Ei tarkoittaa ei

Onnenpäivä

Se on metka sana tuo ei. Sen merkitys opitaan jo taaperona, että ei on ei ja sillä siisti. Ei ota, ei mene, ei koske ja ei nyt. Mutta kun ikää tulee lisää, tapahtuu joidenkin ihmisten ymmärrykselle jotakin mystistä. Sanan ei merkitys alkaa hämärtyä, sen ehdottomuus taipua ja pian eitä käytetään sanojen ehkä, en oikein tiedä, kysy vielä viidesti ja myönnyn tai jopa kyllä tilalla.

Otetaanpa esimerkki tosielämästä:

Tässä muutama päivä takaperin törmäsin ihmiseen, joka oli kadottanut sanan ei todellisen merkityksen. Oli jokaviikkoisen hieronnan aika ja koska jouduin odottamaan hetken pääsyäni hierojan käsittelyyn, päätin piipahtaa viereisellä kirpputorilla. Marssin tyhjään liikkeeseen ja kävin käsiksi farkkuhyllyihin, kun näin sivusilmällä jonkun ilmestyvän taakseni. Pian takaani kuului miehen ääni, joka kysyi mielipidettäni kädessä roikottamaansa naistenpaitaan. Oivalsin samantien, että mies oli todennäköisesti seurannut minua jo ulkoa eikä todellakaan ollut silmäilemässä vaatteita. Ajattelin, että totuudenmukainen mielipide tuosta paidasta ehkä tappaisi hänen lähestymisyrityksen alkuunsa ja totesin, että paita oli ruma, näytti halvalta ja sen materiaali oli epämukava. Käänsin selkäni ja keskityin nyt True Religionin farkkuihin, jotka olivat lähes käyttämättömän näköiset, todennäköisesti sopivat ja maksoivat alle kaksikymppiä. Mies ei kuitenkaan ymmärtänyt haluttomuuttani jatkaa keskustelua vaan aloitti pitkän monologin elämästään. Periaatteessa olen aina valmis juttutuokioon tuntemattomien kanssa, mutta kyseisen jutustelun luonne oli turhan läpinäkyvä. Halusin mennä sovittamaan farkkuja, mutta tiesin jo etukäteen, että tuo mies, joka muuten oli ehtinyt esitellä itsensä Simoniksi, olisi taatusti jäänyt notkumaan sovituskoppien läheisyyteen makutuomariksi. Ärsytti.

Siirryin hyllyltä toiselle ja tyyppi seurasi sitkeästi perässä. Lopulta hän kakisti suustaan kysymyksen: lähtisinkö kahville tai jotain? Vastasin, että en, ei kiitos. Seurasi pitkä eipäs-juupas-keskustelu, jonka aikana käytiin läpi faktat, että olen naimisissa, en ole kiinnostunut, en halua ja olisi tässä vähän kiirekin. Mies jatkoi tivaamistaan, että voisiko kuitenkin soitella minulle, ihan kaverina vaan tottakai, ja minä vastasin, että ei ja se todella tarkoittaa ei. Koska painokkaatkaan sanani eivät tuntuneet tehoavan, laskin vastentahtoisesti löytämäni farkut kädestäni, ilmoitin, että täytyy mennä, poistuin nopeasti liikkeestä ja syöksyin sisään hierontapaikan ovista. Kului kymmenisen sekuntia ja aivan kuten aavistelinkin, sen lisäksi ettei mies ymmärtänyt puhetta, hän ei myöskään ymmärtänyt tekoja. Hän pyöri aikansa jalkakäytävällä liikkeen edessä, tähyili parkkipaikalle ja haroi hermostuneesti tukkaansa. Kiitin mielessäni hierontapaikan tummennettuja ikkunoita. 

 

Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun käyn samankaltaista eipäs-juupas-väittelyä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Muistatte ehkä vielä sen surkeimman iskuyrityksen ikinä, josta taannoin kirjoitin? Tuohon sinnikkääseen yrittäjään olen sitemmin törmännyt useampaankin otteeseen ja jatkamme eipäs-juupas-tivaamista aina siitä, mihin se edelliskerralla on jäänyt. Can I have your number? No. Please? No. C'mon! NO!!! But I want to call you. Holy f**, NO. Tämä totaalinen ei-sanan ymmärtämättömyys ei rajoitu pelkästään tänne Yhdysvaltoihin. Samaa tivaamista on käyty miesten kanssa myös Suomessa, pienemmillä paikkakunnilla, isommilla paikkakunnilla, vapaa-ajalla, töissä, internetissä ja maitokaupassa. Ja kyllä minä sen ymmärrän, että pitäähän sitä yrittää, sillä muuten jää ilman ja yrittäisin minäkin jos tarvetta olisi. Mutta kun vastapuoli toteaa jatkotoimenpide-ehdotukseen empimättä, että ei kiitos, voidaan toki keskustella vielä hetki säästä tai vaikka maitovalaista, mutta jatkon kannalta keskustelu on sitten siinä. Ei tarkoittaa ei.

