Kun juokseminen ei enää satu

Ladataan...
Onnenpäivä

Nyt kun kohu pikajuoksijoiden rasvaprosentin ympärillä osoittaa vihdoin laantumisen merkkejä, uskallan varovasti kirjoittaa omasta juoksemisestani, vaikkakaan se ei ole ammattimaista - saati sitten pikajuoksua nähnytkään. Joku ehkä muistaa, että juoksuharrastukseni on ollut melkoisessa vastatuulessa koko kevään ja alkukesän, mutta kaikista hankaluuksista huolimatta keksin ottaa seuraavaksi liikunnalliseksi tavoitteekseni duathloniin treenaamisen. Niinpä niin. Kuningasidea ihmiseltä, joka ei käytännössä pystynyt juoksemaan enää laisinkaan.

Lenkillä maalaismaisemissa Ylivieskassa

 

Koska olen tunnettu pakonomaisesta tarpeestani hakata päätäni seinään, ryhdyin ratkomaan niitä asioita, joiden ounastelin liittyvän juoksemisen sietämättömään vaikeuteen. Vaikka kylmä-/kuumahoito olikin auttanut oireisiin melko hyvin, oli aika tehdä jotakin myös ongelman aiheuttajalle. Ensin suurennuslasin alle joutivat lenkkarit. Sen hetkiset, vuoden vanhat Saucony Triumph 9 -juoksukengät olivat alunpitäenkin tuntuneet saman mallin edellistä versiota kovemmilta ja epäilin nilkkojeni ja säärien kipeytymisen johtuvan puutteellisesta iskunvaimennuksesta. Niinpä marssin lenkkariostoksille ja tuntia myöhemmin, useampaa lenkkariparia sovitettuani, löysin viimein etsimäni. Olo oli varmasti sama kuin Tuhkimolla, paitsi että lasikengän sijaan jalkaan sujahti uskomattoman pehmoinen, mutta tukeva, kaikin puolin miellyttävän tuntoinen New Balance 1080 V3 -juoksulenkkari.

Uudet New Balancen lenkkarit ja suomalaista designia olevat Footbalancen custom-pohjalliset

 

Uusien lenkkareiden lisäksi ostin myös mittatilaus-pohjalliset, joiden tarpeellisuuden tajusin katsoessani jalka-analystin ottamaan hidastekuvaa juoksustani juoksumatolla. Tunsin lähes fyysistä kipua katsoessani kuinka oikea jalkani osui matolle ulkosyrjä edellä ja näytti muljahtavan oudosti. Auts, auts ja vielä kerran auts. Aloin vähitellen ymmärtämään miksi päiväni alkoivat huonosti aina, kun nousin sängystä oikealla jalalla.

Jalka-analyysilla selvitettiin millainen kenkä ja pohjallinen olisi minulle paras

 

Myöhemmin kotona lattialla istuessani ja lenkkareita keskenään vertaillessani, tulin kurkanneeksi vanhoja lenkkareita sammakkoperspektiivistä. Ja voi kauhistus. Oikean jalan lenkkari oli menettänyt joustonsa täysin kantapään alta ja painunut lyttyyn. Auts, auts ja auts. Soimasin itseäni siitä, etten ollut huomannut asiaa aikaisemmin, vaikka olinkin pyöritellyt lenkkareita käsissäni ja tutkinut pohjien kulumista. Eli uudet lenkkarit saapuivat talouteen kreivin aikaan, vain muutama päivä ennen Suomeen lähtöä.

Vanhat lenkkarit ja lyttyyn painunut oikean jalan kenkä

 

Aloitin juoksuharjoittelut uusilla lenkkareilla maltillisesti. Mutta eipä kestänyt montaakaan lenkkiä, kun nilkka toisensa jälkeen alkoi taas jäykistyä kesken hölkän. Purin hammasta ja olin jo työntää lenkkarit ja juoksutrikoot saunanpesään, kun kelloni alkoivat vihdoin soida. Vinkkejä ongelman mahdolliseen ratkaisuun oli sadellut pikkuhiljaa sieltä täältä, mutta en tyhmyyttäni ollut niitä tajunnut. Lenkkareiden väsähtäminen kantapäiden kohdalta, kivuton juokseminen aina ylämäessä, miehen sinnikäs inttäminen ja lopulta muutaman lukijankin vinkkaus sai minut vihdoin kokeilemaan uutta juoksutekniikkaa.

