Ladataan...
Minimalen

Sielu on levännyt, kovasti.

On ollut mainiota olla kirjoittamatta, mutta nyt hieman kuulumisia.

Kesä oli kevyt, palkitseva ja onnellinen.

Sekä Hesarissa että Kampin kodissa viihdyin superhyvin. Ilta laskeutui vaaleanpunaisena mereen ja Regatasta leijaili korvapuustin tuoksu. Tuli joogattua, suppailtua ja juostua. Todellakin juostua: maratonkin. Se oli älyttömän hauskaa. Satoi vettä, mutta hymyilin melkein koko matkan.

Kävin myös pyöräilemässä Ahvenanmaalla. Oli Kökarin pieniä kirpputoreja, valoisia öitä teltassa ja laivan käytävällä ja tyynelle merelle kantautuva haitarin soitto. Kaikkea kesäistä pikkukivaa, kyllä te tiedätte. En toteuttanut päätöstäni syödä jotain itse kasvattamaani, mutta onhan noita kesiä.

Ja sitten uutiset: olen lähdössä matkalle.

Hyppään tänään koneeseen, jonka suunta on Pohjois-Australia. Ensin vietän viikkoja mangofarmilla, jossa poimin hedelmiä ja seuraan kuun kiertoa. Auringolta suojaa nahistunut lierihattu, jota ystäväni yritti kehaista sanomalla, että onhan siinä luonnetta.

Muita suunnitelmia ei ole. Ei aikoja, ei paikkoja, ei pakkoja. Vain kuukausia, joita on juuri niin monta, kuin haluan. Matkavakuutus kestää kesään saakka. Olen uskomattoman innoissani.

Lähtö on parin tunnin päästä. Pakkaan rinkkaan painavan kasan kirjoja, Vaasankadun katukirppikseltä löytämäni vaatteet ja lempiaurinkolasit, jotka varmasti hajotan tai kadotan.

Moni on kysynyt, aionko kirjoittaa matkaltani. Koska en halua ottaa minkäänmoisia paineita, vaan saada kirjoittamisesta pelkkää iloa, en lupaile. Älkää siis pettykö, jos kahden postauksen jälkeen kyllästyn ja katoan. Mutta kannattaahan kaikkea kokeilla, joten tattatadataa:

Saa nauraa. Niin minäkin tein, kun yöpöhnissäni valitsin reissublogille nimeä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Minimalen

Vaikka rakastan kärkkäitä julistuksia ja lempeitä suosituksia, suoranaisia neuvoja en yleensä tuputa. Nyt teen niin. Tämä on postaus, johon kokoan summanmutittaisesti kaiken sen, minkä haluan vielä sanoa. 

1. Seikkaile. Jos näet jossain palotikkaat, ole jo menossa. Kokeile moottorisahaa, leuanvetoja ja karhunkuperkeikkaa. Älä mieti köpelösti käymistä, vaan huisia lopputulosta. Suurien unelmien lisäksi on tärkeää totetuttaa päättömiä mielihaluja.

2. Luovuta verta. Nyt. Älä uikuta neulapelkoasi tai lykkää päätöstä. Verenluovutus ei satu, mutta kolariuhria, syöpäpotilasta ja keskosta todellakin sattuu.

3. Juuri silloin, kun vastaantulija näyttää eniten ripulilta ja oma sielu ameebalta, kannattaa olla kiva. Täräytä vaikka hampaita kiristellen pieni, avualias teko. 

4. Osta vain vaatteita, jotka haluat repiä päällesi heti liikkeen ulkopuolella. Ei selityksiä. Älä paikkaa lohdutonta, kateellista tai epävarmaa oloa kamaa hamuamalla. Se ei tee olosta yhtään parempaa.

5. Kun maailma on tuhnuinen, ole itsellesi hellä. Itse laitan kulhoon viileitä viinirypäleitä, kömmin vuoteelle ja mutustan kaikki kerralla onnessani. Joka ilta.

