Ladataan...
Oisko tulta?

1. Työ - En ajatellut monessa kokouksessa olevani edelleen jengin nuoria ja kuulevani tytöttelyä. Tässä iässä sen toki voi yrittää ottaa positiivisesti.

En myöskään ajatellut mokailevani esim. lähettelemällä tiedoteluonnosta kuvan osoittamalla otsikolla.

2. Unet - En ajatellut näkeväni edelleen samoja unia kuin joskus kaksikymppisenä. Näkeekö muutkin?

3. Usko - En ajatellut kamppailevani samojen kysymysten kanssa kuin kauan sitten. Että ne täytyy käydä läpi aina uudelleen. Tämä pätee myös kaikkiin muihinkin elämän suuriin kysymyksiin.

4. Ystävät - En kai oikeasti uskonut että voin edelleen olla ystävä monen sellaisen kanssa, jotka olen tuntenut kauan. Ja että vanhojen rakkauksien kanssa voi olla sopu ja paljon puhuttavaa.

5. Biletys - En uskonut, että edelleen on joskus niin kivaa ettei malttaisi mennä nukkumaan edes aamu kuudelta.

6. Uutta - En tiennyt, että edelleen opin itsestäni uutta. Että pidänkin baletista(!) ja trampoliinihyppely on uskomattoman hauskaa. Että totuus isoistakin asioista on muuttuvainen, eikä se haittaa.

 

-Minna J.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Olli Valtonen kertoi radiossa kuinka oli ollut menossa kylään. Rappukäyvässä oli vastaan tullut ihminen, jolle Olli oli sanonut hei. Tähän toinen oli vastannut: mä en asu tässä talossa. Minulle omasta rappukäytävästämme ovat tuttuja ihmiset, jotka vetävät äkkiä hissin veräjän kiinni ja painavat nappia, jotta ei tarvitsisi matkustaa samalla hissillä toisen kanssa.  Ja ihmiset, jotka eivät vastaa yhtään mitään, kun heille sanoo terve.

Lähikaupassa myyjillä on myös kovasti vaikeuksia tervehtiä ystävällisesti. Tervehtiä voi vasta sitten, kun minun ostokset lipuvat linjastolla myyjän silmien alle. Ei yhtään aiemmin. Miksi on niin vaikea tervehtiä? Miksi pitää madella seiniä pitkin ja katsoa omiin kenkiin? On minullakin päiviä jolloin en tahtoisi puhua kellekään, mutta en silloinkaan jätä tervehtimättä naapuria. Eihän tervehtiminen tarkoita sitä, että pitää kutsua kylään ja alkaa ystäväksi.

Olli Valtosen mielestä rappukäytävässä häntä vastaan tulleen vastaus kertoo jotakin ajastamme. Siitä miten suhtaudumme ventovieraan kohteluun. Sinun täytyy olla minulle jotakin, merkitä jotakin, jotta minä puhuisin sinulle, auttaisin, antaisin aikaani. Vanhukset tilaavat ystäviä vapaaehtoisen ystäväpalvelun kautta, kun oma väki ei jouda katsomaan. Miksi me käyttäydymme niin huonosti?

Olin joitakin viikkoja sitten lenkillä aamulla varhain. Aamu oli hieno ja joutsenia oli tullut meren poukamaan. Joitakin koiran ulkoiluttajia oli liikenteessä, mutta muutoin oli vielä hiljaista. Eräs mies katseli aamun nousua ja kevään tuloa meren lahdella ja tullessani hänen kohdallensa mies kääntyi minuun päin. Innostus uudesta keväästä oli selvästi tarttunut miehen puseroon ja hän halusi jakaa sen jonkun kanssa. Hän sanoi minulle miltei naurahtaen huomenta. Huomenta. Koko loppulenkin minulla oli hyvä mieli tuosta tervehdyksestä.

