Ladataan...
Oisko tulta?

Hugo Simberg: Hartaus 1895

 

Se, että on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, kasvanut pienen uskonnollisen ryhmän sisällä ja on osa pientä kansaa saa aikaan illuusion, että koko maailma on pieni. Tulee ahdistava tunne, että voin nähdä kaikki mahdollisuuteni niin töiden, ihmissuhteiden kuin asuinpaikan suhteen tästä hetkestä elämäni loppuun saakka. Että voin itse hallita elämäni kulkua ja että kaikki valintani ovat omissa käsissäni. Että kaikki (virheet) on minun vastuullani. Se ei pidä paikkaansa. Eihän? Pitäähän?

 

Vuodatin tätä y-sukupolvelle tyypillistä tuskaa y-sukupolvelle tyypilliseen tapaan sosiaalisessa mediassa. Osa ystävistäni oli sitä mieltä, että yksilön kyky toimia yksilönä ja valitsemisen mahdollisuus ylipäänsä ovat harhaa. Ajatus sai minut vielä alkuperäistä ajatustanikin ahdistuneemmaksi. Mitä teen tilanteessa, jossa minun pitää päättää jotakin, jos en voi luottaa, että päätökset ovat omiani? Miksi ylipäänsä vaivaudun valitsemaan mitään, jos elämä kuitenkin heittelee minua ympäriinsä miten sattuu? Yhtäkkiä ahdistus, että minun täytyy valita, vaihtui ahdistukseen, etten voi tehdä niin. 

 

Joskus toivon (salaa) kiihkeästi, että joku tai jokin pelastaisi minut, jotta minun ei tarvitsisi olla oman itseni pelastaja ja elämäni sankari. Mies! Vauva! Kutsumus! Jumala! Mikä tahansa! Samalla tiedän, etten osaa, voi tai halua luopua vapaudestani päättää itse. Osa pakottavasta tarpeestani elää elämäni oikein ja hyvin - siten miten juuri minun kuuluu se elää - lienee edellisten sukupolvien perintöä. Sukuni naiset ovat aina nöyrtyneet ja tyytyneet osaansa, jossa joku ulkopuolinen taho on määritellyt heidän paikkansa ja elämänsä kulun. Tunnen velvollisuudekseni valita itse. Olen sen velkaa naisille, jotka eivät ole voineet niin tehdä ja naisille, jotka ovat taistelleet minulle siihen oikeuden. Samaan aikaan olen kauhuissani: ei minulla ole mallia kuin sellaisesta elämästä, jossa keskiössä ovat lapset, aviomies, koti ja yleensä myös maatila. Saanko valita elämän, jossa ensisijainen tehtäväni ei ole palvella muita? Mikä minun tehtäväni on?

 

Hetken aikaa päänsisäistä keskustelua käytyäni syyllistyn. Ongelmani ovat ensimmäisen maailman ongelmia. Monella ihmisellä on asiat todella huonosti juuri nyt ja minä vain murehdin kuvitteellisia elämänkulkujani. Näkökulmani heilahtaa ja laajenee omasta itsestäni samantien koko maapalloon. Olen kuin rikkinäinen kamera, joka ei osaa tarkentaa mihinkään niin pitkäksi aikaa, että saisi kuvasta jotain selvää. Zoomaan vuorotellen sisään, itseeni ja juuri kun olen saamaisillani selvää lähikuvasta, zoomaan ulos ja kuva vaihtuu yleiskuvaan, johon en myöskään osaa tarkentaa. En siis tiedä mitään sen kummemmin omasta paikastani maailmassa kuin itse maailmastakaan. Tiedätkö sinä? 

 

Olen vastuussa elämästäni. Valintani eivät ole minun käsissäni. Hämmennyn, nämä kaksi lausetta eivät voi olla yhtä aikaa totta. Vai voivatko? 

 

- Mirka Maaria

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?



Jos uudelta ihmiseltä ei tässä maassa kysytä ensimmäisenä mitä teet työksesi, niin sitten kysytään parisuhdestatusta. Tänään kuulin keskustelun, jossa mietittiin parisuhdeasiantuntijoita. Joku keksi mainita tunnelmaa keventääkseen Hjallis Harkimon ja kaikki nauroivatkin hartaasti (minäkin).

