Älä heittäydy avuttomaksi

No Sex and the City

Avuttomaksi heittäytyminen on vaarallista tasa-arvon ja naisen ihmisen itsenäisyyden kannalta. Mietin tätä vastikään, kun luin haastattelun, jossa eräs nainen kertoi, ettei koskaan tankkaa autoaan. Mies hoitaa kuulemma aina asian hänen puolestaan – mistä sitten toisinaan aiheutuu hankaluuksia, kun mies on esimerkiksi pitkällä työmatkalla. Ajatus tällaisesta elämästä ahdistaa minua ihan valtavasti. Avuttomaksi heittäytyminen ja kumppanin varaan jättäytyminen on valtava riski. Mitä tapahtuu, jos tuo tietyt asiat aina hoitanut ihminen vaikkapa yhtäkkiä ottaa ja lähtee? Sitten jää auto tankkaamatta ja mimmi himaan jumiin. Hups.

kuva: väinö kannisto / helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0)

 

Parisuhteissa tapahtunee usein niin, että suhteen osapuolille syntyy omia vastuualueita: esimerkiksi oma kumppanini tekee yleensä ruokaa, ja minä hoidan useimmiten pyykit. (Minä teen yleensä vähän pahaa ruokaa, ja kumppanini pesee samassa koneellisessa kaikki vaatteet väriin katsomatta.) Vaaralliseksi homma menee kuitenkin siinä vaiheessa, kun työnjako eriytyy niin pitkälle, että toinen osapuoli ei enää osaa itse hoitaa jotakin asiaa: laittaa ruokaa, vaihtaa lamppua tai tankata autoa, tai ei vaikka tiedä, missä kunnossa asuntolaina on ja mistä löytyvät talouden tärkeät paperit.

Tällainen tehtävien eriytyminen on tavallaan ihan ymmärrettävää, sillä harva meistä tykkää tehdä asioita, jotka tuntuvat vaikeilta tai joissa on huono. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei koskaan pidä silkasta mukavuudenhalusta ajatutua sellaiseen tilanteeseen, että jos kumppani jättää tai vaikka kuolee, ei enää pärjää itse. Näen tällaisen itsenäisyyden tavoittelun myös tärkeänä feministisenä projektina. Naisilta on pitkään puuttunut valta hallita omaa elämäänsä (ja näin on toki yhä monissa paikoissa), ja kun tämä vapaus kerran on saatu, sitä kannattaa myös käyttää.

Raha-asiat ovat tästä hyvä esimerkki. Vain muutama sukupolvi sitten miehillä oli tapana hoitaa perheen raha-asiat, eikä naisilla ollut välttämättä mitään hajua siitä, minne massit menivät. Omassa suvussani on kaikenlaisia ikäviä tarinoita esimerkiksi siitä, miten miehet ovat ottaneet isoja velkoja tai juoneet talon perheen alta, eikä tileistä tietämätön nainen ole voinut varautua asiaan millään tavalla. Tässä on tietysti tapahtunut paljon muutosta, ja naiset tuntuvat nykyään olevan hyvinkin tarkasti kiinnostuneita raha-asioista, mikä on älyttömän hienoa. On äärettömän voimauttavaa tietää osaavansa asioita ihan itse. Ja nyt haluaisinkin, että laajentaisimme samaa asennemuutosta koskemaan myös muita elämän osa-alueita.

Tasa-arvon kannalta on myös valtavan tärkeää, että tietyt asiat eivät jää vain yhden sukupuolen edustajien kontolle: siis esimerkiksi raha-asiat miesten hoidettavaksi ja lastenhoito naisille. Se ei nimittäin voimauta ketään. Sukupuolistereotypisessä yhteiskunnassa tällaisista automaattisista oletuksista voi olla vaikea päästä eroon, mutta uskon vakaasti, että niiden murtaminen on kannattavaa ihan kaikille. Toisinaan on puskettava pois sieltä mukavuusalueelta, luovuttava avuttomuudesta ja opeteltava asioita ihan vain siksi, että ne osaa hoitaa jos tilanne sitä vaatii.

Me kaikki voisimme paremmin, jos tietäisimme varmasti pärjäävämme yksin sekä auton että lasten kanssa.

