Kohtalon järjestämiä kohtaamisia

Onnenpäivä

Meitä ihmisiä on kahteen junaan, toiset uskovat puhtaaseen sattumaan ja toiset tapahtumien syvempään tarkoitukseen, kohtaloon. Itse kuulun heihin, joiden mielestä on hieman lohduttavaakin ajatella, että kohdatuilla tapahtumilla ja ihmisillä on elämässämme jokin tarkoitus, että asiat menevät lopulta kuten niiden kuuluukin mennä ja niin ikävillä kuin ihanillakin ihmisillä on oma luonnollinen tarkoituksensa maallisen vaelluksemme varrella.

Jokin aika sitten mieheni bongasi Facebookista ilmoituksen, jossa kaksi suomalaisnaista etsi väliaikaista majoitusta omilta kotikulmiltamme. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat, meillä oli talossamme muutama ylimääräinen huone, riittävästi tilaa neljälle ja miehen pinnassa juuri sen verran löysää, että kestäisi hetken kolmea naista saman katon alla. Jokunen viikko myöhemmin, eräänä pimenevänä iltana, seisoi ovemme takana matkalaukkuineen kaksi ennalta tuntematonta ihmistä, Katja ja Tea.

Mikä täydellinen ajoitus ja ajatus kohtalolta.

Kotimme on muutaman viime viikon aikana täyttynyt positiivisesta energiasta, innostuksesta ja ilosta, joka on tarttunut myös minuun. Tiedättekin ehkä sen tunteen, kun aito innostus ja siitä syntyvä energia on niin voimakasta, että se tarttuu kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin, vaikkei ymmärtäisi itse asiasta hölkäsen pöläystä. Sellaista energiamäärää ei yksi ihminen pysty millään ilveellä itsekseen luomaan. Ja juuri tuo positiivisen energian määrä, elinvoima ja innostus on sitä, mitä ahdistuksesta toipuakseni tarvitsen.


Mutta kerrotaanpa sananen näistä mahtavista ihmisistä, joiden kanssa tiemme ovat hetkeksi yhtyneet. Katja ja Tea ovat elämäntaidon valmentajia (Spiritual Life Coach), jotka tulivat tänne suuren meren taakse kouluttautuakseen Santa Monican yliopistossa spirituaalisen psykologian maistereiksi. Lisäksi näillä naisilla on sellaisia erityistaitoja (meikäläisen mielestä puhutaan lähestulkoon superkyvyistä), joita haluan ehdottomasti päästä lähitulevaisuudessa hyödyntämään. Vai mitä mieltä olette, eikö taito tehdä elämäntarkoituksen kartoituksia kuulostakin aika huimalta ja mielenkiintoiselta kyvyltä?

Tämän lisäksi Katja on Usui Reiki Master, eli hän antaa Reiki-energiahoitoja ja Tea taas on Light Grids -menetelmän taitaja, joka auttaa sisäisen valon löytämisessä ja joka puhdistaa mahdollisista tunteiden ja ajatusten aiheuttamista tukoksista. Lisäksi Tea on hiljattain valmistunut Hatha/Vinyasa joogan opettajaksi, joten kun en itse saanut aikaiseksi mennä joogan luokse, tuli jooga minun luokseni. Kätevää!

Koska tiedän, että moni meistä on puolisalaa näistä henkimaailmaa liippaavista jutuista kiinnostunut tai ainakin halukas ymmärtämään omaa syvempää olemusta ja tarkoitusta paremmin, otan asiakseni kokeilla näitä Katjan ja Tean elämänpolkua valaisevia metodeja ja kertoa täällä blogissa minkälaista valaistumista olen asioiden suhteen kokenut. Varsin mielenkiintoisia juttuja on siis tiedossa lähitulevaisuudessa, sekä minulle että teille lukijoille!

 

Mutta palatakseni siihen kohtaloon, kumpaan koulukuntaan te kuulutte? Siihen, joka uskoo kaikkien kohtaamisten olevan vain sattumaa, vai siihen joka uskoo, että kaikilla tapaamillamme ihmisillä on jokin erityinen, pienempi tai suurempi tarkoitus?