Nanna H.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Toivoin, että elämäni pysyisi värikkäänä

Tiian tavoin minäkin käännän päätäni skeittilaudan äänen suuntaan ja Toimituskin esitti kysymyksen. Minä vastaan:

On asioita, joita toivoin tekeväni vielä tämän ikäisenä ja joita edelleen teen:

Tasapainoilen katukiveyksen reunaa pitkin ja kävellessäni otan hyppyaskeleita suoraan eteenpäin tai sivuittain. Nautin ”tulikylmästä” vedestä - vesi on tarpeeksi kylmää, kun hana, josta vesi tulee, menee huuruun. En tupakoi, enkä käytä alkoholia. Soitan ja laulan, innostun uusista kielistä ja priorisoin reissumahdollisuuksien perusteella paljon elämääni ja valintojani.

On myös asioita, joita toivoin tekeväni vielä tämän ikäisenä, mutta en enää tee:

En enää ajattele, että vanhemmat ovat velvollisia olemaan täydellisiä ja kantamaan vastuun siitä, jos eivät onnistu. En lue paljon kirjoja enkä luota alkuasetelmana kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. En myöskään tuomitse naisia, jotka haluavat olla pappeja ja ihmisiä, jotka rakastavat toista ihmistä sukupuolesta välittämättä.

Sitten on asioita, joita en toivonut tekeväni tämän ikäisenä, mutta teen silti.

Vietän paljon aikaa tietokoneella ja opiskelen kasvatustieteitä (ja haaveilen valmistumisenpelossa kaikennäköisistä sivuaineista). Tutustun vieläkin nopeasti, mutta pelkään edelleen lähelle päästämistä. Kuvittelen tietäväni paremmin.

Ja vielä on asioita, joita en toivonut tekeväni tämän ikäisenä, enkä niitä edelleenkään tee.

En ole oppinut ymmärtämään, miksi minun pitäisi hyväksyä aikuisten tekemisiä ja sanomisia vain siksi, että he ovat aikuisia. En ole tosiasioiden tiedostamisesta huolimatta luovuttanut haaveestani tasa-arvoisemmasta ja paremminvoivasta maailmasta.

-Juudit

ps. Kurssilla piti kertoa terveisiä minulle 7-vuoden päästä. Minä sanoin että "Älä kyynisty!". Sitten 7 vuoden päässä oleva minä sai vastata nykyminälle - se vastasi että "Ite kyynistyit".

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Kohtaaminen oli ollut käänteentekevä. Elämäsi suunta oli muuttunut. Olit voinut jättää asioita taaksesi. Päätit liittyä seuraan. 

Maria, sinä nainen Galilean Magdalasta.

Kerrotaan, että sinä seurasit Jeesusta myös tämän viimeisellä matkalla Jerusalemiin. Seisot lähellä rististä. Kuljit mukana, eläydyit, näit kaiken.

Sinä sait ensimmäisenä ihmisenä olla todistamassa Jeesuksen ylönousemusta. Sapatin jälken ensimmäsen päivän aamuna menit haudalle ja löysit tyhjän haudan. Ne muut olivat paenneet kuka minnekin. He pelkäsivät. Mutta sinä  olit rohkea.

Mistä sait sen kaiken voiman, rohkeuden? Miten koit yksinäisyyden? Pelon?

Mutta et löytänyt vain tyhjää hautaa. Pääsiäiskertomukset kertovata miten itkit ja miten sinua lohdutettiin. Juuri tämä kohtaaminen kuvaa minulle parhaiten sitä, millainen Jumala tänäänkin on. Tulee, koskettaa, juttelee. Ensin sinäkään et tunnistanut ylösnoussutta. Vasta kun hän puhui sinulle,  tunnistit tutun äänen. Kaikista maailman ihmisitä sinä olit ensimmäinen, kenen kanssa Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen jutteli.

Sait tehtävän. Jeesus lähetti sinut kertomaan paenneille ja pelokkaille opetuslapsille, mitä olit haudalla elänyt todeksi. Sinä olit se, joka lähti viemään ihmeellistä pääsiäisen viestiä: kuolema on voitettu. Samaa yksinkertaista viestiä, jota minäkin osaltani tänään kerron. Voin kuvitella riemusi ja sen synnyttämän voiman.