Olin aina ajatellut, että ihminen juoksisi luontaisesti sillä tekniikalla, joka hänelle parhaiten sopisi, joten suhtauduin kokeiluun melko nihkeästi. Olin aina juossut harppoen niin, että ensin maahan osuvat kantapäät, joilta paino rullaa ensin päkiälle ja siitä varpaille. Niinpä ajatus päkiäjuoksusta, jossa kantapään sijaan maahan osuu ensin päkiä, tuntui hankalalta ja vähän pöljältäkin. Negatiiviset ajatukset haihtuivat kuitenkin nopeasti, kun kahden ensimmäisen koelenkin jälkeen nilkkoihini tai sääriini ei sattunut laisinkaan, päin vastoin - aikaisemmin syntynyt nilkkakipu alkoi hävitä pikkuhiljaa vaikka juoksulenkit jatkuivat. Ainoastaan pohkeeni olivat muutaman päivän jumissa kuin rankemmankin jalkapuntin jälkeen, mutta pohkeiden tottuessa uuteen askellukseen, olen pystynyt helposti tekemään 6-12 km lenkkejä kivuttomasti neljästikin viikossa.

Uuden juoksutekniikan opettelu ei sitten lopulta ollutkaan niin vaikeaa, joskin sopeutumisessa varmasti auttoi jo valmiiksikin kohtuullisen voimakkaat pohkeet. Aina lenkin alussa keskityn hetken verran riittävän lyhyeen askellukseen ja siihen, että jalka osuisi maahan suurin piirtein vartalon alapuolella ja että ensin maahan tulisi päkiä. Näin kantapään osuudeksi jää lähinnä kevyt hipaisu tienpintaan. Lenkin aikana tarkistan myös useamman kerran, että selkäni on pysynyt suorassa ja lantio hieman edessä, sillä minulla on taipumusta ryhtyä nojailemaan eteenpäin vauhdin hurmassa. Juoksutekniikan muutoksen myötä olen tainnut löytää ratkaisun myös toiseen duathlonin juoksuosuutta vaivanneeseen ongelmaan, hitauteen. Välittömästi tekniikkaa muutettuani huomasin vauhdin kasvaneen ihan itsestään!

 

Täten uskallan vihdoin ja viimein julistaa mystiset jalkaongelmani selätetyiksi, ainakin tällä erää. Hyvä minä!

Mitä tästä opimme? No, ainakin sen, että toisinaan sinnikkyys palkitaan eikä hanskoja kannata heittää tiskiin heti ensimmäisestä eikä välttämättä toisestakaan vastoinkäymisestä ja että pöljäkin idea saattaa osoittautua ihan kelvolliseksi, kun sitä kokeilee käytännössä.

Kiitos vielä niille lukijoille, jotka vinkkasivat juoksutekniikan tarkastamisesta ja kiitos siipalleni, joka on asiasta vinkkaillut varmasti jo vuoden päivät... öhöm.

Ja tässä vielä kiinnostuneille havainnoillistava video juoksutekniikan muuttamisesta perinteisestä rullaamisesta päkiäjuoksemiseen. Itselleni juuri tämä video sai aikaiseksi sen suurimman ahaa-elämyksen.

 

 

Share

Kommentit

Liv
Päiväuniaika

Rupes ihan omia nilkkoja särkemään tätä lukiessa :D 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Vaivais-kertomus :D

Veiraileva Hessu (Ei varmistettu)

Ihmisen jalkahan on suunniteltu liikkumaan taaksepäin, ei eteenpäin. Kävelessäkin pitäisi miettiä sitä, ettei harpo pitkälle eteen, vaan astuu vartalon alle ja työntää pakaralla ja päkiällä itseään eteenpäin. Vauhtikin kasvaa, vaikkei uskoisi, että lyhyemmällä askeleella voi päästä kovempaa.

