Ladataan...
Oisko tulta?

 

On olemassa asioita, joita ei voi ymmärtää. Asioita, joita on mahdoton auki selittää. Asioita, joiden edessä voi vain painaa päänsä ja olla hiljaa. Silleen jättäminen, surun keskellä rauhassa oleminen ja oman pienuutensa hyväksyminen selittämättömän edessä ovat vaikeita asioita. Tuntuu helpommalta selittää jotenkin, vaikka valheellisestikin, maailmassa olevaa kauheutta.

 

Itse en kuitenkaan löydä lohtua sen enempää psykologisoinnista, filosofoinnista kuin teologisoinnistakaan. Maailmassa oleva virhe ei korjaannu sillä, että sitä taivutetaan tautiluokituksiin, tulkitaan moraalikäsityksillä tai kuvataan perisyntiopilla. Minä en ole yhtään toiveikkaampi luettuani uutisia, kahlattuani läpi kolumneja ja blogeja tai kuunneltuani asiantuntijoiden lausuntoja. Ymmärrän, miksi ihmiset selittävät pahuutta jollakin itselleen ymmärrettävällä tavalla. En vain usko, että selittäminen auttaa lopulta ymmärtämään.

 

Ymmärrys tapahtuu niinä hetkinä, kun uskallamme olla hiljaa ja kuunnella sisällämme olevaa rauhan ääntä. Minua auttaa paitsi hiljaisuudelle antautuminen, erityisesti hiljaisuudessa oleminen yhdessä muiden kanssa. Vaikka kaikki olisi kaaosta ja käsittämätöntä, on asia, jota ei voi viedä. Se on yhteys itsessäni ja muissa ihmisissä olevaan, meidän kaikkien sisältä löytyvään, lohdun henkeen. Se sanoo: "Ei mitään hätää."


https://www.youtube.com/watch?v=mQedOObEqEE

 

Hiljaisuuden voiman lisäksi uskon hyvän tekemiseen. Maailmanparantaminen parantaa meitä itseämme. Toiminta auttaa kärsivää toista ja kärsivää minua enemmän kuin kärsimyksestä puhuminen vaikka puhuisimme maailman loppuun asti. Arvostan sitä, että aina onnettomuuden sattuessa kirkko on auki, jotta sinne voi mennä hiljentymään. Paikalla on koulutettua henkilökuntaa olemaan vierellä, rukoilemaan ja kuuntelemaan, jos sinulla on tarve puhua.

 

Kriisityö on sitä hyvää, jota kirkko tekee ja jota jonkun muun pitää tehdä, mikäli kirkolla ei ole siihen tulevaisuudessa varoja. Mikäli kirkolla ei ole jatkossa mahdollisuutta olla heti valmiina kouluampumisen, kuolonkolarin, perhesurman, luonnonkatasrofin tai jonkun muun tapahtuessa, yhteiskunnan pitää kyetä järjestää kaunis paikka, jossa ihminen saa olla rauhassa yksin ja yhdessä muiden kanssa, sytyttää kynttilöitä ja tavata kanssaihminen, jolla on sielunhoidon, auttamisen ja kriisityön koulutus. Ei mitenkään yksinkertainen, helppo ja ilmainen asia järjestettäväksi.

 

Sanoin, etten saa lohtua psykologiasta, filosofiasta tai teologiasta. Politiikka sen sijaan tarjoaa lohtua tarjoamalla kanavan pakottavalle tarpeelle tehdä jotain. Oli kyse sitten kansalaisjärjestötoiminnasta, kirkkopolitiikasta tai valtakunnan tasolla tapahtuvasta päätöksenteosta, osallistu ja vaikuta. Käytä äänesi hyvin, toimi hyvän puolesta.

 

- Mirka Maaria

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Kirjoitin elämän tarkoituksesta (se ei muuten ole loputtoman onnelliseksi tuleminen vaan ehkä kuitenkin toisten palveleminen) ja siitä miten olen ollut nyt 10 vuotta pappina tässä kummallisessa kirkossa (alunperin halusin tulla pyhäksi ja paremmaksi ja mitä syvemmältä olen löytänyt itseni elämään murjomana kuopasta, sitä enemmän luulen tajunneeni Jumalasta ja armosta - epäilen jopa, että näiden vaikeuksien kanssa minusta on enemmän iloa toisille elämän murheissa.) Mutta juuri nyt mielessä on tämä:

Iloitsen ihan hurjasti siitä, että Jani on yksi seurakuntavaalikampanjan kasvoista. Ja siitä mitä hän sanoo tällä videolla:

Jani on muuten huomenna aamulla Radio Aallon aamushow:ssa. Siinä missä se eräs Kimmo V. erosi kirkosta maanantaina. Kannattaa kuunnella.