Sitten sinä katoat. Evankelistat eivät kerro sinusta enää mitään. Minne jouduit? Miksi sinusta vaiettiin? Jumalan valtakunnan elämä laskettiin kirjoituksissa ja traditiossa toisten harteille. Kaiken tämän kokemasi jälkeen sinua ei enää tarvittu. Ei sinua eikä monia monia muitakaan, koska he olivat naisia. On kuitenkin arveltu, että toimit varhaisen kirkon johtajana yhdessä Pietarin kanssa.  

Kirkkoisä Augustinus sanoi sinusta, että olit "apostolien apostoli", koska juuri sinut lähetettiin viemään viestiä Jeesuksen ylönousemuksesta muille opetuslapsille. Olit ja olet esikuva minulle ja monelle. Olit rohkea, toimit, et mahtunut rakenteisiin.

Tänäkin pääsiäisenä haluan liittyä juuri sinun seuraasi. Tartutat minuun riemuasi, rohkeuttasi, luottamusta.

Maria, sinä nainen Galilean Magdalasta.

Mari Inka
Kuva: Matteus Pentti

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Mietin Mariaa, Jeesuksen synnyttäjää, ainutta ihmistä maan päällä, joka voi olla varma Jeesuksen jumaluudesta. Tyttöä, josta kasvoi tehtävänsä mittainen nainen, perheenäiti ja oman esikoispoikansa seuraaja. Hän pyysi Jeesusta tekemään ensimmäisen ihmeteon Kaanaan häissä, hän seurasi lastaan ristin juurelle saakka. Viimeiseksi teokseen Jeesus huolehti äitinsä tulevaisuudesta.

-- Jeesus sanoi minulle, että en saisi hätäillä. Tämä pääsiäinen ja hänen kuolemansa ovat osa samaa Jumalan suunnitelmaa kuin oli ollut hänen syntymänsä kolmekymmentä vuotta sitten. "Ei hätää, ei hätää", sanoin nyt itselleni ja Johannekselle, Johannes minulle ja itselleen. Niin me vakuuttelimme, vaikka samalla puistatukset kävivät läpi ruumiin eilistä ajatellessa. "Voi poikani, voi poikani!" En voinut estää kyyneleitä ja huutoa tulemasta. Johannes kietoi kätensä ympärilleni ja minä heijasin itseäni, jotta tuska olisi hellittänyt. "Voi, minun pieni poikani! Voi, kuinka sinuun koskikaan!"

Itken ja kuiskaan kysymyksen tuuleen: "Oletko jo Isän luona?"

--

Kuvani Mariasta, Jumalansynnyttäjästä, Armoitetusta, kasvoi kuvan näköiseksi lukiessani piispa Irja Askolan runoa ja sen valossa evankeliumeita:

Minkälaista naista kirkkosi ihailee
kysyy minulta afrikkalainen sisar vahvana,
kauniina koruissaan, elämälle palaen
anteeksi, mitä
vastaan minä asiallisena ja pidättyvänä,
värittömissä vaatteissa
akateemisen teologian kahlitsemana

Vähitellen saan vastauksen muotoutumaan
mielikuvaksi Mariasta,
Jeesuksen äidistä joka on nöyrä ja hiljainen
kätkee kaiken sydämeensä

Anteeksi, mitä
on hänen vuoronsa hämmästyä

Ja hän alkaa kertoa minulle kylänsä naisten ihanteesta Mariasta,
Jeesuksen äidistä joka elämän pulmatilanteessa tarvitsi toisia naisia
jätti keittiönsä ja pihapiirin
kulki yksin rohkeasti vuoripolkua pitkin Elisabetin luo
arvosti omaa tehtäväänsä
luotti itseensä
kirjoitti laulun josta köyhät yhä iloitsevat

Illalla kaivan uudelleen esiin Luukkaan evankeliumin
löydän uudenlaisen Marian
rohkean itsenäisen
vastuuta kantavan
tehtävien mittaiseksi kasvavan sen,
joka omalta kirkoltani on vielä piilossa.

