Ladataan...
Oisko tulta?

Se lähti hetken ajatuksesta ja siitä tuli projekti nimeltä Lestadiolaiset tasa-arvoisen avioliittolain puolestaProggis vei koko viikon kaikki tunnit. Tuntui hyvältä, kun sai tänään olla kaikkien haastattelujen, päivitysten, moderoinnin ja palautteen jälkeen vain osana juhlakansaa ja kuulla lukemat 105-92. 

 

- Mirka Maaria

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

 Tänä syksynä kirjajuhlissa Jussi Valtonen, kirjabloggaaja Susanna  ja minä.

JEEEEEEEE!!!!
Hän tiesi mitä teki, valitessaan voittajan!
Tunnustetaan. Harvoin olen ollut näin onnellinen kenenkään toisen puolesta.
Toki olen jo useamman vuoden sanonut, että lukekaa Valtosta. Että ihanaa olla tällä tavalla oikeassa.

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

"Tajunnan räjäyttävä!" sanoi voittajan valinnut Anne Brunila.

Itse kirjoitin Finlandia -voittajasta viime viikolla toisaalle - (lue koko teksti tästä)

"Valtonen rakentaa tarinansa monista elementeistä. Pääteemoja ovat ekoterrorismi sekä digitalisoituvan ja yksilökeskeisen kulttuurin kritiikki. Silti kirjan nimi oikeastaan kertoo tärkeimmän: tämä on tarina ihmisistä, jotka etsivät merkityksiä ja menestystä, lähes aina väärästä paikasta. Moni muukin asia tulee sivutuksi: vanhemmuus, medikalisaatio, maahanmuutto, akateeminen maailma, aselait.

Se, että kirjoittaa 557 sivuisen romaanin ilman turhia virkkeitä, on valtava saavutus. Lisäksi: tarina on ehjä, lukija ahmii kaiken niin nopeasti kuin mahdollista, nauraa, jännittää, tunnistaa itsensä (eikä pidä siitä), alkaa ajatella uudelleen uskomuksiaan, erehtyy, oivaltaa, kiintyy hahmoihin ja toivoo lopuksi, että sivuja olisi vielä lisää. Eli kansien väliin mahtuu kaikki erinomaisen romaanin ominaisuudet."

Jos saat hommattua tämän joululomalukemiseksi, niin tästä riittää lukemista useammalle päivälle.
Suosittelen!

Minna J.

PS. Myös Anni Kytömäen Kultarinta oli aivan huippuhyvä. Ja Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. Ja muistakin ehdokkaista olen kuullut hyvää. Uskoni Finlandia -palkintoon on tänään vahva :D

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

 

Minun elämääni musiikki on tullut aluksi perheen, radion ja seurojen kautta. Kotona oli lähes aina Yle Ykkönen päällä ja se sammutettiin lähinnä kun lauantain Knallin ja sateenvarjon jälkeen alkoi jazz-tuokio. Kotona kuunneltiin ja soitettiin klassista musiikkia, pianoa ja viulua, vähän kitaraa.

Musiikin määrä arviolta kolminkertaistui kun siirryin musiikkiluokille. Kasvoimme yhdessä tiiviinä luokkana kolmannesta yhdeksänteen ja jälkeenpäin ajatellen mieleen on jäänyt kohtalaisen harvoja ristiriitaisuuden tunteita. Koulun musiikintunneilla kun keskityttiin lähinnä musiikkiin, jota muussa elämässä pidin itselleni sopimattomana ja syntisenä. Olen kiitollinen opettajilleni ja vanhemmilleni tuosta mahdollisuudesta tutustua musiikin rikkauteen.

Rauhanyhdistyksen pyhäkoulussa, päiväkerhossa, raamattuluokassa, nuorten illoissa, seuroissa ja SRK:n leireillä lauletaan paljon. Paljo laulaminen keskittyy Siionin lauluihin ja virsiin. Kansanlaulut, lastenlaulut, klassinen ja marssimusiikki yleisesti ottaen sopivat muuksi oheismateriaaliksi.