Mulla on kyllä sellainen mielikuva, että lapsuudessa olisi jossain opetettu, että juoksuaskel rullaa kantapäältä päkiälle käyttäen koko jalkaterää, ja silloin olen opetellut pois tuosta päkiäjuoksusta. Nyt pitäisi sitten taas opetella siihen takaisin.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No, en mä usko, että on varsinaisesti oikeaa tai väärää tapaa juosta... toinen tapa sopii toiselle, toinen toiselle. Joten jos ei ongelmia ole, niin ei kai sitä juoksemista kannata sitten väkisin lähteä muuttamaan toisenlaiseksi.

tiiti
ite puin

Mulla juokseminen sattuu eniten ehkä päähän, auttaiskohan siihen joku pehmustettu hattu :D

(ja mukahauskan kommentoinnin sivukaistalla: jee, hyvä että juoksuongelmat on ohi)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ootko ikinä kokeillu juosta muutamassa promillessa? Se vois tepsiä ;)

Kaisaaaaa (Ei varmistettu)

Kiitos hyvästä videosta! Olen itse saanut sivuhuomautuskommentteja juoksutyylistäni, mutta korjausehdotukseksi vain "astu päkiällä", jolloin tuloksena on ollut isot harppomisaskeleet eteenpäin ja nilkan yliojentuminen - ja sen jälkeen turhautuminen siihen kun juoksu muistuttaa jotain ihan muuta kuin sitä itseään.

Nyt tekee mieli lähteä lenkille harjoittelemaan ihan uusin eväin :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hih joo, itseänikin ihan hämmästytti kuinka monimutkainen laji juoksu lopulta on... ainakin jos nyt sattuu olemaan tällainen herkkäjalkainen kuten allekirjoittanut. On paljon juttuja jotka pitää tehdä oikein ennen kuin se oikea - ja itse asiassa kovin luonnollisen tuntoinen, askellus löytyy. Käyhän kokeilemassa! Hetki menee totutellessa, mutta kyllä se alkaa sujumaan!

Hezzu (Ei varmistettu)

Onnittelut uuden juoksutyylin löytämisestä. Itsekin olen askeltanut pari vuotta päkiöillä. Muutama varoituksen sananen kuitenkin: Päkiäjuoksuun totuttelu vie aikaa. Lisää kilometrejä maltillisesti. Päkiöillä juostessa akillesjänteet ja pohkeen alaosa ovat kovilla. Jos tunnet kiputiloja ko. alueella, pidä taukoa. Itse en kuunnellut varoituksia tarpeeksi ja sain pohkeen soleus- lihakseen rasitusvamman joka pakotti telakalle pariksi kuukaudeksi. Sekös harmitti!
Mukavia kilometrejä :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Juu, ja tuo malttihan on tunnetusti meikäläisen vahvin puoli - ei todellakaan :D Mutta kyllä minä olen antanut jalkojen nyt palautua aina edellisestä koettelemuksesta eikä pohkeet onneksi enää sillä tavalla kipeydykään kuin ensimmäisillä lenkeillä. Ensijärkytys on lienee ohi!

sanniiii (Ei varmistettu)

Paljonko noi pohjalliset maksaa? Ite astun erittäin pahasti linttaan (esim. ballerinat laadusta riippumatta joutaa usein roskikseen 4kk käytön jälkeen koska kantapää menee rikki) ja olen vihdoin ja viimein ymmärtänyt juoksuongelmien liittyvän siihen. Pelkäll kävelemiselläin saan lihakseni niin helliksi ettei uskalla sängylle istua seuraavana päivänä :/ Siitä johtuvati ulkosyrjän ongelmat varjostivat koko juoksukevättä: aina välillä joku tulehtui jalassa ja sinne tuli patti ja lääkäri määräsi vain kipulääkkeitä ja lepoa -_- Olen miettinyt jo kauan pohjallisten ostoa, sellaiset minulla oli jo ennen normaalissa kengissä, kunnes hukkuivat eikä uusia koskaan tullut ostettua uups :p

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Pohjallisilla oli jenkeissä hintaa 72 taalaa. Sitä en tiedä paljonko ne maksaa Suomessa. Kyllä minä suosittelisin käyntiä ihan jossain alan liikkeessä, jossa kunnolla testataan ja analysoidaan se askellus ja osataan neuvoa ja muotoilla oikeanlainen pohjallinen. Toki pohjallisten kanssakin jalkapohja tulee usein alussa kipeäksi, koska jalkapohjan lihakset joutuvat eri tavalla töihin kuin ennen, mutta jalan pitäisi kyllä tottua uusiin pohjallisiin melko nopeasti :)

