Ilmari Kianto: Punainen viiva

Ladataan...

 

Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi aion tänä vuonna lukea erityisen paljon kotimaisia klassikoita. Niitä on vielä runsaasti minulta lukematta, ja samalla voi mukavasti täydentää omaa historian tuntemustaan. Moni kotimainen klassikko on tiiviisti sidoksissa tämän maan historian vaiheisiin ja sen (synkkiin) ihmiskohtaloihin. Kirja, josta aloitin, on hyvin paljon juuri tätä.

Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa Romppasten pariskunta yrittää kitkuuttaa hengissä. Topilla ja Riikalla on monta lasta muttei liiemmin ruokaa tai rahaa. Arki on vaivalloista ja raskasta. Vain joulusaunassa Riika hetkeksi levähtää arjen työltä, mutta silloinkin hän kantaa murhetta siitä, ettei lapsille ole saunaan puhdasta paitaa.

Kyliltä kuuluu kuitenkin ennenkuulematon uutinen: Pian jokainen saa vetää vaalipaikalla punaisen viivan. Jokainen mies ja jokainen nainen voi saapua äänestämään. Sosiaalidemokratian aalto pyyhkäisee saman tien maan yli, ja ihmiset alkavat haaveilla terveydenhuollosta ja lapsilisistä. Kylillä pidetään kokouksia, jotka nostattavat mielialaa.

Taustalla on tietenkin ikiaikainen katkeruus niitä kohtaan, joilla näyttää menevän paremmin.

Kaiken sovinnollisuuden ja rauhan ihanteen pohjalla karkeli, kirveli vuosituhantinen herraviha, kostonhimoinen kauna niitä kohtaan, joilla tässä maassa näytti olevan liian helppo elää ja herraslakkien suojissa köyhiä komentaa.

Punaista viivaa luetaan varmasti nykyään paljolti sen vuoksi, että se kuvaa elävästi yhtä Suomen historian käännekohtaa. En kieltämättä itsekään ollut tullut ajatelleeksi sitä, kuinka mullistava asia äänioikeus on aikoinaan ollut. Ennen on joutunut vain sietämään tehtyjä päätöksiä ilman, että olisi edes omalla pienellä äänellään voinut siihen vaikuttaa.

Ilmari Kianto ei kuitenkaan kuvaa äänioikeuden saapumista vain ilolla ja toiveikkuudella. Vaikka köyhät saavat ensimmäistä kertaa haaveilla paremmasta, kirja antaa ymmärtää, että liian suuria toiveita on turha elätellä. Suomalaisille klassikoille ominainen kurjuus ei ota väistyäkseen, vaikka sitä kirveellä yrittäisi pois hätistellä.

 

Ilmari Kianto: Punainen viiva

Seven 2009 (1909)

163 sivua

Omasta kirjahyllystä

Helmet-lukuhaaste 2017, 12. politiikasta tai poliitikosta kertova kirja

Share

Kommentit

Niina T. (Ei varmistettu) http://kirjakissa.blogspot.fi

Minulla on isoja aukkoja sivistyksessani suomalaisten klassikoiden osalta. Tästäkään teoksesta en tiennyt mitään. Nimi ei itsessään selitä sisältöä, mutta bloggauksesi kautta tajuan viimein mistä se kertoo. ♥ Kesän klassikkokierrokselle taidan ottaa viimein kotimaisen teoksen, esim. Arkkienkeli Oulussa houkuttelisi.

Taina – Maaginen realismi

Joo, nykyihmiselle punaisen viivan vetäminen ei enää taida heti avautua. En tiedä, missä vaiheessa äänestyssysteemiä on muutettu niin, että pitikin kirjoittaa numero lappuun. Ehkä viivat liittyivät siihen, että monilla oli 1900-luvun alussa vielä aika heikko kirjoitustaito, mutta viivan vetäminen onnistui silti kaikilta.

Kotimaisia klassikkoja joutui jokusen lukemaan koulussa. Viime vuosina, kun on vapaaehtoisesti lukenut niitä lisää, niin ihan mukavasti ne ovat kyllä uponneet.

