Pettymysten treeniblogi

Ladataan...
Onnenpäivä

Tiedetään, tiedetään. Monelle teistä Onnenpäivä on varmasti ollut ennen kaikkea liikuntablogi ja treenijuttuni ovat olleet pääsyy koko blogin seuraamiselle. Ja joka kerta blogin päivittyessä olette toivoneet, että jospa sieltä nyt vihdoin tupsahtaisi jokin treenijuttu. Mutta ei. Pelkkää höpinää teksasilaisista varaosakauppiaista, kukkaruukuista ja milloin mistäkin jonninjoutavasta. Siksi tunnenkin piston sydämessäni ja olen kovasti pahoillani siitä, ettei treenijuttuja ole parin viime kuukauden aikana paljon irronnut.

Syy treenijuttujen vähyyteen on yksinkertainen. Jos ei ole treenejä, ei ole paljon kerrottavaakaan. Enkä minä ole niitä ihmisiä, joiden into riittää kuntoilusta kirjoittamiseen ilman, että on oikeasti kyseisiä asioita tekemässä. Siksi olen suosiolla kirjoittanut kaikesta muusta maan ja uloimman ilmakehän tietämillä huitelevan V-käyrän väliltä.

Tilannehan on se, että olen sairastanut pian kaksi kuukautta. Kaikki alkoi Neitsytsaarilta palattuani omituisena flunssana, jonka helpotuttua sain treenattua vajaan viikon, kunnes sairaus palasi entistä voimakkaampana. Toinen käynti lääkärillä poiki epäilyn keuhkoputkentulehduksesta, jota hoidettiin astmalääkkein, antibiootein ja kahden viikon pakkolevolla. Flunssan oireet katosivat lopulta levon aikana, mutta syystä tai toisesta vuosikausia hiljaiseloa elänyt astma päätti herätä henkiin ja vetää melko rautakuntoisen naisen pohjamutiin silmänräpäyksessä. Kun ei lepo, lääkkeet eikä mikään muukaan tuntunut olotilaan vaikuttavan, aloitin parin viikon makoilun jälkeen kevyet salitreenit ja kävelylenkit. Jos treenasin hitusenkaan liian kovaa, oli tuloksena iltaan mennessä yskimistä, hengenahdistusta ja kurjaa oloa, vaikka treenin aikana olo olisi hyvä ollutkin. Niinpä olenkin ihan viime päiviin saakka tehnyt vain lihaskuntoa ylläpitävää, superkevyttä salitreeniä ja polkenut rauhallisesti kuntopyörää lähinnä aikani kuluksi. Ja ei, tämä ei ole ollut sellaista treeniä, että siitä kannattaisi blogia kirjoittaa.

Nyt tunnelin päässä näkyy kuitenkin heikko valo. Juhannusmatka puhtaaseen vuoristoilmaan Big Bearille ja siellä tehty pieni päivävaellus lupailivat varovasti toipumisen merkkejä. Vaikka edellispäivän nesteytys oli suoritettu kaikella muulla paitsi vedellä tai urheilujuomalla, selvisin vaelluksesta kunnialla eivätkä astman oireet ilmaantuneet edes illalla. Seuraavana aamuna rohkaisin mieleni ja kävin pienellä hölkällä (jalkoja riivannut mystinen kipu sentään saatiin hoidettua pois päiväjärjestyksestä!) eikä sekään tuntunut erityisen pahalta. Eilen, ensimmäisenä lomapäivänäni, kävin uudelleen hölkkäämässä lähijärven ympäri ja uskaltauduin treenaamaan salillakin vähän reippaammin. Ja tadaa, olen vieläkin hengissä! Ehkä siis vihdoin astman akuuttivaihe antaa periksi kaikkien elimistööni työnnettyjen sumutteiden ja lääkkeiden edessä.

Juhannuspäivän haikkaus Big Bearilla.
Siinä kävellessä taisi puhalluttaa yhtä sun toistakin reippailijaa, terveydentilasta riippumatta...

 

Tästä pienestä valonpilkahduksesta innostuneina päätimme, että suuntaamme loppuviikosta lomanviettoon Mammoth Lakesille joko maasto- tai maantiepyörät Cadillacin takaluukussa. Jos siis kaikki menee putkeen, saatte ihan lähitulevaisuudessa lukea taas niitä treenijuttujakin täältä blogista.

Pahoittelut vielä mahdollisesta harmituksesta, mutta voinette uskoa, että liikunnan puute on harmittanut melkoisen paljon myös itseäni. Se nyt vaan on niin, että valitettavasti myös se sairastelu ja siitä toipuminen kuuluvat urheilemiseen. Viimeistään nyt, kun tämmöinen pitkäaikaisempi ja vähän pelottavakin sairastuminen sattui omalle kohdalle, sitä taas muistaa, ettei tässä mitään supernaisia olla eikä terveys ole mikään itsestäänselvyys, vaikka elintavat olisivat miten terveelliset tahansa.

 

 

Share

Kommentit

P (Ei varmistettu)

Minusta on ollut mukavaa lukea muutakin! Olet niin loistava sanataituri ja elämä eri kulttuurissa on kiinnostavaa, etten ole ahdistunut moisesta. Mukava kuulla silti, että olo on kohenemaan päin!