Mirka Seppälä
kuva: Matteus Pentti

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

 

”Kun on koko elämänsä vartioinut roskasakkia ja pitänyt olla työn puolesta vihainen, niin…. niin se kovettaa. Tavallaan kovuus on turva. Kukaan ei näe muurin taakse ja niitä voi huijata.  Vangit huutaa mua kovaksi muijaksi. Ne pelkää mua. Silloin mä tiedän, että mä oon onnistunu.  Kun näen niiden silmissä kauhua ja vihaa, silloin tiedän, että mä oon nujertanu ne, eikä ne enää hyökkää päälle.

Mä  saan olla suojassa työroolin takana. Se rooli sopii mulle. Eihän ne tiedä kuinka herkkä mä olen ja mitä kaikkea mä oikeasti vartioin. Kukaan ei tiedä. Eikä saa tietää.  Mä oon rakentanu sisimmän ympärille muurin. On ollut pakko. Suurinta  salaisuutta mä en kerro kellekään. Kova muija ei murru eikä muserru.

Kohtalo on niin pienestä kiinni. Jos mä olisin jääny kiinni, siitä mitä mä aikoinaan tein, niin mä seisoisin kaltereiden toisella puolella. Se oli tavallaan vahinko, se nyt vaan meni niin. Sellaista noi vangitkin selittää. Siksi kai mä niin paljon noita roistoja halveksin ja inhoan.  Niissä mä näen itseni joka ikisessä.

Tää Jeeus on jotenkin erilainen. Kiehtova. Se ei pelkää mua vaikka mä syljen sen päälle ja uhkailen. Katsoo vain kohti. Outo.  Mitä jos se näkee mun läpi? Jotkut sanoo, että se on hullu. Toisten mielestä profeetta. Tai riivattu. Jotkut uskoo jopa että tää olis nyt sitten se kauan odotettu vapauttaja, Jumalan poika. ”

 Hetken päästä vartijan maailma muuttuu. Hetken päästä taivas tummenee, maa vavahtelee ja temppelin esirippu repeää kahtia. Vielä hetken vartija uskoo olevansa kova ja pelottava. Hetken päästä hän menettää kontrollin ja hänen kovuutensa esirippu repeää kahtia ylhäältä alas asti. Hetken päästä hän pääsee lähemmäksi itseään kuin koskaan.  Taivas koskettaa maata. Silloin maineensa menettämisen hinnallakin hän uskaltaa ääneen sanoa. ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika.” Kun sisimmän mannerlaatat liikahtavat paikoiltaan, ei silloin ehdi ajatella mitä muut ajattelevat.

Kun on todistamassa maailmanhistorian suurinta tapahtumaa,  silloin unohtaa vartioida itseään. Totuus on tehnyt vapaaksi. Ainakin täksi hetkeksi.  Tuo Jeesus näki sisälle ja se tuntui hyvältä. Pitkästä aikaa jokin tuntui joltakin. Ja kun tuo Jeesus kuoli, jotakin uutta syntyi. Sellaista ei voi unohtaa. 

Mitä tämän jälkeen tapahtuu? Lopettaako hän itsensä vartioinnin vai jatkuuko elämä samalla tavoin? Saako herkkyys ja aitous tilaa? Uskaltaako sellaista tai osaako edes vaikka haluaisi? Löytyisiköhän joku, jonka kanssa voisi opetella aitoutta?  

Siitä ei voi tietää, mutta nyt juuri on helpompi hengittää, vaikka ympärillä on hiljaista kuolemaa. Nyt juuri tässä hetkessä luurankoja ei tarvitse piilotella.

Pimeys väistyy ja auringon säteet lämmittävät. Vartijan tehtävä on ottaa kuollut Jeesus pois ristiltä.

- Minna T.

 

Kuva: Matteus Pentti

Share
Ladataan...

Pages