Liipasimella

Onnenpäivä

Sekä Onnenpäivä että bloggaaja itse ovat viime aikoina kohdanneet historiansa suurimman kriisin. Niin rakas kuin bloggaaminen on harrastuksena minulle ollut ja niin luontevalta kuin itsensä ilmaiseminen bittiavaruuden kautta on tuntunutkin, katosivat sekä tekstin tuottamisen ilo että ajatusten jakamisen halu lähes tyystin jokin aika sitten. Yht'äkkiä en enää tiennyt mitä - tai edes miksi kirjoittaa. En halunnut kertoa mitään, en itsestäni, en elämästäni, en kodistani, en harrastuksistani, en edes takapihan uusista istutuksista. Ehkä Onnenpäivän tarjoama elämänkoulun lyhyt oppimäärä olisi nyt sitten tässä.

Tekemisen ilon katoaminen bloggaamisesta (tai oikeammin kutsuttuna harrastamisesta, sillä sitähän tämä on siinä missä villasukkien kutominenkin) sai alkuunsa saamastani ryöpytyksestä keskustelufoorumilla, jonne ei päivänvalo paista. Lopulta minua ei niinkään harmittanut tai satuttanut se mitä minusta puhuttiin tai millaisin sanankääntein minua kuvailtiin niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ei, sillä väärä tai valheellinen tieto ei juuri satuta ja se osuus mikä kirjoituksissa oli totta, kuten maininta rumasta otsasuonestani ja epänaisellisista reisistäni, ei sekään tullut järkytyksenä.

Ei. Eniten minua jäi vaivaamaan se, että ihmiset ovat niin jumalattoman riidanhaluisia. Vihaisia. Muiden ihmisten satuttamisesta ja lyttäämisestä nauttivia. Sellaisia, jotka lukevat 7 päivää -lehteä vain, jotta tuntisivat itsensä paremmiksi ihmisiksi. Niitä, jotka tarvitsevat silmätikun.

Vaikka kirjoitan usein myös keveistä aiheista, treeneistä ja muusta maailmankaikkeuden kannalta turhanpäiväisestä, olen myös antanut täällä suuren palan itsestäni. Olen kirjoittanut julkisesti asioista, joita moni ei ilkeäisi myöntää edes itselleen. Olen laittanut itseni ja selväpäisen naisen maineeni likoon vain siksi, että edes yksi ihminen saisi kirjoituksistani iloa ja vinkkejä, ehkä ottaisi opiksi virheistäni tai ymmärtäisi itseään hieman paremmin. Vaaleanpunaisten lasieni takaa ajattelin blogiani hyvänmielen blogina, sellaisena, josta ihmisille jäisi pääasiassa hyvä fiilis, vaikka mielipiteet eivät aina kohtaisikaan. 

Mutta itseni likoon laitettuani päätäni ryhdyttiin painamaan säälimättä pinnan alle. Tunsin itseni petetyksi. Olin äärettömän pettynyt ihmisten pahansuopaisuuteen ja uskoni tuntemattomienkin ihmisten hyvyyteen horjahti, kaatui ja vähän loukkasikin.

Tuntui, että sitä mitä olin antanut itsestäni, käytettiin nyt minua vastaan. Sanojani vääristeltiin, taivuteltiin pieniksi sanansäiliksi ja iskettiin armotta selkääni. Kaikki se vihapuhe ja halveksunta kasautui mustaksi möykyksi Onnenpäivän ylle. Aina uutta juttua kirjoittaessani mietin, kuinka sanoisin sanottavani niin, ettei sitä voisi ymmärtää taas väärin ja kuinka se ei päätyisi keskustelupalstoille vääristeltynä totuutena. Haluanko enää sanoa mitä ajattelen ja miltä nyt tuntuu? Lopulta sanani kuolivat, loppuivat.

Niin yksi vihapuheenvuoro oli kasvanut suoraksi huudoksi, liian suuri määrä maailmankaikkeuden energiaa muuttunut negatiivisuuden koneistossa vihaksi. Enkä minä ole ainoa, jonka negatiivisuuden voima saavutti. Se tarttui jokaiseen, joka viestiketjua luki, niihin, jotka olivat puolesta ja niihin, jotka olivat vastaan. Vihapuheessa ei ole voittajia. Se ei edistä, se ei voimaannuta. Se ei muuta maailmaa paremmaksi eikä asenteita hyväksyvämmäksi. Eikä sillä ole mitään tekemistä terveen kritiikin kanssa.

Niin vihapuhe nieli minulta ilon rakkaimpaan harrastukseeni, vaikka tiesinkin, että suurin osa lukijoistani on hyväntahtoisia, terveellä järjellä varustettuja ihmisiä, jotka uskovat positiivisuuden, ilon ja valon voimaan. Mutta kun tuulettimeen osui paskaa saavitolkulla, oli vaikeaa muistaa, että tuulettimesta oli joskus ollut jotain iloakin.

