Pidemmän marssin jälkipuinti

Ladataan...
Onnenpäivä

Yli yhdeksän tuntia kestäneestä Saddleback Mountainin päälle tarpomisesta on nyt kulunut lähes kaksi viikkoa. Kun ensimmäisen palautumispäivän teemoja olivat ylenpalttinen väsymys, lonkkien jäykkyys ja yleisjumitus, ilmaantui pari päivää reissun jälkeen aivan uusia, vähän ikävämpiä ongelmia. 

Ensimmäisenä huolta aiheutti vasen jalkapohja, joka kipeytyi niin, etten voinut kunnolla kävellä. Vainoharhoissani muistin heti nuoruuden ja inttipoikien puheet marssimurtumista ja olin oitis varma, että kyse on nyt juuri siitä. Koska kävely- tai juoksulenkit eivät jalan kanssa tulleet kuuloonkaan, hyppäsin muutama päivä vuorelle kipuamisen jälkeen pyörän päälle ja kas kummaa, polvi tuntui polkiessa kovasti kummalliselta. Puolen tunnin ja yhden vuoren ylityksen jälkeen kumma tunne oli muuttunut lieväksi kivuksi. Argh.


Meillä urheiluporukoissa on sellainen tyhmä sanonta kuin: "Sillä se lähtee millä on tullutkin". Tätä urpoa logiikkaa käyttäen päätin mennä toiselle ja vielä kolmannellekin pyörälenkille, kunnes oli pakko heittää pyöräilyhanskat kehään ja todeta, että ei tämä kyllä hyvää tee. Polvi paukahteli oudosti, portaiden nouseminen sattui, istuminen sattui ja oikeastaan kaikki tekeminen, jossa polvi koukistui kävelyä enemmän, sattui. Ainoa positiivinen asia oli, että jalkapohjassa ollut kipu katosi polvikivun tieltä, joten kyseessä oli lienee vain jalkapohjalihaksen superjumi.

Mutta se polvi, hemmetti. Oikea polveni on aina ollut heikko kohtani ja muistan sen vihloneen jo teininä. En ole koskaan voinut tehdä syväkyykkyjä ja jalkaprässin sekä reidenojentajalaitteenkin olen suosiolla jättänyt melko vähäiselle käytölle. Lopulta yli kymmenen vuoden ihmettelyn jälkeen kävin viime talvena kuvauttamassa polveni, joka todettiin lievästi kuluneeksi ja lääkäri kehotti ottamaan kyykkäykset varovasti jatkossakin. Näistä kaikista ennusmerkeistä huolimatta, ei tullut edes mielen viereen, etteikö polveni kestäisi kävelyä. Okei, kävelyä vuorelle ja alas, mutta kävelyä kuitenkin.


Jääpussia polven päällä hautoessani olen nyt diagnosoinut ongelmaa Googlen avustuksella (mää mihinkään lääkäriin mene...) ja tullut siihen tulokseen, että hyvällä tuurilla kyseessä saattaisi olla vain polven ylirasittuminen, joka parantuu - yllätys, yllätys - rasittamalla polvea vähemmän. Niinpä olen nyt puhtaasti mututuntumalta asettanut pannaan kaikki ne lajit, jotka vähänkään tuntuvat ikävältä polven seudulla. Toisin sanoen, ainoat tavat harrastaa aerobista liikuntaa ovat nyt tasamaakävely ja crosstrainer, yyh

Vaikka polvessa ei mikään varsinaisesti rikki olisikaan, pelottaa nyt hieman, että vuorenvalloitukset ovat meikäläisen osalta ohi ja etten ehkä koskaan voi toteuttaa unelmaani Mount Whitneyn päälle kiipeämisestä. Tai juosta maratonia. Tai ajaa satoja kilometrejä pyörällä. Tai kyykätä 120 kilolla. Tai, tai, tai....äh. Tuntuu niin typerältä, että olen aina ollut enemmän huolissani kestävyyskunnosta tai voimasta ja sitten eteen nouseekin seinä mekaanisen vian muodossa. Kuntoa voi aina parantaa ja voimaa lisätä, mutta miten parantaa rähjääntynyt polvi?


No, eipä auta mennä asioiden edelle vaan katsoa rauhassa, että miten polvi toipuu, jos toipuu. Onkos teillä muilla ollut rasitusvammoja polvessa? Miten elo ja urheilu on suivaantuneen polven kanssa sujunut?

 

PS. Retkiseurueemme toisen osapuolen versio meidän vaellusretkestä on nyt julkaistu, joten käykääpä lukaisemassa juttu täältä.

