenä koti-iltana. Ensinnäkin, ajankohta oli lämmin toukokuu ja erittäin luonnonkiharaisena lopputulos ei voinut olla muuta kuin huono. Vaikka kuinka olisin suoristanut aamulla, niin vähänkään hikoillessa otsatukka oli, tuota, eh, aivan pystyssä ja missä lie. Ai niin, unohdin mainita että tämä oma leikkaus oli tietenkin "vähän sinne päin" joten ei auttanut kuin mennä kampaajalle parin päivän päästä hoitamaan pahimmat damaget pois. Kasvatus kesti sitten tuskallisen kauan. Opin läksyni.

maimain
Spice Up Mai Life

Lukiossa haaveilin laineille kihartuvista hiuksista, ja menin (äitini valitsemalle) kanpaajalle. Tämä "täti" oli sitä mieltä, ettei permanenttia voi tehdä isoilla rullilla, lopulta myönnyin pieniin. Lopputulokseksi paljastui blondi afro, en kuitekaan osannut antaa kampaajalle tästä palautetta. Kampaaja oli keskustassa ja paniikissa odottelin kadulla isääni hakemaan, toivoen, ettei kukaan näe minua.

Lukion alkuvuodet taisivat muutenkin olla aika kokeilunhaluista aikaa, kauhistuen voi katsella kymmenen vuoden takaisia kuvia!

Emilia M

En ole ikinä tehnyt hiuksilleni juuri mitään leikkausta kummempaa, ala-asteen permanenttia lukuunottamatta :) Mutta ohut, kihartuva ja herkästi takkuuntuva hiuslaatu takaa sen, että sählinkiä kyllä riittää! Eivät ole harvassa ne kerrat, kun takaraivolla on ollut ns. panotakku (ihan ilman kyseistä aktiviteettiakin), jota on sitten selvitelty itkun ja raivon vallassa. Joskus teininä päätin viikon olla harjaamatta tukkaa, pesin vain, jolloin tulos oli myös ns. mielenkiintoinen. Paksumpi karva kyllä kiinnostelisi, joten tuota Biorinia olisi kiva testata!

 

emirembegal (at) gmail.com

Vuosia sitten päätin, että nyt näille minun tylsille ja tasapitkille hiuksille täytyy tehdä jotain. Olin niin kyllästynyt, enkä tiennyt millaista muutosta haluaisin, joten varasin ajan minulle hehkutetusta kampaamosta hiusstylistiltä, jonka visioon päätin luottaa täysin. Noh.. Kampaamosta poistuin lähestulkoon 80-luvun takatukalla ja aivan liian lyhyellä otsiksella. Nyt jo hieman naurattaa, mutta silloin oli kyllä vakavat paikat. Nykyään olen ylpeästi pitkähiuksinen!

PSK
Insert Cool Phrase

Värjäsin teininä punaisella silkkipaperilla hiukseni. Kyllä, silkkipaperilla. Yllättävän tehokas.

Tämä hiusmoka ei tietenkään naurattanut silloin, kun se tapahtui, mutta nyt pystyy jo vähän hymyilemään. Pääsin hiusmalliksi ja olin siitä oikein innoissani. Uudet viimeisimmän muodin mukaiset hiukset ja vielä ilmaiseksi! No kuinkas sitten kävikään. Minulle leikattiin aivan liian lyhyt otsis, joka ei ihan toiminut luonnonkiharissa hiuksissa. Lisäksi hiukseni leikattiin oikein kunnolla kerroksittain, mikä sai minut näyttämään siltä seiskaluokkalaiselta, joka joskus olin. Edelleen kärsin tuosta kerroksittain leikkaamisesta, mutta sentti kerrallaan olen lähempänä normaalia tukkaa!:D

Päätin aalentaa hiukset itse rahaa säästääkseni, eli tehdä värinpoiston. Enpä tiennyt mihin ryhdyin. Lopputulos oli jotain vaalean keltaisen ja oranssin välimaastossa. Seuraavana päivänä hiippailin töissä seinän viertä pitkin pieni huivi päässä, koska hiukset olivat niin kerta kaikkiaan järkyttävän väriset. Kampaajalle mennessä melkein itkin mutta onneksi pääsin osaaviin käsiin ja väri saatiin korjattua lähelle omaani, jota olin alunperin tavoitellutkin. No, jatkossa en säästä rahaa tässä kohtaa!

NelliKochanie

"Hauskin" hiusmoka taisi olla joskus teininä se, kun halusin värjätä hiusteni juurikasvun omalla värilläni ja muuten laittaa sekaan violetteja raitoja. Jotenkin nuo värit meni kampaajalla (!!) iloisesti sekaisin ja sain violetin juurikasvun ja oman väriset raidat :)

 

kochanieblogi(at)outlook.com

Nuorempana minulla oli tapana värjätä hiukset itse markettiväreillä. Olin blondannut hiukset aiemmin tuhottoman monta kertaa ja sillä kertaa päätin ottaa vain vaalean värin luonnolliset värit -nimisestä sarjasta. Vielä värjäysvaiheessa kaikki näytti normaalilta, mutta kuivausvaiheessa huomasin hiusteni olevan aivan vihreät! Pipo oli visusti päässä seuraavat pari päivää ennenkuin pääsin kampaajalle korjaamaan tilanteen. Tuon jälkeen en ole enää itse värjäillyt hiuksiani :D

kokkonen.heini(at)gmail.com

Oma hiushistoria sisältää kaikenlaista ihmeellisistä kotivärjäysyrityksistä aina epäonnistuneisiin permiksiin saakka (viimeksi mainittujen jälkiä korjailen edelleen :D). Pahimmaksi mokaksi taidan kuitenkin laskea sen kerran, kun teininä yritin itse leikata vähän kuivia latvoja... ja tietenkin päädyin leikkaamaan vähän liian ison tupsun pois vähän liian näkyvältä paikalta. Sitä lovea sai hetken kasvatella umpeen. Enää en luota kotikampaajan taitoihini!

Jolie Laide

Kaikenlaisia hiustyylejä ja värejä on tullut kokeiltua, eikä suuremmin mikään ole kaduttanut tai harmittanut. Ainoastaan kaksi tapausta on jäänyt mieleen: alle kouluikäisenä Hubba Bubba-purkkaa palloksi puhaltaessa onnistuin räjäyttämään koko purkkapallon kasvoilleni ja hiuksilleni. Itkuhan siinä tuli, kun purkka ei lähtenyt hiuksista muuten kuin saksimalla :D Never again-kokemuksiin lasketaan myös yläasteaikainen älynväläys vaalentaa omanväriset hiukset ennen punaiseksi värjäämistä, jotta väri tarttuisi paremmin. Lopputuloksena luonnollisestikin pissankeltainen väri, joka ei varsinaisesti imartele ketään. 

Ilmeisesti en ole vieläkään ottanut hiusmokista opikseni, sillä tällä hetkellä on menossa projekti "hiusvärin kasvattaminen pois" :D Turkoosinsininen/tummansininen suoraväri oli ihana siihen asti kunnes kyllästyin ja hölmöyksissäni annoin kampaajan värjätä suoraan tumman värin haalistuneen sinisen päälle. Sieltähän se sininen edelleen läpi kuultaa, joten nyt pitää joko sinnikkäästi kasvattaa hiuksia ja värjätä tummalla päälle, tai marssia kampaajalle nyrhimään koko kaameus pois.  

jolielaide00(at)gmail.com

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.