Ja niin se on, minä tiedän (tai kuvittelen tietäväni) enemmän Harkimon moninaisesta rakkauselämästä kuin hänen urastaan. Ja se on totta myös erittäin monien muiden julkisuuden henkilöiden kohdalla. Jossain määrin tämä on totta myös tuttavien kanssa.

Vaikka ihminen olisi kuka ja saavuttanut, sanonut, ajatellut, kirjoittanut tärkeitä ja tehnyt monenlaista hyvää läheisilleen (you name it), viittaamme henkilöihin sanomalla esim. ”sehän erosi viime vuonna ja on nyt taas menossa naimisiin” tai ”se on kai jo kolmatta kertaa naimisissa” tai ”sillä ei oo kai koskaan ollut mitään pidempää parisuhdetta” tai ”sillä taitaa olla eri seuraa vähän joka kaupungissa”. Jokaisen noista suomennos on – se ei ole mennyt riittävän ajoissa naimisiin ja pysynyt naimisissa (vilkuilematta sivuilleen). Eli siinä täytyy olla jotain vikaa.

Tapasin tänään lyhyessä kokouksessa Irja Askolan. En tiedä ihailemani Irjan rakkauselämästä mitään. Eikä se oikeastaan kiinnosta minua. Ja silti mietin: tietääköhän Irja, että minä olen eronnut?

Ehkä tämä kaikki on vain minun päässäni? En nyt sano tehneeni mitään erityisen merkittävää elämässäni, mutta sen verran kuitenkin, ettei minua määrittele ainakaan pelkästään menneet ihmissuhteeni. Ei pitäisi antaa näin tapahtua muidenkaan kohdalla. Kristillistä taitaisi olla, jos ei määrittelisi ketään selän takana muuten, kuin mitä voisi sanoa myös kasvotusten.

Että Hjallis, jos joskus nähdään, en aio kommentoida nykyisiä tai menneitä suhteitasi tai edes pituuttasi. En ehkä edes kysy urastasi 17 yhtiössä, kilpapurjehtijana, urheilumanagerina tai tv-juontajana (googlasin äsken). Taidan kysyä missä menet tänään, minne olet suuntaamassa, miten näet maailman. Toivon, että kysyisit minulta samaa.

Minna J.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

 

 

Eilen illalla kotikadullamme oli poliisivartio. Presidentti oli vierailulla kadullamme sijaitsevassa synagogassa. Oli vainojen uhrien muistopäivä ja tuli kuluneeksi 70 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta. Eilen illalla kotikadullamme satoi märkää lunta. Minä menin Alepaan ja koiran kanssa ulos. Vanhan ketun tupakkapaikalla synagogan toisella puolella oli ihmisiä ja kosher-kaupan vieressä sijaitsevasta porttikongista joku sujahti vaivihkaa pornokauppaan. Siinä se synagoga on tämän tavallisen arjen keskellä. Juutalainen puolustusliitto, JDL, otti 60-luvulla sloganikseen sanat Never again. Että muistaisimme ja emme toistaisi virheitämme. Viime vuonna 7000 juutalaista muutti Rankasta Israeliin, koska eivät tunteneet oloaan siellä turvalliseksi. Suomessa juutalaisia on vain reilu tuhat. Suurin osa suomalaisista ei tunne henkilökohtaisesti yhtään juutalaista. Myös Ben Zyskowicz oli synagogassa eilen. Hänen isänsä selvisi hengissä keskitysleiriltä, mutta monet muut sukulaiset eivät. Isoäiti kuoli. Never again on lunastamaton lupaus. Paikallisbusseissa eri puolilla Suomea viereemme istuu vainojen koskettamia. Suomeen on tullut pakolaisia Jugoslaviasta, Kambodzhasta, Syyriasta, Ruandasta, Pakistanista ja monesta muusta maasta, jossa ihmisiä vainotaan. YK:n raportin mukaan maailmassa on liki 44 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotimaansa vainon vuoksi. Täällä meidän tavallisen arkemme keskellä on monia, joiden tarina on toisenlainen. Tarina joka lupauksista huolimatta toistuu aina uudestaan. Nanna H.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Meidän blogiimme, kommentteihin, vieraskirjaan ja meiliin tulee säännöllisesti viestejä henkilöiltä, jotka haluavat kertoa meille, kuinka joudumme helvettiin, kuinka meissä elää itse perkele, ja kuinka ylipäätään saatanasta olemme lähtöisin.

