Suuri liikuntahuijaus

Onnenpäivä

Joogamaikan tultua taloon, on meikätyttökin toisinaan nähty lähipuistossa takamus pystyssä. Siellä maton päällä tuskanhikeä valuessani olen tajunnut, että joogaan liittyy yksi ihmiskunnan historian suurimmista liikuntahuijauksista. Kun siellä takarivissä saat viimein pungettua itsesi siihen luonnottomaan ihmissolmuun, lausuu opettaja maagiset sanat "...ja sitten rentoudu ja hengitä ihan rauhassa".

Mä tässä aloittelen tämmöistä leppoisaa joogatuntia...
 

Rentoudu? Hengitä rauhassa? No ihan varmasti, kun tuntuu, että reisilihas katkeaa venytyksestä, pikkuvarpaasta vetää suonta, selkäranka on muuttunut rautakangeksi ja kroppa tärisee kauttaaltaan hien poltellessa silmämunia. Ooh, voin jo melkein koskettaa korkeampaa henkisyyttä, jota myös kuolemanporteiksi kutsutaan. Hetkeä myöhemmin Äiti Maa korjaa talteen äärimmäisestä ponnistuksesta kanveesiin pudonneen ihmislapsen.

Siis miten niin pitää vielä nojata lisää eteen? Miten muka? Ja mihin eteen? Missä on taakse?
 

Älkääkä nyt pudotko tuoleiltanne, kun kerron teille totuuksia. Jos takana on alle kymmenen joogaharjoitusta, mutta sitäkin enemmän salitreeniä, on jooga oikeasti raskasta, haastavaa ja se sattuu. Kyseessä ei todellakaan ole mikään leppoisa krapulapäivän rentoutusharjoitus, venytellään vähän ja mumistaan hiljaa. Se on kuulkaa jooga amatöörille totista hommaa.

Eilinen selkätreeni tuntuu tänään kuningasidealta.
 

Todellisuudessa Hatha-/Vinyasa-puistojoogasessiomme ovat kyllä olleet parhautta ja minulla on ollut maailman paras ja varmasti kärsivällisin jooganopettaja. Vaikka kovan salitreeniputken runnomalle kropalleni jooga onkin ollut varsin haastavaa ja kivuliasta, on se tehnyt ihan älyttömän hyvää. Luulen, että sisäinen rautakankeni on jo nyt antanut millin pari periksi ja veri alkanut virrata muuallekin kuin pullisteleviin ohimosuoniin.

Siispä suurkiitos Tealle, joka toi joogan minun luokseni, kun en itse saanut aikaiseksi mennä joogan luokse.

Eihän tässä asennossa voi kuin naurattaa.
 

Ja ai niin, tuohon lajiin muuten liittyy kyllä toinenkin mielikuvahuijaus. Vakavamielisestä ja hartaasta maineestaan huolimatta, oli ainakin meidän joogatunneilla älyttömän hauskaa. Toisinaan nauratti ihan hervottomasti, kun tajusi oman kömpelyytensä ja kehonsa hallitsemattomuuden, jota ei voikaan voimalla paikata. Hitsinpimpulat, se voi kuulkaa epäonnistuminen ja kankeuskin olla hauskaa.

Share

Kommentit

Ilana

Mun mies luonnehtii itseään nimityksellä Suomen toiseksi kankein joogi (koska täytyy löytyä joku, joka on vielä kankeampi). Hänelle jooga on useimmiten rankahko treeni, johon tarvitsee mukaan hikipyyhkeen - jos ei muuten, niin tuskanhien pyyhkimiseen :) Minulle se taas on yleensä rentouttava treeni, koska tanssitausta ja hyvä liikkuvuus. Vaatiihan se paljon vähemmän lihastyötä esim. nosta koipi ylös dog posessa, jos se koipi nousee kohtuullisen korkealle ja tukijalan pystyy pitämään samalla suorana. Toisella puolella pystyn jopa lepäämään tässä asennossa (toisella puolella aikoinaan revähtänyt lähentäjä ei salli jalan viemistä yhtä pitkälle), kun taas miesparka vastaavassa pidossa tärisee ja tekee kuolemaa.

Ilo on kyllä mahtava joogaope. Mua joka kerta naurattaa, kun on maannut juuri monta minuuttia saddle posessa eikä ole ihan varma pääseekö sieltä enää ylös ja opettaja lohkaisee ihan vakavalla naamalla: "And now, gracefully come up!"

Suvi K.
Sisunainen

Jooga on ihan parasta. Mua todella ihmetyttää nää "jooga on tylsää, mä tykkään nopeatemposemmista lajeista" -tyypit. Oon päätynyt siihen tulokseen että joko ne ei ole koskaan kokeillut joogaa tai jos on niin eivät ole tehneet sitä kunnolla. 

Tiina / Parempia polkuja (Ei varmistettu) http://parempiapolkuja.blogspot.fi

Ompa mukavaa, että jooga on tullut luoksesi :-) Minulle jooga avautui silloin, kun päästin kokonaan irti siitä tunteesta, että tässä pitäisi jotenkin suoriutua tai saati kehittyä. Ihan sama, vaikka tulen aina olemaan fyysisesti yhtä kankea, kunhan saan nauttia siitä lämmön ja rauhan tunteesta, joka joogaharjoitusta useimmiten seuraa. Minulle joogassa itseisarvo on se hetki sinänsä. Se, kun saa luvan olla täysin rauhassa ja ilman tarvetta kehittyä tai saada jotain aikaiseksi. Hyvin virkistävää tässä hektis-kaoottisessa ruuhka-ajassa, jos tiedät, mitä tarkoitan :-)

sinisiipi
Seikkailu Aasiassa

Mä muistan aina kun olin hotjoogassa ja ohjaaja sanoi, että nyt ollaan tässä joogan lepoasennossa. Mulla tärisi siinä kädet ja jalat ja kiristi paikasta jos toisestakin. Ei voinut kyllä levoksi sitä sanoa! :D

Suvi K.
Sisunainen

Tarkoittanet alaspäin katsovaa koiraa? Nyt reilun vuoden jälkeen alan ehkä aavistaa että joistain se voi jopa todella tuntua levolta... :D Alkuun en pysynyt tyyliin kymmentä sekuntia.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Joo, toi ei tosiaan ole mikään rentoutumisasento :D ja tota posea seuraa kuollut koira.

Suvi K.
Sisunainen

Niin ja ootteko ikinä ajatellu että aurinkotervehdys on ihan kun sikahidas burpee?

sinisiipi
Seikkailu Aasiassa

Joo nimenomaan se se oli! Uskon myös, että jossain vaiheessa sekin voi alkaa tuntua levolta, kun keho vetreytyy ja tottuu joogaan.

HennaM (Ei varmistettu)

Mä oikeasti ostan kohta lennot ja tuun teille johonki retriittiin. Sano hinta. ;)

Finski (Ei varmistettu)

Ostetaan tytot ryhmamatka Annen luokse! Tota, milloin me voitais tulla, otatko vastaan about 10 uskollisinta lukijaasi? Voidaan tuoda palkaksi Muumimuki ja Fazerin sinista vaikka.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Lukijamatka :D

LP (Ei varmistettu)

Pistät kunnon hinnan majoitukselle ja erilaisille liikuntapalveluille (mm. joogaa altaalla ja lenkkeilyä kalkkarokäärmepoluilla), teet hyvän tilin kun täältä tulee talven ja muun surkeuden ryydyttämiä suomineitoja kylään :)

Kommentoi