Ladataan...

Perustimme kollegani kanssa vajaa vuosi sitten Psykologiaa-sivuston, jossa alan asiantuntijat postaavat psykologian aihepiireistä. En olekaan vähään aikaan mainostanut sivustoa täällä oman blogin puolella, vaikka teissä lukijoissa on paljon psykasta kiinnostuneita. Alle kokosin Psykologiaa-sivuston viime kevään postaukset. Toivottavasti löydät mielenkiintoista luettavaa!

 

 

Psykologiaa for dummies – juttusarja käsitteli psykologian peruskäsitteistöä, sekä elämänkaaren psykologiaa.

Persoonallisuuden perusteet

Aivot – Minuuden perusta

Kognitio – mielen sisällöt

Tunteet

Kehityksen vaaka – Näkökulma ihmisen psykologiseen kehitykseen

 

Psykologit yhteiskunnassa postaussarjassa tutustuttiin vähän erikoisempiin psykologin pesteihin.

Mitä on urheilupsykologia? Urheilupsykologi näkee urheilun osana elämää ja elämän osana urheilua

Psykologit mediassa

Psykologi yhteiskunnallisen turvallisuuden palveluksessa

Millaista on maahanmuuttajille kohdistettu psykologinen tuki?

 

 

Julkaisimme kattavan paketin työ- ja urapostauksia psykologian näkökulmasta.

Psykologin vinkit – Kuinka herätellä ja vahvistaa motivaatiota?

Merkityksellisen työn jäljillä – Miten lisätä merkitystä omaan työhön?

Tavoitteena muutos työuralla – Urapsykologin 5 vinkkiä omannäköisen uran rakentamiseen

Matkalla opinnoista työelämään epävarmuus voi yllättää

Työterveyspsykologin 5 vinkkiä hyvän työuran alkuun

Psykologin 7 neuvoa ammatinvalintaan

Työuupumus – mitä se on ja miten se vaikuttaa urasuunnitteluun?

Itsensä johtaminen ja valmentaminen

Kohti konflikteja – Sovittelijan 5 neuvoa sinulle, joka pelkäät

Palaudu työstä onnistuneesti – 5 vinkkiä työpäivään

Miten palautua työstä? Vapaa-ajalla on väliä

 

 

Työpsykologiasta siirryimme suosittuun hyvinvoinnin psykologiaa – teemaan, joka jatkuu nyt elokuussa:

Tervantuoksua ja tarkkaavuutta: Itä- ja länsimainen näkökulma luonnon hyvinvointivaikutuksiin

Mitä tutkimukset kertovat luonnon vaikutuksesta hyvinvointiin?

Kuinka murtautua vapaaksi tapojen orjuudesta (siinähän yrität)

Millainen on palauttava kesäloma?

 

Omat lempparini ovat Hyvinvoinnin psykologiaa -postaussarjan kirjoitukset, entä sinun? Oletko jo tutustunut Psykologiaa-sivustoon? Onko postaustoiveita sinne taikka tänne une petite lifen puolella? Kehittämisehdotuksia? Kirjoittelen myöhemmin syksyllä sivustolle yllätys yllätys mindfulnessista, pysy kuulolla! :)

Bisous, Niina

P.S. Tutustu myös sivuston viime syksyn postauksiin, ja jos vasta kuulit Psykologiaa-sivustosta, kurkkaa, mistä kaikki sai alkunsa. Pistä seurantaan myös Facebookissa!

 

IG: @unepetitelife | Facebook | unepetitelife@gmail.com

Ladataan...

Olen käyttänyt vuoden verran kasvojeni ihonhoidossa vain Ekopharman ja BTB13 -sarjan tuotteita. Tiivistän vuoden kokemukseni näistä tuotesarjoista sekä Kauneushoitola Hillan palveluista tässä postauksessa.