Hei sinä, joka olet osoittanut tai olet aikeissa osoittaa kiinnostusta sieluni ja ruumiini tilaa kohtaan! Voit heittää taakan harteiltasi ja lopettaa, sillä olen jo tietoinen monenlaisista kohtaloista, jotka saatan kohdata maallisen taipaleeni päättyessä. Aina löytyy joku, jonka mielestä minä olen matkalla helvettiin, ja aina löytyy joku, jonka mielestä sinä olet menossa helvettiin. Jos sinulle ei kukaan ole vielä kertonut, että menet uskontulkintojesi takia liekkeihin kärventymään, niin onneksi olkoon, olet kohdannut ihmisiä joilla on käytöstavat! Jos uskoisin sinun tavallasi ja sitä julistaisin, joku toinen kertoisi minulle, että kadotukseen joudun. Minä olen ihan oukkidoukki sen faktan kanssa, että helvettiin itseäni mahdollisesti saattelen.

Tiedän toki, että Raamatussa on kohtia, joissa kehotetaan eksynyttä sisarta ja veljeä kaitsemaan oikealle polulle, mutta elämme informaatioyhteiskunnassa, kyllä tieto on jo kulkenut perille siitä, että matkalla helvettiin tässä saatetaan olla.

Ehdotankin, että sen sijaan, että vastaisuudessa kerrot minulle sielu- ja ruumisrukkani uhkakuvista, niin keskity ongelmiin itsessäsi, ja jos et niitä itse keksi, niin ota sitten minuun yhteyttä, niin minä pohdin yhdessä kanssasi, mitkä seikat saattaisivat sinua helvettiin kannatella.

Samoin minä lupaan, että kun minulle iskee huoli, että saattaisin sinun apuasi itsereflektioon tarvita, otan yhteyttä, ilmoitan täällä julkisesti, että haluan hengellistä kritiikkiä. Niin kauan kuin kumpikaan meistä ei toistemme apua pyydä, niin ei sitä toisillemme tarjota.

Kiitos etukäteen yhteistyöstäsi!

Terveisin Hemuli

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Kohta on kulunut kaksi vuotta siitä kun kirjoitin:

Kun kehoni sitten alkoi huutaa tarpeitaan kaikista hiljentämisyrityksistä huolimatta, minä ryhdyin tutkimaan asiaa niin kuin osasin - päälläni. Lukiessani kaikkea mahdollista ymmärsin, että se näkemys jonka olin omaksunut ihmisestä, kehollisuudesta ja seksistä oli mielettömän kapea. Lauseet seksi kuuluu vain avioliittoon tai homous ei ole synti, mutta homouden harjoittaminen on kertovat siitä, miten seksi ja seksuaalisuus ymmärretään vain aktiksi, toiminnaksi, joka kuuluu vain tietyille ihmisille tiettyyn tilanteeseen. Kuitenkaan ihmistä ja ihmisen seksuaalisuutta ei voi erottaa toisistaan. Myös ihminen, joka ei harrasta seksiä jonkun toisen kanssa on seksuaalinen olento ja hänet pitää nähdä sellaisena. Eikä pelkästään nähdä, vaan katsoa hyväksyen ja kuunnella kunnioittaen.

 

Bloggauksen jälkeen, uskallettuani sanoittaa asian, alkoi varovainen vyyhden avaaminen. Olen selvitellyt parin vuoden ajan sotkuisia lankoja. Olen ajattelemisen ja puhumisen lisäksi harrastanut seksiä. Olen huomannut, että seksi toisen kanssa on kivaa. Olen huomannut, että olen sekä haluava että haluttava. Ja olen huomannut, että seksin sijaan vaikeaa onkin rakkaus. Mutkattomassa, hyvässä seksissä ei tarvita kuin molemminpuolista kunnioitusta ja viehätystä. Rakastumisessa vaaditaan luottamusta.

 

Arvostamani seksuaaliterapeutti Maaret Kallio toteaa:

Seksuaalisuutta ja seksiä käsitellään irrallisena aiheena, vaikka se liittyy syvästi ihmisen ja parisuhteen muuhun hyvinvointiin. (...) Tärkeimmät "seksitaidot" olet oppinut jo elämän alkutaipaleella, pienenä vanhempasi hoivassa tai hoivatessasi itse vanhempana pikkuisiasi. Tunnetaitoja, läheisyyden kykyä, hyväksyntää ja omaksi itseksi kasvamista.

