Valitsimme epätasa-arvoisen perhevapaan

Rakkautta & Mamarkiaa

Kannatan tasa-arvoa myös perhevapaiden jakamisessa, sillä se hyödyttää niin lasta kuin vanhempia. Sitä paitsi onhan jo vuosi 2017. Maltilliset urakatkot ja vakaa palkka-asema on jokaisen uusia veronmaksajia kasvattavien oikeus. Lapsella taas on oikeus rakentaa vahva suhde molempiin vanhempiinsa. Kaikki ei silti käytännössä ole niin mustavalkoista. Eikä yksi malli (esimerkiksi 6+6+6) sovi kaikille.

Valitsimme epätasa-arvoisen perhevapaiden jakamisen. Miksi ihmeessä?

Emme ole korkeakoulutettuja. Olemme ansainneet asemamme ja palkkamme puhtaasti työtä tekemällä ja siinä kehittymällä. Mahdollisuus seuraavaan askeleeseen on usein kiinni oikeasta hetkestä. On siis taottava, kun rauta on kuuma. 

Jotta voisimme tulevaisuudessa ostaa asunnon tai harkita toisen lapsen yrittämistä, vaatii se edes toisen uran ja palkka-aseman kehitystä. Allulla oli siihen äitiyslomani vuoksi jo 10 kuukauden etumatka, joten hyödyllisintä oli käyttää siihen myös toiset 10 kuukautta. Etenkin, kun seuraava askel on jo tähtäimessä.

THL:n mukaan kaksi vuotta tai lyhyemmän ajan perhevapaata pitäneet naiset ansaitsevat noin 8-11% vähemmän, kuin lapsettomat naiset. Palkka-asema ja eläkekertymät heikkenevät siis jo biologisista syistä. Puhumattakaan urakehityksestä. Ystävältäni jopa evättiin oikeus täyteen palkankorotukseen perusteena puolen vuoden kuluttua alkava äitiysloma, vaikka korotuksen perusteena tulisikin olla tehty työ. Työnantajilla on vielä paljon tehtävää tasa-arvon toteutumiseksi.

Tein tasa-arvoa puolustavan päätöksen olla heikentämättä CV:ni arvoa perhevapaan jälkeen, mutta silti lisäsin epätasa-arvoa tukemalla miehen urakehitystä ja heikentämällä samalla omia tulojani jäämällä kotiin. Monimutkaista.

Päätös saattaa vaikuttaa naiivilta, kaikki munat yhdessä korissa -suunnitelmalta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Parantaakseni tasa-arvon toteutumista ja omaa kilpailukykyäni työelämässä, käytän osan urakatkostani opintoihin. Olen kyllästynyt yleiseen äitiyslomalaisten polkemiseen työmarkkinoilla ja aion palata perhevapaalta vahvempana kuin koskaan.

Olkoon se henkilökohtainen tasa-arvon manifestini. 

 

Kuva: Jaakko Kahilaniemi

 

 

Lue myös:

Meidän rahat

Ulkopuolisuudesta vanhempainvapaalla

Kotiäitiyden jälkeen, osa 1/4: ARVOT JA AJATUKSET

Ensimmäinen opiskeluviikko lukuina

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Mulla ei ole asiasta kokemusta tai muutenkaan tarpeeksi tietoa mutta kuulostaa siltä että teitte omasta mielestänne ja teidän tilanteeseen sopivan ratkaisun. :) Mä luulen et nää on sellasia päätöksiä missä kumpikaan ratkaisu ei välttämättä tyydytä täysin joten on varmaan vaan mietittävä et mikä tuntuu tällä hetkellä parhaimmalta omaan perheeseen sopivalta päätökseltä. :)

(Okei tosi sekavasti selitetty!)

Ps. Toi kuva, ihana! :D

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Aivan juuri siksi tietyt malliratkaisut eivät aina ole kokonaisuuden kannalta parhaimpia. :) 

Kiitos! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Supers suurta plussaa lapsen kasvojen piilottamisesta. Ihanaa, että kerrankin on ihminen joka asettaa lapsen oikeuden estetiikan edelle!
Mutta hieman ihmettelin asennetta etteivät korkeakoulun käyneet olisi ansainneet palkkaansa ja asemaansa puhtaasti töillä. Työtä se on opiskeluun.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Voi nyt ymmärsit väärin. En missään nimessä tarkoittanut, etteivät korkeakoulun käyneet olisi ansainneet palkkaansa ja asemaansa. Nimenomaan heillä on koulutustaustansa vuoksi hyvät edellytykset ja yleensä myös pohja palkalle ja asemalle. Siksi tällaisena pelkästään työllä edenneenä, työssä onnistuminen ja siten eteneminen on lähes ainoa keino mahdollistaa seuraavia askelia (esimerkiksi työpaikoissa, joissa voi edetä firman sisällä, ja tehtävissä joissa on sopimuspalkka). Kun siis ei ole koulutusta mihin vedota ja nojata osaamistaan.

Kiitos kommentistasi ja aurinkoista Ystävänpäivää!

Vierailija (Ei varmistettu)

Vielä lapsen kasvojen piilottamisesta (tosi kiva, kun ennustava tekstinsyöttö tarjosi tähän puukottamista) esteettisesti miellyttävästi! Ihana kirjoitus, me pyrimme jakamaan perhevapaat mahdollisimman tasan, mutta toki se oikea epätasa-arvo on rakenteissa eikä yksilöiden valinnoissa! Kukin tietysti tekee omalla kohdallaan ne parhaat mahdolliset ratkaisut ja erityisesti silloin, kun ei kylvetä rahassa, on vain pakko tehdä niitä taloudellisesti järkevimpiä päätöksiä.

Kuule, ei se korkeakoulututkinto nykymaailmassa mikään tie onneen ole. Munkin eukollani on niitä kaksi tekniseltä alalta, mutta niinpä tuokin vain tekee harjoittelua harjoittelun perään. 

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Ei varmasti olekaan. Kerroin koulutustaustastamme osana tilannettamme ja päätöstämme. Täydentävällä lisäkoulutuksella perhevapaan aikana haen vahvistusta ammattitaitooni. Uskon, että opiskelusta on harvoin haittaa kenellekään ja kokemus lisää varmuutta ja näköalaa. 

Tärkein viesti perhevapaamme jakamisessa on, että saamme molemmat kehittyä.

Toivottavasti harjoittelut avaavat uusia ovia tulevaisuuteen! Aurinkoista kevättä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Myös sun tulevaisuuden suunnitelmat ja oman vanhempainvapaan hyödyntäminen opintojen edistämisessä kuulosti tosi hyvältä. Itse ainakin arvostaisin sun kaltaista tyyppiä myös työhaastattelussa!

Kommentoi