 

 

 

1. Ekopharman Vadelma-hoitolinjan tuotteet tuntuivat rauhoittavan merkittävästi tulehtunutta akneihoani viime syksynä, jo ennen kuin aloitin Isotretinoin-kuurin akneen.

2. Ekopharman Vadelma siemenöljy ja Vadelma kasvonaamio sekä BTB13 geelimäinen kasvovesi olivat Isotretinoinin ja talven kuivattaman ihon pelastus.

3. En tykkää, että kaapissa on hirveä purkkiarsenaali, ja siksi se, että kosteusvoiteita voi käyttää myös silmänympärysiholla, oli itselle erittäin mieluisa yllätys.

4. Edellisestä huomiosta huolimatta, käytössäni oli aikamoinen arsenaali. Eräs ystäväni laski huvittuneena, että pistän naamaani peräti viittä eri tököttiä :D Musta se ei tuntunut kuitenkaan paljolta. Varmaan, koska tuotteet olivat niin miellyttäviä käyttää, ja tuntuivat toimivat hyvin yhdessä ja toisiaan täydentäen. Lisäksi aloin tykkäämään ihan uudella tavalla ihonhoidosta, kun sai siihen ammattilaiselta selkeät ohjeet. Toki ihan putsarilla, kasvovedellä ja kosteusvoiteella pääsee pitkälle, ja sitten voi hankkia täydentäviä tuotteita tarpeen ja budjetin mukaan.

5. Opin Kauneushoitola Hillan Minnalta lukuisia asioita ihonhoidosta, joista voit lukea tarkemmin aiemmista postauksistani. Tärkein käytännön vinkki oli kasvoveden oikeaoppinen käyttäminen (tsekkaa ohjeet täältä).

 

 

Mun lempituotteeksi nousi tämä BTB13-sarjan geelimäinen kasvovesi, joka putsaa sekä kosteuttaa.

 

 

6. Tuotteet tuntuivat todella miellyttäviltä iholla eivätkä jättäneet ihoa kiiltäväksi tai tahmaiseksi. Ekopharman tuotteet tuoksuvat ihanalle, sen sijaan BTB13-sarjan tuotteissa on hieman erikoinen tuoksu, joka varmasti jakaa mielipiteitä.

7. Isotretinoin kuuri oli minulle jo kolmas, ja koskaan iho ei ole ollut näin kosteutettu kuurin aikana.

8. Sain enemmän kuin koskaan kommentteja ihostani, että näyttääpä freshiltä ja hyvältä, mikä on varmasti Isotretinoin-kuurin, säännöllisten kasvohoitojen ja laadukkaiden tuotteiden yhteisvaikutusta.

9. Oli todella hienoa löytää kaksi laadukasta ja kohtuuhintaista vegaanista tuotesarjaa, joista toinen, Ekopharma, on 100 % luonnonkosmetiikkaa. Kummatkin sarjat valmistetaan Helsingissä.

10. Kauneushoitola Hilla oli mahtava löytö: todella yksilöllistä ja asiantuntevaa palvelua, sekä aivan ihanat ja kauniit tilat Helsingin Ruoholahdessa.

 

 

Tutustu myös näihin aiempiin postaukseni aiheesta:

Elämäni paras kasvohoito

Auttoiko Ekopharman testijakso akneen?

Pintakuivan ihon pelastajat x 5

 

*Kuvien tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

 

Bisous, Niina

 

Instagram | Facebook | unepetitelife@gmail.com

Ladataan...

Karu fakta on se, että monia konkreettisia asioita ei voi muuttaa.

Elämä on epätäydellistä, epäreilua ja arvaamatonta.

 

 

 

Kaikesta huolimatta henkilökohtainen kasvu sekä hyväksyvä ja lempeä elämänote on mahdollista.

Vaikeiden tunteiden sietäminen on mahdollista.

 

 

Muutos on mahdollista hyvinkin vaikeista olosuhteista ja elämäntilanteista huolimatta.

