Nainen, matkusta yksin!

No Sex and the City

Monet suunnittelevat parhaillaan kesälomareissujaan ja olen kuullut useita keskusteluja siitä, miten henkilö X haluaisi matkustaa jonnekin, mutta kumppani/kaveri/perheenjäsen haluaakin tehdä jotain ihan muuta. Tilanne on tuttu: myös omalla kohdallani monet matkahaaveet ovat männävuosina kariutuneet sopivan reissuseuran puutteeseen. Kunnes sitten sain ahaa-elämyksen ja tajusin, että myös yksin voi matkustaa. Ja nyt haluaisinkin toitottaa tätä samaista ilosanomaa ihan kaikille! Väitän meinaan, että yksin matkustaminen tekisi meistä jokaiselle hyvää.

Olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi joskus asua yksin. Siinä oppii paljon: viettämään aikaa itsekseen, opettelemaan uusia asioita, hoitamaan hankaliakin tilanteita ilman että vieressä on koko ajan joku johon tukeutua. Sama pätee myös matkustamiseen. Tekee tosi hyvää lukea monimutkaista metrokarttaa yksin ja löytää tiensä perille (vaikka joskus lähteekin ensin väärään suuntaan ja päätyy Cockfostersiin), pyytää apua tuntemattomilta, selvitä haastavista tilanteista – tai ihan vain siitä, että seurana ei ole muuta kuin omat ajatukset.

Etenkin monille naisille yksin reissaaminen on mielestäni tärkeää, sillä meistä monet oppivat vähän aroiksi. Meitä ei aina rohkaista tekemään asioita yksin ja luottamaan sataprosenttisesti omaan kykyymme pärjätä. En suinkaan sano, etteikö reissussa kannattaisi olla tietoinen tietyistä riskeistä ja miettiä, mitä tekee – olen itse liftannut ympäri Eurooppaa ilman että kukaan tiesi missä olin ja minne olin matkalla, enkä täysin varauksetta suosittelisi moista matkustustapaa kenellekään. Peloissaan kotiin jääminen ei kuitenkaan kannata sekään. Matkoillani opin muun muassa sen, että selviän itsekseni aika tiukoistakin tilanteista. Ja se tieto on tuonut minulle tiettyä vahvuutta ja varmuutta, luottoa omaan itseeni.

Yksin matkustaminen on myös ihan parasta mindfulnessia. Nykyään olemme jatkuvasti tekemisissä muiden ihmisten kanssa, heissä ihan kiinni niin avokonttorissa kuin sosiaalisessa mediassakin. Yksin matkustaessa mieli pääsee lepäämään ihan eri tavalla. Matkoilla en yleensä juuri naputtele kännykkää (mukava tapa, johon opin silloin kun netin käyttö ulkomailla oli vielä valtavan kallista ja jonka olen pyrkinyt säilyttämään) vaan vietän aikaa lähinnä hiljaa itsekseni, ehkä korkeintaan ryhdyn juttusille tuntemattoman kanssa rannalla. Ajan viettäminen ihan vain omassa seurassa monen päivän ajan on välillä haasteellista, mutta juuri siitä tietää, miten tarpeellinen kokemus on kyseessä.

Matkoilla yksin teenkin paljon juuri sitä: olen vain itsekseni, enkä siis tee juuri mitään erityistä. Notkun museossa puoli päivää, kuljen ympäriinsä ja käännyn seuraavasta kauniista kadunkulmasta satunnaiseen suuntaan, istahdan kahvilaan ja kohta taas toiseen. Piipahdan kirjakauppaan, luen puistossa kirjaa, makoilen majapaikan sängyllä ja mietin asioita. Ja kun sitten palaan kotiin, tiedän että taas on yksi asia, johon pystyn ja jonka kanssa pärjään – myös ihan yksin.



jakta lukemista:
feministinen uudenvuodenlupaus: teen enemmän itse
älä heittäydy avuttomaksi

 

seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Suosittelen. Kävin viime vuonna pyörähtämässä Lähi-Idässä viisi viikkoa yksin, oli kyllä tosi voimaannuttava kokemus. Se, että viihtyy - ja pärjää - itsensä kanssa yksin vieraassa ympäristössä oli tarpeellinen oivallus. 

Jemina
No Sex and the City

Kyllä, just näin!

Tuulis (Ei varmistettu)

Niin tämä! Tosin matkustanut en oo vielä yksin, mut ylitin pelkoni ja läksin yksin yöretkelle kansallispuistoon. Oli opettavaista ja ihanaa - eikä varmastikaan viimeinen kerta. Olen asunut yhdeksän vuotta puolison kanssa ja yhden yksin ja tämä viimeisin on kyllä ollut monella tapaa kiinnostava ja opettavainen.

Jemina
No Sex and the City

Jes, ihan mieletöntä! Mä en ole koskaan tuollaista uskaltanut, mutta pitäisi kyllä saletisti kokeilla. Ehkä otan pehmeän laskun ja aloitan telttailemalla omalla takapihalla. :D

Ja onnea yksin asumiseen! Se on, kuten sanoit, todella opettavaista, ja itse olen ihan vakuuttunut myös siitä, että se on myös hiton hyvästä ihmiselle. Kun ei ole mahdollisuutta heittäytyä avuttomaksi ja puolison jeesin varaan kaikissa vähän vaikeilta tuntuvissa asioissa, sitä tulee kummasti oppineeksi uusia asioita, ottaneeksi itseään niskasta kiinni ja ylittämään itsensä ihan säännöllisesti tekemällä juttuja, joihin ei olisi ajatellut pystyvänsä.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.