 

jatka lukemista:
Miksi kannatan sukupuolikiintiöitä
meidän kaikkien pitäisi todellakin olla feministejä
lego-ukon uusi ammatti: koti-isä
 
seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.
Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta tässä on myös kyse nykyajan individualismin korostamisesta, ihmisen pitää olla itsellinen saareke, koska muihin (jopa perheenjäseniin) luottaminen on riski. Mitä sitten kun kaikki otetaan pois, varaudu ihminen, älä luota kuin itseesi. Aivan tarpeeton kehityssuunta.

Luotan, siinä missä ihminen voi taitaa kaiken, hän pystyy myös läpi elämän opettelemaan uusia taitoja kun tarve tulee. Kyllä ihminen (nainenkin) pystyy pitämään huolta itsestään tarvittaessa, vaikka olisikin jakanut vastuuta silloin kun se on mahdollista tarpeenmukaista. Luulisin, että tähän kaikkitietävyyden vaatimukseen monet nykyisin väsyvät ja se stressaa. Pitää luottaa myös ihmisten (naistenkin) kykyyn pärjätä muuttuvassa elämässä, ilman että tarvitsee käydä sissikoulutusta ja varautua kaikkeen ;) Tai sitten vaan voi olla ikuisesti tankkaamatta.

Jemina
No Sex and the City

Olen ehdottomasti ihan samaa mieltä siitä, että uusia taitoja voi aina opetella. Avuttomaksi heittäytymisessä näenkin suurimpana ongelmana sen, että se yleensä tuntuu vievän ihmiseltä uskon omiin kykyihin ja nimenomaan esim. kykyyn oppia uusia taitoja, etenkin ei-sukupuolistereotyyppisiä sellaisia. Siis oman kokemukseni mukaan nainen, joka ei ole vuosikausiin vaihtanut lamppua/tankannut/laittanut taulua seinille alkaa usein myös uskoa, ettei hänellä ole kykyjä moisiin saavutuksiin eikä hän voi niitä koskaan oppiakaan. On siis olemassa vaara, että antamalla toisen hoitaa monenlaiset perusasiat puolestaan sitä tulee omaksuneeksi sellaisen vähän hömelön tai ainakin epäkäytännöllisen tyypin roolin - ja sellaisista omaksutuista rooleista voi olla tosi vaikea päästä eroon.

En siis kuitenkaan missään nimessä ole sitä mieltä, että ihan kaikki täytyy osata itse - enkä siis myöskään ole lähettämässä ketään sissikoulutukseen tai varautumaan maailmanloppuun kunnon prepper-tyyliin. ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen pitkälti samaa mieltä, ehkä sillä erotuksella että jos nyt kerran haluaa olla tankkaamatta autoa niin pitäisi kuitenkin olla valmis opettelemaan tosipaikan edessä.

Oma täti ei ikinä ajanut autoa, mies ajoi kaikki matkat ja huolehti autosta kaikin puolin. Tädillä ei ollut edes ajokorttia. Sitten sattui se kaikkein ikävin ja tädin mies kuoli, tädille jäi käsiin auto eikä kykyä sillä ajella eikä tietoa mitä sille pitää tehdä. Sen sijaan että täti olisi heittäytynyt avuttomaksi, hän totesikin että hittoakos tässä ja meni autokouluun, hankki itselleen kortin, otti selvää auton vakuutuksista, korjauksista, renkaiden vaihdoista ja nykyään ei uskoisi että muutama vuosi sitten sama nainen ei osannut edes käynnistää autoa. Repäisi vielä ja vaihtoi auton uuteen.

Jemina
No Sex and the City

Tätisi kuulostaa loistavalta tyypiltä! Tuollaisia tarinoita on ihana kuulla, koska itse olen törmännyt niin moniin täysin päinvastaisiin: ihmisiin, jotka lamaantuvat entisestään kun tietyt asiat aina hoitanut ihminen ei olekaan enää niitä hoitamassa, eivätkä tunnu millään pääsevän eroon roolistaan Naisena, joka ei osaa tankata tai Naisena, joka ei ymmärrä raha-asioista mitään.

Ja olen siis samaa mieltä siitä, että kaikkea ei tosiaan tarvitse tehdä itse, eikä välttämättä opetellakaan jos tarvetta ei ole - mutta se valmius uusien taitojen opetteluun pitäisi pitää tallessa. Eniten avuttomaksi heittäytymisessä minua ahdistaakin se, että ihmiset tuntuvat niin usein samalla luopuvan tuosta valmiudesta ja uskostaan siihen, että he kykenevät laajentamaan omaa rooliaan.