Mietittyäni asiaa tovin ja hiljalleen nieleskeltyäni pettymyksen, päätin vielä yrittää. Sillä jos tämä kirjoitus, jonka itseni ja muiden bloggaajien puolesta kirjoitan, saa edes yhden vihapuheen edistäjän miettimään tekemisiään ja oivaltamaan, kuinka laajalle yksikin negatiivinen puheenvuoro voi levitä, kuinka nopeasti se kasvaa ja kuinka paljon negatiivisuutta se yhteiseen maailmaamme sylkee, on Onnenpäivä taas oikeilla raiteilla. Miettikää ihmiset, miettikää. Ja jos joku siellä nyt taputtaa yhteen karvaisia käsiään, kun on onnistunut minua satuttamaan, niin tutkiskele itseäsi. Minkälainen ihminen saa nautintoa muiden sortamisesta?

 

 

 

Share

Kommentit

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Voi kammo :O Tuossa on kyllä varmasti kyseessä ollut dementia-mummo. Tuon sairauden myötä kun se sydämellisinkin vanhus voi muuttua tosi rivosuiseksi ja pahasisuiseksi. Ja minkäs sitä ihminen sairaudelleen mahtaa. Harmi, että nuo netissä pahuuksia huutelevat tuskin ovat näitä dementia-mummoja, joten sillä ajatuksella en itseäni voi lohdutella :P

hanne_tasteofhoney

Tuo negatiivisuuden ryöpytys (ja sen jatkuva uhka) on kyllä todella julmaa, ja vaikka siitä kuinka yrittää olla välittämättä, hankalahan se on ohittaa ihan olankohautuksella. Vaikka oma blogini onkin pienempi, olen silti painiskellut monestikin sen kanssa, kuinka rehellinen uskallan olla? Mielelläni kirjoittaisin juuri niitä elämänmakuisia ja todellisia juttuja sen sijaan, että lätkisin asukuvia ja pinnallista lätinää blogini sisällöksi päivästä toiseen. (Niillekin blogeille on paikkansa ja nautin niistä, omani haluaisin kuitenkin pitää myös tekstisisällöllisesti mielenkiintoisena ja originaalina.) Mutta varsinkin äitinä joutuu miettimään, haluaako asettaa läheisiään kritiikille alttiiksi kuvien tai tekstimainintojen kautta.

Koita kuitenkin muistaa, että me suomalaiset olemme erityisesti huonoja / laiskoja kommentoimaan silloin, kun joku juttu kolahtaa ja siitä on saanut jotain. Anonyymien negistely jää toki mieleen paremmin, koska se saa keskustelupalstoilla ja joskus kommenttiboksissakin naurettavat mittasuhteet. Suurin osa lukijoistasi varmasti onkin juuri niitä, jotka ovat saaneet blogistasi paljon juuri siksi, että siinä mennään pintaa syvemmälle. Itse ainakin olen monet kerrat nauranut, liikuttunut ja kokenut samastuvani sinuun blogiasi lukiessa. Haluan kiittää sinua rohkeasta asenteestasi sekä taitavasta tavastasi kirjoittaa. Tsemppiä, toivon todella ettet lopeta!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

En minä oikeastaan ole koskaan epäillyt etteikö moni tykkäisi kirjoituksistani ja etteikö näistä jorinoista olisi monelle iloakin. Eikä sitä sillä tavalla tarvitse olla koko ajan tänne suuntaan huutelemassakaan, että jeejee, tykkään tosi paljon. En mäkään huutele koko ajan lukijoille miten paljon mä tykkään niistä, vaikka tykkäänkin.

Olen miettinyt tuota, että miksi se negatiivinen kirjoittelu jää mieleen niin terävästi ja järkeillyt asian niin, että kun elämä on pääasiassa mukavaa ja sitä on onnellinen ja hyväntuulinen niin se positiivinen palaute ei sillä tavalla tuo tunnemuutosta siihen perusolotilaan. Mutta se negatiivinen huutelu, se horjuttaa sitä perusfiilistä sen verran, että se tavallaan tuntuu enemmän, koska tunneskaala menee normi olotilan ulkopuolelle. Ehkä, tai jotain.

NooraVierailija (Ei varmistettu)

Tästä kirjoituksesta tuli sekä kylmät väreet että kyyneleet silmiin. Tästä haluan lainauksia seinälleni.
Anne, älä lopeta. Älä anna sanojen loppua, vaan päästä ne ulos . oli ne sitten kipeitä tai keveitä. Oon huommanu, että ne löytää kuitenkin aina paikkansa. Niin mulle kuin myös monelle muullekin. Kiitos niistä. <3

tiippa (Ei varmistettu)

Blogilistalle ei ollut päivittynyt postaustasi ja olin odottanut jo kovasti seuraavaa, joten tulin tänne sitten muita teitä! Olin iloinen, kun huomasin, että blogi on päivittynyt, mutta voi ikävyys, kuinka luulin jo lukevani lempibloggaajan jäähyväispostausta. Voi A. Sinivaara, toivottavasti tämän postauksen lukeneet katkerat ihmiset miettisivät edes hieman lisää, että kannattaako edes internetissä kiusata muita. Olisipa kamalaa menettää näin ihana blogi!

