Loppuvuosi ilman vaakaa

Ladataan...
Onnenpäivä

Tässä eräänä aamuna lehteä lukiessa oli jälleen kerran purskahtaa kahvit rintamuksille. Silmiini nimittäin sattui artikkeli naisesta, joka koki yhdeksi elämänsä tärkeimmistä muutoksista päätöksen luopua vaa'asta. Ennen kuin hän heitti vaa'alla vesilintua, hän ehti punnita itsensä yli 35 vuoden ajan, joka päivä. Jo-ka päi-vä...! Paino määritti miltä hän kunakin päivänä näytti, paino määritti oliko hän hyvällä tuulella, paino määritti paljonko hän sinä päivänä söi, ottiko jälkiruokaa ja joiko viiniä. Iski pieni puistatus. Periaatteessa tuo saattaisin olla myös minä kolmenkymmenen vuoden päästä. Kuulun nimittäin niihin naisiin, jotka kyttäävät painoaan, jos ei nyt päivittäin, niin viikottain kuitenkin.

Paino on aina ollut minulle hieman hankala asia aktiivisesta saliharrastuksesta ja tietoisesta massankasvatuksesta huolimatta. Jopa silloin, kun minulla ei ole erityisiä ulkonäöllisiä tavoitteita, bikinikunto- tai muita höpöhöpö-juttuja, ravaan vaa'alla vahtimassa kilon parin painonmuutoksia. Ja jostain syystä sen vekottimen päälle hakeutuu erityisesti silloin, kun tietää sen näyttävän enemmän kuin edellisellä kerralla, kun vaatteet puristavat, on menkat ja edellispäivänä tuli syötyä kahden hampurilaisen mättöateria triplaranskalaisilla ja isolla milkshakella. Ja siinä sitä sitten ollaan, päivä pilattuna heti aamusta. Ja jos ei ennen vaa'alle astumista peilistä katsonut takaisin täyskatastrofi niin virallisen painon saatuaan kuvastin kertoo aivan varmasti jokaisen ihopoimun ja selluliittimuhkuran sijainnin, vaikka aikaisemmin niitä ei ollut edes huomannut. Että tiedoksi vain, rouva ei nyt todellakaan ole maassa kaunehin, hyvä jos nyt edes omalla tontilla jököttävän puutarhatontun tasoa.

***

Tässä jokin aika sitten olin juuri aikeissa hypätä vaa'alle suomiloman, lukemattomien räkämunkkien ja mansikkakakkujen, uutuusjäätelöiden, perinneherkkujen, voipottujen ja lähes kuuden viikon mittaisen treenitauon jälkeen, kun järki kerrankin pysäytti minut ajoissa. Peilistä katsoi edelleen ihan normaalipainoinen ja nätti, joskin omalla mittapuullaan pyöristynyt ja pehmentynyt nainen. Miten vaakalukema muka muuttaisi tilannetta suuntaan tai toiseen? Miksi punnitsisin itseni? Siksikö, että tietäisin paljonko olen lihonnut? Kokeillakseni paljonko veitsen kääntäminen vatsamakkarassa oikein sattuu? Että tuntuisi pahalta olla sellainen kuin on?

Koska olen viime aikoina ryhtynyt eliminoimaan ylimääräisiä stressitekijöitä elämästäni ja koska en keksinyt ensimmäistäkään ei-masokistista syytä itseni punnitsemiselle, päätin jättää punnitsemisen välistä - itse asiassa koko loppuvuoden ajan. 


Haastan myös muut ilman todellista syytä itseään punnitsevat naiset elämään ilman vaakaa koko loppuvuoden ja luottavan siihen miltä tuntuu. Elämä on tarpeeksi hankalaa ilman, että pahoittaa mielensä puolen kilon painonnoususta.

 

 

Share

Kommentit

sanumaria

Ilman vaakaa eläminen voi olla hyväksikin, jos siihen punnimiseen ns. jää koukkuun. Mutta sitä mää ihmettelen kun katon sun kuvia että missä sä näät itselläs vatsamakkaroita? Ehkä loppuvuoden voi vaakapaaston lisäksi olla "en etsi makkaroita vyötäröltäni"-paastossa kans? :)

Finski (Ei varmistettu)

OMG, ma rupeen heti kaveriksi! Mulla on asiasta sen verran kokemusta etta voin kertoa taman: kun muutimme osavaltioitten valia ja omat tavarat olivat varastossa pari kuukautta ennenkuin loytyi uusi talo ja paastiin muuttamaan niin kauhulla ajattelin mitenkohan paljon painokin nousee kun en paase paivittain tarkistamaan etta ollaan "normeissa". Soin ihan normaalisti ja liikuin, mutta koska elliptical traineri ja CrossBow olivat myos varastossa luulin etta olen 30 paunaa painavampi out-of-shape ilmestys kun saan kapineeni takaisin.Yllari,yllari, paino oli ihan sama kuin kaksi kuukautta sitten,mieli taas oli kevyempi kun huomasin etta ei ole mitaan aihetta nipottaa asiasta ja paivittain seurata nesteen kertymista ja poistumista vartalosta. Siita asti olen ollut vahan rennommin! Kokeile,et pety!