Yksi ensimmäisiä toteutuneita haaveitani on seurasäestäminen. Se laulu kulkee mukanani aina. Seuroissa laulu on kohtuullisen puhdasta ja voimakasta, onhan iso osa tottunut laulamaan säännöllisesti. Sillä on käsittämätön yhteensitova ja mukanaan kuljettava vaikutus.

Olin vilpittömän hämmästynyt kun ensimmäistä kertaa seuroihin tullut luokkatoverini kommentoi Siionin lauluja surullisiksi. Olin aina oppinut ajattelemaan että todellinen onni on toispuoleista ja lauluissa taas kuvataan tosi paljon taivaskaipuuta. Vaikka sävelmät ovat pääsääntöisesti hyvinkin haikeita ja mollivoittoisia, mennään niissä siis askel lähemmäksi sitä, mitä eniten tavoitellaan.

Vanhoillislestadiolaisen kulttuurikasvatuksen tuotteena tulee hauskoja sattumuksia. Olen ehkä 15 vuotta tiennyt että ”All you need is love” on Beatlesin kappale mutta kuulin sen ensimmäisen kerran viime viikolla.

Kaiken tähän asti saamani musiikkikasvatuksen ja –kokemuksen tuloksena musiikista on tullut jatkuvasti fyysisempi kokemus. Pääsin tänä syksynä tekemään kuorossa oopperaa ja esitysten jälkeinen uupumus on aika vaikuttava tunne. Tunteet kun heittelevät laidasta laitaan eikä osaa olla elämättä mukana. Mittaamattoman tärkeää on ollut myös vapautuminen liikkumiseen ja tanssimiseen musiikin kanssa.

Musiikilla on aina ollut minulle hengellinen merkitys, aina sillä on ollut myös muita merkityksiä. Se on puhunut puolestani erityisesti monenlaisissa ihmissuhdeasioissa ja ihmetellessäni elämänkulkua. En tiedä, kuinka monta kertaa olen illan tullen kelannut päivän tapahtumia, hämmästellyt elämän monimuotoisuutta ja kuunnellut silmät kiinni milloin Kerkko Koskinen Kollektiviia, Soile Isokoskea, Todd Terjeä, Musea, Max Richteria, Kuningasideaa tai niitä Siionin lauluja.

On rikkaus saada elää musiikin kanssa ja sitä tehden.

-Juudit

Ps. Osallistu joulukalenteriimme täällä!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Dino pohtii.

Kuinka paljon ärsyttää sanonta "joulu tulla jollottaa"? No sehän jollottelee, joten sunnuntaina, ensimmäisenä adventtina aukeaa perinteeksi muodostunut Oisko tulta? -adventtikalenteri. Tänä vuonna vajotaan taas kyselyikään: haastamme muita Lilyn blogisteja kysymään jotain tai antavan meille aiheen, josta kirjoittaa.

Meiltähän voi kysyä ihan mitä vaan, mutta koska olemme "the uskisblogi", niin henkimaailman kysymykset, kirkko, kristinusko ja uskonto ovat jollain tavalla erityisalaamme. Mutta ahkerat lukijat ovat jo tähän mennessä varmaan huomanneet, että käsittelemme yleensä arkisia asioita snadisti hengellisestä näkökulmasta ja uskonnollisia aiheita helposti lähestyttävän arkisesti, joten kysy tai esitä mitä aihetta tahansa.

Haastamme Lilyn bloggareita jättämällä tämän jutun linkin komenttikenttään, mutta ihan omatoimisestikin, tulematta haastetuksi, voi kysyä tai esittää aihettta. Aiheet ja kysymykset voi esittää tämän postauksen kommenttikentässä, ja bloggausta voi ehdottaa jollekin tietylle blogisteistamme. Emme kuitenkaan voi taata, että kaikki toiveet toteutuvat, mutta yritetään! Bloggausvahvuuksissa ovat tällä hetkellä minä eli Hemuli, Juudit, Nanna, Mirka, Katja-Maaria, Minna T. ja Minna J., siltä varalta mainitsen, josko sivupalkkimme olisi jäänyt menneeseen aikaan. Saatamme myös saada vierailevia vastaajia, mutta ne tulevat teille yllätyksenä!

