Löytynyt: Tiffanyn timanttisormus!

Ladataan...
Laura loves

Miltei kuukausi sitten se tapahtui. Olimme Aleksin kanssa ensimmäistä kertaa ulkona kahdestaan sitten Uljaksen syntymän yli puoli vuotta sitten. Vaatimattomat 60 000 ruotsalaista huojui hurmoksessa, tuikkivat kännykkänäytöt muodostivat mammuttimaiselle areenalle modernin valomeren. Jumalainen Bruce Springsteen lauloi lavalla I'm On Firea ja konserttiseuralaiseni horisi korvaani jotakin ihanista lapsistamme ja ihanista elämästämme. Ihmettelin, miksei se keskittynyt maailman kauneimpaan kappaleeseen, kunnes tuo hullu miekkonen oli yhtäkkiä toisella polvellaan lattialla ja tajusin, että tämä on kosinta. Yhtäkkiä sillä oli hyppysissään jopa se sormusrasia.

Jos tämä olisi amerikkalainen elokuva, olisin tässä vaiheessa unohtanut tuhannet tukholmalaiset ympärillämme, heittäytynyt rakkauden aallokkoon ja kirkunut, että "kyllä rakas, voi kyllä!" Mutta koska kyse on kantahämäläisen tytön elämästä, kasvoilleni levisi epäviehko WTF-ilme ja hoin Aleksille, että tämän täytyy nousta lattialta välittömästi. Muuta hetkestä en muista, pamahdin jonkinlaiseen yllätysshokkiin. Vasta kun sain myöntävän vastauksen kurkustani, tuleva aviopuolisoni nousi permannolta. Tämä kaikki, vaikka olen aina toitottanut, kuinka julkinen kosinta olisi absoluuttisesti hirveintä, mitä tietäisin. Kuolisin nolostukseen. Vajoaisin lattiasta läpi. Onneksi stadion oli lujaa tekoa. Pysyin tukevasti permannolla ja nautin konsertin loppuun ihanaan partajeesukseeni kietoutuneena. Yhdessä vaiheessa tosin livahdimme bajamaja-rivistön luo kurkistamaan sormusrasiaan ja hihkumaan.

11.5. Yhdestoista toukokuuta. Ja minä kun luulin, että muistaisin tuon päivämäärän ikuisesti siksi, että New Kids on the Block esiintyi silloin Lahden mäkimontussa. (Se oli vuonna 1991. Tämä oli 22 vuotta myöhemmin.)

Seuraavana aamuna heräsimme kahisevissa lakanoissa hotellissa Kungsgatanilla (kuulostaa romanttiselta, mutta sisältää myös mellanöliltä maistuvia röyhtäyksiä, touhukkaan taaperon, sylissä roikkuvan vauvan ja lapsenvahtihommiin pestatun äitini) ja pujotin sormuksen sormeeni. Tämä on brucespringsteen-liitto, tämä vedetään jenkkityyliin: kihlasormus on thö thing ja mihinkään vihkiäisiin asti en timanttia odota. Se, ihanan semi-mauton pääsiäismunasormus, koristaa sormea tästä päivästä eteenpäin, koska sopimus on tehty. Tää on tässä.

Melkein kuukauden päivät olen jo kulkenut dimangi nimettömässä. Katselen sitä salaa vähän joka välissä. Se on hellyttävä (ei missään nimessä mitenkään trendikäs, moderni, supertyylikäs kapistus, vaan aika kauniitjarohkeat), söpö, piristävä ja rakas. Se ei sovi tyyliini tai vaatekaappiini pätkän vertaa ja juuri siksi se on täydellinen. Se näyttää kerrassaan hassulta pulleroisissa prinssinnakkisormissani. Se on pelkkää materiaa ja höperö kapistus, mutta hassua kyllä, sen symbolinen arvo on iso. Muistan joka kerta sitä vilkaistessani Brucen ja Tukholman ja lauantain ja hämmästyksen ja sen, että minua on kohdannut rakkaudessa satumainen onni, josta tahdon pitää kiinni niin pitkään kuin mahdollista. Rakkauden kesä 2013, bring it!

 

 

Ps. Erityisen eläytymistarpeisille tiedoksi: kahden minuutin kohdalla se tapahtui. Tuossa huumaavassa tuikkeessa. Kattokaa ny! Ai kamala, en kestä.

Share
Ladataan...

Kommentit

Verskin Valtakunta/Veera (Ei varmistettu)

Hei jeah, tuo sormushan on ihan loistava! :)

Itse olen toivonut omaan valkokultaiseen perussormukseeni jo isomman syntymän jälkeen jonkinlaista dimangia jokaisesta lapsesta. Nyt niitä pitäisi olla jo kaksi, mutta eipä ole näkynyt mitään. Kuinka paljon vihjailua on siis tarpeeksi? Kyllähän se teilläkin lopulta toimi ;)

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Oolee olee olee oleeee! Onnentoivotukset!

Hosuli
Hömppäblogi

Onnea onnea! Loistava tarina tämä, kelpaa kertoa lapsenlapsille. :)

Mindeka
Ma-material Girl

Onnea!!!

