Se ei lopu synnytykseen

Rakkautta & Mamarkiaa

Raskauden ja synnytyksen jälkeen palautuminen vie oman aikansa. Moni asia yllättää. Vatsa ei ole mittari, kuten aiemmin kirjoitin. Raskaus mullistaa niin mielen kuin kehonkin. Eikä mullistukset lopu synnytykseen.

 

Jälkisupistukset. En ollut kuullutkaan jälkisupistuksista. Vienosti kysyin kätilöltä, miksi ihmeessä mahaani sattuu niin paljon imettäessä. Niinpä niin. Imetyksestä kipeät rinnat ja jälkisupistukset ovat yhdistelmä, mikä oksettaisi, jos ei saisi samalla katsella maailman suloisinta näkyä. Ihmeellistä.

Käveleminen. Aluksi tuntuu, että sisuskalut valuvat ulos jo hetken seisomisen jälkeen. Päivä päivältä kuitenkin huomaa voimistuvansa. Näin nopeaa kehitystä ei kehossa normaalisti koe. 

Mieli. Hormonit vauhdittavat tunneryöppyjä. Kolmannen päivän sanotaan olevan tunnepuolella se rankin ja itkuisin. Elin kuitenkin aika tasaisesti onnellisuusryöpyssä ja ylivedoilta vältyttiin. Todistettavasti, sillä Allu kosi minua kolme päivää synnytyksen jälkeen. 

Tunteet. Väsymys vääristää asioita. Päivät on intensiivisiä ja sekin väsyttää, vaikka yöllä ei montaa herätystä olisikaan. Kaikki tunteet hyväksytään. 

Eritteet. Teki mieli kääriytyä siteisiin. Käytin sairaalasta saatuja lahkeellisia, harsomaisia alushousuja liian monta viikkoa. Seuraavalla kerralla osaan päivittää alushousunikin synnytyksen jälkeiseen aikaan. En osannut valmistautua hikoiluun, vaan rintatulehduksen pelossa pakkasin vaatetta päälle lämpiminä syyspäivinäkin. Ihmettelin, kun kaupassa hiki valui pitkin kasvoja. Hormonien ansioista hiki alkoi myös haista. Tajusin, että seuraavan kerran voin nukkua ilman rintaliivejä ehkä vuoden päästä. Joskus aamuisin haisen lämpimältä maitotölkiltä.

Ryhti. Keskivartalo tuntuu holtittomalta raskauden jälkeen. Tukilihakset pitää etsiä uudelleen, eikä imetys tue sitä. Vauvan kantaminen on niin uutta, että ryhti unohtuu. Aloitin kevyesti vahvistamaan kehoa synnytyksen jälkeen pilateksella. Käytin tukikorsettia muistuttamaan ryhdikkyydestä. Tai käytän edelleen, nyt lähinnä vyötärön takia.

Vatsa. On kuin pullataikinaa synnytyksen jälkeen. Löysä se on edelleen. Alussa vatsa kuitenkin palautui yllättävän hyvin. Ihmettelen silti sitä peiliä Kätilöopiston suihkussa. Mittoja tärkeämpää on kuitenkin erkaantuman ehkäisy ja hoito. Vatsalihasten väli tuntui siltä, kuin olisi upottanut sormensa kuiluun. Vatsaseinämän lihasten tehtävänä on tukea vatsaonteloa, sisäelimiä, keskivartaloa ja selkärankaa. Nappasin Kaisa Jaakkolan Facebook:ssa jakaman linkin "Liikuntaa raskauden ja vatsalihasten erkaantuman ehdoilla". Sitä lukiessa tajusin aloittaneeni aivan väärillä liikkeillä. Kannattaa tutustua! 

Hiustenlähtö. Niitä on joka paikassa! Kauhukuvani oli, kuinka jonakin päivänä itkisin kotona hiustuppo kädessä, kun Allu tulisi töistä kotiin. Tupoilta on vältytty, mutta ponnari on puolittunut. Tilasin juuri vahvat vitamiinit, joiden toivon auttavan.  

 

Mullistuksista palautuu. Arvostus omaa kehoa kohtaan on pysyvää.

Share

Kommentit

Anjuska
Ripaus elämäämme

Hyvä kirjoitus! Ja kaikki niin paikkaansa pitäviä! :)

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Kiitos! :)

morning glory
Morning Glory

Siis toi ryhtihomma! Se on ihan käsittämätöntä miten huonoksi ryhti jää kun sen pötkylän on saanut ulos sieltä mahasta.. Onneksi on olemassa tukivöitä ja bellybindejä jotka vähän auttaa tilannetta :)

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Niinpä! Niillä saa hahmotettua pakettia uudestaan! :)

Eniten pelkään tuota väsymys -kohtaa! Sitä nimittäin muuttuu yhtäkkiä aivan toiseksi ihmiseksi, jos ja kun valvomista alkaa kertyä. Ehkä siihenkin tottuu ja lopulta pärjää kuitenkin niillä muutaman tunnin yöunilla -optimismia? :o

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Alussa kyllä hormonit auttaa siihen valvomiseen. Toisaalta silloin myös on vähän pihalla kaikesta, joka vaikuttaa muuten oloon. Muistan miten itkin itsekin, jos en saanut vauvaa rauhoittumaan... Tai tuskastuneena (ja väsyneenä) tuhahtelin "sillä ei voi olla taas nälkä!", kun yritin päästä itse suihkuun tai syömään. Kuten mainitsin, intensiivisyys väsyttää ja kaikki tunteet on sallittu.....

Parin kuukauden jälkeen yövalvomiset helpotti ja nyt tuntuu hirmu raskaalta herätä 2 tai 3 kertaa yössä. Vaikka tiedostan todella olevani onnekkaassa asemassa näiden yöheräämisten kanssa! Mutta kaikkeen tottuu. Hyväänkin.

Usein annettu ohje, nuku silloin kun vauvakin, ei aina ole mahdollinen. Silloin tällöin on kyllä ihana nukahtaa päivällä itsekin syötölle! 

Mutta juu, kyllä pärjää! Älä huoli :)

Joo, luotan siihen, että mäkin pärjään jos kaikki muutkin kerran on pärjänneet ;) Vaikeilla hetkillä täytyy vaan muistaa, että kyseessä on ohikiitävä vaihe -sellainen vaihe, jota kaikesta huolimatta vielä joskus muistelee kaivaten.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Aivan totta! <3

Kommentoi