Mikä on samaan aikaan ihanaa, lohdullista ja raadollista. Niin kuin elämä.

 

 

 

Päivän hajatelma on mukailtu Kannisen ja Uusitalo-Arolan Lyhytterapeuttinen työote -kirjasta. Halusin perehtyä ammattikirjallisuuteen ennen psykologiharjoittelua, ja tätä opusta suositeltiin mulle useammalta taholta. So far erittäin antoisa teos, joka kiinnostaa taatusti kliiniseen psykologiaan suuntautuvia psykologeja, ja miksei muitakin psyykkistä hoitotyötä tekeviä ammattilaisia.

Mitkä asiat tai ketkä ihmiset ovat kannatelleet sinua vaikeina aikoina? Mun selviytymiskeinot on listattu tässä ja tässä postauksessa.

 

Ihanaa päivää!

Bisous, Niina

P.S. Ekomuoti-ihmisille tiedoksi, että kuvan mekko on Uffilta. Sieltä tekee välillä mahtavia vintage-löytöjä!

 

Luettavaa:

Kun omat keinot eivät riitä - Mistä apua?

Selviytymiskeinoja raskaan elämäntilanteen varalle

Masentavan päivän pelastus

 

IG: @unepetitelife | FB | unepetitelife@gmail.com

Ladataan...

Aloitin psykologiharjoittelijana viime viikon keskiviikkona. Tätä on odotettu jännityksellä ja innolla. Pari yötä ennen harjoittelun alkua nukuin todella huonosti, varmaan jännityksen takia. Noita paria päivää lukuun ottamatta olen onnistunut pitämään ajatukset visusti gradussa ja kesässä. Kuvittelin stressaavani hurjasti ennakkoon ja kokevani valtavia epävarmuuden tunteita, mutta aika chillisti on mennyt.

Tässä postauksessa pääsette kurkkaamaan ensimmäistä viikkoani psykologiharjoittelijana kännykkälaatuisilla kuvilla höystettynä. Vinkkaan myös luettavaa kliinisen psykologian harjoitteluun meneville tai sitä pohtiville, ja miksei kenelle vaan hoitotyötä tekevälle ammattilaiselle (tää nyt kuulosti ehkä vähän röyhkeältä vinkkailla harjoittelijan asemasta luettavaa ammattilaisille, mutta olen ko. lukuvinkin kokeneemmilta kollegoilta saanut ja mieluusti jaan sitä eteenpäin).

 

Siistiä, mulla on oma työhuone! Jossa voi ottaa polleana selfien tänne blogiin ja kavereille, haha.

 

Psykologiharjoittelijan 1. viikko

Havahduin kaksi viikkoa ennen harkkaa, että mulla on enää kaksi viikkoa harkkaan. Pitäisikö mun ajatella tästä jotain? Tehdä jotain? Olin koonnut kollegoiden vinkkien perusteella lukulistaa ammattikirjallisuudesta, jota mun oli tarkoitus lukea kesällä palautettuani gradun (didn't happen). Jokainen lukuvinkin antanut myös toppuutteli, että ei tarvitse valmistautua mitenkään erityisesti. Käytännön työtä varten on opiskeltu vuosikausia, siinä on kuulemma valmistautumista riittämiin. Saman viestin sain harjoittelupaikastani. En siis tehnyt mitään, koska en oikein ehtinyt ja koska sain vapautuksen olla tekemättä mitään. Jatkoin gradun puurtamista ja kesäjuttuihin keskittymistä.

 

Vielä siistimpää, ovessa lukee mun nimi :D

 

Ajatuksen tasolla tuntui yllättävän luontevalta hypätä psykologiharjoittelijan saappaisiin. Nimenomaan psykologiHARJOITTELIJAN, kuten minulle oltiin asianmukaisesti painotettu. Harjoittelija tapaa potilaita/asiakkaita itsenäisesti, mutta saa viikoittaista ohjausta valmistuneelta psykologilta. Harjoittelija ei ole lisäresurssi (ainakaan ei pitäisi olla), vaan harjoittelija on tullut osana opintojaan harjoittelemaan psykologin työtä. Tämän sisäistäminen viime keväänä helpotti kummasti jännitystä. Mun ei tarvii osata kaikkea, en tule koskaan osaamaankaan, ja kukaan ei oleta, että olisin erinomainen psykologi jo harjoittelun alussa.

