Rintsikattomuudesta.

Lusikoita kiitos.

Sanon sen nyt tässä heti alkuun:

 

 

"Jos jotain oikeasti kiinnostaa niin paljon se, etten pue yhtä vaatekappaletta ylleni, tervetuloa katsomaan vaan. Maksua en ota vastaan, sen saavat toiset naiset hämyisillä lavoilla tehdä."

 

 

En edes muista kuinka kauan siitä on, kun tein lopullisen päätöksen olla käyttämättä rintaliivejä. Jo hyvän aikaa siitä kuitenkin on, sillä muistan vielä prosessin, joka johti täyteen liivittömyyteen. Ensin siirryin pehmeisiin, kaarituettomiin toppeihin ja välillä asettelin rintani olkaimettomien rintsikoiden sisään. Mutta se tuntui yhä liian hankalalta. Kun sitten päätin luopua rintsikoista kokonaan, astelin vaatekauppoihin silikonisia nännisuojia etsimään. Löysin erittäin viehättävät kukan muotoiset kanafileet, jotka joka aamu etumukseeni kiinnitin. Toisinaan metsästin noita kukkasia iltaisin paitani sisältä, tai kesken luennon reunoja parempaan ihokontaktiin painelin. 

 

"Miksi? Miksi minun pitäisi vain muita varten pienet nännini piilottaa?"

 

Silikonikukkaset jäivät kylpyhuoneen laatikkoon. En yksinkertaisesti vain kokenut, että ne olisivat tuoneet mukanaan mitään ihmeellistä painoarvoa. Siitä päivästä lähtien, laitoin kukkaset rintoihini vain juhlatilaisuuksiin. 

 

 

Olen viimeksi pukenut rintsikat ylleni johonkin tv-kuvauksiin. En edes muista mitkä kuvaukset olivat kyseessä, mutta muistuttelin itseäni asiasta kovin, että televisiokameroiden edessä tulisi liivien mekon alla olla. Olivathan ne, mutta seuraavista tv-kuvauksista en edes muista olinko rintaliivit asuni alle pukenut vai en. Tämän vuoden puolella en ole pukenut rintaliivejä päälleni kertaakaan, en vaikka niitä yhä alusvaatelaatikossa majaileekin. Pienessä laatikossa naisellisia, urheilullisia, huomaamattomia, rintoja korostavia, kaikenlaisia liivejä, joiden hakaset ovat jo pidempään levossa uinuneet.

 

Miksi? Miksi arjessani saattaa paidan läpi havaita, että yhden naisellisuuden peruspilareista laatikkoon olen haudannut? Tähän on erittäin yksinkertainen mediaseksitön vastaus: terveys. Rintaliivit painavat (oli sitten täysin oikea koko tai ei) juuri niistä inhottavimmista kohdista kehoani, aiheuttaen monenmoisia oireita. Tämä sairaan kipeä kehoni ei yksinkertaisesti siedä tuon vaatekappaleen kietoutumista, ei lainkaan. Ilman rintaliivejä on käsissäni parempi verenkierto, vähemmän turvotuksia rintakehällä, vapautuneempi hengitys ja lievempi kipu. Loppupeleissä kyse on mukavuudesta, siitä ettei kehoni tarvitsisi kärsiä yhtään enempää, varsinkaan asiasta jonka voin helposti elämästäni karsia. Mutta... en tarvitsisi mitään näistä syistä, jotta voisin kulkea kaupungilla rinnat heiluen, nännit näkyen. Ei kukaan tarvitse siihen lupaa keneltäkään toiselta.

Voin myöntää, että alussa minua kyllä hävetti. Tunsin olevani jotenkin epäsiisti, tai väärin käyttäytyvä ilman tuota yhtä vaatekappaletta. Nopeasti koitti kuitenkin aika, jolloin en vain jaksanut välittää siitä. Arjessani joudun riisuutumaan toisten ihmisten edessä keskimäärin neljä kertaa viikossa, ihmisten edessä jotka tekevät töitä minun hyvinvointini eteen. Kun on tarpeeksi monta kertaa maannut fysioterapeutin huoneessa plintillä yläkroppa täysin paljaana, ei sitä ensimmäiseksi tule mieleen ajatella, kiinnittiköhän fysioterapeuttini huomiota siihen, ettei ylläni rintaliivejä ollut? 

