Ladataan...
Riitumaria

 

 

Kun kaikilla on jo kaikkea ja mitä heillä ei vielä ole, voivat he sen hankkia itsekin. Lahjoja ei pitäisi antaa vain sen vuoksi, että niin nyt vain kuuluu tehdä. Vaikka kuinka kiva onkin antaa ja saada lahjoja, ei sen pitäisi olla stressaavaa, varastoja täyttävää eikä pakkopullaa. Tässä muutama oivallus, jotka saattavat auttaa muita hankkimaan sinulle miellyttäviä lahjoja, sekä sinua hankkimaan muille mieluisia lahjoja, mikäli niitä aiot kuitenkin hankkia. 

Vaikka kuinka hienoa olisikin päättää kaikkien läheisten kanssa, että "tänä jouluna ei sitten hankita yhtään lahjaa", ei se vain minun kohdallani onnistu. Olen sen verran perinteisiin pinttynyt ja lapsellinen, että haluan lahjojen kuuluvan jouluumme. Minusta on ihana tehdä lahjaidealistoja ja ilahduttaa läheisiä näin joulun alla. Kuinka tämä ilahduttaminen sitten onnistuu ilman, että kaikkien nurkissa pyörii omituisia tavaroita, joita ei ikinä välttämättä edes tiennyt olevan olemassa?

Mitä antaa lahjaksi läheisille? Mieti henkilöä, ja kysy esimerkiksi seuraavia asioita mielessäsi:

Mitä hän harrastaa, mistä hän pitää ja mitä hän mielellään tekee? 

Onko hänellä tarpeita, mitä on aikonut hankkia lähiaikoina?

Valittaako lihassäryistä, hapsottavista latvoista, kuivasta ihosta? 

Mitä te voisitte tehdä yhdessä?

Millaisia tuotteita hän yleensä käyttää ja kuluttaa?

 

Mitä toivoa lahjaksi itselleni?

Minulla on sellainen vihko täynnä listoja, jossa yhdellä sivulla on "Loputon ostoslista", johon listailen mieleen putkahtelevia asioita, joita tarvitsen, haluaisin ja luulen tarvitsevani. Osa on ollut hyviä ideoita kirjoittaessa, mutta tulleet yliviivatuksi myöhemmin. Se, mitä on jäljellä marras-joulukuussa, voisi olla hyvä lahjaidea jouluksi.

Pitäisi käydä hieronnassa, pitäisi käydä kasvohoidossa ja pitäisi käydä kampaajalla. Tulisi varmasti ihan heti mentyä, jos sellaiseen olisi lahjakortti. 

Aloin käymään pilateksessa perjantaisin. (Tai siis kerran kävin, mutta aion mennä toistekin). Rahallinen avustus, mukavat jumppavaatteet tai oma joogamatto tukisivat uutta harrastusta.

Olen jumiutunut tiettyihin kosmetiikkatuotteisiin, onkohan jokin niistä loppumaisillaan?

Pidän kovasti teatterista ja musikaaleista.

Lennän ainakin kerran vuodessa Suomeen ja siellä on kiva kokeilla uusia ravintoloita.

Silloin tällöin maistuu valkoviini ja suklaa.

Rakastan hotelliaamiaisia, brunsseja ja ruokaa ylipäätään.

 

Entäs ne pienet muistamiset? Kun haluat antaa jotain pientä ja edullista, muttet krääsää:

Jotain, jota voi juoda tai syödä:

Teetä, kahvia, suklaata, viiniä, glögiä, leipää, keksejä, toffeeta tai vaikkapa hunajaa. Älä paketoi liian nätiksi, sillä lahjan saaja ei malta sitten ottaa sitä käyttöön. Tarkoitus on kuitenkin antaa sellaista, jota voi käyttää ja joka ei vie tilaa nurkissa.

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Riitumaria

Tyttäreni on nyt n. 1,5-vuotias, eikä hän vielä ymmärrä kovinkaan paljon lahjojen, saatika joulun päälle. Hän varmasti ilahtuu avatessaan lahjaa, mutta saattaa innostua eniten paketista, jossa lahja oli kuin itse sisällöstä. Meillä ei siis ole suuria paineita, mitä tulee hänen joululahjojen hankintaan. Juuri siksi, koitamme pitää lahjojen määrän hillittynä, sekä sisällöt sellaisina, joita hän muutenkin tarvitsee. 