Ilana

Voi möö, että sulla on tuollainen olo. Ihan persiistä. Ihmisten panettelusta ei seuraa muuta kuin pahan olon leviämistä :( Toivoisin kauheasti, että haluaisit vielä kirjoitella, koska olen saanut jutuistasi tosi paljon hyvää mieltä, mutta ymmärrän kyllä, jos ei kauheasti nappaa. Minun mielikuvani on, että olet huumorintajuinen, kaunis ja vahva nainen. Lisäksi Onnenpäivä on laadukas blogi: kuvat ovat hyviä ja jutut selkeästi mietittyjä eivätkä mitään toisella kädellä huitaistuja. Niitä on aina ilo lukea, oli sitten kyse keveämmistä aiheista tai sellaisista, jotka panevat ajattelemaan enemmän. Toivon sinulle pelkkää hyvää (auringonpaistetta, penkkiennätyksiä ja herkkukahveja muumimukista!), päädyitpä sitten mihin tahansa ratkaisuun.

poppis

Voimia ja halauksia. Hienoa, että näytät niille kusiaivoille, etteivät he päihitä sua. 

<3

Vierailija (Ei varmistettu)

Suurin osa ilkeistä kommenteista johtuu kateudesta. Keskittäisivät energiansa oman elämäntasonsa parantamiseen sen sijaan, että katkerana haukkuvat muita. Blogisi on hieno, älä missään nimessä lopeta. Eksyin tänne muutama vuosi sitten ja en sen jälkeen ole täältä poistunut :) Jutut jaksavat kiinnostaa ja tekstit saavat hyvälle tuulelle! Onpa aktiivinen salilla käynti saanut muutamana kertana potkun persauksiin, kun oli jo ajattelut, että tänään en jaksa mennä mutta luettuaan blogiasi todennut " MENNÄÄNPÄS! Tsemppiä jatkoon, kyllä meitä lukijoita löytyy ja näytä niille kiusaajille!

empuska

Voitaisiinko lopettaa tuon kateuskortin lätkiminen jokaisen asian ratkaisuksi? Kuten jokainen tätä kommenttia kritisoiva on vain kateellinen, kun MINÄ kehtaan ottaa kissan pöydälle! /sarcasm

Harvemmin nutipäät ovat kateellisia, enemmänkin ärsyyntyneitä jostain pienestä yksityiskohdasta blogaajassa, josta joko blogaaja on tiedostamaton itse tai sitten ei vain välitä. Tiedä mikä tässä blogissa ärsyttää ihmisiä, kun en niin paljon lue, mutta aina vituttaa tuo kateuskorti, kun se aika harvoin schadenfreude-lukijoilla ole se juttu. Silmätikku/varoittava esimerkki joltain aspektilta se todennäköisemmin on.

empuska

Ja sitä mitä blogiin itsessään, kannattaa jatkaa. Aina ja ehdottomasti. He, jotka tätä blogia lukee schadenfreuden mielessä, muuttavat kyllä asenteitaan sitä mukaa mitä ihmiset muuttuvat. Ilman bloggaamista on vaikea nähdä, miten bloggaaja kasvaa elämänsä myötä uusiin ulottuvuuksiin.

noot (Ei varmistettu)

Joo, ei se johdu kateudesta, itse kadehdin tämän blogin kirjoittajaa, asuinpaikan ja tahdonvoiman takia, eikä mulla ole tosiaankaan mitään negatiivista sanottavaa onnenpäivästä ja tämä on yksi mun suosikkiblogeista, seuraan tätä motivaation ja positiivisen asenteen takia.
Sitten taas on joitakin bloggaajia, joita inhoan, enkä kyllä tosiaankaan ole kateellinen niille. En ole niitä, jotka haukkuvat bloggaajia foorumeilla, mutta inhon tunteelle en voi mitään, ja kateudesta se ei ole lähtöisin.
Luulen, että onnenpäivän haukkujat eivät ehkä ole kovinkaan kauan tätä seuranneet, ja näkevät vaan pinnan, eikä sinne pinnan alle, meille, jotka ollaan kauemmin tätä seurattu, on täysin selvää ettei kyseessä ole mikään narsistinen itsensä esittely.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Joo minä en kanssa kyllä laita ihan pureskelematta kaikkea kateuden piikkiin. Joillakin ihmisillä on vain taipumus ärsyyntyä, ihan asiasta kuin asiasta, ja sen jälkeen sylkäistä se ärtymys ulos. Ja toisilla taas on vaikeuksia nähdä hyvyyttä, sillä siinä on aina pakko olla jokin katala taka-ajatus. Sitten on niitä, jotka pika-analysoi, usein väärin, eivätkä sen jälkeen muuta näkemystään vaikka kuinka perusteltaisiin. Joitakin taas vaan riivaa joku ja joillain on tarve kauhistella, sillä pitäähän elämässä draamaa olla.