Tässä tilanteessa voin olla kiitollinen siitä, etteivät rintani oikeastaan koskaan kasvaneet. Ne jäivät kahdeksi pieneksi kaveriksi, jotka eivät aina edes AA-kuppia täyttäneet. Mikäli rintani olisivat suuret, marssisin oitis pienennysleikkaukseen, sillä suuret rinnat aiheuttaisivat keholleni turhia lisäongelmia. Mutta, minun pienet rintani ne tuossa edessä vain ovat, ilman kaaritukia tai pitsikangasta. Vaikka joskus saattaisikin paidan läpi nänni näkyä, on kyse kuitenkin minun kehostani. Kehostani, jonka minä puen haluamiini vaatekappaleisiin. En oikeastaan tiedä miksi siellä laatikossa ne vailla käyttöä jääneet rintaliivit majailevat, ehkä ne odottavat roviota? Sillä mikäli minä pukisin ne päälleni, aiheuttaisivat ne kehooni liekkien poltteen kivun muodossa.

 

 

Tämä oli minun selitys siitä, miksi rintani vapaina ovat. Mietin pitkään uskallanko, tai viitsinkö tästä aiheesta edes kirjoittaa? Mutta keskusteltuani muutaman henkilön kanssa, toivoivat he minulta julkaisua, sillä siellä jossain ruudun takaa voi joku käydä näitäkin ajatuksia mielessään läpi.

Kipua on monenlaista. Se voi olla fyysistä tuskaa, mutta se voi ilmentyä myös vaimennetuin ajatuksin, tai epäröivin teoin.

 

"Minä en käytä rintaliivejä. Piste."

 

 

Kuvat:  Kaisa Saarinen

 

//Lusikoita kiitos. löytyy myös täältä:
//FACEBOOK
//INSTAGRAM
//YHTEYDENOTOT: lusikoitakiitos (a) gmail.com

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Itse olen hiljalleen siirtynyt kaarettomiin ja urheilurintsikoihin. Käytän yhä perusliivejä kaarineen. Mutta ne alkoivat painaa yhä useammin ja kun käytän niitä harvemmin, niin ne eivät tunnu enää niin ikäviltä. Jatkuva paine on poissa! Koon puolesta en tukea tarvitse, eli periaatteessa voisin mennä ilmankin!

a.
Lusikoita kiitos.

Juurikin se paine on inhottava, hyih. Anna mennä vain, vapaudu paineesta!

IU.
Chronic life of mine

Minä olen myös heittänyt rintaliivit nurkkaan. Harvakseltaan jonkin vaatteen alle liivit erehdyn laittamaan, mutta pian taas muistan miksen niitä käyttänytkään. Syyt liivittömyyteen ovat minun(kin) kohdallani olleet liivien jo valmiiksi kipeään kehooni aiheuttama epämukavuus sekä epäkäytännöllisyys. Jos rinnat riippuvat, niin riippukoot. Ainakaan ei tarvitse pitää hiertäviä rintaliivejä. Nännejäkään en ole kokenut tarpeelliseksi alkaa erikseen peittämään. 

Hyvä että kirjoitit aiheesta. Josko moni muukin rohkenisi halutessaan luopua liivien käytöstä.

a.
Lusikoita kiitos.

Kiitos. 

Monet usein luulevat, että rintsikattomuus liittyy jotenkin vahvasti johonkin liikkeeseen, mutta kyse voi tosiaan olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin mukavuus. Kenenkään ei kuuluisi tarvita selitellä näinkään pientä yksityiskohtaa, mutta toivottavasti asenteet suuntautuisivat sitä kohti, että jokainen päättäkööt omasta pukeutumisestaan ja tyylistä. Tilannetajua toki kannattaa matkassa pitää, mutta kankaan läpi nöpöttävät rauhaset eivät taida kuulua kenellekään muulle, kuin niiden kantajalle.

saatina (Ei varmistettu)

Itse siirryin vähän kuin humaamattani kaarituellisista liiveistä urheiluliiveihin. Jotenkin tuntui aina että kaarituelliset kiristi ja puristi joka paikasta, ja urheiluliiveissä on paljon helpompi olla. Mulla on tosin käynyt toisin kuin sinulla, rinnat ovat kasvaneet sen verran isoiksi että ilman minkäänlaisia liivejä en pystyisi ympäri kyliä kulkemaan, koska se olisi aivan kamala näky :D Urheiluliivit antavat mun rinnoille just sopivasti tukea ettei ihan lepata valtoimenaan :----D

a.
Lusikoita kiitos.