Tuo muutaman päivän takainen tapahtuma kiukutti vielä hieronnan jälkeenkin. Mikä hiton kaapeli osalla miehistä on korvien välistä löysällä? Aikani miehiä kirottuani heräsi kuitenkin mielessäni epäilys, jonka jo Matti ja Teppo aikoinaan oivalsivat - kaiken takana on nainen. Mitä jos naiset ovatkin itse syypäitä siihen, ettei osa miehistä tunnu ymmärtävän ei-sanan merkitystä edellä mainituissa tilanteissa? Vaikka itse olenkin rehdin ja suorantoiminnan naisia, tykkää osa naisista pelailla. Ollaan vähän etäisiä, laitetaan mies töihin, esitetään vaikeasti tavoiteltavaa. Toisin sanoen teeskennellään ensin, ettei olla kiinnostuneita, sanotaan ei ja ajatellaan, että jos mies on nyt tosissaan kiinnostunut, niin hän kysyy kyllä uudelleen. Kun kysymys sitten toistuu, sanotaan taas ei ja toistetaan sama rumba. Kolmannella tai neljännellä kerralla annetaan viimein periksi ja ei muuttuu myöntäväksi vastaukseksi. Koska miehet eivät ole niin tyhmiä etteivät ymmärtäisi pelin sääntöjä, he kyllä tietävät, että ei tarkoitti alunpitäenkin, että kysy vielä pari kertaa niin vastaan myöntävästi.

Onko siis mikään ihme, ettei ei enää tehoa? Että kiitos vaan, te vaikeasti tavoiteltavat naiset, kun jäin ilman hyviä ja halpoja farkkuja.

 

Share

Kommentit

TMT (Ei varmistettu)

Ei kärsi olla yhtään ystävällinen jos meinaa että ei menee perille. Viikonloppuna päädyin työpaikan virkistysreissulla tanssilattialle hetkeksi. Jo siihen ilmaantui häärimään ei-toivottu mösjöö. Kaikki hyvin kunnes heppu yritti tavoitella vyötäröstä kiinni. Kavahdin kauemmas, otin mielipuolisen tuijotuksen ja karjaisin "ÄLÄ KOSKE!!!". Se meni perille, irki kirposi.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Minä olen aina ajatellut, että kyllä ystävällisen ja kohteliaan puheenkin pitää mennä perille. Siksi minä yritän aina viimeiseen asti olla kohtelias ja ystävällinen, kunnes sitten jossain vaiheessa palaa päreet. Se on surullista, että sanoma menee perille ainoastaan ääntä korottamalla tai kiroilemalla :(

Surku (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/laurareissaa

Surullista tosiaan ja myös itselle! Minulle ainakin tulee paha mieli siitä, jos käyttäytyy ikävästi toisia ihmisiä kohtaan, vaikka se joskus olisi välttämätöntäkin. :/ Mutta ei se ole kovin mieltäylentävä kokemus, vaikka sen kautta pääsisikin eroon vaikeasta tilanteesta.

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Mulla on kans ihan suunnattomia vaikeuksia sanoa pahasti ja olla epäystävällinen... Mutta onneksi en tuollaisiin tilanteisiin kovin usein joudu.

TMT (Ei varmistettu)

Selvälle henkilölle voi vielä olla ystävällinen ja asiallisesti kieltäytyä (kerran) mutta napakahkossa laitamyötäisessä seilaavalle Romeo-fiiliksissä olevalle käpistelikälle ei tunnu auttavan kuin napakka tupsahdus... ;) Oma vieteri ei riitä jankuttajalle vastaamiseen, se on käytetty aikanaan dementikon kanssa asuessa.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Haha, no joo, tämä amerikkalainen deittailukulttuuri on ihan oma lukunsa... siinä touhussa ei mikään tarkoita sitä mitä sanotaan. Mutta kyllä minä Suomessakin tunnen/tiedän/olen kuullut tarinoita niistä vaikeasti tavoiteltavista.

Kyllä sitä silti toivoisi, että jokaisella (miehellä) olisi sen verran tilannetajua, että ymmärtää perääntyä, kun nainen kirpputorilla vastaa kieltävästi numeron uteluihin tai kahvittelupyyntöihin. Tekeeköhän naiset muuten samaa? Siis ei suostu ymmärtämään miehen kieltävää vastausta jatkotoimenpide-ehdotukseen? 

