Monikulttuurinen Suomi

Kriselda

 

Olen puoliksi filippiiniläinen ja meidän mixed race eli sekarotuisten ihmisten ongelmaksi koetaan usein se, että olemme ulkomaalaisia kummassakin kotimaassamme. Nimeni sen jo kertoo, ettei ihan perisuomalainen muija ole kyseessä, eikä suomalainen sukunimeni ole myöskään mikään yleinen nimi Filippiineillä. 

Inka Pohjonen on kirjoittanut sata vuotiaan Suomen kunniaksi kirjan nimeltä Kasvotusten - Finland from 100 viewpoints. Projektin kantavana ajatuksena on viesti itsenäisestä ja yhtenäisestä Suomesta, jolla on monet kasvot, ja jonka kansa tuntee yhteenkuuluvuutta moninaisesta etnisestä ja kulttuurillisesta alkuperästään huolimatta.

Inka haastoi minut pohtimaan omaa näkökulmaani monikulttuuriseen Suomeen ja miten se näkyy elämässäni.

 

 

1. Kuka olet ja mistä olet kotoisin?

Olen Kriselda, olen syntynyt Helsingissä. Olen viettänyt lapsuuteni ensimmäiset vuodet Pohjois-Haagassa. Kuusi vuotiaana muutin Manilaan, Filippineille. Siellä kävin katolilaista tyttökoulua ja 9-vuotiaana muutimme takaisin Suomeen. Identifioin itseni helsinkiläiseksi, kun olen täällä suurimman osan elämästäni asunut. 

 

2. Mitä suomalaisuus sinulle tarkoittaa?

Suomalaisuus on laaja käsite ja minulle sen ytimenä on turva, puhtaus ja vapaus. Olemme pieni kansa, joka pitää yhtä (vaikka ei ehkä siltä tunnukaan, kun meillä on vahva valittamiskulttuuri). Täällä on asiat poikkeuksellisen hyvin ja saan ylpeänä kertoa maailmalla, millainen maa Suomi on.

Suomalaisuus tarkoittaa minulle myös sitä, että olen oikeutettu koulutukseen ja saan itse päättää urapolkuni. Minulla on myös naisena tasa-arvoinen asema parisuhteessa ja pidän sitä itsestäänselvyytenä.

 

 

3. Onko kansallisidentiteetti iso osa omaa identiteettiäsi? Miksi?

Suomalaisuus ja suomalainen kulttuuri ovat toki iso osa identiteettiäni. Olen asunut Suomessa suurimman osan elämästäni; käynyt koulut täällä, tehnyt töitä suomalaisissa yrityksissä. Vaikka oma perheeni on monikulttuurinen, niin 90% ystävistäni ovat täysin suomalaisista perheistä.

Perussuomalaisuuteni korostuu parhaiten, kun olen täysin toisessa kulttuurissa. Kansallisidentiteetti näkyy myös käytöksessäni ja mieltymyksissäni. Haluan viettää juhannukset mökillä, tykkään lonkerosta, rakastan saunomista ja karjalanpiirakoita (bucket listalla on opetella leipomaan niitä), ja sisua löytyy silloin kun sitä tarvitaan. Pystyn myös hyvin usein samaistumaan Very Finnish Problems - tai Finnish Nightmares –meemeihin. Niillä saa parhaiten ilmaistua, millaista on olla suomalainen. Välillä sitä on ylpeä ja toisinaan se pakottaa katsomaan peiliin, että tällainenkö nyt haluan olla.

 

 

4. Onko omassa lähipiirissäsi etnistä tai kulttuurillista rikkautta? Miten se näkyy elämässäsi?

Olen saanut filippiiniläiseltä äidiltäni melko ankaran katolisen kasvatuksen. Nuorempana tietenkin tämä näkyi isommin elämässäni. Lapsena äiti otti minut mukaan filippiiniläisiin piireihin ja kävin uskonnollisissa konferensseissa ympäri Eurooppaa. Katolilaisuus on vahva osa filippiiniläistä kulttuuria.

Napanuora katkesi kuitenkin teini-iässä ja sitten mentiinkin ihan toiseen suuntaan. Asuin silloin Saksassa, jossa oli taas ihan eri meininki. Tietty kouluiässä sitä halusi sopeutua ja olla niin kuin kaikki muut.

 

Nyt aikuiselämällä etninen rikkaus näkyy oikeastaan monikulttuurisessa kaveripiirissä. Monet ovat puoliksi jonkun maalaisia, asuvat ulkomailla ja ovat sieltä omaksuneet uusia kulttuureita. Monet ulkomaalaistaustaiset frendini ovat kasvaneet Suomessa ja ainakin meikäläisen näkökulmasta, he ovat omaksuneet suomalaiset tavat.

Meidän sukupolvella on se hienous, että globalisaatio vahvistuu yhä enemmän ja kulttuurisesti olemme omaksuneet yhteisen identiteetin, joka perustuu internetiin. Tämä tulee korostumaan vielä enemmän nuoremmilla, jotka ovat syntyneet älypuhelin kourassa.

 

5. Koetko Suomen moninaistumisen rikastuttavan suomalaisuutta? Miksi, miksi et?

Tietty. Kulttuurien ja kansojen kehittyminen on osa evoluutiota. Koen, että sukupolvet vievät aina parhaat palat omasta kulttuuristaan eteenpäin. Ne mitkä eivät enää palvele tulevaa sukupolvea jäävät historiaan.

 

 

6. Oletko koskaan kohdannut syrjintää tai rasismia?

Olen, mutta olen päässyt helpolla. Oon sellainen tyyppi, joka mukautuu helposti tilanteeseen kuin tilanteeseen - haluan tehdä sosiaalisista tilanteista mahdollisimman miellyttävän kaikille. Joskus kaveriporukassa on myös vitsailtu omasta etnisestä taustastani, jotka ovat pari muutaman kerran ihan hauskoja, mutta kyllä niidenkin kuulemiseen kyllästyy. Varsinkin, jos pitää koko ajan korostaa erilaisuuttani.

Työelämässä olen nuorempana saanut selville, etteivät työnantajat edes avaa työhakemuksia, jos on ulkomaalaistaustainen nimi. Kuka nyt haluaa avata hakemuksen Kriselda-nimiseltä, jos sen ovat myös lähettäneet Anna, Maija tai Kati? Silloin teki mieli vaihtaa etunimeä.

Toki tästä on aikaa, mutta voisin kuvitella, että nimirasismia tapahtuu edelleen. Onneksi nykyään on LinkedIn ja somet, josta HR-tyypit tekevät taustatutkimuksensa.

 

 

7. Mitä toivoisit Suomen seuraavalta vuosisadalta?

Toivoisin enemmän suvaitsevaisuutta, vähemmän valittamista. Enemmän kannustamista, vähemmän kateutta. Kateus vie kalatkin järvestä. (Suomalaiset sananlaskut <3).

Ennen kaikkea toivon rauhaa ja rakkautta.

 

Kiinnostaa tietää, miltä sinun Suomi näyttää? Onko se monikulttuurinen? 

 

 

Kuvat: Mona Salminen
Takki: Bik Bok
Korvikset: H&M
Pusero: Lindex

 

Lue myös:
Kaikkine vikoineni
Vahvuudet voimavaroina

 

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

 

 

 

Share

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Tosi kiva postaus ja ajattelen monesta asiasta samalla tavalla sun kanssa. :) Munkin suomi on monikulttuurinen virheineen kaikkineen.

Kriselda
Kriselda

Kiitos! Haluun haastaa sut kirjoittamaan omat vastauksesi näihin! :)

Kommentoi