Voiko jumppapirkko tykätä sohvaperunasta?

Ladataan...
Pumpui

 

Sovimme erään miespuolisen kaverin kanssa, että minä järjestän hänelle treffit* ja hän vastavuoroisesti etsii treffikumppanin minulle**. Piti ruveta listaamaan etsinnän tueksi ominaisuuksia, jotka miellyttävät miehessä. Lähestulkoon ensimmäisenä meinasin mainita urheilullisen. Jäin miettimään, voivatko himourheilija ja sohvaperuna löytää toisensa. Tulisiko siitä mitään, että toinen viettää kaikki vapaailtansa salilla ja toinen kaihtaisi fyysisiä aktiviteetteja viimeiseen saakka?

Oli aikoja, jolloin arvostin yli kaiken hennon runopoikamaista olemusta, mutta en voi kieltää sitä, etteikö urheilullisuus olisi suuri plussa omissa kirjoissani (kirjoitinkin taannoin miesmaun muuttumisesta harrastusten myötä). Urheilullisuuden vaatimus ei ole edes välttämättä ulkonäköliitännäinen seikka, vaan pikemminkin eräänlainen tuotelupaus siitä, että ihminen välittää omasta ruumiistaan ja sen toimintakyvystä. Ahkerasti treenaaminen on (järkevissä rajoissa pysyessään) jonkinlainen osoitus omistautumisesta ja kärsivällisyydestä, sillä itsensä kehittämisessä mikään ei tule ilmaiseksi.

On vaikea kuvitella, ainakaan vakavammassa mielessä, tapailevansa ihmistä jolle oma, pitkälti treenin ja sen lieveilmiöiden ympärillä pyörivä elämäntyyli olisi täysin vieras. En tarkoita sitä, että deitin pitäisi olla kanssacrossfittaaja, enkä ole varma olisiko ns. kuormasta syöminen se fiksuin ratkaisu ylipäänsä (vaikka tätä englantilaista Date a Crossfitter -saittia Suomeen pari päivä sitten peräänkuulutinkin), mutta jonkinlainen yhteinen kieli olisi hyvä olla. Että toinen ei ole ihan hoomoilasena, kun puheeksi tulevat palautusjuomat, etukyykyt tai muu urheiluliitännäinen tauhka.

Heilastelin tovin kesällä miehen kanssa, joka sanoi minulle jotain joka omaan korvaani kuulosti kovin romanttiselta mutta muunlaista elämäntapaa noudattavan mielestä olisi täysin järjetöntä, ellei ällöttävää: hänen mielestään oli hienoa, että minulla oli kovettumia käsissä kaikesta painonnostosta ja tangossa roikkumisesta. Heilastelu loppui lyhyeen ja hyvä niin, mutta tuo lausahdus jäi mieleen hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka mukavaa on, että oman treenin lieveilmiöt (kovettumat, hervottomasti kasvaneet epäkkäät, jatkuva jauhaminen aiheesta ja Milko Tokolan painonnostovideoiden katselu) eivät ole uppo-outoja tai käsittämättömiä toiselle.

Haluaisinkin nyt urkkia teidän yksityiselämiänne, rakkaat lukijat. Olettaen että olette valtaosa jumppapirkkoja ja -pettereitä, mielin nyt tietää, onko teillä kotona/elämässänne/kiikarissa samaa elämäntyyliä viettävä kumppani vaiko enemmän henkisten askareiden parissa painiva tyyppi.

 

*Naiset hoi! En ole vielä järjestänyt tälle kaverilleni treffejä. Hän on hirmuisen mukava ja kivannäköinen, ahkerasti urheileva leffaentusiasti. Hänen toivelistallaan luki seuraavaa asiasta kerran jutellessamme: "Jos tunnet jonkun fiksun, urheilullisen, hauskan (tää on tärkeä!), kulturellin, vähän nörtin (mutta ei mikään friikki, vaan tykkää leffoista, sarjakuvista jne.) ja positiivisen itsensä kehittäjän, jolle terveys on tärkeämpää kuin dokaaminen, mutta välillä tykkää tehdä sitäkin, niin vinkkaa mulle". Deittipalvelu Pumpui välittää yhteydenottoja :D

**Ei oo kuulunut, mikä maksaa, R?

Share
Ladataan...

