Pitäisikö Vimman laittaa Letit tauolle?

Rakkautta & Mamarkiaa

Olen huomannut, että jotkin todella kivatkin vaatemerkit tai yksittäiset tuotteet ja kuosit ovat alkaneet aiheuttaa minussa negatiivisia tunteita pelkästään brändistä riippumattomista syistä. Sitä määrää pahaa mieltä ja agressiivista hysteriaa, mikä näihin tuotteisiin liittyy käyttäjien toimesta, ei yksikään suunnittelija tai valmistaja varmasti ole halunnut liittää iloksi tarkoitettuihin tuotteisiinsa. Ohitan Gugguun mallistot tutustumatta niihin ja Mini Rodinin uutuuksiin tutustun vasta, kun lanseerauksesta on kulunut jo tovi. Liityin Facebookin Vimma -kirppikselle, joka voisi hyvinkin olla nimeltään Vimman Letti -kirppis. Sitten havahduin.

Hittihysterian vallassa toimivat ihmiset tekevät brändeille lopulta karhunpalveluksen. Brändeillä ei ole mitään tekemistä sen negatiivisuuden kanssa, jonka niiden idolit synnyttävät.

 

Kuvat: Vimma  /  Mini Rodini  /  Gugguu

 

Kova teko olisi, jos Vimma lopettaisi Letti -kuosinsa valmistuksen. Nirvanakaan ei enää esittänyt Smells Like Teen Spirit -kappaletta keikoillaan, kuten moni muukin menestyvä bändi on kyllästynyt liialliseen yhden biisin hypetykseen. Letti on hieno printti ja Vimmalle se on ollut menestyksen avain, mutta jumaleisson en enää kykene ostamaan sitä. Eikä se todellakaan ole Vimman vika.

Marimekollakin on aina ollut aivan huikeita kuoseja, mutta silti vuosikausia kaikki halusivat vain Unikkoa. Suomalaiset kuluttivat sen niin loppuun, että koko brändi hävitti samalla kosketuksensa muotimaailmaan. Marimekko ei ollut enää niinkään muodin ja suomalaisen designin edelläkävijä, vaan vanhan menestystarinan toistaja. Lopulta koko brändin oli pakko muuttaa suuntaa.

 

Kuvat: Marimekko S/S 17

 

Entäs sitten Nokian Neulomo? Rohkeat ja innovatiiviset ihmiset tekevät hartiavoimin työtä kotimaisen tuotannon ja vastuullisen vaateteollisuuden eteen. Ja mitä tekevät suomalaiset? Marisevat facebook -ryhmät täyteen myöhästyneistä ennakkotilauksista ja hitaasta kommunikoinnista. Uudet yritykset marssivat esiin usein pienellä tiiviillä porukalla, jossa kaikki tekevät kaikkea. Ja tekevät paljon. Negatiivisuus tarttuu. Missä on tuki ja ymmärrys uutta, vasta jaloilleen pyrkivää yritystä kohtaan?! 

LeeLuu yövalopehmot keräsivät joukkorahoituksen hillittömän ennakkokampanjan turvin, mutta uusimman tiedon mukaan tuotanto on muuttunut niin paljon matkan varrella, että he palauttavat kaikille osallistuneille rahat takaisin. Toki olisin halunnut saada Fridalle joululahjaksi tilatut kaksi LeeLuu pehmoa, mutta toisaalta jään myös innoissani odottamaan yrityksen uutta, paranneltua tuotetta. Onneksi LeeLuut ovat vielä niin uusi tulokas, että he tuskin joutuvat suomalaisten kurarumpuun heti alkajaisiksi. (Toivottavasti.) Joskus vain suunnitelmat eivät mene maaliin asti muuttumatta.