 

Katjan ja Tean oma blogi: www.spiritofnorthernlights.com/spiritual-journey
Katjan nettisivut: www.elamantaidonvalmentaja.katjarusanen.com

 

Share

Kommentit

Henna (Ei varmistettu)

Aivan mahtavaa. Siis että nämä ihmiset ovat nyt sun elämässä!

Minä olen sellainen semihörhö. Mitä pidemmälle tätä elämää olen kulkenut, sitä vahvemmin hörhöilyni kallistuu semistä totaalin puolelle. Eli ding dong, kohtalo näistä kahdesta ehdottomasti. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse olen sitä mieltä, että "kohtalo" on vain ihmismielen tapa rakentaa satunnaisista tapahtumista looginen kokonaisuus, koska se on helpompi ymmärtää kuin satunnaisuus.

Mutta tietenkin "chance favours the prepared" eli kun on avoimin mielin liikkeellä ja valmis hiukan heittäytymään, tapahtuu juuri tällaisia hienoja asioita :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hyvin järkeenkäypä selitys tämäkin. Minulla on ainakin jopa vähän tarvettakin keksiä kaikelle tapahtuneelle edes jokin tarkoitus, erityisesti silloin, kun puhutaan ikävistä tapahtumista. Se auttaa pääsemaan asioista yli. Mutta samalla tavalla tuntuu hyvältä ajatella, että myös niiden kivojen asioiden on tarkoitus tapahtua juuri minulle.

Eilisen lupaukset

Näin mäkin olisin vastannut! Tai siis, oikeasti vain tuolla jälkimmäisellä kappaleella, pienellä variaatiolla. 

Kun luen artikkeleita, löydän aina itseäni kiinnostavia juttuja, ja aiheet vaihtelevat riippuen omista kiinnostuksen kohteistani.

Katja R (Ei varmistettu) http://elamantaidonvalmentaja.katjarusanen.com/

Kiitos Anne!

Kaikella on tarkoituksensa! Olen todella kiitollinen että avasitte kotinne ovet minulle ja ystävälleni Tealle. Ihana kotinne on ollut aivan mahtava paikka asua ja totutella Kalifornian tavoille. Olen myös saanut sinulta intoa ryhtyä treenaamaan uudelleen polvivamman jälkeen sekä mainioita treeni- ja ruokavinkkejä! Kiitos! <3

annam_
anna k.

Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, ja mielenkiinnolla odotan myös kirjoituksiasi aiheesta :)

JanikaHa (Ei varmistettu)

Kyllä minäkin taidan uskoa kohtaloon. Mielenkiinnolla odotan ja luen kokemuksiasi hoidoista/menetelmistä.

Ansku BCN (Ei varmistettu) http://barcelonankoti.blogspot.com

Minä en varsinaisesti usko kohtaloon, vaan siihen, että pitää kuunnella omaa sydäntä tehdessään valintoja ja siitä syntyy sitten hyviä juttuja elämään. Life coachingiin kyllä uskon, kuusi sessiota on edessä ja vähän jännittää, että mitä siitä tulee :D

PSK
Insert Cool Phrase

Pahemman luokan fatalisti ilmoittautuu. Teidän vierasasukit kuulostaa äärimmäisen mielenkiintoisilta henkilöiltä!

Paska paiva (Ei varmistettu)

Mutta insinoorin kanssa ei kuulemma naista asioista aleta ollenkaan, paasin jo sentaan lauseessani asteelle "okei, entas....." :-D

Finski (Ei varmistettu)

Miten olis excel taulukot asian pro ja con-puolista?!? Te ootte kylla mahtava pari! Tulis kauheesti ainakin suomalaisia katsojia jos rupeisitte Reality TVn tahdiksi.....Orange Countyn Onnelliset?

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuin Tiuhti ja Viuhti, jotka saapuivat matkalaukkunsa kanssa Muumitalon ovelle ja olivat hieman erikoisia alkuun.

