Ladataan...
Oisko tulta?

 

Hesarissa oli jokin aika sitten Heikki Aittokosken kolumni Tis is Finland män. Kirjoitus nauratti minua kovasti. Siinä kuvattiin rallienglanniksi kirjoitettuna suomalaisen miehen elämää. Tapahtui elämässä kuinka suuria suruja tahansa, kolumnin suomalainen mies kuittasi tilanteet pysymällä lujana: not shou emousshiöns.

Viime viikolla olin karaokebaarissa. En tavallisesti käy karaokebaarissa ja minusta oli jännittävää tarkkailla ympäristöä siellä. Pyöreässä baarissa oli paljon pöytiä ja pöydissä istui miehiä yksin, kaksin tai kolmestaan. Näillä paikallisilla karaokekuninkailla ei ollut naisia pöydissään. He istuivat hiljaa. Eivät liiemmin puhuneet toisilleen. Hakivat uuden kaljan ja taas uuden kaljan ja hiljaisuuden vallitessa he odottelivat lauluvuoroaan estradilla. Oli tultu laulamaan, ei rupattelemaan.

Sitten karaokekuninkaat esittivät lauluja särkyneestä sydämestä, naisista jotka lähtivät, naisista joita kaivataan, unelmista jotka eivät toteutuneet. Kuinka paljon meillä on laulujakin sanoittamaan tuota sanomatonta tuskaa. Eräs mies oli esittänyt monta laulua illan aikana. Viimeinen laulu jonka häneltä kuulin ennen lähtöäni oli Yön Poika. Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan, kunpa oppisit ajattelemaan.

Netin perhe – ja parisuhdepalstoilta löytyi lukusia keskustelunaloituksia, joissa naiset hakevat tukea ja neuvoja, kun puoliso ei näytä tunteitaan, ei hellyyttä, ei rakkautta, surua ja itkua. Ja kun asian yrittää ottaa puheeksi, mies lähtee pois. Telkkaria katsotaan sohvan eri nurkissa. Sanonta aiheesta on kaikille tuttu, suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Eräässä keskusteluketjussa nainen kirjoitti, että älkää ehdottako minulle neuvoksi tähän tilanteeseen eroa. Minä rakastan puhumatonta miestäni.

Parisuhdeterapeutti kehotti etsimään rakkauden tunteita miehen toiminnasta. Se on rakkautta, kun kauppakassit kannetaan eteiseen, kun pihatie hiekoitetaan talvella, kun on tuotu vähin äänin kaupasta jäätelöä ja sujautettu se pakastelokeroon. Miehiä on monenlaisia. Toiset puhuvat, itkevät kun itkettää. Karaokekuningas ei ollut ostanut jäätelöä lähikaupasta naiselleen pakastelokeroon. Hän lauloi mitä kuuluu Marja-Leena, minä juomaan ratkenneena olen yksinäinen ja onneton.

Nanna H.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Olisin ottanut näistä puista kuvan kevätasussa mutta ne on kaadettu pois

Kukahan viisas on joskus päättänyt että koulujen kesäloma on nimenomaan kesällä? Toivottavasti jokainen teistä on joskus saanut kokea sitä kesäloman odotusta, se on hieno ja kutkuttava tunne. Viimeisten viikkojen levottomuus pulpetissa auringonvalon tunkeutuessa luokkaan ja välitunnit, jolloin ei tarvitse takkia, ja jotka tuntuvat koko ajan lyhemmiltä.

Kevääseen liittyy monenlaisia ajatuksia ja ilmiöitä. Jotkut rakastuvat hulluna ja jotkut masentuvat tai vaipuvat syvemmälle alakulossaan. Toiset virkistyvät ja rohkaistuvat uusiin suunnitelmiin ja toiset saavat allergiakohtauksia ja viikkojen pituisia flunssakierteitä.

Vuodenajat ovat minulle tärkeitä. Ne auttavat paljon elämän rytmittämisessä, tulevan kaavailussa ja taaksejääneen tarkastelussa. Ne ovat toisinaan merkittäviä ja toisinaan huomaamattomampia taitekohtia, joissa toisia asioita voi ehkä helpommin jättää taakseen ja toisia ottaa mukaan. Ensi vuonna sitten, viime kesänä, ysin keväällä, rippikoulukesänä, abivuonna, työtalvena, kesälomalla.

Kevät ja luonnon uudelleenherääminen voi symbolisoida lukemattomia määriä asioita. Luomisen juhlaa on minusta aina tähän aikaan virsikirjan kaunein virsi. Sen lisäksi olen kuunnellut covereita Yesterdaysta. Nyt lemppareitani ovat Walk off the Earthin ja Gleen versiot

Tänäkin vuonna rakastan keväässä lehtien ensimmäistä vihreää ja lämmittävää aurinkoa. Voisin viettää päiväni ulkoillen mutta illalla särkee päätä ja pimeät tunnit eivät riitä kunnon yöuniin. Aamuaurinko valvottaa ja nyt valoisat illat korostavat itsenäisyyden sijaan yksinäisyyttä.

