Maratonpainajaisia, osa 2

Nuuksio Classiciin on enää neljä yötä. Tässähän ehtii nähdä vielä vaikka minkälaisia painajaisia!

Elämäni ensimmäinen (polku)maraton on edessä lauantaina. Kuten edellisen painajaispostauksen aikoihin pari viikkoa sitten, on olo edelleen valveilla suht luottavainen. Kyllä minä nyt sen verran olen harjoitellut, että pääsen maaliin! Vaikka kävellen! Toisin on unissa.

Tuoreimmassa painajaisessa joukkuetoverini ja henkinen tukeni Sofia hylkäsi minut heti lähtöviivalla ja siirtyi nopeasti juoksevien miesten ryhmään, joka lähti taivaltamaan matkaa 3:15-tahdilla. Reitti kulki (ylläolevaa maisemaa kovin muistuttavassa) suht avoimessa maastossa pientä lenkkiä, ja aina minut varvatessaan nopea ryhmä ilkkui minua ja hitauttani ja heitteli minua lumipalloilla. Jopa toimitsijat pilkkasivat kuinka hidas olin kaikkiin muihin verrattuna. Ja minä itkin ja raahauduin etanavauhtia eteenpäin ja kaaduin aina naamalleni vesiesteeseen (kyllä, reitillä oli myös erilaisia esteitä).

Painajaisista huolimatta odotan viikonloppua innolla. On hauska mennä juoksemaan (koska kukaan tuskin pilkkaa eikä vesiesteitäkään ole varsinaisesti tiedossa), ja erityishauskaa on että samalla pääsee hotelliin, saunomaan ja hengailemaan ihmisten kanssa joita lähtökohtaisesti ei kyllästytä kuunnella juoksuun liittyviä horinoita. Vinkkinä Nuuksioon juoksemaan tuleville, että vielä ehtii muuttaa suunnitelmiaan ja jäädä koko viikonlopuksi hengailemaan! Perjantaina on luvassa polkujuoksuelokuvia ja luentoja, kisan jälkeen lauantaina on saunomista ja dinneriä. Ja Teräsmeduusat on siellä myös, joten siinäkin on yksin syytä tulla skutsiin koko viikonlopuksi. Lisätietoa täältä.

 //Nuuksio Classic tarjoaa osallistumiseni kisaan sekä majoitukset ja safkat kisaviikonloppuna. Lisää maratonajatuksia voit lukea tästä postauksesta.//

//Kuva minusta ja Sofiasta on otettu Suunto Spartan -kellon testilenkillä Bökarsin kartanon golfkentällä. Kaikkialle sitä päätyy juoksemaan!//