Mahtava juttu, mielenkiinnolla jään odottamaan, vaikka olenkin niitä sattuman kannattajia (melkein valmis insinööri...)

kantti (Ei varmistettu)

Kohtaloon, intuitioon ja suurempaan tarkoitukseen kallistun, vaikka olen saanut akateemisen koulutuksen ja minut on yritetty lytätä monesti maan tasalle uskomusteni kanssa ;)

Se eka vierailija (Ei varmistettu)

Minusta ei kohtalolla ja intuitiolla sinänsä ole mitään tekemistä akateemisuuden tai muunkaan koulutuksen kanssa, ihminen vaan toimii niin että loogiset kokonaisuudet tai "tarinat" ovat helpompia ymmärtää ja siksi koostamme niitä. Jokainen tekee niin, koulutuksesta tai taustasta riippumatta. Intuitionhan voi käsittää esimerkiksi niin, että kun katsot vaikka toista ihmistä, näet kasvoista heti jonkinlaisen tunnetilan. Tai katsot taulua, johon on kirjoitettu sana kielellä, jota olet käyttänyt lapsesta asti. Reaktio näihin on täysin intuitiivinen, et voi poisoppia sitä, että ymmärrät sanan tai toisen kasvoista välittyvän tunteen. Ihminen ei ymmärrä intuitiivisesti esimerkiksi todennäköisyyksiä samalla tavalla kuin sanoja, joten ne tuntuvat hankalilta ja siksi rakennamme satunnaisista tapahtumista loogisia ketjuja.

Mitä fatalismiin tulee, katsooko kohtaloon uskova oikealle ja vasemmalle tietä ylittäessään tai laittaako turvavyön kiinni autoillessaan? Jos, niin miksi? Jos kohtalo määräisi ihmisen kuolevaksi tai jääväksi henkiin, eikö silloin kannattaisi unohtaa kaikki turvallisuus? :)

fatima (Ei varmistettu)

Kohtalonusko käsittelee paljon muutakin, kuin kuoleman ja elämän tarkoitusta..

Matkaaja (Ei varmistettu)

Nämä on tosi jänniä juttuja. Voisin kertoa oman tarinani. Olin nuori parikymppinen ja aika yksinäinen. Juuri muuttanut opiskelemaan uudelle paikkakunnalle enkä oikein onnistunut ystävystymään kenenkään kanssa. Tai oli minulla opiskelukavereita, mutta jotenkin oli sisällä ontto olo ja tuntui, että kukaan ei ymmärrä minua enkä kuulu mihinkään. Lopulta kiinnostuin astrologiasta ja sitä kautta tutustuin myös kaikenlaisiin huuhaa juttuihin ja ihmisiin. Olin innoissani. Ajattelin, että näistä henkisistä piireistä löytäisin samanlaisia ihmisiä ja aluksi tuntuikin, että niin oli. Tunsin, että minulla oli porukka, johon kuulun ja yhteinen kiinnostus ja harrastus näiden ihmisten kanssa. Kuitenkin jossain vaiheessa alkoi mennä se touhu ihan yli ja aloin epäillä joitain asioita, joita niissä piireissä puhuttiin. Huomasin, että en ajattele kaikesta samalla tavalla kuin muut. Epäilyä taas siinä porukassa ei suvaittu ja tunsin olevani ulkopuolinen. Muutenkin huomasin, että aina jokin yksittäinen yhteinen kiinnostuksen kohde ei tee toisesta samanhenkistä ihmistä kuin minä. Tämä aiheutti jonkinlaisen henkisen ja koko kuvio tietyllä tavalla uskonnollisenkin kriisin. Pitkään en tiennyt mitä ajatella tai mihin uskoa. Minä uskon, että on olemassa jokin isompi kohtalo, jolle ei voi mitään, mutta on myös paljon asioita, joihin voi elämässä itse vaikuttaa. En ole enää niin huuhaa tyyppi ja ihan suoraan sanoen kun pääsin kriisistä yli niin jotkin jutut näissä ns. henkisissä piireissä lähinnä naurattaa. Odotan mielenkiinnolla kertomuksia elämäntapavalmennuksesta. Minulla on nimittäin suuria ennakkoluuloja tätä kyseistä ammattiryhmää kohtaan. kokemuksieni myötä olen avoin, mutta en ihan yhtä kritiikitön kuin joskus nuorempana. Ja minun mielestä on aina huolestuttava merkki, jos epäilyä ei suvaita. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, ilman että puolin tai toisin vähätellään toista. Astrologia on jäänyt noista ajoista ja siitä olen edelleen kiinnostunut. Olen tehnyt ystäville, tuttaville ja jopa tuntemattomille astrologisia syntymäkarttoja mikäli he ovat halunneet. Toki joidenkin mielikuva astrologiasta on naistenlehtien viikkohoroskoopit ja siitä ei todellakaan ole astrologiassa kyse. :) Kiinnostus tähtiin on siis jäänyt, mutta muuten olen aika jalat maan pinnalla tallaaja nykyään. Joskus kun on todella vaikeaa ja on hukassa elämänsä ja itsensä kanssa niin haluaa saada vastauksen jostain ulkopuolelta. Silloin on todella otollista maaperää kaikenlaisille ajatuksille. Itse olen joutunut tämän kokemaan aika karullakin tavalla. Karu totuus on, että omaa elämää koskevia vastauksia ei voi ikinä löytää mistään ulkopuolelta, vaikka miten haluaisi, vaan omasta itsestään. Toisaalta se on myös äärimmäisen helpottavaa, koska silloin tietää, että voi ja on suotavaakin itse vaikuttaa ja päättää omasta elämästään. Kukaan toinen ei voi elää elämääni eikä tehdä valintojani minun puolestani. Tosin haluan säilyttää elämässä sen yllätyksen, että jotkut asiat vain ovat sattumaa. Vaikka mieli tosiaan haluaa löytää kaikesta jonkinlaisen logiikan niin mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän tuntuu, että huomaa sattumia ja sen jotenkin sattumanvaraisuuden huumorin ja kauneuden. :)