Nykyään onneksi näkyy kaupoissa todella kivoja liivejä, vähän joka tyyliin sopivia. Pääasia on se, että itse kokee olonsa sellaiseksi, ettei valintojaan tarvitse häpeillä. 

Desire (Ei varmistettu)

Itse olen kiinalaisen lääketieteen hoitaja ja kannatan tätä, jos vaan mahdollista:)
Olen usein sanonut asiakkailleni, että rintsikat kannattaa heittää naulaan kun kotiutuu. Ne haittaavat vapaan Veren ja Energiankierron rinnan alueella. Saattavat juurikin haitata hengityksen kulkua, kipuilua/turvotusta käsiin, kyhmyjä rintoihin ym..Jos ei pysty päivittäin olemaan ilman rintaliivejä, niin kannattaa ainakin kotona heittää rintsikat pois:)

a.
Lusikoita kiitos.

Tiukat farkutkin vaihtuvat monella kotona heti collareihin, mikseivät rintaliivit lentäisi samassa kaaressa. 

Tanssiva Tuuli (Ei varmistettu)

Hienoa että vihdoinkin joku puhuu tästä aiheesta! olen itse siirtynyt myös pari vuotta sitten tyystin pehmeisiin urheiluliiveihin, koska tavalliset rintaliivit painavat ja hiertävät, olivatpa sitten minkä firman valmistamia tahansa ja ns. sopivan kokoisia.
Olen ihmetellyt että miten ei muka 2000-luvulla osata tehdä mukavia ja hiertämättömiä liivejä!? Kuka noita rintaliivejä oikein suunnittelee? Miten niin ei voida tehdä niistä saumattomia ja kuinka ihmeessä selän niitit aina hiertävät?!? Väitän kivenkovaan että jos miehet joutuisivat rintaliivejä kaikki käyttämään niin johan olisi teknologia pitkällä niidenkin suhteen...

a.
Lusikoita kiitos.

Kiitos. 

Vaikka nykyisin alusvaatehyllyillä onkin paljon erilaisia vaihtoehtoja, on ihmeellistä että jotkin asiat vain ovat ja pysyvät. Ne metalliset kaarituet, jotka poksahtavat reunasta läpi ja tökkivät rei'än kainaloon? Hakaset, jotka vääntyilevät ja näkyvät joka paidan läpi...

Käytän itse lähes aina t-paitojen ja pitkähihaisten alla pidempiä alutoppeja, joilla varmistan sen ettei rekkamies pääse hymyilemään, tai kameli näyttämään varvastaan. Harvassa ovat kuitenkin sellaiset topit, jotka ovat tarpeeksi napakkaa materiaalia, mutta joissa olisi myös säädettävät olkaimet. 

 

Pitäisi vain suunnitella itse :D

tinssu (Ei varmistettu) http://tinssu.blogspot.fi

Hieno teksti ja kiva että puhutaan liivittömyydestä. Ite lopetin liivien käytön ehkä 6 vuotta sitten, muutamat on vielä kaapissa jos pari kertaa vuodessa on pakko laittaa jonkun mekon kanssa että mekko pysyy päällä (rinnat kun ovat pienet). Mutta aina se on yhtä kamalaa kun joutuu esim. puol päivää jossain juhlissa liivejä pitämään ja ihanaa on tulla kotiin ja saada ne pois päältä ! Luulen et rintalihaksetkin voi paremmin kun joutuu itse kannattelemaan niitä (pieniäkin) rintoja eikä oo mitään muuta tukea :)

a.
Lusikoita kiitos.