empuska

...eiköhän se ole tyypillistä sukupuoleen näkemättä? Sinänsä se deittalukulttuurin epätasa-arvoisuus ja naistenlehtien kouhotukselta voi olla yksi selkein syy, miksei niitä naispuolisia hulluja näe niin paljon. Paremmin tämä tasapuolisuus tulee esille kai siinä pisteessä, kun toinen haluaa lopettaa parisuhteen, mutta sana ei mene toiselle jakeluun.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Jatkan nyt vielä, ehkä ohi aiheenkin, mutta sen sijaan, että haukkuisin vain jonkin ihmisryhmän tai sukupuolen tyhmäksi, siaksi tai nuijaksi, yritän ensin pohtia jotain syytä sille käyttäytymiselle. No okei, joskus kyse on oikeasti ihan vain puhtaasta tyhmyydestä, sikamaisuudesta tai mistä lie nestepäisyydestä, mutta joskus sieltä taustalta saattaa löytyä ihan syitäkin sille miksi joku käyttäytyy niin tökerösti kuin käyttäytyy. Ei se silti tarkoita sitä, että se syy välttämättä kävisi puolustukseksi, kuten vaikkapa tässä asiassa, mutta jotenkin itseäni lohduttaa se tieto, että sillä ihmisellä saattaa olla silkan tyhmyyden tai kusipäisyyden sijaan edes jonkinlainen syy (vaikka edes huono sellainen), jonka takia käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

FFFifi
Fitness Führer

Kyllä mä luulen, että osa tästä johtuu tuosta että naisen "pitäisi olla vaikeasti tavoiteltava". Ja jos nyt lähdetään kaukaa hakemaan, niin eikö se eläinmaailmassakin mene aika lailla niin, että uros yrittää ja yrittää ja naaras vastustelee? (En ole mikään biologi, joten sori jos menee ihan hakoteille, mutta tällainen muistikuva mulla on.) Että tavallaan siitä on luonnollistettu se ajatus, että nainen vastustelee aina, vaikka olisi miten mieluisa tarjokas. Kyllä mä uskon, että monilla miehillä on tällainen käsitys. Ja varoitteleehan kaikenmaailman naistenlehdet edelleen, että ei saa olla liian innokas tai mies menettää kiinnostuksensa...

Ei tämä silti kumoa sitä, että se ei pitäisi ottaa todesta. Lisäksi on tietty näitä, jotka jostain syystä uskovat, että jokainen nainen on heistä kiinnostunut ja suorastaan onnessaan siitä, että tämä tyyppi suo heille huomiotaan. Onhan tällaisia naisissakin. Näillä se ei menee ihan ohi, koska ajatteluun ei mitenkään mahdu se, että jotakuta ei kiinnostaisi.

lone star (Ei varmistettu)

Ahdistavaa tälläinen sinnikkys miehessä, ja kertoo joko miehen tyhmyydestä tai saattaa olla jopa arvaamaton saadessaan kuulla monta kertaa EI. Joten tarkkaa varovaisuutta kannattaa noudattaa tällaisten kanssa. Katso huolella ettei seuraa kotiin tms., sillä kaikenlaisia hulluja on liikkeellä mailman turuilla. Yäk, mitä iilimatoja.

Olen kanssa saanut sellaisen kuvan, että amerikkalainen deittailukulttuuri ei ehkä ole niin suoraviivaista kuin Suomessa. Olisiko niin, että vaikka eletään sukupuolten tasa-arvoisuuden aikaa, niin silti naisen pitää saada se alfauros puolisoksi erilaisilla poppakonsteilla :).

Mahdoton Nainen

Joo kyllä mä oon myös sitä mieltä että se EI pitää ymmärtää jo ensimmäisellä kerralla. Ja jos siellä jenkkilässä (tai täällä Suomessa) todella on paljon niitä vaikeasti tavoiteltavia naisia, niin onhan se vähän niiden miestenkin vika. Jos ne eivät niin sinnikkäästi yrittäisi ei:n jälkeenkin vaan luovuttaisivat leikin siihen, niin vähitellen ne naisetkin oppisivat että ei varmaan kannata pelailla jos jonkun kanssa haluaa deittailla.

Emilia M

Eikös se Obamakin laukannut frouvansa perässä hyvän aikaa ennen kuin frouva viimein suostui treffeille?

Mindeka
Ma-material Girl

Toi olisi mun mielestä todella ahdistavaa ja pelottavaa, jos joku tuntematon roikkuisi perässä, eikä ymmärtäisi poistua pyydettäessä.

Olen samaa mieltä A.Sinivaaran ylemmän kommentin kanssa siinä, että minäkin yritän aina viimeiseen asti olla ystävällinen ihmisille (vaikka ei tässä hetkoseen ole mitään iskuyrityksiä tullut edes! Hah!) ja korotan ääntäni tai sanon ilkeästi vasta ihanihanihan viime tipassa. Ei puheentyylillä pitäisi olla vaikutusta sanoman perillemenoon, jos samaa kieltä kuitenkin puhutaan ja ymmärretään. Jossain ulkomailla voisi sitten tehostaa puhettaan ottamalla siihen ilmeet ja tiukan äänensävyn mukaan, jos muuten ei puhetta ymmärtäisi ;)

En usko, että kyseessä on enää ihan normityyppi, jos lähtee seuraamaan tuntematonta henkilöä, joka ei ole tippaakaan kiinnostunut tai millään tavalla osoita kiinnostustaan. Ei tainnut olla kaikki inkkarit kanootissa? Vai onko toi normaalia jenkkilässä?