What else is there?

En usko kohtaloon täysin sokeasti, mutta noin 80% kyllä :) 

Uskon että pystytään itse hyvin pitkälti vaikuttamaan mihin suuntaan meidän elämä menee, mutta asiat joihin ei voi vaikuttaa täytyy vaan osata hyväksyä.

Ihan varmasti olen tehnyt virheitä jotka ovat jättäneet hyviä asioita taakseni, ilman mitään sen suurempaa syvää tarkoitusta. Mutta niin myös moni hyvä asia on tullut eteeni ihan vaan jotta olen voinut löytää sen kautta jotain paljon suurempaa kuin ensin olisi osannut arvata. 

Haluaisin kovasti ajatella, ettei kohtaloa ole olemassa. Mua ahdistaa ajatus, etten itse pystyisi vaikuttaa omaan elämääni. Tuntuisi jotenkin, että mun autonomiaani loukattaisiin. Lisäksi miellän kohtoon vetoamisen jotenkin vastuun siirtämiseksi. Niinkun, että jos jotain pahaa tapahtuu, niin siitä ei voi oikeasti syyttää ketään, koska loppujen lopuksi kaikki toimii vain niinkun heidän on "tarkoitettu". Ja toisaalta kukaan ei myöskään voisi ottaa kunniaa hyvistä teoistaan, koska nekin on jotenkin heistä riippumattomia.

Mutta joskus huomaan kyllä ajattelevani noin, varsinkin jos oon joutunut kärsimään jostain. Että toi kärsimys on osa jotain "isompaa kuvaa" ja että se johtaa johonkin hyvään. Mutta toisaalta kun ajattelee sitä näin rauhallisena, niin en tiedä onko se muka parempi, että se kärsimys on osa kohtalon suunnitelmaa, kun että se on sattumien summaa tai että joku on siitä vastuussa ja että siihen ehkä voi jopa vaikuttaa muutkin kun joku isompi voima. Kummassakin tapauksessa se kärsimys on kärsimystä. Ja mitä jos sen kohtalon suunnitelma onkin semmoinen, josta mä en välitäkkään? Musta kohtalo kuulostaa itse asiassa diktatuurilta! Ja mä en kannata diktatuuria. ;)

Kommentoi