 

Kuva: LeeLuu Nightlights

 

On huikeaa, että suomalaiset merkit menestyvät ja menekki kasvaa, mutta pitääkö niiden alkaa jo miettiä strategiaansa nykytilanteessa uudelleen? Ainakin tukijoukkojen on syytä katsoa peiliin. Olisiko aika olla kiitollinen siitä mahdollisuudesta, että voimme valita ostavamme modernia suomalaista suunnittelua ja jopa kokonaan Suomessa valmistettuja tuotteita?

 

 

PS. Vimma täytti muuten tällä viikolla 3 vuotta ja antoi päivän kunniaksi tuotteilleen 30% alennuksen. Mitä tekivät fanit? Kyselivät ensimmäisenä uutuuksien ja Lettien perään. Sitten jotkin ymmärsivät onnitellakin. 

Kommentit

elsa/ oi mutsi mutsi (Ei varmistettu) http://oimutsimutsi.fi

Tiedän tän ilmiön, mutta en ole ihan varma onko siitä oikeasti brändeille mitään haittaa.

Valitettava faktahan on, että Suomessa ei elä millään vaihtoehtomuodilla, vaan lastenvaatteissakin on yritysten pakko miettiä miten brändi saadaan kannattavaksi eli kaikkien huulille ja ostoskoreihin. Paras tapa on tottakai saada kulttimaine, kuten vaikka Gugguu ja Vimma ovat saaneet, mallistot myydään loppuun heti ja ei oon myyminen on ollut brändeille (ei ehkä ajateltu ratkaisu mutta) kannattavaa. Fanitus ja vaatteiden kierrättäminen ja niiden kyttääminen netissä lisää sitä yhteisöllisyyttä mikä saa muutkin kiinnostumaan merkistä, esim Vimman letithän ei ole mikään Marimekon unikko kokomaan laajuisesti vaan edelleenkin pienen piirin kiimailema juttu, vaikkakin suurentunut muutamassa vuodessa paljon.

Sitten taas tuo brändeihin kyllästyminen fanittamisen takia. Minä myönnän, että assosioin tietyt merkit niin vahvasti tietynlaiseen kulttuuriin ja elämismalliin sekä mammafanittamiseen, etten halua itselleni niitä. Vimman leggarit mulla oli, mutta en voisi kuvitellakaan lapsellani oikeastaan mitään Vimmaa enkä myöskään Gugguuta (jännä et samat merkit ku sulla!). Tyylijutut tottakai kiinnostelee lapsenkin vaatteissa, mutta tällä hetkellä mulla on yliannostus nimenomaan sellaista fanitusmeininkiä kohtaan, että hankin suurimman osan lapsen vaatteista h&M:ltä sieltä kamalien tv-hahmovaatteiden puolelta, kun en halua viestiä kuuluvani mihinkään faniporukkaan. Silti toi fanittaminenhan on maailman parasta brändeille ja oon iloinen jokaisesta suomalaisesta brändistä, joka breikkaa. Tällaisia kummallisia fanitusvastaisia ihmisiä tuskin on niin paljon, että mun ostokäytös vaikuttaisi näiden menestykseen :)

Puuh, ihan sekava viesti mut joo ymmärrän.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Niinpä! Tietysti se, että mallistot myydään samantien loppuun ja saavuttaa jopa kultti-mainetta, on hyvästä brändien taloudelliselle menestykselle. Ja se on myös hienoa. On upeaa, miten pienestä jotkin ponnistavat hurjaan maineeseen parissa sesongissa. Tarkoitin tässä lähinnä sitä, että jos homma riistäytyy edelleen käsistä villien fanien puolesta, niin haluaako brändit enää sitä, että tiettyihin tuotteisiin tai tapahtumiin liitetään niin paljon myös negatiivisia tunteita. Jotkut etulinjassa jo miettivät.

Väitän, että on täysin mahdollista menestyä yhtä upeasti ilman, että se aiheuttaa negatiivisia tunteita. Eihän kukaan terrorisoi esimerkiksi Marimekon tai Minna Parikan somekanaviakaan yhtä suurella innolla. 