Viime aikoina minun on ollut vaikeampaa muistaa uuden mahdollisuuden ja elämän etenemisen tosiasia. Kuukausi meni jälkeenpäin katsottuna hurjassa tahdissa, aikamoisen työmäärän, valtavan huolen ja epävarmuuden ja luottamuksen kanssa tasapainoillessa. Nyt olen tarvinnut enemmän lepoa ja kaivannut ihmisiä lähelle. Viime viikonlopun jälkeen on taas askeleen helpompi pyytää apua, olla ja jatkaa itsensä kanssa. Ihmiset sen tekivät. Teitä tarvitsen edelleen.

-Juudit

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Helluntai. Harva nykyään tietää, miksi se on vapaapäivä, mikä sen merkitys on kristillisessä kulttuurissa. Sen sijaan moni tuntee suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluvan sanonnan "jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä". Helluntai – suomalainen versio amerikkalaisesta ystävänpäivästä, jolloin moni tahtomattaan sinkku muistaa oman kaipuunsa romanttiseen ihmissuhteeseen. Täällä Saksassa helluntaita vietetään kaksi päivää, joten tänäänkin muistan, että en oikeastaan tahtoisi olla sinkku.

Yksin oleminen, sinkkuus, jossain vaiheessa elämää on mielestäni terveellistä, sellaista, mikä jokaisen pitäisi kokea. Kun muuttujia jokapäiväisessä elämässä on vain minä, on todella otettava selvää siitä, kuka minä olen, ja mitä minä haluan. Silloin jos joskus on tilaisuus katsoa itseään niin syvälle kuin uskaltaa. On uskomaton tunne, kun ymmärtää selviävänsä kaikesta arjessa yksin.

Mutta yksin pärjäämisen ihannointi voi myös mennä äärimmäisyyksiin. Kuka uskaltaa sanoa, että ei halua pärjätä yksin, vaikka se on niin korkealle arvostettua yhteiskunnassamme. Kuka uskaltaa sanoa, että ei ole onnellinen yksin, vaikka sitäkin lähes vaaditaan. Minä uskallan. Kaikki on elämässäni ihan hyvin. Osaan olla tyytyväinen, kiitollinen ja onnellinen asioista, joita elämässäni on, mutta sinkkuus tekee minut onnettomaksi. En halua hävetä sanoa sitä ääneen 34-vuotiaana. Minä haluan jonkun jakamaan elämäni, elämänsä kanssani, ottamaan vastaan kaiken hyvän ja pahan, mitä se tuo mukanaan. Ei sinä ole minusta mitään noloa. Minä olen ihminen, joka haluaa parisuhteen.

Kristillisessä perinteessä helluntaina muistetaan sitä, miten Jeesus jätti palasen jumaluutta maan päälle, koska itse lähti pois. Niin minä sen sanoitan, vaikka perinteisessä kristillisessä kielessä "Pyhä Henki vuodatettiin maan päälle", mutta se kuulostaa vieraalta nykykielessä. Jumala on Pyhän Hengen muodossa maan päällä ihmisiä varten, antaa toivoa ja lupauksen siitä, että Jumala ei ole hylännyt maailmaa.

Tänä helluntaina minä haluan omasta puolestani lohduttaa jokaista sinkkua, joka ei enää haluaisi olla sinkku, ja toivon Pyhän Hengen luovan toivoa siitä, että sopiva kumppani elämään vielä löytyy. Jos se noin kristillisesti ilmaisemanani tuntuu vieraalta tai jopa kiusalliselta, niin tarkoitan joka tapauksessa, että toivon jokaisen rakkaudessa yksinäisen saavan sen, mitä niin kovasti toivoo ja kaipaa.

Älkää vaipuko tahtomattaan yksin elävät epätoivoon. Nämä ajat eivät ole meitä varten, laulaa Egotrippi, tuskin tarkoittaen helluntaita, mutta heilattomana helluntaina voi tuntua siltä. Kirjoitin tuon biisin inspiroimana muinoin täällä.

Toinen Egotripin biisi, joka kannustaa olemaan luopumatta toivosta, Asfaltin pinta, alla. Kertokaa, jos se ei näy, koska itse en pysty sitä täältä Saksasta käsin kuuntelemaan Youtuben kautta, koska näissä on niitä rajoitteita, että missä maissa, milläkin videolla on oikeudet.

Asfaltin pinta kiiltää yössä
On sade lakannut viimeinkin
Ajatella, minä melkein luovutin

Olit siinä, minä silmäni ummistin

 

Hemuli

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

 

Olen elänyt ilman ääntä ja löytänyt sen. 

 

Olen elänyt ilman ääriviivoja ja opetellut piirtämään ne. 

 

Olen elänyt ilman riittävää huomiota ja alkanut vaatia sitä.

 

Perimmiltään kai ajattelen, että asioita voi muuttaa, sanoilla voi parantaa ihmistä ja maailmaa. Kuka tahansa minut tunteva tietää taipumukseni pessimismiin ja melankoliaan. Kuitenkin kirjoitan yhä uudestaan rakkaudesta, Jumalasta, vapaudesta, toivosta. Siitä päättelen, että joku minussa uskoo rakkauteen, Jumalaan, vapauteen ja toivoon. 