Miiza

Joillain puhelinmyyjillä on sama vaijeri löysällä päässä. Ymmärrän sen, että heidät on varmasti opetettu, että ensimmäisen ein jälkeen kuuluu vielä yrittää, mutta kun olet hokenut myyjälle "Ei, en tilaa. En pidä koko lehdestä. EI." viisi kertaa ja silti myyjä vielä vänkää, että kun on niin hyvä tarjous jne. Todella ärsyttävää. Ei on ei ja sillä selvä.

EMerituuli
Loxodon

Väkivalta on väärin, mutta olen tanssilattialla muutaman kerran joutunut lyömään miestä, joka toistuvasti yritti tarttua vyötäröltä tai hinkuttaa itseään takamustani vasten. Hermoista riippuen sanon "Ei", "Mene pois!", "Älä koske", "Anna jo olla!", "Menes siitä..." noin 5-10 kertaa. Tämän jälkeen vaihtoehtoina on 1. Lähteä kotiin 2. Pakoilla ahdistelijaa loppuilta 3. Tirvasta ahdistelijaa kuonoon ja nauttia loppuillasta.

Harmillisen usein olen joutunut lähtemään kotiin kesken illan ja toisinaan ahdistelija on seurannut bussipysäkille saakka. Itku kurkussa olen noussut bussiin ja mennyt kotiin. Tai sitten loppuilta menee nurkissa lymyillen ja nopeasti paikkaa vaihtaen kun niljake tulee taas ketkuttelemaan lanteitaan.

Muutaman kerran olen menettänyt malttini (etenkin tapauksissa, joissa miehenkuvatus on tarttunut takapuolestani kiinni kaiken kieltämisen jälkeen) ja lyönyt yökötystä naamaan tai tarttunut haaruksista kunnes ukko ulvoo. Häpeän hetken, sillä väkivalta ei saisi olla koskaan ratkaisu, mutta kun tuntematon kajoaa intiimialueisiini, en kykene järkevään ajatteluun. Haluan vain päästä miehestä eroon. Menen paniikkiin. 

 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mä väänsin jotain pässiä viime kesänä nenästä, kun se kävi kiinni mun ahteriin. Hätkähdin vähän omaa reaktiotani, mutta se tuli tosiaan jostain selkärangasta, sen enempää asiaa harkitsematta, kun sattui niin vietävästi se ahterin puristaminen (oikeasti, mun takamuksessa oli mustelma monta päivää sen jälkeen). Onneksi en ole harrastanut mitään mätkintälajeja (paitsi kendoa, mutta sitä toteuttaakseen olisi pitänyt olla joku kepakko kädessä), muuten olisi voinut tulla selkärangasta vähän erilainen refleksi... 

Matkaaja (Ei varmistettu)

Joskus nuorempana havahduin muutaman kerran siihen, että takapuoleeni käytiin varoittamatta kiinni. En edes sanonut mitään, käännyin vain ympäri, katsoin pahasti ja nämä tyypit katosi. Pyyteli mennessään anteeksi. Sen jälkeen kun täytin 30 niin ei ole kyllä tällaisia ongelmia ollut. Kukaan ei edes vilkaise. :D

Mutta ihan tosissaan varmaan sellainen pelailu, joka joidenkin mielestä kuuluu deittailuun aiheuttaa tällaisia tilanteita. Toisaalta on vain ihmistyyppi, joka ei tajua puhetta. Tästä syystä olenkin huomannut, että jankkaaminen on ihan turhaa. Jos joku ei ymmärrä parista kerrastakaan niin ei kannata jatkaa. Puuhailee vaan omiaan ja on kuin ei huomaisikaan. Ei kukaan jaksa loputtomiin inttää itsekseen. Se on muuten jännä, että joillakin naisilla on tämä ongelma, että inttäjiä ja numeron kärttäjiä on joka paikassa ja sitten taas toiset kulkee ilman, että kukaan edes katsettaan nostaa.

Miiza

Mä olen kanssa huomannut tuon että tehokkain tapa on jättää huomioimatta jos kolmen ein jälkeen joku sinnikäs vielä jaksaa jatkaa. Tylyä, mutta usein toimii.

Mä en ymmärrä miksi jotkut haluaa suhteissaan pelailla jotain pelejä. Helpompaa on kun kaikki on rehellistä ja aitoa kanssakäymistä ilman mitään taka-ajatuksia tai testejä.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mä olen joku stalkkeri-magneetti. Onneksi numeron selvittäminen on tässä maassa vaikeampaa kuin Suomessa. Aikoinaan, vuosi pari ennen Jenkkeihin muuttoa, mulla oli puolen vuoden ajan stalkkeri, joka soitteli mulle lopulta kai satoja kertoja, kaikkiin vuorokaudenaikoihin. Se oli tosi ahdistavaa. Tuli aina sellainen olo, että se on jossain ikkunan takana ja katselee kun vastaan puhelimeen. No, poliisitutkinnan kautta kävi ilmi, että kyseessä oli joku alaikäinen useamman sadan kilometrin päässä asuva pojankoltiainen. Mutta ihan piti rikosilmoitus tehdä ennen kuin homma loppui.