Näitä selityksiä ja syitä keksisi vaikka millä mitalla. Yhteistä kaikille on jonkin sortin taipumus negatiiviseen ajatteluun.

pulla_ (Ei varmistettu)

Hyvä kommentti, ja itseänikin ärsyttää tuo typerän kateuskortin käyttö melkein missä vain tilanteessa.

Mutta pakko korjata: schadenfreude tarkoittaa vahingoniloa, ei kateutta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olet upea kirjoittaja! Älä anna lyttääjien viedä hienoja ihanan positiivista kirjoitusta, ne jotka nauttivat toisten satuttamisesta, niin kannattaa aina muistaa että heillä on ongelmia ja paha olla, sinulla on jotain sellaista mitä heillä ei ole, he kadehtivat sinun vahvuutta ja positiivisuutta, koska eivät pysty samaan, heidän elämä on katkeraa ja epäonnistumista. Jatka samaan malliin ja kovasti tsemppiä! :)

alppikukka (Ei varmistettu)

Olet ihana!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Te lukijat olette kyllä ihan ihania <3

Hoo TRE (Ei varmistettu)

Kommentoin ensimmäistä kertaa. Olen lukenut jo pitkään, mutta minulla ei ole tässä arjessa oikein aikaa kommentoida. Nyt kuitenkin pitää sanoa: Erotut blogen joukosta; olet älykäs ja miellyttävä tyyppi!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ilkeily on jotain, mikä helposti tarttuu. Jotain, mikä jää päällä ihan huomaamatta. Mutta kun sen tajuaa ja saa katkaistua kierteen, tunne on mahtava, suosittelen!

Eli olen joskus ollut työpaikassa, jossa kaikki kilpaa puhuivat toisten seläntakana pahaa, rutisivat ja kitisivät ja kaikenkaikkiaan olivat todella negatiivisia. Enemmän muista syistä johtuen vaihdoin työpaikkaa, mutta kun seuraavassa työpaikassa huomasin, että ilmapiiri oli aivan erilainen ja jos jostain asiasta oltiin erimieltä, sitä ei vatvottu seläntakana, vaan puhuttiin suoraan! Se oli nuorelle minulle (taisin olla 23? alle 25-vuotias kuitenkin) ihan mahtava opetus siitä miten asioita ei kannata hoitaa sekä siitä miten ne kannattaa. Sen jälkeen lupasin itselleni, että riippumatta siitä, millaiseen yhteisöön joudun, en itse enää ikinä vajoa siihen p*skan puhumisen mustaan aukkoon.

Somessa pyrin aina toimimaan niin, että välillä kyllä kirjoitan juuri sen mitä ajattelen ilman sensuuria, mutta ENNEN KUIN PAINAN JULKAISUNAPPIA luen tekstin aina uudestaan ja pyyhin sen pois, jos siinä on negatiivista. Suosittelen sitäkin.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Juu, kyllä se on niin, että jos on porukassa missä negaillaan, niin sitä helposti lähtee itsekin mukaan voivottelemaan maailman kauheutta ja ihmisten tekemisiä. Sitäpä minä juuri tuolla tekstissäni meinasin, että se negatiivinen huutelu ja mollaaminen ei kosketa vain minua, joka sen kohteena olen vaan se epämiellyttävä, vihainen fiilis tarttuu kaikkiin jotka keskusteluun osallistuvat ja jotka sitä lukevat. Se yksi inha ajatus kasvaa ja leviää ihan hirveän laajalle, etenkin internetissä.

Minä muuten käytän tuota samaa tekniikkaa kommentoidessa, jos tuohtuneena jotain kirjoitan. Mä en oikeastaan ikinä julkaise sitä mitä näppäimistöstä tulee ulos ensimmäisenä tai edes toisena.

Moaning Myrtle (Ei varmistettu)

Enpä ollut moisesta keskusteluapalstasta kuullutkaan ennen tätä joten todettakoon että ei "me fiksut" tuollaisilla palstoilla pyöritä joten älä ole milläänsäkään :)

Zellax (Ei varmistettu) http://lifeaszella.blogspot.fi

Komppaan täysin edellistä kommentoijaa (Moaning Myrtle). Keskustelupalstoilla nimettöminä negatiivisuutta levittävät ihmiset ovat hyvin usein omaan elämäänsä pettyneitä tyyppejä, jotka saavat jotain sairasta tyydytystä muiden lyttäämisestä. Oma nöyrä mielipiteeni on, ettei kannata millään keskustelupalstoilla edes hengata, se on loputon "taistelu" mikäli siihen suohon hyppää. Ei varmaan kannata käydä näitä keskusteluja Anne lukemassakaan, jätä ne omaan arvoonsa.

Kuten moni muukin on jo sanonut, mielestäni blogisi on parhaita joihin olen koskaan törmännyt. Kirjoitat aidosti ja tunteella, ja aitous aina välittyy lukijalle. Toivon, että jatkat :)

Nina Enroth

Voi itku. Niin se on, että muutama mieleltään pieni ja katkera ihminen saa ihan liian suuren vallan ja huomion halutessaan. En edes halua enkä aio käydä lukemassa noita keskusteluja. 