Emilia M

Kaikkea ei silti tartte tehdä ite. Esim. pyörä on mun arkinen kulkuväline, mutta en osaa huoltaa sitä siis yhtään. Onneksi mulla on mies, joka osaa. Ennen kuin oli, vein sen liikkeeseen huollettavaksi. Ihmiset piti aina mulle saarnoja, että kyllä nykynaisen pitää osata huoltaa itse pyöränsä. Mutta kun ei kiinnosta. Siis yhtään. Jos mulla ei olisi rahaa viedä sitä huoltoon, olisi toinen juttu. Niin kauan kuin on, tämä on ihan toimiva järjestely. Ja jos jonain päivänä tienaan niin hyvin, että voin palkata siivoojan, niin todellakin palkkaan.

Jemina
No Sex and the City

Ei missään nimessä tarvitsekaan, ja siivoojan saa mun puolesta palkata ja vaikka putkiremontin teetättää ammattilaisella (ihan mieluustikin itse asiassa). Ilmaisin itseäni varmaan jotenkin huonosti, kun pointtini ei ollut lainkaan se, että kaikki pitäisi väenvängällä vääntää ite, ihan sama kuinka paljon aikaa menee ja kuinka paljon ottaa pannuun. Itse jätän usein erinäisiä hommia muille (esim. ruoanlaiton), ihan vain siksi että elämä on sillä tavalla parempaa - mutta samalla pidän tosi tärkeänä kuitenkin tietää, että voisin hoitaa asian itse tai ainakin opetella sen, jos tarve tulisi. Omalla kohdallani koen sen voimauttavana, sen tietyn uskon/tiedon siitä, että minäkin kykenen. Ja oman kokemukseni mukaan monilla avuttomaksi heittäytyjillä tämä usko rapautuu nopeasti ja sitten katoaa, ja pian mies uskoo ettei osaa hoitaa lasta kunnolla ja nainen, että hän ei kyllä kykene tankkaamaan tai tekemään mitään muutakaan autoon liittyvää.

Pyöräesimerkki on hyvä myös omalla kohdallani, koska itsekin tsgygään suunnilleen kaikkialle, ja itse asiassa vähän inhoan pyörän korjaamista, tai ainakin tiettyjä juttuja siihen liittyen. Olenkin tosi nopea lahjomaan kavereita tai kumppanin hoitamaan asian puolestani. Tästä huolimatta pidän tärkeänä sitä, että mulla on jonkinlaiset perustaidot asiasta, ja että olen tehnyt sitä itse ja kykenisin siihen vastaisuudessakin, jos tarve tulisi.

Monille pyöränkorjaus on varmaan vaan pyöränkorjausta, tai se tankkaaminen vaan tankkaamista, mutta jotenkin näistä jutuista ja sen avuttomaksi heittäytymisen välttelystä on näemmä tullut meikälle tällainen laajempi symboli isommista asioista: uskosta omiin kykyihin tai ainakin siihen, että niitä voi kehittää ja oppia uusia ja jotenkin aina pärjätä. Mitä tämä sitten kertoo minusta, siitä en ole ihan varma. :D

Sopa (Ei varmistettu)

Mulle on tärkeetä, näin heterosuhteessa elävänä naisena, että en oleta, että mies tekee jotain (esimerkiksi putsaa auton lumesta) vain sukupuolensa perusteella, kun en itsekään halua että mies olettaa mun tekevän jotain "naisille perinteisesti kuuluvaa" vain mun sukupuolen perusteella. Niitä "naisille kuuluvia" asioita on niin paljon enemmän näin kerrostalossa kaupungissa asuvalla lapsiperheellä. Kun lapset ja koti hoidetaan puoliksi, niin niin myös ne vähäiset "miesten työt".
Sitten taas totaalisen epäkäytännöllisenä ihmisenä mulle se "asiat, jotka täytyy osata, että selviää elämästä" -lista on aika lyhyt. Esimerkiksi pyörän vien surutta liikkeeseen korjattavaksi ja en murehdi jos en osaa korjata jotain vaan ostan uuden. Ja keskityn siihen, että tienaan tarpeeksi rahaa jatkossakin, että pärjään sillä :D Mun mies on vielä epäkätevämpi kuin minä joten meille ei pääse muodostumaan perinteistä sukupuolijakoa tämän kautta.

Kommentoi