Kyllä se romantiikka ja (varsinkin julkinen!) kosinta helposti sulattaa naisen kuin naisen syrämen ;) -Tai siis kokemuksesta EN tiedä, mutta olen huomannut. Hih.

 

Peeäs: Tuleeko tästä nyt sellainen hääblogi? T: katellinen

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Voi ei miten ihanaa!! <3 Onnea kauheasti!

Terkuin myös julkiseen kosintaan pari vuotta sitten suostunut :D

Tyyne
Sukat makkaralla

Aivan ihana sormus :) Onnea!

Sugar & Pepper

Oiii ihanaa, onnea! Muistan lukeneeni aikoinaan tekstin sormuksen hankinnasta. Kaunis on. :)

Luru
Changes

Huimasti paljon onnea! <3

Katie
Aika kypsä äidiksi

Vau mika sormustarina! You go, girl! :)

...mutta ma olen nyt materialistisesti hammentynyt: kuinka tuo voi olla alle kolmen tonnin sormus, noin tolkuttoman isolla kivella? Mulla on pienempi kivi, myos platinaa ja vahan isompi hintalappu, kai... Kumpaa meista on huijattu? ;)

Ai niin, ja lampimasti onnea!

laurafree
Laura loves

Kiitos onnitteluista! Hääblogi-vivahteita odotellessa.. :)

 

Katie, en tiiä tästä timanttialasta mittään niin en kyllä osaa sanoa, kumpaa on huijattu.. Oletan, että ainakin mua sinänsä, että mun sormuksessa on varmasti jonkinlainen Tiffany-lisä. Mä oon kyllä miettinyt tätä samaa hintajuttua useasti, tosin käänteisesti tähän sun kysymykseen nähden: usein näen kultakaupoissa samankokoisia timantteja sormuksissa huomattavasti halvemmalla kuin omani.

Ehkä kuvat jotenkin valehtelee myös -- tää mun ei kyllä siis mitenkään julmetun kokoinen, vaan 0,43ct (tarkistin miljoonan sivun takuutodistuksestani) eli alle puoli karaattia. Olen saanut sen käsityksen, että timanteissa on paljon laatueroja, tässä takuutodistuksessakin on miljoona asteikkoluokitusta. Kirkkaus, hionta, jotain tällasssiii. Liittyiskö ne hintaerot niihin?

Timanttimysteeri! Parhaan sortin mysteeri.

Katie
Aika kypsä äidiksi

Ah, timanttimysteeri on ratkaistu! Kuvakulma ja prinsessaleikkaus hämäsivät. Mulla on nimittäin karaatin kivi, vaikka smaragdileikattuna näyttääkin jännästi pienemmältä... Eli jee, kumpaakaan meistä ei sit kai ole huijattu. 

Odotan innolla hääsuunnitelmapostauksia! :)

laurafree
Laura loves

No, tämäpä ratkaistiin helposti.. Luulin, että tässä oli ainesta Da Vinci -koodin tasoiseksi ikuisuuskysymykseksi. Ja luulisin, että ne mun näkemät halvemmat perustuu siihen, ettei timantti oo yhtä korkealaatuinen. (Tai monta pientä timanttia ei oo niin arvokas kuin yks iso tai jotain. En minä tiiä.) Jes, ei huijauksia!

Karaatin kivi, senhän täytyy olla valtava, jos se on tuplasti tämä! Kansa vaatii KUVAA!

Odotan itsekin innolla hääsuunnitelmapostauksiani :D

Katie
Aika kypsä äidiksi

Hahhahhaa, mut kun mun kivi ei oikeasti näytä isolta! Joku ihme optinen harha. ;) On kyllä musta tietysti maailman kaunein sormus, varsinkin kun Mies suunnitteli sen ihan ite ja vielä multa neuvoa kysymättä. On sillä hyvä maku. :)

laurafree
Laura loves

Haluaisinpa nähdä Aleksin suunnitteleman sormuksen.. tai siis en todellakaan haluaisi. Hänen hyveensä ovat toisaalla :D

Ananas
Ananas ja Kookos

Ooo, paljon onnea! Muistan sen tarinan, jo se oli huikea. Ihana kruunaus sille vielä tämä. Sellaiselle huvikumpuvivahteiselle hääblogille onkin tilausta, eli mielenkiinnolla odotellaan suunnitelmia.

Taa postaus aiheutti mussa erittain luonteenivastaisen haakuumeen! Kiitti ihan vitusti. Olen mm. googletelly vintage kihlasormuksia, nahnyt erittain yksityiskohtaisia unia omista haistani, harkinnut kosivani itse miehen sijaan jne.jne. Argh! Perheen ainoana tienaajana ehdotin myos yllakuvailtua jarjestelya, mutta siihen Rami sanoi selkean ein, etta kylla han sen sormuksen ostaa. Saa nahda minkalaisen tuohesta veistellyn teoksen paadyn saamaan.

Kommentoi

Ladataan...