Unska (Ei varmistettu)

Hyvä postaus! Sen innoittamana piti nykästä trikoot jalkaan ja kirmata lenkkipolulle. :) Oon ollu aina "kantapää-juoksija" ja kironnut sen vaikutusta sääriin. Nyt kuitenkin lähin kokeilemaan päkiätyyliä, mikä löytyikin yllättävän nopeasti lenkin alussa kun jaksoi keskittyä tarpeeksi. Kun sain homman rullaamaan luonnollisesti, kokeilin myös juoksunopeuden vaihtelua. Päkiätyylillä juoksuun saa tosiaan paljon helpommin nopeutta lisää! Tää oli kyllä itelle mahtava ahaa-kokemus! Kiitos tästä postauksesta! :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Kiva kuulla, että lähti heti sujumaan kivasti! Itse yritän tässä juuri venytellä jalkapuntin aiheuttamaa reisijumia pois päiväjärjestyksestä, että pääsen taas juoksemaan :)

Suvi1 (Ei varmistettu)

Itse oon jonkin verran etsinyt tietoa tästä juoksutekniikka-asiasta. Lukenut artikkeleita ja kysellyt eri ihmisiltä mielipiteitä. Aika paljon on eri näkemyksiä siitä, että kannattaako luontaista tekniikkaa muuttaa. Toisaalta jos se oma tekniikka aiheuttaa vammoja/kipuja, niin mielestäni se uuden tyylin opettelu on silloin järkevää.

Itse olen myös vahva kanta-astuja ja kärsinyt useista rasitusvammoista. Niinpä aloin harjoitella juoksemista päkiävoittoisesti. Saat tekniikan muuttamisen kyllä kuulostamaan tosi helpolta. :D Itse koin sen kovinkin hankalaksi, ja vauhti ja juoksumatkat olivat kyllä huomattavasti pienempiä uudella tekniikalla.

Nythän olen taas juoksutauolla, kun rikoin nilkkani, mutta treenit jatkuvat, kun nilkka on kunnossa! Juoksuiloa sinne! :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Juu, kyllä itselläni olisi ne juoksut loppuneet lyhyeen jos en olisi alkanut tekniikkaa vaihtamaan. En tiedä miksi, mutta nyt ei vaan enää jalat kestäneet entiseen malliin, vaikka ehdinkin juosta niin vuosia.

Hmm. Olisikohan siinä päkiäjuoksutekniikassasi ollut sitten kuitenkin joku vähän hassusti jos se tuntui luonnottomalta? Voihan sitä päkiäjuoksuakin tehdä hitusen eri tavoin, kuten niin että kantapää koskettaa maahan enemmän tai sitten vähemmän... pikku juttuja joista löytyy se oma tyyli hakemalla.

Itselleni tuo tekniikan vaihto meni tosiaan melko helposti, tiedä sitten johtuiko juurikin siitä, että pohkeet olivat jo valmiiksi sen verran vahvat, mitä tuo päkiäjuoksu todellakin vaatii, huh.

Pikaista toipumista sinne, kaikki vammat on niin inhoja!

Suvi1 (Ei varmistettu)

Olihan siinä varmasti monikin juttu pielessä. ;) Treenit jatkuu, kun jalka sen sallii. Pohkeet mulla just kipeytyi eniten, kun päkiäjuoksu rasittaa niitä paljon enemmän kuin kantapää edellä juoksu. Kiitos paranemistoivotuksista!