6. Huikkaa kivaa päivänjatkoa joka asiakaspalvelijalle. Yllätyt.

7. Onko sydämesi särkynyt? Huuda Rihannan Complicatedia ja renkuta Käymään vain (mieluiten Teijo Joutselan humppaamana). Myös taistolaislaulut toimivat. Rakastan taistolaislauluja.

8. Slackline opettaa kaiken tärkeän elämästä: uskallusta, kärsivällisyyttä ja tasapainoa. Ja kuten kaikessa muussakin, yksin voi keskityttyä parhaiten, mutta kaksin on kivempaa. Etenkin, kun liina on viritetty veden päälle, ja kaveri lentää jokeen aivan yhtä hullunkurisesti kuin itse hetkeä aiemmin.

9. Jos joku on epäreilu, keksi röyhkeitä nimittelyjä. Edes pään sisällä. Kun juttuideani ei mennyt läpi, ystäväni piristi minua kutsumalla idean teilannutta miestä vanhaksi kuivaloheksi.

10. Sitäkin tärkeämpää, että osaa olla maailmalla kuin kotonaan, on osata katsoa kotikulmia kuin vieraita maita ensimmäistä kertaa.

11. Älä tyydy. Ikinä. Kuten Trendissä joku sanoi joskus, olet liian nuori tyytymään. Itse aion olla koko ikäni.

Pähkinänkuoressa: elä kuten Paavo. Vietimme viikonloppuna mökkifestareita, joissa rummut ja rytmit raikasivat. Ei siis ollut ihme, että lopulta pihaan ilmestyi naapuri. Oli kuitenkin yllätys, mitä asia koski. Sen sijaan, että 82-vuotias naapuri olisi alkanut räyhätä melusta, hän tiedusteli kainosti, saisiko hänkin esiintyä.

Voiko ihanammin elää?

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Minimalen

Niin nyt on.

Minimalen on tullut kahden ja puolen vuoden ikäisenä tiensä päähän.

Jee!

Syitä lopettamiseen on monia.

Ajanpuute on niistä suurin. Kesätyö Hesarilla nielee kaiken ajatusenergian ja syksyn varalle minulla on uusia tuulia. Minun on myös ollut vaikea tasapainoilla sen kanssa, mitä jaan. Liika oman elämän esittely on jurppinut, mutta myös pimittäminen tuntunut etäiseltä.

Kaikki syyt yhdessä ovat saaneet aikaan tunteen, että balanssi uupuu.

Siksi on parempi hilpaista ulos bailuista, kun ne ovat parhaassa iskussa. Ja nythän ne ovat: Lilyllä menee älyttömän hyvin. On ollut ilo kujeilla mukana alusta asti.

Lopetan kirjoittamisen viikon päästä. En tuntenut omakseni sellaista lähtöä, että yllättäen julkaistaan heippapostaus, joka jää viimeiseksi. Minusta se on ilkeää. Kuin dumppaisi rakastajan ilman keskusteluja.

Siksi päätin kertoa lähdöstäni jo ajoissa, jotta meillä on aikaa höpötellä.

Olen tykännyt Lilystä tosi, tosi paljon.

Onnellisimmillani olen ollut, kun kirjoitukset saivat ihmiset suuttumaan, symppaamaan ja havahtumaan. Olen ylpeä kaikista sanoistani. Etenkin matkoilla tuskailin, kun täytyi pitää blogia, mutta nyt postaukset ovat ihana aarre.

Kadun vain yhtä asiaa:

sitä, etten ikinä kirjoittanut talteen asioita, joita sanoitte tästä blogista.

Siksi kuulisin niitä mielelläni nyt.

Jos siis olet salainen lukija, joka ei koskaan tullut sanoneeksi mitään, nyt on hetki. Tai vaikka olet kertonut samat stoorit jo viidesti, kerro vielä kerran. Sana on vapaa: mitä rakastitte, mitä vihasitte? Millainen Minimalen oli, mikä juttu jäi parhaiten mieleen?

Vastapalveluksena kerron teille yhden jutun:

olette aivan ihania.

Share
Ladataan...

Pages