Ladataan...
Oisko tulta?

"Jos et äänestä, et voi valittaa", on yleinen hokema etenkin kaikenlaisten vaalien alla. En voisi olla enempää eri mieltä. Periaatteessa maailman pitäisi olla niin ideaali paikka, että esimerkiksi ihmisoikeuksista ei jouduttaisi taistelemaan eikä siten valittamaan niiden riittämättömästä toteutumisesta. Ei pitäisi joutua edes äänestämään, että ihmisoikeudet olisivat itsestään selvä asia. Käytännössä maailmaa toimii monimutkaisesti ja muuttuu hitaasti.

Lait on tehty turvaamaan tiettyjä oikeuksia, ja niistä päätetään poliittisesti, ja silloin äänestämisestä tulee tärkeää. Lakia vastaan voi toimia piilossa, mutta silloin ei ole oikeusturvaa, kun "jää kiinni".

Siunaako kirkko rekisteröityjä parisuhteita tai tulevaisuudessa mahdollisesti samaa sukupuolta olevien avioliittoja? Moni pappi siunaa jo nyt. Se on kansalaistottelemattomuutta, ja nämä papit joutuvat siunaamaan kaapissa. He ottavat oikeaksi kokemansa asian takia riskin, että menettävät itse oikeuden tehdä työtä pappina tai muuten joutuvat työssään ja urallaan hankaluuksiin. He joutuvat tekemään siunaamisia kaapissa, koska kirkolliskokous, joka on ikään kuin kirkon eduskunta, ei ole päättänyt, että rekkarisuhteita siunataan.

Siksi ymmärrän pappikaverini tuohtumuksen taannoin, kun hän sanoi, että jos et kirkon jäsenenä äänestä seurakuntavaaleissa 2014, niin menetät ainakin hänen suhteensa valitusoikeuden. Hänelle ei kukaan äänestysmahiksensa käyttämättä jättänyt enää saa tulla sanomaan, että "miksette te papit siunaa".

Me hlbtiq-ihmiset monet tiedämme, miltä tuntuu tehdä ja olla kaapissa asioiden kanssa, joissa ei tunne, näe eikä koe mitään väärää, ja jotka eivät vahingoita yhtään ketään. Lait sentään ovat esimerkiksi työelämän osalta puolellamme syrijntätapauksissa, mutta laki ei ole työelämässä papin puolella, joka siunaa kaapissa ja jää kiinni.

Pappien enemmistö haluaisi siunata rekkarisuhteet, mutta kaikki eivät uskalla, ja ne, jotka uskaltavat, joutuvat elämään pelossa seurauksista.

Kirkkoon kuuluu karkeasti 75 prosenttia suomen kansalaisista. Äänestysprosentti neljä vuotta sitten seurakuntavaaleissa oli 17 ja rapiat päälle. Pahoin pelkään, että vähiten äänestävät ne jäsenet, jotka haluaisivat kirkon muuttuvan sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen kannalta kiistellyissä asioissa, ne, jotka eniten sitten valittavat, kun kirkko on suvaitsematon, ne, jotka eroavat kirkosta, kun telkkarissa joku kirkon edustaja puhuu loukkaavasti vähemmistöistä. Jos todella haluaa vaikuttaa, pysyy tai liittyy kirkon jäseneksi, etsii syksyn puolella tulevasta vaalikoneesta hyvän ehdokkaan ja patistaa kaverinsakin äänestämään. Ehdolle voi asettua toki itsekin.

Haastan tänä syksynä kaikki, jotka valittavat, miksi kirkolle on niin vaikeaa tämä samaa sukupuolta olevien parien suhteiden siunaaminen, äänestämään seurakuntavaaleissa 2014. Jos olet 16-vuotta täyttänyt ja kirkon jäsen, saat äänestää. Jos et ole kirkon jäsen, liity kirkon jäseneksi ja äänestä. Äänestämisesi vaikutuksia voi nähdä ehkä vasta vuonna 2016, mutta kuten jo totesin, maailma muuttuu hitaasti.