Myyti

Ooh valaistus! Tämä mielessä voisin lähteä uudestaan opettelemaan juoksemista. :)

belgiuumi (Ei varmistettu)

Olipa mukavan ajankohtaista asiaa itsellekin! Tuo päkiäjuoksu löytyy varmaan helpoiten just heittämällä ne vanhat lenkkarit lepikkoon ainakin aluksi. Ja kun jalan luontainen iskunvaimennus päkiäaskelluksen ansiosta toimii, ei oikeastaan ole tarvettakaan kummoisille ilma- tai geelityynyille kengissä. Monet jalkojen vaivat johtuvat heikoista jalkapöydän lihaksista, ja kun olen itse kesän lontostellut pääasiassa paljasjaloin niin polvivaivat ovat pysyneet poissa. Itsellä lähti ns. minimalistiset kengät tilaukseen, näyttäväthän noilla juoksevan maratonejakin.
Minullakin juoksu oli ennen tätä oivallusta pitkään jokseenkin nihkeää ja tuskaista, nyt ihan uudella innolla!

jh (Ei varmistettu)

Kiitos tästä jutusta! Se motivoi mua kokeilemaan (ja toivottavasti siirtymään) päkiäjuoksuun. Asia on pyörinyt pitkään mielessäni ja nyt päätin sitten vaihtaa juoksutyyliä.. Ai että kun pohkeet on jumissa eilisen ekan kokeilukerran jäljiltä :-D vaikka aloitin lyhyemmällä matkalla... en luovuta :-D

Itse aloitin paljasjalkajuoksun biitsillä alkuvuodesta. Ajattelin, että kun kerran Etelä-Kaliforniassa asuu, niin jotenkin ne biitsit on hyödynnettävä ;). Itse nyt en ole ala-asteen jälkeen mikään juoksija ollutkaan, mutta luonnostaan olen lyhytaskelinen midfoot striker, joten paljasjalkajuoksun tekniikan omaksuminen oli helppoa ja luonnollisen tuntuista. Juuri tällä viikolla kokeilin, että juoksin pienen pätkän biitsillä kantapäät edellä, jolloin oikein päässä kuului "tumtumtum". Silloin oikeastaan tajusin, miten kova isku siitä kantapääjuoksusta tulee. Ei ihme, että se luo ongelmia. Alussa paljasjalkajuoksu tuntui itsellänikin paljon jalkaterän ja pohkeiden lihaksissa, mutta nyt ei enää juurikaan, mitä nyt jalkaholvien lihakset vähän kiristyvät aina (itselläni on kanssa korkeat jalkaholvit). Hyvä syy mennä jalkahierontaan ;). Suosittelen myös lämpimästi kokeilemaan tuota paljasjalkajuoksua biitsillä (vesirajan tuntumassa, jossa hiekka ei ole liian upottavaa), se tuntuu mukavan vapauttavalta ja hiekka hieroo jalkapohjia :).

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Ylipainon ainoa hyöty, se on pakottanut juoksemaan siten, että maahan tulee koko jalkaterä päkiä hieman edellä. Polvivaivat eivät ole vaivanneet, tosin nt pitäs pudottaa tuo paino pois ettei niitä ala tulla uudelleen...

aksu2 (Ei varmistettu)

Hei, millaisia (lihasvoima)harjoituksia suosittelette päkiäjuoksuun siirtymisestä kiinnostuneelle?

TRL (Ei varmistettu)

Moi,

kiitos tuosta videosta! Lenkkeily on ollut hieman hankalaa, kun tuppaa jalat tulemaan kipeäksi joka ainoa kerta ensimmäisen kilometrin jälkeen, ja sitten on pakko hidastaa kävelyksi. Videon ohjeilla muutin vähän askellusta, ja simsalabim minkäänlaista kipua ei ollut. Toki vieläkin täytyy välillä siirtyä hölkkäämisestä kävelyyn, mutta nyt se johtuu pelkästään huonosta kunnosta. Ja eiköhän siitäkin päästä kohta eroon, kunhan tulee kunnolla kilometrejä lisää. Oikein hauskaa kesää! :)

Jaska (Ei varmistettu)

Hei kiitos! Hieno teksti ja hyvä video! Hankin juoksukengiksi vibramin five fingersit, ja ihmettelin kun juoksutyyli vaihtui itsestään päkijäjuoksuksi. Pohdin että pitäiskö väkisin astua kantapäällä, mutta nytpä tiedän paremmin. Hyvä saada suunta oikeaa juoksutekniikkaan. Tuo jalkojen pyöritys näyttääki niin luonnolliselta ja hyvältä, wow! :)

Kommentoi

Ladataan...