Matkaaja (Ei varmistettu)

Minä luen blogiasi kyllä ihan kaikkien Kalifornia juttujen takia, en niinkään treenien. Ja samaa mieltä, että olet niin hyvä kirjoittaja, että mukava lueskella sun juttuja ihan mistä vaan. :) Ja ihan oikeassa olet, tällaiset toipumiset ja rauhalliset jaksot kuuluu ihan väistämättä urheilulliseen elämään. Ei meistä kukaan ole niin superihminen.

Kurjaa, että olet sairastellut, mutta hyvä kuulla että parempaan päin mennään. Sun hiukset muuten tuossa kuvassa näyttää tosiaan tummilta. Upea muodonmuutos. :)

PSK
Insert Cool Phrase

Täällä myös yksi, joka tykkää lukea monipuolisesti kaikesta! Sairastaminen/paraneminen on kyllä niin pylleröstä, koska tuppaa tuntumaan niin kauhean hitaalta!

ElinaKoo (Ei varmistettu) http://www.kirppisstyle.blogspot.com

Ois kivaa nähdä oikein lähikuvaa uudesta tukastasi! Ja minä ainakin luen mielelläni just kaikkea muuta kuin niitä treenijuttuja täältä, että anna palaa vaan! Tää taiskin olla eka kerta kun kommentoin tähän blogiin, vaikka oon seurannut taustalla jo jonkin aikaa. Ollaan muuten kotoisin samasta peräkyläntakahikiän pikkukaupungista, tuli vaan mieleen kun jossain postauksessa siitä kertoilit. Samat ajatukset paikasta myös täällä päin ;), Hehee...

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Löysin blogisi vasta hiljattain ja olen kyllä mielenkiinnolla lukenut noita muitakin juttuja, kuin treenijuttuja. Se ainainen "olipa taas kiva treeni, hirmu pumppi hauiksessa"- lätinä alkaa aina pikkuhiljaa kyllästyttää, sitä kun saa lukea joka treeniblogista.

-Anna-M-

Mikä siinä muuttuu?

Joo - Kaliforniafiilisten takia minäkin palaan :)
(Ja Lilyn alustanvaihdon aikaan joku bugasi ja Onnenpäivää ei löytynyt, niin olin ihan paniikissa, että "ookko sää lopettanu?1?")

Eliiisa (Ei varmistettu)

Hei! Löysin vähän aikaa sitten blogisi ja olen innoissani lukenut jo hirveän määrän postauksia! Pakko yhtyä muiden kommentoijien mielipiteisiin, että mielenkiintoista on juuri lukea juttujasi kaikesta mahdollisesta, sillä kirjoitat niin hyvin! Varsinkin Kaliforniaan liittyvät postaukset olen tarkasti lukenut läpi, sillä reilun viikon päästä edessä häämöttää kahden viikon loma juuri siellä kulmilla!

Paranemisia sinulle!

Anonyymi (Ei varmistettu)

Samaa mieltä edellisten kanssa, tätä blogia on kiva lukea olipa täällä sitten treenipäivityksiä tai ei. Pidän kirjoitustyylistäsi ja tavastasi pohdiskella asioita, pohdiskelija kun olen itsekin luonteeltani. Kiva kuulla että olet taas pääsemässä sinulle tärkeään liikuntaan kiinni :)

wasp (Ei varmistettu)

Juu, minullekin kelpaa postaukset laidasta laitaan, toki itsekin treenaavana arvostan aihetta ja siitä jopa jotain ymmärränkin : ) Ymmärrän myös sairastelun aiheuttaman epätoivon, kun ei voi treenata...minulla oli joku revähdys tms. käsivarressa enkä pystynyt vetämään leukoja moneen kuukauteen. Tsemppiä vaan, ehkä tuo sairastelu oli kehosi tapa vaatia sitä lepoa, aika tiukan kuurin kuitenkin vedit...

Tiinuska / Parempia Polkuja (Ei varmistettu) http://parempiapolkuja.blogspot.fi/

Ei mikään pettymysten treeniblogi, vaan todella viihdyttävä ja monipuolinen palsta! Sujuvaa tekstiäsi on mukava lukea, ja juuri juttuaiheiden monipuolisuus tekee blogistasi tosi mielenkiintoisen. Jos kirjoittaisit vain listanomaisia treeniraportteja tyyliin "tänään tein kolme sarjaa hauiksia ja neljä kyykkyjä", niin tuskin fanittaisin palstaasti näin paljon :-) Pikaista paranemista sinulle ja kivoja kesäpäiviä!

karoliin (Ei varmistettu)

Hei mä en oo koskaan kommentoinut, mutta uskollinen lukijasi olen kyllä. Mä tykkään sun blogista just sellaisen tietyn, öö, sillisalaattiuden takia. :D Löysin tieni tänne jonkun ihan random amerikkajutun takia, ja jäin koukkuun fiksun tyypin hyvin kirjoittamaan maanläheiseen tekstiin, johon erityismielenkiintoa tuo rapakontakainen näkökulma.
Olen itse enemmän sohvaperuna kuin punttipirkko, eli fiilistelen enemmän muita kuin treenipostauksia. Silti mä luen kyllä mielenkiinnolla nekin - onpahan tullut opittua kaikenlaista itselleni ennalta tuntemattomasta aiheesta. Kiitos maailman avartamisesta. :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hei tosi kiva kuulla, että olette viihtyneet mukana treenijuttujen vähyydestä huolimatta! Tuli heti parempi mieli :)

Kommentoi

Ladataan...