Olen saanut teksteistäni monenlaista palautetta. Yleisimmin te lukijat kiitätte. Joko siitä, että olen sanoittanut teidänkin kokemuksiaan tai siitä, että olen sanoillani näyttänyt jotain sellaista, mitä ette ole aiemmin nähneet. Molemmat kiitokset tuntuvat minussa lämpönä. Olette ihania. 

Mutta kirjoittaisin, vaikka en saisikaan siitä kiitosta, sillä kirjoittaminen selventää kaaoksessa olevaa mieltäni. Se luo hetkellistä järjestystä ja saa minut ymmärtämään itseäni. Kirjoitettuani seksistä uskalsin suudella. Kirjoitettuani yksinäisyydestä uskalsin ihastua. Kirjoitettuani kyvyttömyydestä työhön hain työpaikkaa ja sain sen. Ja tietysti, olen kirjoittanut useaan otteeseen uskomisen mahdottomuudesta ja sen jälkeen kiinnittynyt entistä lujemmin Jumalaan. 

Minun täytyy elää itseäni ulos, jotta tunnen olevani elossa. Minun on oltava paljas, jotta voin kokea yhteyden. Bloggaan, koska sillä voin tavoittaa toisen ihmisen.   
 


- Mirka Maaria

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Espoon seurakunnissa järjestettiin sururyhmä lemmikkinsä menettäneille. Seurakuntalehden mielipidepalstalla aiheesta nousi poru. Jotkut pitivät tällaista ryhmää kauhistuttavana asiana. Jokuhan on saattanut menettää lapsensa ja lemmikin tilalle voi aina ostaa uuden.

Eräs ihminen kertoi itkeneensä töissä ääneen vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Työtoverit olivat kuiskineet kahvihuoneessa, miten nainen ei vieläkään ole päässyt miehensä kuoleman yli. Siitähän on jo aikaa.

Ja mihin laittaa suru silloin, kun kukaan ei tiedä, että kaipaat, koska kukaan ei saanut tietää, että rakastit? Joillakin vainajilla on ollut kuollessaan parisuhteen ulkopuolinen salainen rakkaus. Moraalisesti arveluttavaa kenties, mutta jossain on kruunaamaton leski, jonka suru on totta ja sillä ei ole äänioikeutta.

Teini-ikäisenä olen kaivannut kuollutta julkkista. 13-vuotiaan oli vielä sallittua itkeä Kurt Cobainin itsemurhaa. Mutta tiedän, että on aikuisia, jotka järkyttyvät julkkiksen kuolemasta. Sehän on sitten jo säälittävää, pyytää nyt sairaslomaa oman idolinsa poismenon jälkeen.

Kuulin radiosta ohjelman, jossa tutkija Jenni Kirves sanoi, että sota-aikana surua ei sopinut näyttää, koska itku olisi halventanut rintamalla kaatuneiden antaman uhrin isänmaalle. Ja kaikista kodeista meni isä, veli tai poika. Miksi joku vaatisi itselleen oikeuden suruun, kun koko maa ikävöi poikiaan?

Jonnekin pitäisi äkkiä hävittää myös suru sairaudesta, erosta silloin, kun itse lähdit, keskenmenosta,  abortista, lapsen syntymisestä vammaisena tai varsikin siitä, että teillähän on jo yksi lapsi, niin miksi surette sitä, että ette voi saada toista.

Läheisen suru häiritsee elämää. Olisi hyvä, että ystävä toipuisi surustaan äkkiä, koska emme tiedä mitä sanoisimme ja tahtoisimme, että kaikki olisi pian niin kuin ennenkin. Meillä on surulle tarkat kriteerit. Kuka saa surra ketäkin ja kuinka kauan.

Sureminen voi olla fyysisesti raskainta, mitä ihminen elämänsä aikana tekee. Suru on jotakin muuta kuin mielipaha, murhe tai harmistus. Siksi puhumme surutyöstä. Se käy sydämelle, sielulle, ruumiille. Suru on yksilöllinen. Ei ole kahta samanlaista surua. Silti meillä on suuri halu laittaa toisten suru raameihin.

Raamatussa sanotaan:

...itkekää itkevien kanssa. Room. 12:15

Nanna H.

Kuva: Jim Morrisonin hauta, Jürgen Schuschke

 

 

 

                       

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Seinälläni on kauniita sanoja ja katson niitä aina silloin tällöin. Isoveljeni kotien seinältä olen tuon tekstin nähnyt ja se on jäänyt mieleen. Tuon taulun tein yhteen harjoitteluun reilu vuosi sitten. Puolelta porukasta sidottiin silmät ja toinen puoli ohjeisti että mikä pala mihinkin.

Se kertoo minulle ihmisyydestä ja siitä että yksinkin voi olla hyvä mutta yhdessä ollaan monissa tapauksissa enemmän.

Toivon kaikille niitä ihmisiä, joiden kanssa yhdessäolo on hyvä.

-Juudit

 

Share
Ladataan...

Pages