Ladataan...
Riitumaria

Joillekin saattaa tulla sellainen käsitys, että täällä sitä vain juostaan juhlista toisiin, spa hotellista linnaan, vaikka aivan tavallista arkeahan sitä täällä elellään. Nyt vain sattui kahdet ihan mielettömät juhlat samalle syksylle. Nämä juhlat pidettiin Aimén futisjoukkueen managerin terveyden kunniaksi, sillä hän selätti syövän vuosi sitten samaan aikaan. 

Olin jo menettänyt toivoni, sillä näytti siltä, että ainoa lastenhoitajamme olisi viikonlopun muualla ja jäisin katsomaan Uutta päivää ja Vain elämää jaksoja itsekseni illaksi Neelan mentyä unten maille. Onneksemme ystävämme pääsikin Neelan hoitajaksi ja Aimé sai minut mukaansa linnan juhliin.

Juhlat pidetiin Luttrelstown linnassa, jossa vaatimattomasti on pidetty myös David ja Victoria Beckhamin häät. Taksikyydistä noustessa vastassa oli sateenvarjolla varustautunut mies, jonka saattamana pääsimme sisään linnaan, jossa vastassa oli tarjoilijoita erilaisten juomavaihtoehtojen kanssa. Valkoviinilasit kädessä astelimme peremmälle ja eräs työntekijöistä haki takkini narikkaan talteen. Kabinetissa siemailimme viiniä ja ihastelimme linnaa. 

Aimén joukkukavereita tyttöystävineen saapui myös paikalle ja ihastelimme puitteita yhdessä. Molemmat naiset ovat irlantilaisia ja lupasivat kertoa, mikäli bongaisivat julkkiksia juhlissa. Itsehän en sellaisia tunnistaisi. Ilmeisesti sellaisia ei kuitenkaan juhliin saapunut, vaan vieraat koostui sankarin ystävistä, kolleegoista ja jalkapallojoukkueesta. 

Kävimme tietty vähän tutkimassa linnaa pitkine käytävinee ja erillisine kirjasto- ja olohuoneineen. Seinillä oli upeita maalauksia ja huonekalut kuin nukkekodista. Oli oikasti aika hiton siistiä päästä kokemaan jotain tällaista! 

 

Asuksi valitsin viime vuonna TKmaxxista löytämäni mekko, jota jouluaattona pidin viimeksi. Päätin olla hankkimatta uusia mekkoja mihinkään juhliin vähään aikaan ja selviytyä olemassa olevilla. Mekko itsessään ei ole super juhlava, mutta siitä sai sellaisen kiinnittämällä huomiota kaikkeen sen ympärillä olevaan. En ollut ainoa punaisessa mekossa juhliva nainen, mutta olin niin otettu erään hienon rouvan kehuessa mekkoani ja kertoessa sen kiinnittäneen huomion hyvällä istuvuudellaan hänen astuessaan juhlatilaan. 

Juhlatilasta avautuivat ovet kauniiseen ruokasaliin, jossa illallistimme kolmen ruokalajin menun. 

Ruoka oli super herkullista, mitäpä muutakaan. Alkupalaksi oli ankkaa, pääruoaksi kalaa tai pihviä sekä jälkiruoaksi suklaaleivos jäätelöllä.  Sisäinen wannabe-vegaani väistyi tieltä ja nautti illallisesta täysin siemauksin!

Juhlat jatkuivat tanssilattialla bändin soittaessa klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia. Aimén kanssa kävimme totta kai laittamassa jalalla koreasti, sillä liian usein ei tällaista tilaisuutta tule vastaan. Aimé sanoikin, että meidän pitäisi tanssia vähän useammin, onhan se niin hauskaa. 

Oli aika jättää linna ja hienoudet taakse ja palata takaisin kotiin. Harmi, että linna ja sen ympäristö oli pimeyden ja sateen peitossa koko illan, eikä nähty koko komeutta päivänvalossa. Kotiin palasi kaksi onnellista, mutta väsynyttä vanhempaa. Kaikki oli mennyt kotonakin oikein hyvin, mikä oli ilahduttavaa kuulla. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Riitumaria

Aino ja Saana, ystäväni Lapista, saapuivat meille reilu viikko sitten viettämään pidennettyä viikonloppua Dublinissa. Heidän astuessa ovesta sisään totesimme kaikki, että ihan kuin viime kerta olisi ollut aivan äsken. Niin nopeasti aika menee ja jutut jatkuvat siitä mihin ne on viimeksi jääneet. Mukava oli saada heidät taas meille muutamaksi päiväksi kylään.

Viikonlopun ohjelmaa ei tapamme mukaan oltu suunniteltu juurikaan etukäteen, vaan ajatuksena oli viettää aikaa yhdessä ja höpötellä sydämen kyllyydestä, sillä edellisestä tapaamisesta oli jo vierähtänyt puolisen vuotta aikaa. 

Lauantaina päivällä hoivasimme Neelaa kotona, joka taas oli joutunut inhottavan pöpön kouriin. Päätimme lopulta käydä näyttämässä neitiä lääkärin vastaanotolla, jossa neidin kunto koheni aivan silmissä. Niin ne lääkärit parantaa näköjään. Onneksi tällä kertaa tämä meni näin ja saimme lähteä takaisin kotiin. Illalla Aimé jäi neidin kanssa kotiin kun me tytön kävimme istuskelemassa lähipubissa ja parantamassa maailmaa. Sunnuntaina lähdimme vähän pyörähtämään ostarilla, josta teimme vain ja ainoastaan tarpeellisia löytöjä, totta kai.