Kommentit

FFFifi
Fitness Führer

Samanlainen on kotona (vaikka koen kyllä että olemme molemmat myös henkisissä askareissa pianivia :P). Ei-treenaavassa puolisossa voisi olla suurin ongelma se, että sitä jäisi itsekin sohvalle seuraksi... Eiköhän ajankäytöstä jne. tulisi kiistaa myös jossain vaiheessa, ja jos liikkumattomuus olisi osa yleistä velttoutta ja aikaansaamattomuutta, niin sekin olisi ongelma. Kuten sekin, jos toista ei yhtään kiinnostaisi mun treenaamiset.

En tosin jaksaisi myöskään mitään elän-ja-hengitän-tätä-yhtä-lajia-ja-seuraan-pilkuntarkkaa-ruokavaliota-tyyppiä.

Lotta Katariina
Pumpui

Joo, yksiulotteinen ei saa kuitenkaan olla. Tulisi itselle huono omatunto niinä päivinä kun jäisi sohvalle syömään karkkia (kuten tänään).

tiiti
ite puin

Kyllähän se ainakin kovasti yhdessä elämistä ja olemista helpottaa, kun toinen ymmärtää treeniaikataulut ja ruokavimmaisuuden, ja esim. sen että edellisiin käytetään rahaa ja aikaa ja se on kuitenkin jostain muusta pois. Ja tietty se, että treeni- ja ruokajutuista voi jutella kahvipöydässä. Siinä, joka on täynnä eväskippoja, juomapulloja ja tiskiä, joita ei treenien takia ole ehditty hoitaa.

Eiköhän sohvaperuna-jumppapirkko -suhdekin toimisi, ainakin jos sillä sohvaperunallakin olisi joku oma iso ja tärkeä juttu (ja mielellään kumpikin osaisi oikeasti arvostaa toisen tärkeää juttua, eikä salaa olisi sitä mieltä, että onpa tuokin typerä harraste), eikä vain se sohva. Ja voihan se sohvaperuna ja harrasterunoilija olla työkseen vaikka vapaapainija tai metsuri ja haluaa sitten kehittää sitä henkistä puolta vapaa-ajallaan :D

Lotta Katariina
Pumpui

Ihanaa, harrasterunoilija-metsuri, sitä mä lähdenkin hakemaan <3

sanumaria

Täällä on kanssa-asujana tyyppi, jonka treenikassit vie välillä enemmän tilaa kun mun. Sohvaperunoissa (tai siis niissä sohvaperunoissa joilla ei oo mitään harrastusta) on se ongelma, ettei ne tajua miten jumppa/harrastepirkko menee omissa harrastuksissaan iltaisin. Ja se on ehkä se suurin pysäys, jos toinen ei tajua että sitä harrastusta ei noin vaan jätetäkään väliin. 

Lotta Katariina
Pumpui

Harrastuksia on hyvä olla. Yhtäältä on vaikea kuvitella omaan talouteen tyyppiä joka ei tajuaisi treenihommista mitään mutta en minäkään toisaalta tajua mitään sanotaan vaikka videopeleistä ja sensemmoisista.

sanumaria

Mullahan oli yks iso nounou se että jos miesihminen vaan pelaa nettipelejä. Kun pidän niitä aika pälleinä, enkä tajua, niin se ei olis sille kivaa sille joka taas tykkää pelata. Ja aika epistä.

Lotta Katariina
Pumpui

Mun on jotenkin vaikea nähdä pelaamista harrastuksena samalla tavalla kuin urheilua. Kai siinä wowittamisessakin tarvitaan treeniä ja toistoja kehittymiseen mut jotenkin se ei oikein tunnu samalta asialta...

nansk

Täällä kaksi sohvaperunaa, jotka urheilevat satunnaisesti ja aina erikseen, koska kumpikin tykkää täysin eri lajeista (esim. 90-kiloinen mies tankotanssimassa = outo mielikuva :D). Viihdytään molemmat katsomassa leffoja ja hyviä sarjoja, ja nörtteillään vierekkäin sohvalla omilla läppäreillä, ja hyvä näin.