Hyvä pointti muuten tuo lihasten kannattelu. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, tapahtuuko rintaliivien käytössä (mikäli oletetaan, että rinnat olisivat suht pienet) sama mikä tapahtuu liiallisella ortoosien käytöllä. Mikäli pitäisin kaularankaortoosiani kaulassani joka ikinen päivä noin kymmenen tuntia, alkaisivat päänkannattelulihakseni relaamaan: "hei mitä turhaan me tehdään duunii, tehään duunii paljon pienemmällä teholla ja surkastutaan huomaamattomiksi, niin sitten ton on pakko pitää tota ortoosiaan 24/7 ja me voidaa chillaa." Okei terve joo vähän kärjistetty esimerkki, mutta mutta.

 

pitäisiköhän tästä tarpeettomien rintaliivien hävityksestä duunailla jotain projektia....

miz
miz

Harmi että poistin 99% kaikki vanhat postaukseni jopa sen rintaliivittömyydestä mutta faktahan on se ettei rintaliivit estä rintoja roikkumasta ja kasvataa syövän mahdollisuutta. Lisäksi liivittömyys parantaa verenkiertoa ja lihakset aktivoituvat. Rinnat itseasiassa voivat näyttää pyöreämmiltä / terhakkommilta liivittemömyyden ansiost. Itse ainakin mun mielestä rintani on pyöristynyt vähän sen jälkeen kun olen heittänyt rintsikat kokonaan pois. Jokus itsekin käytän baundeu mallisia toppeja nännejä peittää ja välilä ne tippuvat kesken päivän/illan, joten enmmän menen nykyisin ilman mitään.

a.
Lusikoita kiitos.

Olen itse sitä mieltä, että mielummin kankaan läpi näkyvä nänni, vaikka viileässä kesäillassakin... kuin kädet, jotka mekon sisällä huonosti istuvua rintsikoita koko ajan paikalleen asettelevat.

Sara H. (Ei varmistettu)

Hyvä että kirjoitit tästä!
Olen itsekin pikkuhiljaa siirtymässä liivittömyyteen, vapaa-ajalla en enää suostu sellaisia käyttämään. Minullekin kaarituelliset liivit alkoivat tuottaa liikaa kipua viimevuosina. Nykyään myös kevyesti topatut kaarituettomat sekä urheiluliivit tuntuvat painavan, kun keho on tottunut parempaan. En itsekään onneksi A-kupin vuoksi tarvitse liivejä tukemaan, lähinnä antamaan muotoa.

Kaikista positiivisista tuntemuksista huolimatta yhä reilun vuoden jälkeen esim. luennoilla tai kesätöissä minuun iskee sellainen olo että tässähän "kuuluisi" peitellä nännit...eäh, tyhmää. Kai tämäkin on niitä juttuja, että vaikka Tiedän asian olevan omani, niin silti menee hetki ennen kuin alan tuntea oloni mukavaksi ja lakkaan pelkäämästä mahdollisia katseita. Niin että lisää vain tällaisia tekstejä ja liivittömiä naisia julkisiin tiloihin näyttämään esimerkkiä!

a.
Lusikoita kiitos.

Kiitos! Kiva että kerroit myös omia fiiliksiäsi tästä aiheesta. Juurikin tuo "kuuluisi peittää nännit" oli isona esteenä itselleni siihen, kehtaisinko kulkea ilman rintsikoita. Mutta jotenkin jossain vaiheessa vain väsyin siihen. Jos joku oikeasti haluaa tuijottaa nännejäni paidan läpi, voin antaa vinkkejä muistakin elämän aktiviteeteista.

Torey
Näissä neliöissä

Julkkikset on alkanu vapaalla kulkea liivittä (Jennifer Aniston mm.) ja itseasiassa Frendejä kun katsoo niin hänellä usein nännit paistaa. Joten toivotaan että kohta me tavan tallaajatkin voidaan kulkea nännit näkyen ilman että ajatellaan "voi kauheeta".

a.
Lusikoita kiitos.

Todellakin toivotaan! Se on jotenkin jännä miten joissain asioissa vaikuttaa liialtikin se, mitä muut saattavat ajatella. Mulla oli alussa tosiaan usein semmonen likainen tai epäsiisti olo, melkeimpä kuin olisin unohtanut helteisenä päivänä deodorantin ja istuisin ruuhkabussissa.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.