 

Intended Mum
Matkalla Perheeksi

Toi Letti on kyllä hyvä esimerkki hurahtamisesta, joka on the äiti-ilmiö. Näissä lapsiin/vanhemmuuteen kohdistuvista asioista ei näköjään voi olla vain khuulisti jotain mieltä, vaan niihin pitää suhtautua hurmiotuneesti jopa pakkomielteisesti - puolesta tai vastaan! Oli se sitten imetys, nukutus, vaatteet, mikä vaan. Eli ymmärrän kyllä, että se nostaa osalle porukkaa karvat pystyyn, kun toinen porukka siitä suut vaahdossa, laput silmillä suitsuttaa.

Tän hurahtamisen suhteen on hienoa, että kohde sentään on suomalainen pienmerkki, eikä esimerkiksi isompi kv. merkki. :)

 

Hah, ymmärrän täysin! Toisaalta olen tosi iloinen Vimman ja Gugguun menestyksestä, mutta tunnen myötähäpeää fb-sivujen hypettäjiä kohtaan. Ja valitettavasti meininki on pilannut fiilistäni noita merkkejä kohtaan - ainakaan en voisi kuvitellakaan hankkivani lapselle (tai itselleni) kyseisten merkkien "ikonisimpia" tuotteita. Ja tunnustan myös, että aina kun näen kaupungilla jonkun päällä lettikuosia, ehdin sekunnin murto-osan ajan ajatella "hitto mikä urpo" tai "hitto, tuon lapsiparan äiti on urpo". Ja sääli sinänsä, koska letti- kuosi on hurjan kaunis.

Valitettavasti se vain nostaa Ekana mieleeni kaiken öyhötyksen ja kirkumisen, mitä fb- ryhmissä harrastetaan. Hulluilla päivillä arjen sankarit hamstraavat kymmenittäin vaatteita ja trokaavat niitä nettikirppiksellä. Ammattimaiset mielensäpahoittajat pahoittavat mieltään ja ylläpito joko luovii välissä tai on hupaisan vallanhimon sokaisemaa.

Liityin kyseisiin ryhmiin aikoinani hyvässä uskossa, mutta totuus lävähti nopeasti päin kasvoja. Välillä käyn vähän lueskelemassa juttuja ja ihmettelemässä.

Tekisi mieli sanoa, että voi herrantuutelis sentään, naiset. Ne ovat VAIN VAATTEITA.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Ja tunnustan myös, että aina kun näen kaupungilla jonkun päällä lettikuosia, ehdin sekunnin murto-osan ajan ajatella "hitto mikä urpo" tai "hitto, tuon lapsiparan äiti on urpo"."

Kun luin kommentin niin ehdin vähän enemmän kuin sekunnin murto-osan ajan ajatella. "hitto mikä urpo". Onkohan sulla jäänyt omat letit saamatta kun urpot on vienyt ne ostoskorista?

Vierailija (Ei varmistettu)

Kun en ole Facebookissa, niin voin rennosti ostaa lapsille niitä vaatteita, jotka miellyttää omaa silmää ja on tuotettu itselleni riittävän eettisesti kestävästi. Toistaiseksi ei ole tullut klooneja vastaan IRL (auttaa myös, että ostan tytölle hentsun poikien luomupuuvillapaitoja, mallikappaleita, outletlöytöjä ja saamme myös perintövaatteita ja mummeilta itsetehtyjä ja -suunniteltuja neuleita). Tunnistan kyllä tämän ilmiön, että brändistä ja trendistä loppujen lopuksi aika suuri osa on käyttäjää. Ja jotain samaa tässä on kuin siinä, etten halua ruveta "vegaaniksi", koska en halua samaistua "vegaaneihin".