Maanantaina tytöt lähtivät seikkailulle Dublinin keskustaan talonväen lähtiessä töihin ja päiväkotiin. Iltapäivällä sitten tavattiin päiväkodin edustalla ja kävelimme yhtä matkaa meille kotiin. 

Aika meni taas ihan super nopeasti, eikä tiedä taas milloin näemme seuraavan kerran. Onneksi yhteyttä pidetään yllä viestein ja kuvin, ja näkeminen on sellaista laatuaikaa, jota kaikki arvostavat yhtä paljon, silloin kun siihen on mahdollisuus. Tervetuloa taas uudelleen ihanat! <3

Share
Ladataan...

Ladataan...
Riitumaria

Muutama viikko sitten olimme vieraana kamerunilais-kongolaisissa häissä. Häät olivat kolmiosaiset, mutta meillä oli mahdollista osallistua vain siihen viimeiseen hääjuhlaan, jota vietettiin spa hotellissa täällä Dublinissa. Lapsia ei iltajuhlaan sopinut ottaa mukaan, joten Neela jäi omaan sänkyynsä nukkumaan meidän ystävän ja hänen tyttärensä jäävän meille pitäen häntä silmällä. Meillä oli siis mahdollista osallistua tähän rakkaudentäyteiseen juhlaan Aimén kanssa kahdestaan, neidin nukkuessa omassa sängyssään koko meidän poissaoloajan. 

Olin pohtinut etukäteen, että mahtaakohan timantein koristeltu iltapukuni liian fiini tähän tilaisuuteen, mutta pelko oli turha, sillä Kongolaiset ja Kamerunilaiset naiset todella pistävät parastaan, mitä tulee juhlapukeutumiseen ja ylipukeutumista ei todella tunneta. Koko illan ihastelin heidän ompelijalla teetettyjä iltapukujaan, joista ei väriä, kiiltoa ja täydellistä istuvuutta puuttunut. Kutsussa oltiin mainittu mahdollisuus juhlien teemavärien mukaiseen traditionaaliseen asuun, jonka selvästi suurin osa vieraista oli käyttänyt hyväkseen. Tämä menee ilmeisesti niin, että morsian apujoukkoineen valitsee muutaman kankaan, joista halukkaat vieraat ostavat oman palasensa ja teettävät itselleen sopivan juhlamekon siitä. Olin yllättynyt, että suurin osa vieraista oli todella pukeutunut häiden teemavärin mukaisiin asuihin ja vähemmistö oli ns. omissa vaatteissaan.

Juhlapaikan aulassa oli käytettävissä leidi, joka sitoi kangaspalaset kauniiksi kukan näköisiksi päähineiksi naisille viiden euron hintaan. Ymmärsin, että tämä oli nimenomaan kamerunilainen tapa ja tyyli sitoa huivit/turbaanit ruusun kuvion tapaiseen muotoon.

Saavuimme juhlapaikalle hieman myöhässä kutsussa osoitetusta ajasta, mutta Aiméhan se tiesi, että ei me todellakaan myöhässä oltu. Juhlat alkoivat oikeasti vasta kaksi tuntia myöhemmin. Siinä oli siis aikaa ihastella upeaa juhlatilaa säihkyvine tanssilattioineen ja valkoisine ruusupalloineen. Tanssilattialle oli jopa painettu hääparin nimikirjaimet. En kestä, miten siistiä!

Juhlat alkoivat hääparin saapuessa paikalle musiikin tahtiin tanssivassa kulkueessa ja tanssi jatkui vielä juhlatilan etuosassa. 

Muutaman puheen ja kakun leikkauksen jälkeen hääpari esiintyi tanssiryhmän kanssa sukulaisten heitellessä dollareita sulhasen ylle. Kimpun heiton ja muun ohjelman jälkeen saimme hakea noutopöydästä ruokaa, joka oli hyvin irlantilaista kaikkine lihoineen ja perunamuusseineen. 

Lahjojen anto oli hauska ohjelmanumero sekin. Bändin soittaessa vuoron perään kamerunilaista ja kongolaista musiikkia, saivat vieraat asettua jonoon, josta sitten vuorotellen lahjat ojennettiin juhlaparille pienen yhteisen tanssihetken jälkeen. Lopuksi saimme vielä yhteiskuvankin tämän ylhäisen tuoreen hääparin kanssa. 

Oli mieletöntä seurata erilaisia traditionaaleja tansseja livebändin säestyksellä. Eräskin kongolainen tanssi houkutteli juhlijoita ringin keskelle suorittamaan parhaimmat muuvit vuoron perään ja täytyy sanoa, että oli pakko pysytellä turvallisen etäisyyden päästä tästä, sillä suomalaisine lantioliikkeineni en missään nimessä halunnut päätyä porukan keskelle. Sen verran pöyristyttävän hienoja tanssiliikkeitä siellä nähtiin, että olisin hävennyt omaa hetkeäni hamaan loppuun asti. 

Kaiken kaikkiaan nämä häät olivat niin upea kokonaisuus, että oli ilo ja kunnia päästä osallistumaan niihin. Häähumun laskeutuessa aiomme tavata itse hääparin ja mielenkiinnolla kuulen millainen fiilis heillä itsellä jäi tästä illasta :) Ainakin vieraana se oli aivan ihana!

Share

Pages