Ja hei muutkin voi kysyä kuin Lilyn bloggarit, mutta erityisesti toivomme kysymyksiä muilta bloggareilta, että tiedämme, kenelle vastaamme/kirjoitamme!

Hemuli

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

 

 Lapsen oikeuksien päivänä minua kosketti Aikuisen lapsen kirjoitus isän kaipuusta.

 

Kaipaus on tunteista minulle yksi tutuimmista. Se liittyy omaan persoonaani. Tällä hetkellä kaipaan kesää ja sen kukkasia. Vaikka olen tyytyväinen pikkulumeen ja pakkaseen. Kukkaset eivät ulkona kestä hengissä.

 

 

Kaipaan ystäviäni, varsinkin niitä, joihin yhteys on syystä tai toisesta katkennut. Ja niitä, joita näen liian harvoin. Vanhempieni hyväksyntää kaipaan hautaan asti. Olen varma.

Se taitaa olla meissä niin luissa ja ytimissä: tulla hyväksytyksi, kuulua joukkoon. Tietää kuka on ja minkälaiset juuret kannattelevat.

Aikuisen lapsen kertomus kosketti siksi. Se on uskomaton tosielämän tarina. Kuin elokuvista. Saatuaan tietää biologisen isänsä, isä samantien kuoli. Kaipuu, joka sai juuri vastauksia, vietiin pois. Heti.

Nyt hän pohtii:

Lailliset oikeudet sukuun ja perintöön tuli testien myötä ja saavutetaan oikeuden kautta, mutta missä on oikeuteni tutustua isääni? Miten sen nyt teen? Onko minulla oikeus mennä hautajaisiin? Onko oikeus tutustua isäni ystäviin? Onko oikeus tutustua muihin sukulaisiini? Entäpä jos hekin tyrmäävät minut ja eivät minua halua?

Kaipaus, hyväksynnän tarve, hämmennyskin, minun maailmassa ne ovat sukua rukoukselle. Lapsella ja Aikuisella lapsella on oikeus taivaalliseen Isään. Se muistutus lämmitti minua Lapsen oikeuksin päivänä.

Jumalaakin olen tottunut kaipaamaan. Enkä ole ainoa. Psalmin 22 huudahdukseen on helppo yhtyä: ”Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!”

 

  • Minna T.

kuvat: Minna T.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Minä kaatua köpsähdin tuossa kaupan pihalla. Siihen rollan jalasten päälle kaaduin enkä päässyt ylös. Vieressä oli pieni tyttö, joka yritti auttaa minua ylös, mutta eihän hän saanut vanhaa köntystä pystyyn. Vaan ihan pian kiiruhti tien toiselta puolelta asti kaksi aivan tuntematonta nuorta miestä paikalle. Jo kauempaa he oikein huusivat, että me huomattiin, miten sinulle on käynyt ja tultiin auttamaan. Niin he ottivat minua molemmista kynkistä kiinni ja nostivat. Tyttö piteli rollaa paikoilleen. Niin minä pääsin ylös.

Kyllä maailmassa on paljon hyviä ihmisiä.
 

Kun viimeksi vierailin mummulassa, kertoi mummuni minulle kaatuneensa kaupan pihalla. Kaatumisesta on jo tovi, mutta mummu elää toisinaan mennyttä. Mummua vähän suretti, ettei hän ole kirjoittanut lehteen, kertonut miten on saanut apua ja kiittänyt auttajia. Tarjouduin kertomaan tapahtuneen blogissa. 

Kiitos teille, jotka autoitte mummuani, jonkun muun mummua, vaaria, lasta tai jotakuta muuta! Kiitos kaikille toivon luojille. 

- Mirka Maaria

(Kuva on tekemäni ja esittää mummuani.) 

Share
Ladataan...

Pages