.heidi. (Ei varmistettu)

Mä en itse asiassa ole käynyt vaa'alla ainakaan kahdeksaan vuoteen. Lukion lopulla siis viimeksi. Ja siihen asti se oli sitä jokapäiväistä. Vannon, että oon onnellisempi näin. Tosin eri asiat toimii eri ihmisillä, ja jokaisella on omanlaisensa tausta. Mä olin pahasti kiusattu koulussa, ja siihen lukion loppuun kertyi muutenkin ongelmia, niin jotenkin se vaan jäi. En vaan enää jaksanut välittää itsestäni ja painostani, kun piti vaan jaksaa. Sen verran kerkesin kurkkaamaan sinne vaa'alle, että kolmisenkymmentä kiloa oli kadonnut, mutta siihen kelkkaan en kuitenkaan onneksi hypännyt takaisin. Paino putosi "vahingossa" kun lopetin laihduttamisen ja jatkuvan stressaamisen ulkomuodosta ja muille kelpaamisesta, tosissaan kun seuraavaan päivään pääseminen oli tärkeämpää.

Tarkoitus ei nyt ollut paasata mun painonpudotuksesta, vaan siitä, miten joillekin ihan oikeasti tekee hyvää jättää se vaaka pois. Mun oma taustani kun on ollut niin painokeskeinen, enkä mä sitä piirrettä kyllä täysin vieläkään ole onnistunut hukkaamaan, niin mä koen olevani onnellisempi näin. Nyt mun arvoani omissa silmissäni määrittää muut asiat kuin se luku siellä varpaiden edessä. Kaikille paino ei tietenkään ole ongelma, ja silloinhan vaakapaastosta ei juuri ole iloa. Mutta tälläisille painon kanssa tappelijoille se voi tehdäkin ihan hyvää.

empuska

Onko vaaka koskaan hyvä seuraamaan minkäänlaista kehitystä? Siis silleen kun normi-ihmiset ei kuitenkaan niin monotonisesti syö tai kellontarkkaan juo, niin hieman ihmetyttää, että millainen väline koko hökötys on seuraamaan minkäälaista progressiota edes viikottain.

Vierailija (Ei varmistettu)

Onneksi olkoon, loistava päätös!

Olen elänyt jo yli kymmenen vuotta ilman vaakaa ja käytän edelleen samaa vaatekokoa kuin lukioikäisenä. Välissä olen toki muuttanut muotoani ja kasvattanut painoani väliaikaisesti raskauksien aikana...
Uskon vakaasti, että vaa'attomuus, hoikkuus ja terve kehonkuva ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa.

Mie nostin oman vaa'an kaappin kun patterit loppui, olisikohan elokuun alussa. Olen pari kertaa miettinyt jos vaikka ostaisi uudet, mutta se vaatisi sen että vaaka pitäisi kaivaa kaapista ja ottaa patterit pois ja myös mukaan ostosreissulle koska en tiedä millaiset patterit vaa'assa on, pyöreät ja litteät ne on mutta koosta ei mitään hajua. Joten ollaan siis loppuvuosi ilman vaakaa :)

Hehe. Mä sitten taas diggaan käydä silloin tällöin vaa'alla fiilistelemässä, että painan yhä näin vähän. Eli ei, en vastaa haasteeseen :D (Ja ennen kuin joku pahoittaa mielensä, niin tiedoksi: olen laihduttanut yli 20kg merkittävästi lihavasta normaalipainoiseksi, ja onnistunut pitämään tuloksen 2-3 kilon sisällä jo yli vuoden ajan. Saan käydä vaa'alla katsomassa, että joo, kyllä se näyttää alle 70kg ;D

Matkatar (Ei varmistettu) http://matkantekijana.blogspot.com

Hyvä haaste, taidan lähteä mukaan! Vaaka se omaakin elämää on sen verran säädellyt vuosien varrella. :D

Suvi K.
Sisunainen

Hyvä kirjoitus ja hyvä päätös!