Kustom (Ei varmistettu)

Mutta entäs se toinen juttu: kävitkö hieronnan jälkeen sovittamassa/ostamassa ne farkut?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

En, mä en uskaltanu. Hilpasin vaan nopeesti halki pimeän parkkiksen autolle.

JonnaH. (Ei varmistettu) http://keyword-love.blogspot.fi

Mä pidän naamaani koko ajan perus norsunv****** niin ja pyöräytän silmiäni, niin ei ole kukaan kimpussa. :D Itsellänihän on melkein aina, jos "katse voisi tappaa ilme". Mulle on tästä jopa ulkomaalaiset sanoneet, että osaan olla sen verran "pelottavan" näköinen, että tunnun olevan erittäin vaikeasti kohdattava ihminen, kelle ei tulla juttelemaan. Sitä kyllä olenkin. Yhdyn myös edellisiin siinä, että vaikeneminen ja täysin huomioitta jättäminen on tosi tehokasta.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mmm.... Ehkä mun vika on se, että hymyilen kaikille ja moikkaan kaikkia vastaantulijoita :D Sillon kun asuin vielä Suomessa, mua ei kyllä lähestynyt kukaan missään - paitsi ulkomaalaiset. Ne kysyi aina, että mistä päin maailmaa olen täällä lomalla. Tai sitten kysyttiin, että mistä maasta olen alunperin kotoisin. Vastasin aina, että Nivalasta. Kysyivät, että onko se Euroopassa....

annepa (Ei varmistettu)

Joo tää on hyvä. Toki genetiikalla on merkitystä. Mun perusilme, siis se, kun en erityisemmin jännitä mitään lihaksia naamassa, on "haista v****". Kukaan ei lähesty. Ei edes feissarit. Ja silloin, kun mulla ON naurava ilme, se katoaa hyvin nopeasti ja tilalle tulee se ns. perusilme, jos joku urpo tulee iholle.

Abu (Ei varmistettu)

Juu ei. Ei voi käyttää ei-sanaa. Naimisissa tai parisuhteessa oleminen ei merkkaa monille yhtään mitään. Monesti täällä Suomessakin olen nähnyt, miten baaritiskillä kyylätään himokkaasti vaimoa, vaikka aviomies olisi aivan vieressä. Ja annas olla, jos miehen silmä välttää... Ei taida ei-sanan hylkijöille auttaa muu kuin raaka välinpitämättömyys. Onneksi itseäni ei noin raivokkaasti ole missään metsästetty, mutta olisi kiva keksiä täydellinen valkoinen valhe, jos joskus tulee tarvetta käyttöön.. Olen miettinyt, toimisiko "olen kiinnostunut naisista", "olen aseksuaali", olen "ehdonalaisella", "minulla on HIV" jne. :D

Surku (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/laurareissaa

HIV-esimerkistä en tiedä, mutta nuo muut taitavat valitettavasti vain lietsoa sellaista perusurpoa. Jos olet naisista kiinnostunut, mies haluaa joko tulla katsomaan sinun ja jonkun naisen pelehtimistä tai vaihtoehtoisesti osoittaa sinulle, että kyllä tosimiestä (eli siis tietenkin häntä itseään) saamalla kiinnostut vielä miehistäkin. Aseksuaalisuudessa sama juttu eli urpo kokee sen ennemmin kutsuksi, että hahaa, minulta irtoaa kuule sellaista seksiä, että aseksuaalisuus on muisto vain. Ehdonalainen taas tarkoittaa kiihottavan vaarallista naista, grauh leikitäänkö rosvoa ja poliisia?!

Ja tosiaan se varattuna oleminen ei joillekin mitään merkkaa. Olenko jotenkin kummajainen, kun itselleni se, että monogamisessa suhteessa elävä ihminen olisi valmis syrjähyppyyn, on nimenomaan turn off eikä turn on? Jos on tuosta vaan valmis aiheuttamaan kumppanilleen niin paljon pahaa mieltä, niin tuskinpa on kauhean hyvä tyyppi muutenkaan. Mutta noh, tuskinpa perusurpoilla on mielessä muuta kuin alapäähän tutustuminen, ei sillä yläpäällä niin väliä.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mä vedän ensi kerralla ässän hihasta. Lakkaan tyystin puhumasta englantia. Vastaan vaan suomeksi :D Ehkä se jeesaa, on se suomi kuitenkin aika karun kuulosta :D

Jenniii
Pupulandia

Luulen, että tuo kielen vaihtaminen voisi oikeastikin toimia. Äitini käytti samaa kikkaa aina raivostuttavien perään liimautuvien katukauppiaiden kanssa, kun asuimme ulkomailla ja kyllä ne kummasti kaikkosivat, kun ärähti lopulta suomeksi eikä suostunut enää puhumaan englantia. :D