Ja nyt just klo21 Iina Kuustonen on Enbuske & Linnanahde Crew:ssa puhumassa paljastuneesta tissistään, mutta ehkä myös vaaleista.

Käy äänestämässä jos kuulut kirkkoon! Äänestyspaikat, ehdokkaat jne. löytyy täältä www.seurakuntavaalit.fi

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Veljeni tahtoi vuosia sitten erota kirkosta, koska hänen kotiseurakunnassaan työskenteli miespappi, joka ei suostunut yhteistyöhön naispappien kanssa. Veljeäni harmitti minun puolestani sellainen toiminta ja hän olisi protestiksi halunnut erota. ”Kun siellä on töissä sellaisia vanhoillisia, jotka ärsyttivät minua mielipiteillään.” Sanoin, että eroa, jos eroat, mutta älä tuollaisesta syystä. Jättäytymällä ulkopuolelle äänesi ei ole enää vahvistamassa sitä kuoroa, joka sanoo, että naisia ei saa syrjiä. En väitä, että juuri veljeni ääni ratkaisi, mutta ajat ovat tuosta muuttuneet.

Jos sinulle on tärkeää, että homoilla on yhtäläiset oikeudet kuin heteroilla, älä vie ääntäsi pois siitä joukosta, joka puhuu homojen puolesta kirkon sisällä. Jos sinua ärsyttää, että seurakunnat pystyttävät seksuaaliterapeuttien ständin seksimessuille, älä eroa kirkosta protestoidaksesi liian liberaalia kirkkoa vastaan. Ulkopuolelta käsin et voi enää sanoa painavaa sanaa siitä, minkälaista toimintaa kirkolta toivot. Älä vaan tyydy valittamaan, että kirkossa asioista päättää vääränlaiset ihmiset. Anna äänesi sille hyvälle, jonka sinä haluat tapahtuvan.

Minä äänestin eilen. Etsin ehdokkaan, joka kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Jos sinä et sitä kannata, älä eroa kirkosta minun mielipiteeni vuoksi. Toki tahdon, että ehdokkaallani on muitakin asioita mielessä liittyen tulevaisuuden kirkkoon, ei vain tämä yksi. Kirkon jäsenet eivät tule koskaan olemaan samaa mieltä kaikista asioista. Se on hyvä. Muuten keskustelua ei synny. Ja kun meitä on paljon ja erilaisia, lammikosta ei tule liian pieni. Vesi vaihtuu ja pysyy raikkaana. Pienissä lammissa vesi seisoo ja siitä on janoonsa ikävä juoda.

Ehkä sinun äänesi yksin ei ratkaise, mutta jos samanmielisiä on monta, muutos voi olla mahdollinen. Älä passiivisuudellasi jätä asioiden ratkaisemista vain niiden käsiin, joiden mielipiteet sinua ärsyttävät. Anna äänesi sen hyvän puolesta, jonka sinä tahdot kirkossa tapahtuvan.

Nanna H.

P.S. Jos et tiedä ketä äänestää, vaalikoneen voit tehdä täällä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Onko pelastusrengasta? Ehtiikö ajoissa?

En tiedä, miksi äiti ja kolme lasta kuolivat. Luulen, että vaikka lukisin kaikki uutiset, niin en oppisi sitä sen paremmin ymmärtämään.

Ajattelematta en voi olla. En Rautavaaran onnettomuutta enkä kaikkia niitä, jotka pelkäävät läheistensä puolesta. Kaikkia niitä, jotka sisällään ja arjessaan kantavat niin isoja asioita, että vaihtoehtojen määrä käy hälyttävän pieneksi. Seuraukset käsittämättömiä.

Kunpa meillä kaikilla olisi

Ystäviä

Luottamusta ja avoimuutta

Vapautta ja mahdollisuuksia

Paikkoja pyytää apua ja hyvää hoitoa

Toivoa ja elämäniloa

Tai osia noista, edes pilkahduksia siitä, että joskus voisi olla.

 

Musiikki puhuu minua paremmin.