Järkytyin suuresti nähdessäni videon jenkkiläisen perheen joulupäivän aamusta, jossa kolme tytärtä astuvat huoneeseen, jossa jokaiselle on yksi seinällinen lahjoja. Lahjoja oli varmasti yli 30 jokaiselle tytölle; oli puhelimet, nallet, nuket, pelit, padit, korut jne. Ei voi siis sanoa, että määrä olisi korvannut laadun. En osannut selittää tapahtumaa itselleni mitenkään järkevästi, eihän moisessa touhussa todella ollut mitään järkeä. Tämä oli toki todella äärimmäistä, siksi se tulikin mieleeni. 

Omassa lapsuudessani muistan saaneeni jouluisin sen yhden kovasti toivotun lahjan, kuten värinäytöllisen kännykän, tai kreppiraudan vaihtopäillä ja lisäksi sellaisia käytännöllisiä juttuja, kuten villasukkia, hiihtopukua ja nuottikirjaa. Se oli todellakin tarpeeksi ja ilahdutti pitkän aikaa. Ne viimeisimmät lelumainosten oravapuu-pelit ja korujentekovempeleet löytyivät sieltä naapurin lasten olkkarista, jossa niillä sai sitten leikkiä minkä kerkesi.

Törmäsin jo ennen neidin syntymää sellaiseen ajatukseen, jossa lapsi saisi vain muutaman paketin, alla olevien "kriteereiden" mukaan. Minusta tämä on aivan järkevä ohjenuora meille suht tuoreille vanhemmille, jotka meinaisivat huomaamattaankin kiikuttaa kotiin hulluna tavaraa pikku höpöläisille. Eikä tämä tarkoita edes sitä, että pelkästään me vanhemmat ostelisimme nämä kaikki viiteen kategoriaan menevää asiaa, vaan tästä on helppo antaa vinkkiä myös isovanhemmille, kummeille ja sukulaisille, mikäli kyselevät pikkuisen joululahjatoiveita. Uskoisin, että tämän avulla lapsi osaa arvostaa myös niitä tarpeellisia juttuja, kun niitä on odottanut hetken sinne jouluun asti. 

Jotain, mitä hän haluaa

Legot, nukke, nalle, palapeli, action figuuri, My little pony, askarteluvälineitä, soitin, nukkekoti

Jotain, mitä lukea

Satukirja, tarrakirja, lehti

Jotain, mitä pukea

College-asu, pyjama, kengät

Jotain, mitä hän tarvitsee

Reppu, harrastusväline, astioita, kulkuväline

Jotain, mitä tehdä

Harrastus ensi vuodelle, teatterissa käynti, museossa vierailu

 

Share

Ladataan...
Riitumaria

Olen vähän ristiriitaisessa tilanteessa tämän joulun tulon kanssa. Olen aika isosti jouluihminen ja joulun aikaan kaipaan tiettyjä juttuja, kuten musiikkia, tuoksuja, ruokaa, lahjoja, kuusi, valoja ja mitä näitä kaikkea nyt onkaan. Niin kovasti haluaisin jo alkaa paketoimaan lahjoja ja ripustella koristeita ympäri ämpäri, mutta kun samaan aikaa taistelen sitä ajatusta vastaan, että joulua varten tarvisi hirveästi höösätä ja ostella. 

Viime jouluna teimme sellaisen pariskuntajoulukalenterin Aimén kanssa, johon ostimme molemmat 12 pientä lahjaa toisillemme ja sitten availimme niitä vuoron perään pitkin joulukuuta. Sehän oli aivan ihana idea ja sovimmekin silloin, että tehdään tänä vuonna sama uudestaan. Neidin ollessa 1,5-vuotias joulukussa, saattaisi hänkin ilahtua pikku paketeista. Mutta entäs minimalismi, konmaritus ja säästäminen? Kuinka ihana olisi ostella toisella pieniä, tarpeellisia asioita ja paketoida niitä pikku kuusen alle, mutta samaan aikaan ääni sisälläni sanoo, että "Maria, ei se ole tarpeellista, joulu tulee muutenkin", johon taas jouluihminen sisälläni vastaa, että "Maria, joulu on vain kerran vuodessa ja lahjat ovat osa joulua. Mieti kuinka kiva se oli viime vuonnakin avata niitä paketteja ja nähdä toisen ilahtuvan sinun antamista lahjoista." 