Tunnetaitoja, läheisyyden kykyä, hyväksyntää ja omaksi itseksi kasvamista, niissä on ongelman ydin ja ratkaisu. 

 

Parisuhteessa yhdistyvät seksuaalinen vetovoima ja syvä ystävyys. Minulla on paljon hyviä ystäviä, joille voin kertoa kaiken sen, jonka pystyn myöntämään itsellenikin. Kykenen sekä ystävyyteen että seksiin, uskallan joko ystävystyä tai olla seksisuhteessa, mutta en molempia saman ihmisen kanssa. Sellainen suhde olisi liikaa. Pelkään, että joutuisin silloin minän niin täydellisen paljauden äärelle, että vaistomainen ajatukseni on: se koituisi kuolemaksi. 

 

Monissa uskonnoissa seksuaalisuus on sekä pahaa että pyhää. Sitä, miksi seksuaalisuuteen kiinnitetään niin paljon huomiota, ei tarvitse ihmetellä. Eroottisen rakkauden voima on valtava. Se luo uutta; sen haluaisin kokea.  

 

- Mirka Maaria

 

Kuvassa on yksityiskohta Jeff Koonsin installaatiosta Made in Heaven.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

 

Olin 7-vuotias, kun olin ukkini kanssa erään isotätini hautajaisissa. Kahvitilaisuudessa sukulaiset kättelivät toisiaan. Ukkini kätteli miestä, jotka en ollut koskaan eläissäni nähnyt. Kätellessään ukkini tokaisi hymyillen miehelle vain, että haista paska. Illalla kysyin ukilta, että kuka se setä oli. Hän oli kuulemma ukin veli. Perintöriita oli ajanut heidät erilleen. He eivät nähneet koskaan enää ja nyt ovat molemmat jo kuolleet.

Minun oli nuorempana vaikea ymmärtää mitä lisäarvoa 9. ja 10. käsky tuovat jo aiemmin lueteltuihin. Kun varastaminen on jo kielletty ja huorin tekeminen myös, niin miksi lähimmäisen omaisuuden ja vaimon himoitseminen pitää mainita vielä erikseen?

9.käsky kuuluu: älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. 10. käsky: älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu. Ainoastaan luterilaiset ja roomalaiskatoliset jaottelevat nämä käskyt yhdeksänneksi ja kymmenenneksi. Ortodoksit, juutalaiset ja anglikaanit niputtavat ne yhdeksi ja samaksi kymmenenneksi käskyksi. Käskyjen alkupäässä he ovat numeroineet käskyt eritavoin kuin me. Kokonaislukumäärä on kaikilla tietysti kymmenen. 9. käsky pitää sisällään aineellisen omaisuuden, 10. elollisen omaisuuden. Enää puoliso tai palvelusväki eivät ole kenenkään omaisuutta, mutta vilpillisesti heitä voi silti kohdella.

Perintöriita on yksi esimerkki näiden käskyjen rikkomisesta. Omaisuutta yritetään saada itselle keinoin, jotka eivät täytä varastamisen tunnusmerkkejä, mutta ovat silti usein epärehellisiä, ainakin viekkaita. Verbi tavoitella voi pitää sisällään pienen kaiun epärehellisyydestä. Vaikka jokin asia on maallisessa tuomioistuimessa siirretty sinun nimiisi, taivaallinen tuomari ei välttämättä ole sitä mieltä, että se todellisuudessa sinulle kuuluisi. Samanlaista vilppiä ja välistä vetämistä voi liittyä kaupantekoon.

Eroavia ihmisiä kuunnellessa tulee joskus miettineeksi, että onkohan todella totta, että siinä toisessa osapuolessa on kaikki syy. Ja erotilanteessa ihmiset yrittävät joskus haalia itselleen toiselta sellaista omaisuutta, joka ei koskaan avioliiton aikanakaan kuulunut heille. Me ihmiset olemme niin hyviä ottamaan sen mikä meille kuuluu, tai jättämään sen mitä emme halua ilman, että omatuntomme tahriintuu. Selittelemme itsellemme oman oikeutemme parhain päin. Ehkä jossain syvällä sisimmässämme tiedämme, että emme toimineet reilusti. Tai sitten emme. Mutta taivaankirjoihin siitä jää kuulemma merkintä.

Nanna H.

Share
Ladataan...

Pages