 

when I am laid in earth
am laid in earth
may my wrongs create
no trouble no trouble in thy breast

 

remember me!
remember me!
but ah!
Forget my fate!

 

 

 

-Juudit

Ps. Kirkon tekemän diakoniatyön määrä on hurja. Äänestä seurakuntavaaleissa ja vaikuta esimerkiksi siihen, millaista diakoniaa kirkko ja paikallisseurakuntasi tekee jatkossa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

Teemun naama on aina fyysisesti keskellä mun työtä ja ilmeisesti vapaa-aikaakin huolimatta tavoitteista erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan.

Viikonloppuna olin toisella puolella Suomea päästäkseni hetkeksi eroon omasta elämästäni, arjesta, työstä, ihan koko elämästäni. Sunnuntai, lepopäivä. Kävelen pitkin maalaiskuntaa, kun siinä se on, pomoni naama jättimäisellä pinkillä julisteella valotaululla. Pomo on lähes lifelike kokoa julisteessa, ellei isompikin. Ei saatana.

Sitten niitä alkaa tulla lisää. Ei pelkästään pomon naamoja, kaikenlaisia oman työyhteisöni naamoja. Ne hehkuvat mainosvaloissa pimeässä syysillassa.

Seurakuntavaalit ja niiden mainokset. Ennakkoäänestys alkoi tänään maanantaina 27.10. ja jatkuu perjantaihin. Vaalien näkyminen katukuvassa on hienoa ja ahdistavaa. Hienoa, koska näiden eteen olen tehnyt töitä lähes koko vuoden. Ahdistavaa, koska se on minun työtäni, jonka haluan vapaa-aikana unohtaa. En minä ole hulluna kirkkoon joka päivä. Minä haluan siitä eroon harva se päivä.

Siiti olen iloinen seurakuntavaalien näkyvyydestä katukuvassa. Haluan, että näiden vaalimainosten myötä näkyy myös se hyvä, mitä kirkko tekee. Kyllä, kampanjatyöhän on pantu sentti jos toinenkin, ja kyynikko voi sanoa, että eikö nekin rahat olisi voitu panna köyhille. Olisi. Mutta kirkko toimii tässä maailmassa ja sen ehdoilla, vaikka mitä muuta haluaisi (markkinataloudesta toisenlaiseen talousmuotoon muuttaminen ei ole kirkon ydintehtävä). On tahoja, jotka tunkevat kapuloita kirkon työn rattaisiin päivittäin, on toimittajia, jotka valitsevat kirjoittaa kirkosta vain sen epäkohdista - ja kaikki sekin työ ja kirjoittelu maksaa. On yksittäisiä ihmisiä, jotka eivät omilta uskontotraumoiltaan enää pysty näkemään kirkon työssä mitään positiivista ja tuputtavat uskontojen kauheutta aivan samalla tavalla toista ihmistä kunnioittamatta, kiihkoten ja yksisilmäisesti kuin uskoon kilahtanut kristitty tuputtaa jeesusta kunnioittamatta pätkääkään toisen ihmisen halua kuulla tai ei. Siksi kirkko maksaa mainostoimistolle, että joku suuri, mediaa osaava taho nostaisi esille myös sitä hyvää, mitä kirkko tekee. Siksi moni, itsereflektioon, omia tunnekokemuksiaan arvioimaan kykenevä ihminen haluaa puhua rehellisesti sekä kirkon epäkohdista että sen hyvästä työstä.

Se ei ole yritys vaientaa kaikkea vääryyttä, mitä kirkko on tehnyt, tekee ja tulee tekemään tulveaisuudessakin. Se ei ole kaunisteleva myyntipuhe kirkosta virheettömänä instituutiona ja yhteisönä. Se on yritys kertoa toinenkin puoli totuudesta ja saada ihmiset ajattelemaan, että kirkko ei ole mikään jumalallinen voima. Kirkko ei ole mikään yksimielinen massa. Kirkko ei ole massa, jolla on kannanotto. Kirkko on jäsentensä summa, jossa jokaisella on mahdollista vaikuttaa.