Mä olin pitkään sitä mieltä että en hanki vaakaa, koska en tarvitse niin tarkkaa tietoa painostani (satunnaiset punnitukset kuntosalin tai äidin vaalla saivat riittää), mutta nyt kilpirauhasongelmien takia haluan seurata painoani vähän tarkemmin, koska se korreloi mm. lääkityksen sopivuuden ja ruokavalion muokkaamisen kanssa. Silti tuntuu hölmöltä saada itsensä kiinni "apua mä olen lihonut kilon!" -ajattelusta, vaikka kyse tosiaan on vaan siitä että mun aineenvaihdunta alkaa olla taas sen verran älyssään ettei haihduta kaikkea safkaa samantien ilmaan. :D

Mä en oo koko aikuisikänäni omistanut vakaa ja hyvä niin. Kyllä mä joskus (kerran vuodessa) käyn vaa'alla jossain salilla tai sukulaisissa. Toki se joskus näyttää enemmän kuin edelliskerralla mutta 10vuoden seuranta kerran vuodessa menetelmällä on saanut mut huomaamaan, että kun syö silleen perusterveellisesti (myös herkkuja) ja liikkuu ihan kivasti niin se paino pääosin hakeutuu suunnilleen samoille lukemille. Se onko joskus joulun jälkeen 2kg enemmän tai vähemmän ei elämänmittaisessa matkassa tee yhtään mitään. Eli tsempit vaakapaastolle! :D

FFFifi
Fitness Führer

Mulla on hyvin satunnaisesti vaa'assa patterit. Välillä ei ollut varmaan kahteen vuoteen. Siitä tuli monessa paikassa ihmetystä kun kysyttiin painoa ja sanoin, etten tiedä ("olisko välillä 55-65 kiloa"). Miten niin et tiedä??

Tietysti jossain tilanteissa voi olla hyvä seurata sitä painoakin. Suhteessa edelliseen punnitukseen, ei niinkään suhteessa muihin tai johonkin yleiseen käsitykseen. Joillain paino voi nousta huomaamatta ja lopulta siitä tulee terveysriski. Maaninen punnitseminen tosin ei ole silloinkaan hyvästä.

Itse meinasin, että olisi hyvä pari rasvakiloa saada nyt pois kun on maraton tulossa, mutta ahdistaa koko punnitsemisen ajatuskin :/ Tokihan se vaikuttaa punnitsemattakin, mutta jos lähtöviivalla tietää painavansa vähemmän, on sillä varmasti myös henkinen vaikutus juoksun sujumiseen...

Looking for...

Itse en edes omsita vaakaa. Päätin, että sitä ei tähän talouteen tule, sillä olisin varmasti syyllistämässä itseäni sen äärellä joka ikinen päivä. Jos jotain tarvitsee punnita isommin kuin keittiön vaa'alla käyn vanhempini tai kavereiden luona. Itse astun vempaimelle vain kuntosalilla kun fiilis on hyvä ja viimeksi huomasinkin, että olin laihtunut 5kg! sitäriemun määrää kun tavoite paino on enää toisen mokoman päässä. 

nansk

Minäkään en omista vaakaa, enkä kyllä kaipaakaan (: Sen jälkeen kun pari vuotta sitten muutin äidin helmoista pois, jäi vaa'alla käyminen siinä samassa. Nykyään käyn ehkä kahdesti vuodessa. (Tässä lähitulevaisuudessa on kyllä edessä koulun terveystarkastus, saapa nähdä mitä nykyään painan!)

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Voi mun pitäis kans. Alotin vaakalakon kesällä, pysyin siinä puolitoista viikkoa. Ja tässä sitä taas ahdistutaan. Kamalinta oli yllärinä tullut punnitus sairaalassa käydessä hiljattain. Mulla oli farkut, paksu huppari, menkat (turvotusta) ja sitten oli kaks päivää pilalla kun olin lihonu kaks kiloa... järki sanoo että haloooo valoja tauluun ja samalla sitä nyyhkii että oon läski buhuu.

Kirjotin kesällä tekstin ikuisen laihdutuskuurin lopusta. Sen tekstin jälkeen ei oo tapahtunut edistystä hmmmh, yhtään. Blaah.

CougarWoman
CougarWoman

Minä käyn päivittäin vaa'alla...aina samaan aikaan päivästä ja samojen aamurutiinien (köh) jälkeen. Vaaka on minulle ainoa "kurinpitäjä"; ilman sitä söisin mitä sattuu ja jättäisin surutta liikunnan väliin. Mutta okei, olenkin yhäkin ylipainoinen, joskin 20 kiloa kevyempi kuin viime vuonna tähän aikaan. Painoni on nyt pysynyt kilon tarkkuudella stabiilina viimeiset nelisen kuukautta, kun taas ennen saatoin jojotella aika rankastikin. 