Lukumato

Nyt aikuisena lukemani Juhani Ahon, Maria Jotunin ja Pentti Haanpään romaanit ja novellit ovat olleet erinomaisia. Koulussa luin vain Veijo Meren Manillaköyden, tuskinpa mitään muuta pakollista lukuunottamatta ala-asteen lukustipendiä. Ollessani varamaikkana olen huomannut suomalaisen kirjallisen sivistyksen painuneen vielä matalammalle sitten omien koulupäivieni, jolloin myös suurin osa koululaisista oli Kapteeni Haddockin sananpartta käyttääkseni analfabeettejä. Tämä on harmi, etenkin kun vertailen tilannetta yhdysvaltalaisten ja brittiläisten ystävieni peruskouluun: heidän tulee lukea tietyt maansa merkkiteokset ja keskustella niistä tunneilla ja kirjoittaan niistä esseitä. Elämme kaunokirjallisessa takapajulassa.

Nellu (Ei varmistettu) https://rinkkajanojatuoli.blogspot.fi/

Luin tämän lukiossa ja silloin se teki suuren vaikutuksen kai kurjuuden kuvauksen takia, torpan syöpäläisten ja ainaisen nälän. Tekisi mieli ajatella Kiannon liioitelleen, mutta ilmeisesti vielä 60-luvulla on kouluissa kerätty (ainakin jouluisin) avustuspaketteja lähetettäväksi itärajan korpimaiden köyhiin torppiin. Vaikuttava romaani joka tapauksessa, ehkä nyt kiinnittäisin vähän tarkemmin huomiota tuohon olennaiseen eli poliittiseenkin puoleen :)

Taina – Maaginen realismi

Mullakin on sellainen muistikuva, että tätä lukiossa luettiin. Olisin sen ikäisenä varmaan itse turhautunut siihen, etten aina ymmärtänyt ihmisten käyttämää kieltä. Paljon on kieli tässä reilussa sadassa vuodessa muuttunut. :P

Elämä on ilmeisesti monin paikoin ollut tosi köyhää kitkuuttelua vielä pitkään. Hyvinvointivaltiota alettiin rakentaa vasta paljon  myöhemmin.

Jonna / Kirjakaapin kummitus (Ei varmistettu) https://kirjakaapinkummitus.blogspot.fi

Kyllä Punainen viiva on vakuuttava, myös kurjuuden kuvauksena.

Taina – Maaginen realismi

Ehdottomasti!

Kirja kuvaa vaikuttavasti sekä kurjuutta että politiikkaa. Ehkä niillä on yleensäkin tapana kulkea käsi kädessä.

Veera / Kirjamatkat (Ei varmistettu) http://kirjamatkat.wordpress.com

Punainen viiva on yksi suomalaisista suosikkiklassikoistani, jonka olen lukeanut useampaan kertaan. Viime kerrasta alkaa olla sen verran monta vuotta, että voisinkin lukea sen taas uudestaan.

Taina – Maaginen realismi

En itse kauheasti odottanut kirjalta, mutta yllätyin sen voimakkuudesta. Loppuratkaisu oli löi ainakin minut ällikällä.

Punaisessa viivassa on myös se hyvä puoli, että se on mukavan lyhyt ja sen lukaisee nopeasti. ;)

Räyhälä
Räyhälä

Nyt tuli outo fiilis. En nimittäin tiedä olenko lukenut tämän kirjan vai enkö :D

Mulla on sukua Kainuussa, jossa tämä teos on tietysti eräänlainen paikallisylpeys, ja olen aina tiennyt sen takia kirjan olemassaolosta. Muistelen hämärästi, että olisin siis joskus ehkäpä 17-vuotiaana (tai jotain sinne päin) tarttunut tähän teokseen, mutta kun nyt yritän muistaa sen sisältöä tai lukukokemustani, pääni lyö tyhjää. Voikohan tämä olla nyt sellainen kuuluisa valemuisto? Täytyy lisätä kirja lukulistalle ja lukea - olipa se sitten ensimmäinen tai toinen kerta. Kiitos vinkistä!

Taina – Maaginen realismi

:D

Itsekin mietiskelin, että olenkohan lukenut tämän joskus lukiossa. Kirjaa lukiessa tulin siihen tulokseen, että sekoitan sen varmaan Juhani Ahon Rautatiehen, jonka luin lukioaikoina. Tai sitten olen lukenut Punaisen viivan ja onnistunut unohtamaan sen juonen ihan kokonaan...

Suosittelen kyllä lukaisemaan. Vaikuttava kirja!

 

Kommentoi

Ladataan...