Mua ei ole ikinä stalkkailtu tai piiritetty kauheen innokkaasti. Parikymppisenä sentään joskus joku tuli iskemään. Silloin ei-toivotuille seuran tuputtajille toimi ihan tehokkaasti se ihastuttava faktayhdistelmä, että olen teekkari ja intistä viikonloppuvapailla. Ei tarvinnut keksiä enää mitään sukupuolitauteja listan jatkoksi. :)

Mä oikeasti luulen, että "olen intissä" tai "olen teekkari" luo paljon vakuuttavamman "rekkalesboimagon" kuin "tykkään tytöistä". Koska tuo jälkimmäinen luo vain sellaisen pornoteollisuuden ylläpitämän "tytöt lempii härnätäkseen miehiä" -mielikuvan, mutta aito, tosielämän butchius on aina yök. :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ah, voisin vielä avautua miten paljon minua ärsyttää tuo pakkien jälkeinen oljenkorsi: "No voidaaks sitte mennä kahville ihan vaan kavereina?".

Eijeijeijei! Ei voida! Miksi haluaisit olla mun kaveri? Siksi, että käyn samalla kirpputorilla? Koska mulla on raidallinen paita?

Ja sitten seuraava lause: "Ai eikö sulla saa olla miespuolisia kavereita?"

Joo. Saa. Ja onkin. Mutta ne ei ole täysidioottiurpoja, jotka kokee pakottavaa tarvetta väitellä mun kanssa kirpputorin naistenvaateosastolla.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Sano seuraavalla kerralla (tuohon kahvitellaanko kavereina -kysymykseen) "Toki, aviomiehestänikin olisi tosi kiva tutustua sinuun, soitankin heti hänelle". Katsotaan, mitä tapahtuu. ;)

Jenniii
Pupulandia

Mulle on käynyt myös vähän näin. Ei nyt mikään täysin tuntematon ryhtynyt kaveruutta ehdottelemaan, mutta olin siis ollut yksillä treffeillä tämän tyypin kanssa. Meillä oli ihan mukavaa, mutta ei mitenkään säkenöivän mahtavaa - edes kaverillisella tasolla. Tosin voihan tämä olla hyvin subjektiivinenkin kokemus. Karistin hemmon kannoiltani siinä kohtaa, kun tämä ehdotti, että jatkaisimmeko kahveilta vielä jonnekin istumaan.

No tyyppi laittoi heti 10 minuuttia treffien jälkeen viestiä, että oli kivaa, nähtäisiinkö joskus uudelleen. Vastasin ystävällisest ja kohteliaasti, että hei oli mukavaa, mutta minusta tuntuu, että tästä jäi nyt sellainen oikeanlainen kipinä puuttumaan ja toivottelin kivaa kevättä. Minusta viestin sisältö oli siis melkoisen selkeä. Tämän jälkeen tyypiltä tuli vähän sellainen loukkaantuneen oloinen viesti, että no ei hänkään tässä nyt mihinkään naimisiin ole menossa, että kamoon, kai sitä nyt voi nähdä toisenkin kerran. Kun edelleen ystävällisesti mutta napakasti vastasin kohteliaasti kieltäytyen, heitti hän kehiin tämän kaveri-kortin. Että kai sitä nyt kaverina voisi mennä kaljalle tai jotain. 

Siinä vaiheessa meinasin jo hermostua, sillä turhautti tuollainen jankkaaminen. Olen jo selvästi ilmaissut, että nyt ei kiinnosta. En kokenut tämän henkilön kanssa sellaisia sielujen sympatioita, että haluaisin ryhtyä tutustumaan edes kaverina. Ja mikä miehen motiivi tutustua kaverinakaan edes olisi, jos ensin on kärttänyt uusille treffeille parin viestin verran? Väkisin herää ajatus, että kaverillinen ehdotus on vain tapa yrittää saada nähdä minua ja ehkä kääntää pääni treffi-asiassakin. Oli miten oli, vastasin vielä kerran jotenkin ystävällisyyteni äärirajoilla pinnistellen kieltävästi siihen kaveriviestiin ja sen jälkeen lakkasin lopulta vastaamasta, ja onneksi tyyppi ymmärsi jättää rauhaan.

Me kokeiltiin tyttöporukalla tota "tykätään vaan tytöistä". Mies kysyi välittömästi miksi me vihataan miehiä? Että siinä meni se yritys sitten ja kaveri jankkasi samaa kunnes kyllästyttiin ja poistuttiin paikalta.

TP (Ei varmistettu)

Oon yleensä käyttänyt jankuttajille lausetta: Mitä kohtaa sanasta EI et ymmärtänyt?
Ja lopulta, jos mikään muu ei auta niin ollut vastaamatta/ huomioimatta kokonaan.