Olisi kyllä tosi harmi, jos nyt lopetat, mutta jos sen teet, niin kiitos kaikista mahtipostauksista tähän asti ja tsemppiä muihin tekemisiin. Somes ja toivottavasti myös Stadis nähdään <3

Nyt vaan jatkat eteenpäin, täällä on kyllä paaaljon lukijoita, jotka odottavat ihania postauksiasi! Pari tyyppiä länkytti jotain puuta heinää hevospalstalla, pah. Olkoot! Kyllä niitä aina valitettavasti muutama mukaan mahtuu. Tsemppiä! Uusia juttuja odotellen!

Tarzan21 (Ei varmistettu) http://ankwardforever.blogspot.fi

ÄH! Mitähän ilkeilyä suakin kohtaan voisi keksiä?

Oon huomannut tässä muutaman vuoden aikana, että vaikka kateuskortin esiin vetäminen vaikuttaa aina välillä aiheettomalta, niin useimmiten se jollain tasolla pitää paikkansa, kun on kyse ihmisistä, jotka ilkeilevät ilman painavaa syytä. Monesti ilkeilijät ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä ja/tai omaan itseensä, ja jos jollain sattuu menemään paremmin, niin sekös vituttaa. Omalla kohdallani olen huomannut, että sen jälkeen, kun olen alkanut sinuiksi itseni kanssa, niin ei enää ole ollut tarvetta pahoittaa kenenkään mieltä. Jos joku ihminen näyttää hyvältä, niin sen voi myöntää sen sijaan, että takertuisi vähän höröihin korviin tai vääränvärisiin hiuksiin. Jos jollain on parempi kroppa kuin itsellä, niin senkin voi myöntää ja jättää sen "heikon kohdan" etsimättä. Jos joku on omasta mielestä ruma tai lihava tai ärsyttävä, niin sitä ei terveitsetuntoisen ihmisen TODELLAKAAN tarvitse kenellekään kertoa.

Onnenpäivä oli muuten ensimmäinen liikuntapainotteinen blogi, jota olen alkanut lukemaan ja aloittaessa taisin selata koko blogin läpi. Teit heti vaikutuksen tuolla elämänasenteella ja tavalla kirjoittaa ja kaikella. Sulla on paljon kadehdittavia asioita; asut jenkeissä, sun työ kuulostaa mahtavalta, sun mies on ihan jäätävän hyvännäköinen, sä itse olet ihan jäätävän hyvännäköinen, sun reissut on juuri sellaisia mitä ainakin itse haluaisin tehdä... Kun ottaa huomioon, että suurin osa edellämainituista asioista on sellaisia, mitä moni ei voi saada (eikä uskalla edes kuvitella saavansa), kateellisia varmasti on. Sen seurauksena on pakko vakuutella itselle ja siinä sivussa muillekin, että sä et mitenkään voi olla itseä parempi. Mielellään vähän ilkeään sävyyn, että kaikki ymmärtäisi, että oikeastaan sä voisitkin olla huonompi kuin muut. Ah, kateellisuus.

Toivottavasti et lopeta, mun mielestä on ihanaa seurata, kun joku oikeasti pärjää noin hyvin ja vielä ansaitusti. Olet upea &lt;3

empuska

Tosin ne lihavat, veltot, timmit kuin laihatkin saavat samanlaista huomiota, tuskin kateellisuudesta puhutaan. Nutipäät, jotka lukevat blogia siinä toivossa, että blogaaja ymmärtää jonkin keskeisen virheensä, suivaantuvat vain enemmän ja päätyvät kommentoimaan entistä enemmän ja ilkeämmin. Katkeruus voi olla sitten hieman hövelimpi sana, mutta jotenkin näissä kaikissa on teemana ollut se, että KEHTAAVAT näyttää kuviansa itsestänsä. Enemmän se herättää kysymyksen, miksi naiset koetaan röyhkeiksi, kun kehtaavat tehdä jotain niin hirveän radikaalia kuin postata kuvia itsestänsä internettiin, mutta minä nyt olenkin tällainen paatunut feministi...!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Siis naisiltahan pitäisi kieltää kameran käyttö kokonaan.

TMT (Ei varmistettu)

Kateellinen, kateellinen ottaa riemua siitä toisen mollaamisesta ja vähättelystä. Sääliähän saa ilmatteeks mutta kateus pitää ansaita. Että sikäli hyvin olet hommas hoitanu, elä vain lopeta ;)

satumarita (Ei varmistettu)

Harvoin edes kommentoin lukemiani blogipostauksia, mutta nyt on pakko. Olet mahtava kirjoittaja ja vaikutat huikean hienolta ja hauskalta persoonalta. Olet aivan omaa laatuasi bloggaajien suuressa joukossa! Toivottavasti kirjoittamisen ilo vielä palaa ja säilyy pitkään, postauksiasi odotetaan ruudun tällä puolella aina kovasti. Ihmiset osaavat olla julmia ja inhottavia toisiaan kohtaan, julkisesti ajatuksiaan ja tuntojaan avaaville ilmeisesti moninkertaisesti, tätä on vaikea ymmärtää. Toivottavasti ei kuitenkaan niin paljon pahaa, etteikö vielä enemmän hyvää. Valtavasti tsemppiä!