En varmasti jaksaisi miestä, joka viettäisi puolet vapaa-ajastaan salilla, enkä jaksaisi kuunnella pitkiä yksinpuheita kaiken maailman kyykyistä - yksinpuheita, koska meikäläistä ei kiinnostaisi enkä myöskään ymmärtäisi mistään mitään. Eikä varmastikaan toinen, joka viettäisi jokaisen vapaan tunnin siellä salilla pumppaamassa rautaa, tajuaisi että mitä kivaa tässä sohvailussa on. Tässä asiassa tuskin vastakohdat viehättävät (:

Lotta Katariina
Pumpui

Hei, ihan hyvin vois miehetkin tankotanssia :D

tiiti
ite puin

Meillä muuten käy tankotanssitreeneissä jokunen mies. Ne on aivan ärsyttävän hyviä.

fiilistelijä (Ei varmistettu) https://fiilistelija.blogspot.com

Itse olen jumppahullu, mies ei. Ei ole ollut ongelmia. Miehellä on fyysisesti raskas työ, joten ymmärrän, ettei liikunta välttämättä ole vapaa-ajalla ykkösjuttu. Nyt tosin hän on ruvennut kuntoilemaan silloin tällöin, varmaan joku keski-iän kriisi ;)

Lotta Katariina
Pumpui

Totta, fyysisen työn jälkeen ei välttämättä kauheasti innosta lähteä huhkimaan vapaa-ajallakin :)

Hear Hear!

Tuota käsitetä "urheilullinen" näkee eri muodoissaan paljon just nettideittimaailmassa kumppanitoiveissa, mutta oon huomannu sen olevan vähän ongelmallinen. Itsellä on se mielikuva, että jos joku hakee sporttista tai urheilullista naista, niin sillä tarkoitetaan rivien välissä sitä, että pitäisi olla myös aika timmissä kunnossa.

Itsehän miellän itseni elintavoiltani sporttiseksi, harrastan liikuntaa yleensä 5-6 päivänä viikossa ja tykkään kokeilla kaikkea uutta. Mutta sattuneista terveydellisistä syistä se ei ole kehittänyt minulle sporttista kroppaa (tai no, lihasmassa on kehonkoostumusmittauksen mukaan suuri, mutta se ei näy niin hyvin kuin joillain muilla).  Näin ollen tunnen, että a) nuo treffikumppanit ajattelisivat, että valehtelen, b) he eivät haluaisi tavata minua, ainakaan yksiä teffejä enempää.

Onhan tässä kyse jonkinlaisesta itsetunto-ongelmastakin, mutta kyllä varmasti tuolla on paljonkin niitä, jotka yhdistävät sen sporttisuuden automaattisesti hyvään kroppaan.

Mutat niin, itselläkin on kyllä miesmaku kovasti muuttunut omien elintapojen ohella. Ennen tykkäsin hennoista rokkipojista, nyt saisi olla vähän enemmän massaa. (rokkimies saa olal edelleen, mutta en hylkää muitakaan) Eikä hirveästi innostaisi, jos miehen kiinnostuksenkohteet käsittäisi lähinnä tietokoneella istumista. Mikään himosporttaaja ei tarvitse olla, mutta edes jotkut liikuntaharrastukset kertovat aktiivisuudesta.

Lotta Katariina
Pumpui

Totta, jos jossain nettideitti-ilmoituksessa lukisi että etsii sporttista, kai sitä aika nopeasti ajattelisi että etsii tosiaan sporttista ulkonäköä eikä elämäntapaa. Vaikka eiväthän ne nyt suoraan korreloi kumminkaan :)

Onneksi

Oon itekki miettinyn tätä samaa asiaa viimeaikoina.. joidenkin korvaan voi jopa kuulostaa hieman pinnalliselta se että pitää olla urheilullinen. Mulle se ei kuitenkaan tarkoita että pitää olla huippu-urheilija ja kropan pitää olla kuin mieskalenterista, ei, sen merkitys on enemmänkin että on kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan (usein siihen liittyy myös intohimot ja tavoitteellisuus elämässä). Taustalla vaikuttavat arvot ovat se juttu! Se että harrastetaanko yhdessä vai erikseen ei tee isoa eroa..

Lotta Katariina
Pumpui

Samaa mieltä!

Mä en oikein tiedä osaisinko harrastaa yhdessä miehen kanssa. Tosin eksän kanssa käytiin välillä yhdessä salilla ja usein samaan aikaan kamppailutreeneissä, mutta ei ikinä sillä lailla yhdessä treenattu kumminkaan.