Ymmärrän että painoni vahtiminen on ehkä pakkomielteenomaista, mutta minulle se konkretisoi terveellisen ruokavalion ja liikunnan tärkeyden ja käänteisesti myös roskaruuan ja liikkumatta jättämisen vaikutuksen kehoon. Samalla se tosiaan motivoi lähtemään lenkille. 

eviela
NOT A Wonderland

Itse käyn vaa'alla vasta jos näen aihetta asialle. Esmes huomaan peilikuvasta jo selkeästi muutoksen suuntaan tai toiseen, niin saatan käydä tsekkaamassa painoa ja katsoa näinkö oikein. Ahkeriten käytän vaakaa jos terveydessä ilmenee jotakin painoon vaikuttavaa, jotta tietää jos homma menee huolestuttavalle tasolle. Silloinkaan en seuraa painoa päivittäin vaan kerran viikossa tai kahdessa, riippuen tilanteesta. Aina ei ole toki näin ollut. Aikoinaan sairastaessani syömishäiriötä kävin vaa'alla aina, kun söin tai join jotain nähdäkseni mitä se kropalleni teki ja ahdistuin jos se oli edes 100g enemmän.

Välillä täytyy ihmetellä, miten hitossa olen päässyt näin hyvään suhteeseen painoni kanssa. Nykyään kun ei se painon muutos ylöskään päin oikein hetkauta, lähinnä vasta sitten jos se viittaa terveydellisiin ongelmiin tai jos muutos on niin iso, että pitää uusia vaatteita ostaa (son ärsyttävää puuhaa). Nyt jälkimmäinen edessä nyt tällä erää laihtumisen vuoksi, onneksi fiksuna säästin pienempiä vaatteitani juuri tällaisen varalle!

eviela
NOT A Wonderland

Lisätäkseni vielä: haasteesi on aivan mielettömän hyvä! Toivottavasti sitä tarvitsevat tarraavat siihen :)

What else is there?

Mä en käy koskaan vaa'alla, viimeksi oon tehnyt sen joskus kesällä. Totesin että painoindeksit eivät ole mun juttu. Mun mitat on noin 165 cm / 79 kg, painoindeksin mukaan lievästi lihava. Pitäis olla 15 kiloa laihempi, vaikka oon nyt jo hoikka. :D kyllä se peili vaan kertoo totuuden, ei vaaka!

 

Kaislarannalla

Mä heitin vaa´an roskiin muuton yhteydessä kuukausi sitten. Pääasiassa siksi, että sen lukematarkkuus oli surkea - heilurimallia kun oli, mutta myös siksi, että se on yksi tapa kiduttaa itseään. Jos vaatteet eivät mahdu päälle, pitää tehdä jotain, mutta ei se vaaka niitä vaatteita levennä tai lantiota kutista. Ei vaikka kuinka siellä ravaisi. Stepperinä se on liian matala.

Totesin, että mulle riittää se, että gyne pakottaa vuosittain astumaan vaa´alle, eikä pyynnöistä huolimatta suostu vähentämään ylös merkkaamastaan painosta vatteiden painoa, koska olen melko varma, että mun farkut painavat kilon jos toisenkin.

Itselläni oli hirveä ongelma painoni ja vaa'an kanssa, vaikka olenkin aina ollut normaalipainoinen. Pahimmillaan saatoin käydä kolmekin kertaa päivässä tarkistamassa painoni ja aina ahdistuin jos paino oli päässyt vähänkin nousemaan. 

Omaan kämppään en onneksi ole vaakaa hankkinut ja olen päässyt painokompleksistani eroon. Nykyisin käyn vaa'alla vain vanhempieni luona ja silloinkin onneksi maksimissaan pari kertaa viikon aikana.

Suosittelen kyllä melkein kaikille olemaan ilman vaakaa, sen huomaa miten se saattaa määrittää elämää liikaa.

Tinski (Ei varmistettu)

Minulla ei ole vaakaa. Ei ole itseasiassa koskaan ollutkaan ja joskus pohdin, miksi niitä myydään? Kuka oikeasti tahtoo sen ostaa?
Ystäväni luona on vaaka vessassa. Huomaan, että joka ainoa kerta, kun vierailen hänen luonaan (nykyään muutaman sadan kilometrin etäisyys harventaa välejä, mutta ennen vierailin pari kertaa viikossa), ja käyn vessassa, nousen vaa'alle. Aivan pöljää! Huomaan, että koukutan itseni siihen niin että aina nähdessäni sellaisen, on pakko kokeilla.
Mutta ei, ei vaakaa minun kotiini enää. Ainoa kerta, kun olen kaipaillut sitä, on matkalaukun punnitsemisen hetki.. Auttaa kummasti, kun poistaa parit ylimääräiset tavarat, jos epäilee lentolaukkujen painorajoitusten riittävyyttä. ;)

Kommentoi

Ladataan...