 

Share

Kommentit

Suomilikka (Ei varmistettu)

Osui kohdalle eli on kokemusta rikkoutuneesta polvesta. Leikkaus ja sen paalle kuntoutus vihdoin paransi vaivan, joka MRI kuvauksissa osoittautui revenneeksi nivelkierukaksi. Tosin melkein vuosi vierahti vaivan kanssa ennenkuin tunsin polven olevan entisellaan, olen onnellinen etta lopputulos on nain hyva. Jos vaiva ei ala levolla paranemaan, niin mene vaan suosiolla laakarin juttusille ja kuvauksiin. Ei kannata karsia ja odottaa liian kauan niinkuin mina tein, laakari sanoi jo heti alkukattelyssa nahtyaan kuvat etta eipa tuohon taida olla muuta apua kuin leikkaus. Ois kannattanut heti uskoa, mutta mina paatin kuitenkin odotella etta jos se sittenkin paranisi ilman veitsen apua. Ei parantunut, mutta vietin unettomia oita kivun takia :-( Paranemisia!

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mulla venähti treeneissä polvi reilu kolme viikkoa sitten maanantaina. Lauantaina pelasin kaksi peliä, sunnuntaina toiset kaksi (tyhmäätyhmäätyhmääjoojoo mutta kun meitä on niin vähän ja halusin pelata ja sillä se lähtee millä se on tullutkin eikä siihen ees niin paljoa sattunu jne.) ja tiistaina olinkin taas normaalisti puntilla. No ei varmaankaan tarvitse erikseen mainita, mutta eipä oo kunnossa ei. Välillä vihloo, välillä tuntuu vaan tosi "huteralta" eli siltä kuin pettäis alta sekunnilla millä hyvänsä. Jou. Mutta vaihtoehtoinahan ei tokikaan ole a) mennä lääkäriin tai b) vähän ottaa iisimmin treenin kanssa... onhan mulla joulunakin varmaan kolme-neljä lepopäivää sitten putkeen...

Joskus vaan toivon että joku vetäis avokämmenellä poskeen ja sanois että ooppa kunnolla. :D Mutta kun ei vaan anna luonto periksi niin ei. Kun ei siihen niiiiiin paljon satu ees.

nansk

Mun oikea polveni paukahti ekaa kertaa, kun olin neljätoista ja pelasin lentopalloa. Lumpio löysi itsensä kivasti polven oikealta sivulta, nivelsiteet nappasivat siitä kaiken muun päälle vielä kunnon luunsirun irti. Leikattiin, mutta seuraavat viisi vuotta se oli ihan onneton - meni pois paikaltaan ja takaisin ihan jatkuvasti, ja neljä kertaa niin pahasti että oli pakko käyttää keppejä pari viikkoa. Pari vuotta sitten se leikattiin uudelleen, ja sen jälkeen satunnaista vihlomista ja muutamaa muljautusta lukuun ottamatta se on ollut ihan priima! Silti varon sitä edelleen, kahdeksan vuotta ensimmäisen kerran jälkeen. Paska polvi on aina paska polvi, eikä siitä muuksi muutu - se kun kerran menee kunnolla, niin se on sitten siinä.

Ihan sillä, että kannattaa antaa sen nyt levätä kunnolla, ettei mene pahemmaksi. Suosittelen uintia, se on polvelle suhteellisen helppoa hommaa.

Eilisen lupaukset

Kannattaa pitää huoli siitä, että reisilihakset on hyvässä kunnossa, varsinkin nelipäinen reisilihas. Se tukee polvea, ja vähentää josain määrin rasitustakin. osalla sitten on ongelma iha muualla, nilkan tai lonkan seudussa. Mut jos toi on tutkittua niin varmaan polvi sitten vaan on huono.

Itselläni oli jossain vaiheessa vihlontaa polvessa, portaat olivat aika ikävät kulkea, kaverit ei ymmärtäneet kun en halunnut alaspäin kulkea 10 kerrosväliä. Alaspäinhän sen oli pahempi. Nyt ei ole oireita, mutta muutaman kerran olen polvia venäytellyt takaosasta, ja yllättävän kauan ne pn oireilleet, ainakin pari kuukautta.

Melko varmasti kierukkakin on (itselläni) vähän revennyt, 35-vuotiailla sitä jo esiintyy aika paljon. Suomessahan tehtiin vastikään tutkimus, jossa verrattiin tuloksia kierukkapotilailla, joista osalta poistettiin revennyt kierukan osa ja osalla vaan siistittiin rispaantuneita nivelen rustoja mutta jätettiin revennyt kierukka paikoilleen. Muutaman vuoden päästä kyselyissä ei todettu eroa tyytyväisyydessä leikattujen ja leikkaamattomien kierukoiden osalta. Toisaalta kierukkaleikkaukset nopeuttaa kulumaa... Joillekin nuorille urheilijoille kuulemma on tehty kierukan kiinnityksiä, mutta en tiedä tehdäänkö niitä missään rutiininomaisesti ja mikä niiden ennuste on.