Kuulin juuri lounaspöydässä siitä, kuinka Irlantilaiset käyttävät jouluun niin paljon rahaa, että heidän on otettava lainaa sitä varten. Toiset aloittavat säästämisen jo tammikuussa. Mutta mihin sitä rahaa niin kolkosti oikein tarvitaan? Jouluhan kestää vain pari päivää ja kaikki se krääsä, jossa etuliite "joulu" keimailee, on suurimman osan vuodesta suljettujen ovien takana. On jouluverhot, jouluservetit, joulukynttilät, jouluvalot, jouluvessanpöntönkansi, joulumatto, joulunalle, joulutyynyliina, joulumuki, joulutarjotin, joulusukat, joulumekko ja joulupalapeli. Joko alkaa henkeä ahdistaa? Jouluinen kulutusjuhla alkoi saman tien, kun Halloween oli ohi. Siellä ne joulukoristukset ja suklaat odottivat kauppojen takahuoneissa tähtihetkeään: "ei vieeelä, ei vieeelä, NYT!"

Sitä mietin, että miten ihmeessä kaikille joulukoristeillekin löytyy joka vuosi niin paljon ostajia. Ainakin minun lapsuudenkodissani kaivettiin joka joulu esiin ne samat joulupallot ja moneen kertaan teipatut tontut. Joka joulu ne ilahduttivat aivan yhtä paljon kuin edellisenäkin vuonna. Olisihan se huikeaa koristella koti joka joulu vähän eri teemalla käyden läpi valko-hopea winter wonder land, puna-beige maalaisromanttinen hirsimökki ja more is more jenkkikoti, mutta mitä tapahtuu niille edellisen vuoden koristeille? Tuolla valtamerissäkö ne nyt sitten seilaisivat muovilaattoina?

Kaikki meidän jouluaiheiset asiat mahtuvat yhteen Lidlin muovikassiin, sillä isompi loota ei mahtuisi mihinkään piiloon varaston puutteen vuoksi. Kassissa on mm. pieni kuusi ja siihen valot ja pallot. Olen tavallaan pakotettu pidättäytymään sellaisessa hyvin hillityssä linjassa koristusten suhteen, mutta täytyy sanoa, että tuli se joulu meille ihan sillä pienelläkin kuusella. Enkä missään tapauksessa haluaisi katsella suurempaa kuusta minkään huoneen nurkassa lojumassa kesät talvet. 

 

Tuonne ostarille mennessä minuun iskee sellainen jännä tunne, että hei nyt täytyy aloittaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Mitä enempi siellä pyörii, sitä enempi näkee kaikkea hankittavaa. Katsellessani ympärilleni näen ihmisten kanniskelevan kassikaupalla tavaraa mukanaan, jolloin minuun iskee vastareaktio. Ei, en minä ole se, joka täällä pää kolmantena jalkana hankkii servettiä, vessapöntön kantta ja mattoa vain joulua varten. Olen se järkevä jouluihminen, joka hankkii ainoastaan tarkoin harkittuja, listattuja asioita, joita voi käyttää jouluna, mutta myös sen ulkopuolella. Pidän kotini krääsävapaana alueena, enkä tungettele krääsälahjojen kanssa kenenkään muidenkaan koteihin.

Tässä pohdiskellessa olenkin jo keksinyt muutaman hyvän keinon välttyä kaikelta kaaokselta kotona ja ajatuksissani. Kerron niistä lisää seuraavissa minimalismimaanantain postauksissa. Stay tuned!

 

Mites muuten uppoaa teihin nämä irlantilaiset joulukoristeet? Ihania vai mitä ;)

 

Share
Ladataan...

Pages