Toimitus
Toimitus

Kiitos kiinnostavasta postauksesta! Siitä jutellaan nyt myös toimituksen blogissa :)

kao kao
Kao Kao

Mä voin tulla antamaan sulle oppitunteja Ei:n sanomisesta. Oon siis ite lappilaisena (me sanotaan mitä me ajatellaan, ja ihan liian suoraan) saanut kuulla palautetta kavereilta "voisit vähän pehmentää tyyliäsi"

En kyllä vieläkään ymmärrä miksi, koska kysymyksen esittäjä oli tyypin kaveri ja jos ei ole jaloon 30 vuoden kypsään ikään ehtineenä vielä oppinut kuinka tullaan tunnustelemaan onko nainen kiinnostunut ja laitetaan kaveri asialle, niin ei minunkaan tarvi enää olla kohtelias..

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkä en ihan aina ymmärrä "näppäryyttäsi" sanojen käsittelyssä, mutta jotenkin nää juttusi on alkaa enemmän ja enemmän olevan "äijää"! Prätkää, remppaa, bodausta korkokengissä?No huh

Kielonen (Ei varmistettu)

Ööö.. mmmitä?

Siis nainenko ei saa urheilla, ajaa moottoripyörää tai rempata? Koska se on "äijää"? Mun silmät pullahtaa kohta päästä.

Mä olen itse huomattavasti kätevämpi käsistäni kuin avomieheni, osaan käyttää työkaluja, korjata pienempiä sähkölaitteita ja muutenkin tiedän käytännössä enemmän miten asiat toimivat, vaikka koulutukseltani olen visuualisen alan ihminen. Kotona lapsena pääsin tekemään ja olemaan sellaisten ihmisten parissa, jotka tekivät paljon asioita itse. Mieheni kotona puolestaan ei ikinä ole mitään itse korjattu tai tehty. Silti mä olen se tyttö, joka kulkee joka päivä mekko päällä ja mieskään ei tunne oloaan alistetuksi, vaikka osaan enemmän käytännönjuttuja kuin hän.

Kivikautista ajattelua, että urheileva, lihaksikas nainen olisi "äijä". Tai moottoripyörät olisivat miesten etuoikeus. Saati remppaus. Yhä useammin naiset itse asiassa tekevät itse remppaa ja etenkin tekevät päätökset remontoinnin takana.

Argh.

Niin ja se ei on ei. Olen myös joutunut bussipysäkillä huitomaan 17-vuotiaana itseäni huomattavasti vanhempaa, noin kolmekymppistä miestä muovikassilla (jossa oli tavaraa), kun ei mennyt sanomalla perille, että niitä käsiä ei laiteta mun puseron sisään.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mäkään en ehkä ihan ymmärtänyt tämän kommentin jujua. Äijää? Jaaha, no ehkä tämä sitten on myös äijäblogi, samalla kun kaikkea muutakin.

Surku (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/laurareissaa

Meinasin ensin todeta, että 1800-luku soitti, ne haluaa kommenttinsa takaisin - mutta tämähän oli itse asiassa aikaansa edellä oleva kommentti! En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että bodailu korkokengissä on "äijää". Lähdenkin heti googlailemaan korkkariäijiä bodaamassa, maistuis varmaan sullekin. 8)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Jäi nyt ihan häiritsemään tämä kommentti. Blogini on noin 2,5 vuotta nuori. Olen moottoripyöräillyt kymmenisen vuotta, käynyt salilla yhdeksän vuotta, paitsi sen yhden vuoden, kun remontoitiin miehen kanssa taloa joskus viitisen vuotta sitten. Nämä kaikki jutut ovat siis olleet elämässäni, jos ei nyt aina, niin pitkään ainakin, joten mitään yht'äkkistä äijääntymistä ei varmastikaan ole tapahtunut enkä näin ollen usko, että blogikaan olisi muuttunut sen äijemmäksi kuin mitä se on ennenkään ollut.

En mitenkään erityisesti koe äijäileväni vaaleanpunaisella tukalla, ripsienpidennyksillä, värikkäillä treenivaatteilla, vaaleanpunaisilla varpaankynsillä tai sillä, että moottoripyöräni sarvissa on aina kiinnitettynä hauenleuka, että saan tukan nätisti kun otan kypärän päästä. Miksen sitten kirjoita niistä tyttöjutuista jatkuvasti? Ehkä siksi, ettei minulla ole sillä rintamalla paljoakaan uutta annettavaa maailmalle ja aika moni muu tekee sitä jo, todennäköisesti itseäni paremmin. Keskityn siis mielummin ihan muihin juttuihin. Onneksi näitä blogeja riittää vähän jokaiseen junaan ja maitolaitureillekin.