Seurakuntavaaleissa valitaan seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston jäsenet, ja he äänestävät välillisillä vaaleilla kirkolliskokousedustajat.

Seurakuntavaalit 2014
Tykkää serukuntavaaleista Facebookissa ja pysy sitä kautta ajantasalla, milloin mitäkin tapahtuu, ja milloin pitää äänestää

Hemuli

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Meillä ei ole omaa mökkiä, mutta niin kuin muutkin suomalaiset, harrastin minäkin mökkeilyä jälleen kerran. Tänäkin kesänä.  Ystävien ja sukulaisten nurkissa. Tilastokeskus tietää kertoa, että kotimaa on suomalaisten lomakohde numero yksi. Ja useimmilla suuntana on ylläriylläri  mökki.  Kaikenkaikkiaan Suomessa on n. 500 000 mökkiä ja kesämökille matkaa vuosittain  noin 530 000 kesäasukasta. Kaikista muista kunnista paitsi Kauniaisista löytyy mökkejä. Eniten kesäasukkaita tulee Paraisten kuntaan, jossa kesäaikana voi oleilla mökeillään lähes 10 000 henkilöä.
 
Yli kolme miljoonaa suomalaista mökkeilee siis vähintäänkin kerran vuodessa joko omalla, sukulaisen, tuttavan tai vuokratulla vapaa-ajan asunnolla.
Mikä tämä juttu on? Miksi hivuttaudutaan pieniin tiloihin ilman sähköä,  juoksevaa vettä ja muita elämän mukavuuksia? (No nykymökeillä kyllä yleensä on ainakin jokin noista, monissa jopa sisävessa). Mutta silti. Mikä rahanmenon määrä. Ja eikö olisi jotakin parempaakin tekemistä?

 
 
Minä olen toistaiseksi tyytynyt vieraana vain ihailemaan, miten ystäväni ja sukulaiset ovat saaneet rakennettua tai rakennutettua kaiken tämän. Miten he pystyvät ylläpitämään oman kotinsa lisäksi vielä mökinkin? Mielessäni näen lähinnä kamalan määrän rahaa ja työtä, jota heidän on täytynyt uhrata ennen ja jälkeen minun vierailuni. Niin ja tuskin he ovat nähneet tämän kaiken vaivan vain minun vierailuani varten.
 

 
Päätin kysyä ystäviltäni ja tutuiltani, mikä mökkihuuman alkusyy on. Ja tällaisia vastauksia sain: "Jos minulla ei olisi tätä kesäparatiisia, luultavasti joutuisin talvella lataamoon, siis psykiatriselle osastolle. Täällä on niin kaunista"
 
"Täällä on lähempänä luontoa", "onhan mökillä paljon mielekkäämpää tekemistä kuin kaupungissa", "kiva kun tulee vieraita", "tästä sitä vaan poimitaan mansikat ja mustikat omasta pihapiiristä. Ja kalastetaan" "Ajatella, että ME saatiin tää aikaseksi. Te ootte aina tervetulleita".
 
 Kiitos, tulen mielelläni lataamaan akkuja hyvässä seurassa, kauniin maiseman hyväillessä sieluani. Ja silti minun olisi hyvin vaikea kuvitella omistavani  mökkiä. Mutta kiva, että teillä 500 000:lla on jo noi mökit, niin mä pääsen kans kyläilemään.

 
Ja on oikeasti kaunista. Ja luonto lähellä. Ja mansikat ja mustikat. Ja läheisyys lämmittää.  Te ootte ihan oikeessa.
 
- Minna T.
- Kuvat: Minna T.
 
 
Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Meissä kaikissa asuu pieni hyväntekijä ja siksipä se täytyi  testata. Millainen hyväntekijä olet? - testin mukaan

Hemuli on kuin Angelina Jolie (tietysti!) Mä (Minna J.) on kuin Malala. Katja-Maaria ja Matteus on kuin Diana (kukapa muukaan!). Nanna on kuin Bono (kuten myös arkkipiispa) Mari on kuin Mandela. Ulla on kuin Anne Frank.