Sanna I Siveltimellä (Ei varmistettu) http://siveltimella.blogspot.fi/

Toivotaan todella että polvi kuntoutuisi! Olipa kurja kuulla tästä :/ Ja toivon todella että unelma Mount Whitneyn päälle kiipeämisestä elää yhä... ja että se on joku päivä toteutettavissa vielä. Paranemisia! <3

polvesta selvinnyt (Ei varmistettu)

Mahtaako olla tuttu juttu sulle jo, mutta itsellä liika juokseminen aiheutti polven kipeytymisen. Naksui ja koukistaminen tuntui ikävältä. Erityisesti portaiden alas kävely tuntui pahimmalta. Kipu meni ohi muutaman viikon urheilutauolla, mutta silti polvi ei tuntunut ihan entisenlaiselta. Käytännössä asiaa googlaamalla selvisi, että tämä polven kipuilu/outo tunne voisi vaatia lonkan ulkosyrjän venytystä (puhutaan kait ITB-lihaksen kireydestä, http://www.time-to-run.com/suomi/vammat/top5/itb.htm). Kun löysin kunnon venyttelyohjeen tätä varten, jo ensimmäinen venyttelykerta toi lämpimän tunteen reiden ulkosyrjään ja normaalimman olotilan polveen. Sen jälkeen en ole unohtanut tehdä tätä venytystä urheilun jälkeen, eikä juokseminen ole aiheuttanut vastaavia ongelmia, vaikka olen useamman maratonin juossut sen jälkeen:)
Täältä (http://www.protraining.fi/fitness/venyttely/fitvenjalat_19-24.htm) kuva 24...tosin itse olen todennut parhaiten venyttelyn tuntuvan, kun muokkaa tuota asentoa siten, että ei nojaa mihinkään vaan seisoo kuvan kaltaisesti jalat ristissä ja kurkottaa käsillä taaemman jalan varpaisiin. Siinä voi hieman liikkua ja hakea mojovinta asentoa.

Oli tämä ongelmasi tai sitten ei, mutta toivottavasti saat polven taas kuntoon. Polven tärkeyttä ei muista tai tajua ennen kuin sen kanssa on ongelmia.

juoksijan polvi (Ei varmistettu)

Mulla sama "juoksijan polvi" vaivannut jo toista vuotta. Venyttelen suht ahkerasti, rullailen foam rollerilla ja olen käynyt fyssarilla. Askelvirhettäkin on korjattu. Mutta vieläkään ei tarvi juosta :/ Kipu on niin viiltävä, nimenomaan ulkosyrjällä. Kuvattu on sekä röntgen että MRI mutta mitään varsinaista vikaa ei löydy. Lihaskireys sen ilmeisesti aiheuttaa eli ei auta kun hieroa lihakset auki. Lpg-hoito tuntuu nyt tehoavan kireyksiin. Mutta on ollut harvinaisen sitkeä vaiva.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Voi argh, mulla on kans joskus ollut juoksijan polvi, mutta tämä on nyt jotenkin erilainen eikä tunnu auttavan, vaikka venytteleekin :/ Aluksi kyllä epäilin, että kyseessä olisi juurikin tuo vaiva, mutta siihen teoriaan alkaa nyt mennä usko, kun ne aikaisemmin helpotusta tuoneet venyttelyt ja rullailut ei nyt autakaan. Tällä hetkellä paras apu vaikuttaa olevan lepo, tosin polvi tuntuu jäykistyvän pelkästä istumisestakin :/

juoksijan polvi (Ei varmistettu)

Mulla on koko polven ympärys niin kireä, että jänteet huutaa hoosiannaa... Välillä tuntuu kuin olisi vanne polven ympärillä. Ja tämä siis kaikista rullailuista huolimatta. Ihmeelliset lihakset... Tai "lihakset", kuinka sen nyt ottaa ;)

Toivottavasti sun vaivat helpottaa pian! Mukavaa viikonloppua :)

Manuu (Ei varmistettu)

Onnistuin hankkimaan jonkun rasitusvamman polveeni 4kk sitten. Itse diagnosoisin hyppääjän polveksi, lääkäriaika on vasta tammikuussa kun opiskelijana ei viitsi tuhlata yksityislääkärin vastaanotolle. Kaksi fysioterapeuttia ei ole osannut sanoa mitään. Tämä ei tosiaan ole parantunut sillä millä tuli, joten ainoa neuvoni on lepo; kaikki sellainen mikä tuntuu yhtään ikävältä kannattaa jättää pois heti alussa. Paraneminen ottaa aikaa, tsemppiä!

Kommentoi

Ladataan...