Mutta kuten sanoin aikaisemmin, kommentti ei minulle ihan auennut. En tiedä oliko kyseessä vain toteamus, muutostoivomus tai ehkä hyvästit. Oli niin tai näin, Onnenpäivä on kirjoittajansa näköinen, välillä ajohousuissa, silloin tällöin työhaalareissa, joskus treenihousuissa, mutta melko usein ihan hamekin päällä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi, tuli ihan epäonnistunut olo lukiessa näitä kommentteja :( en ole kauheasti tällaiseen käytökseen törmännyt, mutta yksissä juhlissa viikonloppuna tuttu jätkä istui sohvalla viereen ja tarttui takapuolesta kiinni. En huutanut, tirvaissut, tai kyennyt tekemään mitään muutakaan järkevää. Järkytyin tuollaisesta käytöksestä ja aloin melkein itkeä, sillä jähmetyin vain paikoilleni enkä osannut toimia. Tällä tavalla esimerkiksi Japanin metrojen seksuaalinen häirintäkin on varmaan kasvanut, naiset häpeävät, pelästyvät, eivätkä uskalla lyödä tai pyytää apua.

Valitettavasti näen tätä kyseistä miestä edelleen lähes päivittäin. Jos tämä olo ei väisty pitää varmaan mennä selvittämään asia kasvotusten.

Onko kukaan täällä kommentoineista harrastanut jälkipuintia näistä asioista? Siis jos on sattunut tutussa porukassa ja törmää kyseiseen ihmiseen.

Miesten keskustelua aiheesta (Ei varmistettu)

Miksi tötöt "feidaavat" muutamien tapailujen jälkeen? On nyt pari viimeistä kertaa käynyt niin, että aluksi tyttö tuntuu pitävän jne. mutta sitten ei enää oma-aloitteisesti ota yhteyttä tai mitään.

__________________________

Leikkii ns. "hard to get" ja tahtovat sinun tekevän aloitteita. Useilla lortoilla ovat päähän pinttyneet sellaisetkin tavat ettei naiset voi millään aloittaa edes facebook-keskusteluja.
Vastaukset: >>26496568 >>26509032

28.03.2014 13:36:17
>>26495612
Onko oikeasti olemassa jotain naisia, jotka olettavat vielä ahkeran viestittelyn/ puhelimessa puhumisen ja parin panokerran jälkeenkin, että mies tekee kaikki aloitteet? Että nainen ei voi ikinä aloittaa tai ehdottaa mitään itse? Ja että nainen ei voi oma-aloitteisesti edes soittaa takaisin, jos mies on tavoitellut, mutta nainen ei ole ollut puhelimen päässä tai ehtinyt vastata?

Siis itse olen ottanut tällaiset ilmiöt aina kuten aloittajakin, eli että seurani ei kelvannut. Ihmetyttää vain, jos oikeasti joku nainen tuolla ihan tosissaan ajattelee ja toimii noin.
Vastaukset: >>26496670 >>26498935

28.03.2014 13:43:24
>>26496568
Totuus: on

Itsellä tämän hetken säätö on juurikin tuollainen. Ollaan pantu moneen otteeseen ja nähdään vähintään joka toinen päivä, silti ei koskaan avaa suutaan missään kommunikaatiovälineessä ennen minua. Sitten kun aloitan keskustelun niin sieltä tulee vastaukseksi jotain "Mietinki just sua!" tai "Oottelinki millon tuut tänne". Vituttaahan se mutta se nyt vaan on muijien luonne. Eivät halua vaikuttaa epätoivoiselta ja olettavat miehen aina aloittavan sen keskustelun.

Reippaasti siis alatte juttelemaan vaan niille jos tuntuu ettei heitä kiinnosta. Usein vain odottavat teidän aloittavan sen. Kyllä sen sitten myöhemmin huomaa heidän puheestaan että kiinnostaako heitä vai ei.
Vastaukset: >>26497917 >>26498935

28.03.2014 14:47:24
>>26496670
Vittu millaisten sosiaalisesti kyvyttömien idioottien pomputeltaviksi pillunkipeät pässit ovat valmiita :D
Vastaukset: >>26497993 >>26498882

28.03.2014 14:51:11
>>26497917
Se on se pelin henki.

28.03.2014 15:36:43

>>26497917
En ole pillunkipeä, enkä koskaan tossun alla. Minä vien ja nainen vikisee. Näin se keskusteleminen heidän kanssaan nyt vain menee. Onko sillä oikeasti vittuakaan väliä, aloitatko sinä sen keskustelun, kunhan juttu luistaa. Kokeilisit joskus.
Vastaukset: >>26499101

28.03.2014 15:39:07
>>26496670
Oletko oikeasti sitä mieltä, että vaikka nainen ei osaisi edes soittaa takaisin, jos näkee puhelimesta, että olen soittanut, niin se voi silti olla ihan tosimielellä mukana? Tuntuu mielestäni aika järkijättöiseltä. Ei kai kukaan nainen voi olla tajuamatta miltä tuollainen vaikuttaa miehelle...
t. >>26496568
Vastaukset: >>26499177

28.03.2014 15:46:35
>>26498882
Varmaan jossain Peräpohjanmaan amispiireissä. Itse harrastan naisia, jotka osaavat itsekin ottaa puhelimen käteen. Kokeilisit joskus.

Kommentoi