Vaikkei olisi uskonut, niin pinnan alta löytyy ripaus sinistä verta tai megatähteyttä. Ehkä maailmaa pelastuu meidän avulla. Tai ainakin kirkko :) Millainen hyväntekijä sinä olet?




 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Katsoin Alwaysin tekemän videon tytöistä. Katsoin sen uudestaan. Liikutuin molemmilla kerroilla, kun pikkutyttö tuli lavalle ja aukaisi suunsa. Mutta videon alussa olevaan sudenkuoppaan lankesin minäkin. Estradilla olevaa aikuista naista pyydetään juoksemaan niin kuin tytöt juoksevat. Mielessäni mietin miten tytöt juoksevat. Vaikean näköisesti, käsiään ja jalkojaan viskoen. Korkokengillä on hankala juosta.

Lehdessä kirjoitettiin Kiinan kasvavasta ihmiskauppatilanteesta. Muualta Aasiasta salakuljetetaan vaimoja Kiinaan. Ennustetaan, että vuoteen 2020 mennessä jopa 24 miljoonaa kiinalaista miestä jää ilman vaimoa, koska tyttövauvoja on surmattu niin paljon. Kiina ei ole ainoa maa, jossa poikalapsi on toivotumpi.  Ja mikä tekee pojasta paremman, ei ole fyysiset ominaisuudet itsessään, vaan sukupuoleen liitetyt etuoikeudet tai velvollisuudet. Jos vain pojat voivat käydä koulua ja ajaa autoa tai jos vain tytöstä pitää maksaa myötäjäiset avioituessa, kyse ei ole siitä mihin tyttö tai poika pystyisi biologiansa myötä.

Euroopan Unioni on kirjoittanut ensimmäisen sopimuksensa naisten oikeuksista vuonna 1959. Siinä todetaan, että miesten ja naisten on saatava samasta työstä sama palkka. Viimeisimmän sopimuksen naisten oikeuksista EU on allekirjoittanut 2010. Eilen luin Hesarista, että saman EU:n sisällä vain harva jäsenmaa laittoi komissaariehdokkaakseen naisen. Suomen komissaari ei ole koskaan ollut nainen. Mutta Suomen tilanteesta minä en ole huolissaan. Minä saan äänestää, käydä töissä, ajaa autoa, päättää asioistani ja periä vanhempani siinä missä veljenikin.  Mutta pohjoismainen nainen on poikkeus maailman naisten kartalla.

Uskontoja syytetään usein naisen alisteisesta asemasta. Nopealla vilkaisulla siinä voi ajatella olevan perää, kun osa naisista on piilotettu hupun alle, osan tehtävä on vain synnyttää uusia lapsia ja pyhät kirjat sanovat, että mies on perheen pää. Jos suurten maailmanuskontojen pyhät kirjat kirjoitettaisiin nyt, ne puhuisivat naisista toisin. Ne on kirjoitettu aikana, jolloin naisilla tai lapsilla ei ollut kansalaisoikeuksia. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi joku ihmisoikeusasioissa edelleen vetoaa satoja tai jopa tuhansia vuosia vanhaan tekstiin. Naisen siunaus ja kirous on se, että vain nainen voi synnyttää. Tänne ei olisi syntynyt Mooses, Jeesus eikä Muhammed, jos nainen ei olisi kerran heitä kohdussaan kantanut.

Helposti sitä ajattelee, että tätä kaikkea perustellaan miesten suulla, mutta naiset ovat samassa koneistossa mukana kauhistelemassa, abortoimassa tyttövauvoja, ympärileikkauttamassa tyttäriään ja kertomassa tyttärilleen, että he eivät voi saavuttaa samaa kuin pojat. Sitä en sano, etteikö saisi valita huntua, kotiäitiyttä tai korkokengät jalassa juoksemista. Mutta se pitäisi saada tehdä omasta vapaasta tahdosta.

Nanna H.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Puunhalaaja, länkkäri, uskis jne..

”Anteeksi, mutta minulla taitaa olla hirsi silmässäni”, oli piispa Kari Mäkisen puheen otsikko Porissa Suomi-Areenalla. Puheessa piispa pyysi anteeksi homoseksuaalien kohtelua kirkossa. Puheen voit lukea täältä.