Lue seurakuntavaalien mainoskampanjan järkänneen Sherpan toimitusjohtajan Pauli Waroman kirjoitus siitä, kuinka kirkkokin tarvitsee markkinointia ja yhteiskunta kirkkoa: http://www.marmai.fi/blogit/vierasblogi/kirkko+tarvitsee+markkinointia+ja+yhteiskunta+tarvitsee+kirkkoa/a2273399

Kipin kapin äänestämään! Ennakkoon saa äänestää vaikka Sodankylässä, vaikka asuisit Hangossa. Henkkarit vaan mukaan!
Kaikki Suomen ennakkoäänestyspaikat löydät täältä: http://www.seurakuntavaalit.fi/missa-aanestan-

Hemuli

P.S. Teemu, rakas pomoni, sun naaman näkeminen ei ahdista kyllä koskaan...ainakaan melkein koskaan! Haleja ja puseja Teemulle ja muille vaalikampanjointiin kasvonsa antaneille!
 

Iina puhuu asiaa. Jeesuskin ajoi oman yhteiskuntansa vähäosaisten ja halveksittujen asioita. Niin pitäisi kirkonkin.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Oisko tulta?

 

Uimahallissa ystävän tapaamisella on kaksi funktiota: ystävän näkeminen  sekä liikkuminen, endorfiinien metsästys.

Vesijuoksu on oiva tapa tähän.  Viimeksi puhuimme lapsista, miehistä, työstä ja vanhemmista. Lasten jälkeinen elämä koostuu minulla usein tämäntyyppisistä monta kärpästä yhdellä iskulla - tapaamisista. On pakko saada happea ja ajatustenvaihto toisen aikuisen kanssa piristää pitkäksi aikaa. Ystäväni kertoi kuinka he olivat saaneet hyvää apua neuvolasta kaksivuotiaan iltanukutukseen. Minäkin olin iloinen heidän puolesta. Koko perhe oli nyt nukkunut paremmin kuin vuosiin.  

Vieressämme meuhkasivat noin 13-14-vuotiaat pojat. Siis nimenomaan meuhkasivat. Sisäinen täti-ihminen nousi minussa pintaan ”pitääkö kokoajan painia?”. Vettähän siinä roiskui myös minun ja ystäväni päälle kun me ihan siivosti siinä parantelimme omaa maailmaamme.

Olisi ollut vaikea kuvitella samanikäisten tyttöjen ottavan toisiinsa kontaktia yhtä fyysisesti. He olisivat voineet kulkea vesijuoksuralla puhumassa vanhemmistaan, ystävistään, poikakavereistaan, koulusta ja harrastuksistaan. Ja tietysti ulkonäöstä.  Just like us.

Poikien ja tyttöjen maailma, jep jep. Jos poikia pitäisi lajityypillisesti kuvata vaikkapa joillekin, jotka eivät tiedä keitä tällainen ryhmä on, voisin sanoa jotakin tällaista: Pojat hyppivät huonekalujen päällä, höykyttävät toisiaan ja lyövät ja tönivät ilman syytä. He pitävät halaamisesta ja  halausote saattaa muuttua myös kunnon taklaukseksi. Tämä kaikki on normaalia poikaelämää. He lähestyvät elämää keskimäärin fyysisemmin kuin tytöt. Ja tietenkin lisäisin, että ei saa niputtaa kaikkia poikia. On olemassa rauhallisempiakin yksilöitä eivätkä kaikki ole niin rajuna. Mutta noin niinkuin lajityypillisesti fyysinen kontaktinotto kuuluu pojille.

Jäin miettimään, mitä tapahtuu kun nämä uimahallipojat lähestyvät  tyttöjä. Miten löytyy yhteinen tapa kommunikoida?  Ja mitä tapahtuu poikien luontaiselle fyysisyydelle heidän aikuistututtuaan? Miksi aikuiset miehet eivät julkisesti enää paini hyvää hyvyyttään tai halaile toisiaan kuin humalassa?

Ja mahdummeko me siivot aikuistädit ja painivat pojat samaan uimahalliin? Samaan maailmaan? Entä jos samanikäiset tytöt olisivat painineet uimahallissa? Annetaanko heidän olla sellaisia - no vähän poikamaisia?

Jos kaksi aikuista miestä olisi paininut vieressä vesijuoksuradalla minun ja ystäväni jutellessa elämästä, niin kyllä, olisimme pyytäneet heitä poistumaan. Kovaäänisesti.  Tai ei meidän olisi tarvinnut. Uimavalvoja olisi jo tehnyt sen. Jos kaiksi aikuista naista olisi tehnyt niin,                                  niin. Enpä tiedä. Vaikea kuvitella. Miten tilanne oikein olisi edennyt?

  • Minna T.
  • Kuva: Ville Välimäki/Yle

     

     

Share
Ladataan...

Pages