CougarWoman
CougarWoman

Tiedän tuon tunteen, itsekin siitä osani saaneena - minkä sinällään blogini aihepiirin huomioonottaen ei olisi edes pitänyt tulla yllätyksenä. Mutta yllätys tai ei, sanat todellakin voivat satuttaa, ja minäkin olen monesti ihmetellyt tuikituntemattomien ihmisten tarvetta yrittää tarkoituksellisesti saada toiselle paha mieli aikaan. 

Oli aika, jolloin jopa ahdisti seurata postauksiini tulevia kommentteja (sanottakoon nyt vielä se, että jos kommentilla oli vakinimimerkki, oli se vähemmän ahdistava avata). Silloin minäkin mietin lopettamista; miksi kidutan itseäni anonyymien vihalla? Eihän rakkaasta harrastuksesta saa tulla paha mieli? 

Mutta minä rakastan kirjoittamista, minun on melkeinpä pakko kirjoittaa. Siksi jatkan, ja toivottavasti sinäkin! Jokainen uusi Onnenpäivä-postaus luetaan täällä ahneesti, hymyillen (no joo, paitsi tästä kirjoituksesta tuli säikähdyskyynel silmänurkkaan). Kirjoitat ihanan lämpimästi, positiivisesti ja älykkäästi. Elä mene pois... 

<3 

Vierailija (Ei varmistettu)

Mie luen siun blogia koska olet ihanan pirteä ja jaat iloa päivääsi hyvin kirjoitetuilla postauksilla. :) Toivottavasti jatkat harrastustasi piiitkäään jotta saan vähän Kalifornian lämpöä tännekin päin maailmaa ^^

Marsublog

Hate speech is, outside the law, speech that attacks a person or group on the basis of e.g. race, religion, gender, disability, or sexual orientation.

 

Muuten täyttä asiaa!

tiippa (Ei varmistettu)

Totta, mutta puhekielessä vihapuhe tai -kirjoitus kattaa paljon suuremman käsitteen kuin mitä laki määrittää. Tuskin kukaan tätäkään lukiessa ajatteli, että bloggaajaan on kohdistunut nimeomaan rikosoikeudellisessa mielessä vihapuhetta, kun selvästi tekstissä tulee ilmi, että kyseessä on nettipalstalla käytävä negatiivinen kirjoittelu. Moni muukin oikeustieteen termi on käytössä puhekielessä erillälailla tai laajemmin ja "kevyemmin" ilman tarkkaa määritelmää.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Juuri näin, otin sanan mielivaltaisesti käyttöön myös tässä yhteydessä, jossa se on sanana kovastikin osuva.

mithra (Ei varmistettu)

En myöskään yleensä kommentoi, mutta halaun lähettää sinulle tsemppiä. Kirjoituksesi inspiroivat niin minua, kuin varmasti monia muitakin. Itse en harrasta keskustelupalstoja, joten en tiedä mitä sinusta kirjoittelevat, eikä oikeastaan kiinnostakaan. Minua kiinnostaa Onnenpäivä -blogi :)

Hanne76 (Ei varmistettu)

Suomi on täynnä kateellisia ihmisiä! Täällä ei osata iloita toisten saavutuksista ym.
Älä missään nimessä anna tälläisten ihmisten "voittaa". Sulla on tosi mahtava blogi, kirjoitat hienosti ja vaikutat aivan huipputyypiltä. Jos asuisin Jenkeissä, etsisin sut heti käsiini.

Älä lue enää niitä typeriä kirjoituksia. Jotkut vaan ovat niin säälittäviä, heillä ei ole omaa elämää ollenkaan. Hitto, että tulen vihaiseksi kun vaan ajattelenkin asiaa!

Heidi... (Ei varmistettu)

Voi jumalauta mä oon väsyny tohon ihmisten pa**an jauhamiseen! Mua kuluttaa ihan hulluna jatkuvasti kuunnella vaikka töissä kun ei keksitä mitään muuta puheenaihetta kuin muiden haukkuminen! Ja kun ne ei aina edes ite tajua, mitä suoltavat suustaan... Sitten ihmetellään kun jo töihin tullessa v*tuttaa. Kun asiat periaatteessa on hyvin, ei pitäis keskittyy siihen yhteen pieneen pahaan kun ympärillä on niin paljon hyvää! Mulle ainakin itelle tulee vaan pahempi olo jos vaan koko ajan haukun muita, ei se saa mua tuntemaan itseeni yhtään paremmaksi, vaan saa vaan aikaan sellasen jatkuvan v*tutuksen. Mä em vaan jaksa ymmärtää tota, antaa muitten tehä mitä haluu, kääntäkööt pään pois jos ei viiti kattoo.

Siks sun blogias olen lukenut, kun susta huokuu sellanen oman tekemisen meininki. Että teet niinkun itestäs hyvältä tuntuu. Ja sitä mä arvostan. Ja toivottavasti saan jatkossakin lukea. Mutta jos en, niin kiitos.

mixed fuss

Älä vaan lopeta! Hertsyykkeli, älä! 