Toinen puhe samasta raamatunkohdasta, mutta eri yhteydestä, pidettiin Pyhäjoen suviseuroissa. Siinä puhuttiin juoruilusta, väärästä todistuksesta ja sen jälkeen tervehtimisestä. Kohta on suunnilleen viidentoista minuutin kohdalla. Sen puheen voit kuunnella täältä.

Molempien puheiden tärkein viesti oli se, että omassa silmässä on useimmiten se suurin hirsi. Siis minulla itselläni.

Näen itse tämän saman ilmiön siinä, miten monesti on tarve määritellä toinen ihminen. Itse olen pitkään elänyt ympäristössä, jossa erityisen tärkeää on ollut määritellä toinen ihminen uskovaiseksi tai epäuskovaiseksi. Tähän on käytetty perusteluita, jotka ovat useimmiten perustuneet ihmisen ulkoiseen olemukseen ja sanavalintoihin, esimerkiksi. Huomaan edelleen, että minulla on selkärangassa kysymys toisen ihmisen lestadiolaisuudesta. Siinä olen saanut tehdä muutaman vuoden työn, että olen päässyt edes jollain tasolla irti nuista tietyistä uskovaisuuden määrittelyistä. Seuraavaksi tavoitteena sitten se, että sillähän ei itse asiassa ole minulle minkäänlaista merkitystä.

Jokaisella on varmasti omat luokkansa, joihin haluaa tai kokee jostain syystä tarvetta ihmiset määritellä. ”Onkohan tuo nainen vai mies?” ”Onkohan tuo homo tai bi?” ”Onkohan se lesta vai hellari?”

En ole toistaiseksi keksinyt yhtään syytä siihen, miksi se olisi tarpeellista. On asioita ja puolia, joita ihmiset haluavat ehkä itse itsestään korostaa. Siihen on oikeus ja niitä korostuksia saa kunnioittaa. Silloinkin olisi hyvä ja reilua kysyä tarkentava kysymys "Millaiseksi lestadiolaiseksi/naiseksi/suomenruotsalaiseksi/golffariksi sinä itsesi koet?" Hemuli kirjoitti tästä viime viikolla. Siitä, millaiseksi uskikseksi hän kokee itsensä, millaiseksi muut hänet sen pohjalta todennäköisesti määrittelevät.

Ensinnäkin siis se, että minä valitsen, minkä luokittelun perusteella katson ihmistä, se menee aika kauas oikeasta kohtaamisesta. Toiseksi, annan ihmisen itse määritellä luokkansa, mikä hänen kokemuksensa siitä on, mitä se hänelle tarkoittaa.

Tämän koen isona haasteena (toivottavasti tulevassa) työssäni opona. Miten voin antaa nuoren tai aikuisen tulla luokseni niin, että hän kokee että hän itse saa määritellä itsensä? En usko, että se olisi täydellisesti mahdollista, mutta vinkkejä otan erittäin mielelläni vastaan.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Viime kesänä kirjoitin siitä, kuinka populaarimusiikin lyriikoissa tai muussa ei-hengellisessä musiikissa voi olla rukous, jos sen niin haluaa ymmärtää. Se, mitä ihminen pyytää rakkaudessa, voi olla likimain samaa, kuin mitä pyytää rukouksessa elämältä. Älä satuta minua. Mutta ihmiset ja elämä satuttavat tahtomattaankin. Jos kuitenkin satutat, tee se varovaisesti, pudota varovaisesti, niin että tipahdan mahdollisimman turvallisesti. Älä riko minua.

Tämä La Roux'n biisi herätti minussa sekä rakkaus- että rukoustunteita:

Let me down gently
That's what I think I need
But when you let me down gently
It still feels hard
Turn me into somone good
Tat's what I really need
Tell me that I'm someone good
So we're not so far apart.

Amen.

Hemuli

P.S. La Roux'n uusi albumi julkaistaan ens viikolla! IIIIIH!

Share
Ladataan...

Pages