ErinErin (Ei varmistettu)

Minä inhoan näitä kyseisiä merkkejä juurikin noiden face sivujen myötä. Poistuin lopulta kaikista. Yhdelle sivulle minut toivotettiin yv viestillä tervetulleeksi siten ,että varo vaan jos sääntöjä ei noudateta joudut ulos ! Tuli semmoinen fiilis että olin astunut kauppaan jossa minut toivotettii tervetulleeksi näin "tervetuloa meille, mutta sinua tarkkaillaan kokoajan sillä vaikutat epäilyttävältä". Minä jopa oikein yritin innostua näistä merkeistä kunnes tajusin etten halua harrasta lastenvaatteiden keräilyä ja niiden kierrätystä myymällä niitä. Vien kaikki vanhat ehjät ja käyttökelpoiset vaatteet kierrätykseen ilmaisella. Minun lasteni vaatteet ei ole bisnes minulle.

Ostan noita merkkejä yhtä vahingossa kuin muitakin merkkejä. Eli ostan kivan näköisen vaatteen enkä mieti minkä merkkinen se on.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Keskustelu ja kommentointi käy vilkkaana myös facebookin ryhmissä. 

Kirjoituksen tarkoitus oli ainoastaan tuoda näkökanta siihen negatiiviseen leimaan, joka aiheutetaan huonoilla käytöstavoilla ja julkisella keskustelulla. Se ei tule tuotteiden näkyvyydestä. Ainakaan minulle. 

riik
3h+kasvimaa

Täällä landella asumisessa on se hyvä puoli, että lapsi voi kulkea lettikuosissa ihan rauhassa, eikä kukaan joudu miettimään että sen äiti on täysi urpå. Koko meidän päiväkodissa on yksi lapsi, jolla oon joskus nähnyt jonkun tällaisen hypetetyn tai paheksutun (katsantokannasta riippuen) merkkivaatteen päällä.

Joskus tää maaalaiselämä on aika virkistävää.

lastenvaate friikki (Ei varmistettu)

Minusta ei ole väärin, että asiakas haluaa palvelua ja laatua ostamiltaan tuotteilta. Aina välillä sattuu virheitä, viisätyksiä tai laatupoikkeamia, mutta niistä pitää osata kommunoida AJOISSA asiakkaille ja hoitaa reklamaatiot ja asiakaspalautteet asiallisesti.

Jos ennakkotilaustuotteet viivästyvät luvatusta, olisi reilua tästä ilmoittaa asiakkaille, jotka ovat ko. tuotteet tilanneet. Jos kankaassa on laatupoikkemia, olisi järkevää kommunikoida tästä asiakkaille, jotka ovat ostaneet tuotteen täydellä hinnalla ykköslaatuisena.

Netissä (ainakin negatiivinen) tieto leviää kun kulovalkea ja yrittäjän tämä pitäisi tietää. Tosiaan, kuten joku aikaisemmin kommentoi, ei kaikkia merkkejä kohtaan tule negatiivisia tunteita tai "gateja". jos homma toimii niin kuin pitää, niin miksi joku pitäisi negatiivista älämölöä? Itsellä pysyy luottamus valmistajaan muutamastakin virheestä, jos reklamaatiot hoidetaan asiallisesti.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Jutun negatiivisella fanittamisella painotettiin erityisesti käytöstapoihin, kuten myymälän ulkopuolisiin tiloihin menemistä, sekä käyttäytymistä merkin edustajia ja asiakkaita kohtaan ostotilanteissa.

Strategiaa voisi hyvin miettiä esimerkiksi tuon nettivastaamisen kanssa. Pohdiskelin ovatko jotkut merkit tulleet liian lähelle sosiaalisessa mediassa, jolloin kommunikoinnin ammattimaisuus kärsii joskus paljonkin.

Olen samaa mieltä reklamaatioista ja asiakaspalvelun vaikutuksesta. Palautteella on suuri arvo, jotta toimintaa voi kehittää. Siksi pyrin hoitamaan tilanteet suorilla kanavilla yrityksen kanssa.

Kiitos näkemyksestäsi ja kommentistasi! :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.