En osaa sanoa mitään fiksua, eiköhän ne ole jo sanottu tuossa ylhäällä kaikki ja joo, olisi helppoa vaan todeta ettei netin keskutelupalstojen nimimerkin taakse piiloutuvista kannata välittää tai ilkeiden paskakommenttien kirjoittelijoista, mutta kyllähän niistä vaan sattuu kolauttamaan itseensä. 
Toivon, että et kuitenkaan anna vaikuttaa paskan suuntaamisen itseesi ja blogiin niin rankasti, että lopetat kokonaan. Kyllä, ajattelen itseäni nyt lukijana itsekkäästi, mutta kuten alussa jo sanottu, on kaikki fiksut asiat ja lauseet jo sanottu.

Pidä pää ylhäällä!!!

JnH (Ei varmistettu)

Ymmärrän hyvin että nettipalstojen kommentointi järkyttää ja ahdistaa. Ihmettelen miten te bloggaajat uskallatte kertoa henkilökohtaisiakin asioita, laittaa kuvia elämästänne jne, kun anonyymien kritiikki voi olla mielettömän julmaa ja armotonta. Samalla olen tietysti kiitollinen että uskallatte, koska nämä aikuisten naisten kirjoittamat analyyttiset ja älykkäät blogit antavat minulle paljon.

Kateuskortin heiluttelu on helppo ja mielestäni älyllisesti laiska tapa torpata mikä tahansa soraääni... Ehkä siellä on kateuttakin joukossa, mutta väitän, että kyse on haukkujien omasta pahasta olosta, kapeakatseisuudesta, täydellisestä empatian puutteesta ja juuri tuosta, että haukkuja on ärsyyntynyt / provosoitunut / ymmärtänyt (tahallaan) väärin jotain bloggarin julkaisemaa. Varmasti on myös paljon mielenterveysongelmaisia kirjoittelemassa. Anonyymina, itse lietsomansa raivon vallassa, on helppo suoltaa niin järkyttävää tekstiä, että kirjoittaja ei ikimaailmassa sanoisi sitä ääneen, eikä edes kirjoittaisi sitä, jos vaivautuisi hetken miettimään.

Toivottavasti saamme jatkossakin nauttia teksteistäsi ja kuvistasi!

Alisani (Ei varmistettu)

Höh. Kirjoitin kivan viestin ja sitten onnistuin vahingossa pyykimään sen kerralla pois! Lyhyesti kuitenkin: Joidenkin ihmisten elämää kannattelee vihaaminen sekä toisten haukkuminen. Surullista kyllä, luulen, että näiden ihmisten (ja voi kuinka heitä on paljon!) itsetutkiskeluun kykeneväisyys on sitä luokkaa, että he eivät ehkä koskaan muutu.

Olet ihana ja mahtava kirjoittaja! Lukeudun myös anonyymeihin lukijoihisi, enkä yleensä kommentoi tekstejäsi. Sitä vastoin olen nauttinut niistä jokaisesti. Tietysti toivon, että ilo kirjoittamiseen löytyisi vielä, mutta toki ymmärrän, että kukaan ei jaksa olla ikuisesti ihmisten negatiivisuuden julkisena maalitauluna. Kiitos kuitenkin blogimatkasta kanssasi tähän asti ja siitä, että olet jakanut ajatuksiasi ja arkeasi meille muille. Minulle ne ainakin ovat tuottaneet pelkästään iloa sekä aihetta ajatteluun :)

Ja ps: Mielestäni sinulla on upeat reidet sekä upea kroppa kertakaikkisesti!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mmm. Ja kaiken lisäksi musta on ihan kiva olla blogissani muutakin kuin reidet, tissit ja haukkarit ;) 

LauraSusanna

Täälläkin yksi lukijasi ilmoittautuu, olen jo tovin seurannut blogiasi, ja pidän kovasti tyylistäsi kirjoittaa. Muistathan myös, että varmasti sinunkin lukijakunnasta monet ovat meitä, jotka seuraavat blogiasi koska pitävät siitä, mutteivät jaksa/ halua aina osallistua keskusteluihin. Todennäköisesti mollaajat ovat häviävän pieni, mutta sitäkin äänekkäämpi joukko. Voimia sinulle, älä anna netissä anonyymeinä päätään aukovien urpojen pilata tätä harrastustasi; meitä hiljaisia tykkääjiä on varmasti moninkertainen määrä vihapuhujiin verrattuna! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Todella ikävää, jos loistava blogisi päättyy näin, mutta ymmärrettävää, jos ei huvita. Toivottavasti ikävät ihmiset tunnistavat itsensä ja häpeävät.

Auringonpaiste (Ei varmistettu)

Hyvä että jatkat!
Kyllä maailmaan mahtuu paljon kusipäitä, pään aukojia, provosoivia ihmisiä jotka tahallaan sanoo ilkeitä asioita vain nähdäkseen miten niihin reakoidaan ja sitte niitä oikeasti ilkeitä ihmisiä, näitä kaikkia riittää joka blogissa jolla on enemmän lukijoita.