Silkkitassu

Minä olen sitä toista ääripäätä. Pelejä hakkaava nörttityttö, joka ei voisi kuvitellakkaan asuvansa illat salilla  (tai urheilukentällä) rehkivän miehen kanssa, ainakaan koko aikaa. Tykkään siitä että miehen kanssa voi viettää aikaa yhdessä (tietysti jos itsekin treenaisin niin sinne salille olisi kiva mennä YHDESSÄ) tekemässä tai juttelemassa niistä jutuista mitkä molempia kiinnostaa. 
Ja pidän pelaamistani todellakin harrastuksena, kuten myös käsitöitä ja leipomista. En oleta että molemmat tekisivät koko aikaa samaa juttua, mutta voihan nainen mennä vaikka ryhmäliikuntatunnille ja mies sitten salin puolelle nostamaan punttia ja sitten kotiin lähdetään yhdessä (minusta se on harrastamista yhdessä). Sama meillä pelaamisen kanssa. Mies pelaa LoL:ia koneella ja itse konsolilla jotain muuta peliä tai toisinpäin, tai molemmat pelaavat LoL:ia (mies valmentaa minusta itselleen pelikumppania). Olemme samassa paikassa, mutta kuitenkin minusta tuntuu että vietämme aikaa yhdessä. 
Sohvaperunakin voi olla kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan, meillä se tulee arkiliikunnan ja ruokavalintojen kautta. Mieluummin pyöräilen töihin tai kävelen kauppaan kuin otan bussin tai ajan autolla (jos sellaisen omistaisin). Lukioikäisenä harrastin karatea neljä vuotta, mikä oli kyllä todella mukavaa ja voisinkin ehkä aloittaa vastaavanlaisen harrastuksen (tai vaikkapa tanssin), jos löytäisin itselleni sopivan paikan/lajin treenata. 
 

Silkkitassu

ja mitä tulee esimerkiksi pelaamiseen harrastuksena, näkisin sen samanlaisena kuin vaikkapa shakin tai jalkapallon. Mietitään strategioita ja ratkaistaan ongelmia, otetaan asioista ja taustoista selvää, yritetään pelata paremmin kuin edellisessä matsissa ja voittaa viholliset pienemmillä tappioilla. Muistikapasiteetin kartuttaminen ja monissa peleissä myös vieraan kielen kehittäminen ovat itselle ainakin niitä kongreettisia parannuksia, jotka pelaamisesta ovat tulleet. Tottakai pelata voi aivottomasti vailla päämäärää (tai vain viihteen ja yhteisöllisyyden vuoksi), mutta niin voi myös käydä salilla nostamassa punttia ilman selvää tietoa siitä että mitäs lihasryhmää tässä nyt edes pitäisi tuunata tai jotta voi elvistellä naisille, että kattokaa kun mä nostan punttia.

Lotta Katariina
Pumpui

Hyvin sanottu!

Kengu (Ei varmistettu)

Minä olen ollut yhdessä Sohvaperunan kanssa kohta 14 vuotta. Tosin ajoittain olen perunoinut itsekin, silloin kun suurin osa lapsista oli vielä alle kouluikäisiä. Lisäksi oma Sohvaperunani pitää kaikesta mikä sisältää paljon lisäaineita ja muuta ällöä ja pysyy silti ärsyttävän hoikkana vuodesta toiseen. Lapsellisille on oma Sohvaperuna hyvä juttu, koska se katsoo muksuin perään silloin kun tarvii mennä. Itse yritän taas ajoittain potkia Sohvaperunaa ovesta ulos tekemään edes jotain muuta, ettei omatunto kolkuttelisi niin kovasti. Nyt hommasin sille rullaluistimet. Ehkä me vielä joskus luistellaan yhdessä auringonlaskuun.

Lotta Katariina
Pumpui

Voi ei, yhdessä rullaillen auringonlaskuun <3 Toisia sitä vain on siunattu kropalla johon ei vain läski tartu millään. Se on epistä.

Londra (Ei varmistettu)

Kai ylipäätään on kiva, jos on kiinnostunut samoista asioista. Tässä luokittelussa kuulutaan kummatkin poikaystävän kanssa ilmeisesti osastoon sohvaperuna, joten ehkä sovitaan siksi(kin) hyvin yhteen. Tosin on meillä muita harrastuksia, poikaystävä harrastaa musiikkia ja mä vapaaehtoisjuttuja. Onkohan muuten olemassa mitään välimuotoa jumppapirkon ja sohvaperunan välillä? Eli jos harrastus ei ole jumppa, mutta ei myöskään sohvalla istuminen, mikä silloin on? Ei-jumppaava sohvaton peruna? :)

paskapaiva (Ei varmistettu)

Naiseni bloggaa, seuraa muiden blogeja, kommentoi ja seuraa muiden kommentointia seka kommentoinnin kommentointia. Itse harrastaan sohvailua. Toimii, mutta valilla tulee sanomista.

kao kao
Kao Kao

Voi sitä tykätä, mutta siinä on hankaluutensa, kun on ite kokoajan menossa ja toinen haluaa olla kotona. Itse ainakin haluaisin seuraavaksi miehen, joka tulee mun kaa välillä salille..

minttumari

"Ahkerasti treenaaminen on (järkevissä rajoissa pysyessään) jonkinlainen osoitus omistautumisesta ja kärsivällisyydestä, sillä itsensä kehittämisessä mikään ei tule ilmaiseksi."

Tämähän pätee ihan yhtä hyvin myös vaikka jonkin instrumentin soittamiseen, tai itse asiassa melkeinpä mihin tahansa semivakavaan harrastukseen - ei pelkkään salitreeniin! Mutta joo, jos kysymykseen vastataan: meillä mies treenaa himolla, minun harrastukseni ovat toiset. Alun perin kävimme salilla yhdessä - houkuttelin mieheni sinne "mukaan", koska halusin urheilullisen kumppanin, siitä huolimatta, että itse olen enemmänkin sellainen runotyttötyyppi (ja olen sittemmin keskittynyt ihan muihin harrastuksiin)! Kaksinaamaista? Ehkä, mutta toimivaa... ;P Toki itsekin harrastan myös jonkin verran liikuntaa, vaikka en proteiinipatukkavertailuista innostukaan. Ja tärkeintä tosiaan ainakin lapsiperheessä on se, että molemmilla on tasapuolisesti omia menoja, ihan sama mitä. Yhdessä ei pääse harrastamaan kuitenkaan. Pääasia, että molemmat osaavat arvostaa toisen omaa aikaa.

Mpouta
Poutapilviä

Seurustelin aiemmin miehen kanssa, jota urheilu ja liikkuminen ei kiinnostanut vähäisintäkään. Uuden parisuhteen alettua oli (ja on edelleen) IHANAA kun voi lenkkeillä, ulkoilla, pelata sulkkista, uida ja vaikka mitä yhdessä! Aiemmin harratuksissa oli kyse erottavasti asiasta, nyt yhdistävästä. Aiemmin omat harrastukset "varastivat" aikaa parisuhteelta, nyt harrastukset ovat yhteisiä :)

Heidi V
Huiputtaja

Just juteltiin tästä aiheesta kaverin kanssa! Olen itse kans huomannut, että olen nykyään enemmän kiinnostunut miehistä, joilla on saman henkiset harrastukset. Nuorena ihastuin pillifarkkuisiin rokkareihin, mutta nykyään houkuttavat enemmän sporttiset kiipeilijämiehet. Onhan siinä hiven järkeäkin: onnellisin tuntemani pariskunta harrastaa yhdessä ja hankkii kersoille siksi aikaa hoitopaikan. 

jennipuolivali (Ei varmistettu) http://jennipuolivali.blogspot.fi/

Hei!

Ihan vahingossa eksyin sun blogiin ja tosi kivalta vaikuttaa:) ite oon kans paljon miettinyt millaiset miehet miellyttää, oon aina kuuluttanut urheilullisuuden perään, mutta crossfittiin hurahtamisen jälkeen se on noussut ihan uudelle tasolle. Sitä vaan kun omistaa suuren osan omasta ajastaan päivän aikana crossfitille niin olisi se aika tärkeää, että mahdollinen kumppani ymmärtäisi tämän ja ois kiva treenailla yhdessä. Ja toisaalta tällä hetkellä melkeen toivoo, ettei osu kohdalle mitään herra täydellistä, koska on toi urheilu niin tärkeää ettei halua siihen ketään sotkemaan kuvioita: D

Lotta Katariina
Pumpui

Kiva kun eksyit, oonkin aina välillä käynyt lukemassa sun blogia :) 

Ja hyvä pointti tuo että pelottaa että mies tulee sotkemaan urheilukuviot :D

Silli (Ei varmistettu)

Vieläkö kaverisi on treffiseuraa vailla? :)

Lotta Katariina
Pumpui

Kyllä on :D 

Kommentoi

Ladataan...