Typerien kommenttien takia ei blogia kannata ikinä lopettaa, paskat kommentit on vain murtoosa kaikista hyvistä kommenteista ja vieläkin suurempi osa ei kommentoi ollenkaan mut silti lukee blogia.
Jatkossa vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sun pitää kovettaa itsesi ettei negatiiviset kommentit hetkauta suuntaan eikä toiseen, ne on vain mielipiteitä, suurin osa vailla järkeviä perusteluita.
Moni blogisti on kokenut vuosien varrella samat negatiiviset asiat ja moni tulee vielä kokemaan, valitettavasti.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ei ne niinkään ne negatiiviset kommentit. Enemmän harmittaa se, että kun on kirjoittanut jotain aidosti hyvää tarkoittaen, se poikii hirveän määrän negatiivisuutta, vihaa ja yleistä mielipahaa.

kao kao
Kao Kao

Mun on pakko kertoa sulle mitä meidän työpsykiatri sanoi mulle: Epäoikeudenmukaisuutta tapahtuu, eikä sille voi mitään. Ainoa mille voit tehdä jotain, on oma suhtautumisesi. Annatko periksi ja tyynnytkö siihen että näin tapahtuu ja yrität silti parhaasi, vai lopetatko kokonaan. 

Se oli ihan kauhea lause ja itkin sitä pitkään, mutta lopulta totesin sen aika puhdistavaksi. En voi tilanteelle mitään, en saa epäoikeudenmukaisuutta poistettua, joten joudun valitsemaan miten sen kanssa elän.

Toivoisin että sä valitset bloggaamisen ja hyvän mielen tuomisen. 

Toinen juttu, jonka tuo viisas ja ihan liian suorasukainen mies minulle kertoi: Toiselle ihmiselle pahaa tekevä ihminen on itse rikki ja kokee sortamansa henkilön uhkaksi. Tästä pitää nousta yläpuolelle, tai muutoin vaipuu itse samalla tasolle, eikä sinne kukaan halua vapaaehtoisesti vajota. 

Tuntuu vähän surulliselta, että kommenteissa arvostellaan näitä nimettömiä kommentoijia, tarkoitus on varmaan tarjota tukea Annelle, mutta minulle ei ainakaan tullut iloinen ja voimas olo suurimmasta osasta komentteja, kuten Annen kirjoituksesta tuli. Mikä erottaa tällöin tämän jutun lukijat nimettömistä kommentoijista jossain netin syövereissä? Ollaanko mielummin onnellisia siitä, että täällä on onnea tavoitteleva kirjoitus ja tuetaan sitä hyvää?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Sun työpsykiatri on fiksun oloinen hemmo.

Mä olen aina ollut sitä sorttia, joka yrittää aina parhaansa, vaikka sitten hakkaisin päätäni seinään. Yritän sitten iskeä sen kuulani muurin mahdollisimman vähän kipua aiheuttaen. Joten, enköhän minä samaa periaatetta jatka tämän bloginkin kanssa.

Myös tuosta toisesta kohdasta olen samaa mieltä. Aivan kuten ne kommentoijat eivät tunne minua, en minäkään tunne heitä. Ja tuntematonta on paha mennä arvostelemaan eikä lopulta huutelu, nimittely tai osoittelu perustu muuhun kuin arvailuun. Niinpä minäkin voin vain arvailla syitä ja perusteita, mutta ihmistä en voi suoriltaan tuomita, ainoastaan lopputuloksen.

Matkatar (Ei varmistettu) http://matkantekijana.blogspot.com

Todella ikävää jos päätät lopettaa bloggaamisen. Hyvin perustelit ja uskon että et heppoisin perustein tee sellaista päätöstä. Inhottavat ja kateelliset ihmiset jättäisin omaan arvoonsa kauas bittiavaruuteen.

Olen seurannut jo pitkään blogiasi ja luen kaikki postauksesi (mitä en useimmista blogeista edes tee...)
Eli tsemppiä ja pidän peukkuja että mukava blogi jää eloon... :D

Vanhanaikainen (Ei varmistettu)

Hei, joka leikkiin ryhtyy se leikin kestakoon. Ei kai kukaan oikeesti luule etta nailla sosiaalisen kanssakaymisen palstoilla luodaan tosi ystavyyden suhteita? Siis mika on ajatuksena kun laiskayttaa koko elamansa nettiin kuvien kanssa, tottakai ihmiset suhtautuu kivasti ja huonosti,kaikki on erilaisia. En itse koskaan haluaisi julkaista ittestani mitaan tallaista netissa. Turha itkea mita on itse saanut aikaiseksi. Kaikki haluaa vaan maailmaa parantaa nailla jutuilla mutta se on kuitenkin ihan lassynlassya vaan. Jos et nauti tasta enaa, lopeta. Se on hyvin yksinkertaista,elamassa on muutakin kuin oman elaman esittelemista ventovieraille.

Pages

Kommentoi