Jännitystä lievitti myös se, että psykologiset menetelmät ja ihmisten kohtaaminen psykologin (tai psykologian opiskelijan) roolissa ovat tulleet jossain määrin tutuksi työskennellessäni opintojen ohella lasten ja perheiden kanssa. Ja tottakai kaikkien ammattikäytännön opintojen kautta. Silti, kokemus varsinaisesta tavoitteellisesta hoidollisesta työstä on zero. Mutta juuri sitähän mennään 5 kk kestävässä harjoittelussa harjoittelemaan (jos siis harkkapaikka on kliinisen psykologian ja mielenterveyden puolella, ja jos psykologi tekee siellä hoidollista työtä).

 

Herkullista filippiiniläistä safkaa Pobressa, Kampin keskuksessa harjoittelun alkamisen kunniaksi. Tuolta löytyy muuten paljon vegaanisia vaihtoehtoja!

 

Tuntuu siltä, että osaanhan mä valtavasti asioita, ja että mulla on psykologisesta näkövinkkelistä annettavaa potilaille. Toisaalta on todella nöyrä, kiitollinen ja innostunut olo siitä, että saa työskennellä paljon pitempään alalla olleiden ja osaavampien kollegoiden kanssa moniammatillisessa tiimissä. Niin paljon opittavaa. Eikä oppiminen tällä alalla - ihmisten kanssa työskennellessä - lopu koskaan.

Kyllä mä myös pelkään vähän, että jos tuleekin sellainen olo että hitto enhän mä oo tässä hyvä yhtään, tai kaikki tuntuukin tosi vaikeelta. Tai, että saan musertavaa palautetta. Mutta aika näyttää. Jos kliininen työ ei ole mua varten, niin onneksi on paljon muutakin, mitä psykologi voi tehdä (tsekkaa vaikka: Mitä psykologi tekee työkseen? ja freesattu versio samasta postauksesta). Myös Psykologiaa-sivustolla on esitelty epätavallisempia psykologin pestejä, kurkkaa tästä, jos kiinnostaa!

 

This! Lyhytterapeuttinen työote vaikuttaa todella hyvältä: käytännönläheinen ja vastaa moniin psykologiharjoittelijaa todennäköisesti kuumottaviin kysymyksiin kuten: Miten rakentaa yksittäinen tapaamiskerta? Miten asiakasta voi auttaa saamaan kiinni tunteistaan? Miten olla neutraali olematta etäinen? Mitä, jos auttamistyö uuvuttaa?

 

Mutta mitä tein käytännössä ekat päivät? Hoidin ATK-tunnukset kuntoon, tutustuin muihin työntekijöihin, etsin kirjekuoria, osallistuin tiimipalaveriin. Perehdyin ensimmäisiin potilaspapereihin, kävin tutustumassa muiden toimipisteiden työntekijöiden toimintaan (psykologiharkassa on siis sallittua ja suositeltavaa järjestää ekskursioita eri psykologian alan paikkoihin), opettelin nimiä ja aloin koostamaan kansiota hyödyllisistä menetelmistä. Paljon väkeä on vielä lomilla, niin ensimmäiset kolme päivää kuluivat aika leppoisissa merkeissä, vaikka tekemistä riitti.

Viikonloppuna teki ihan hirveästi mieli lukea Katri Kannisen ja Liisa Uusitalo-Arolan Lyhytterapeuttinen työote -kirjaa, jota useampi kollega oli suositellut luettavaksi ennen harjoittelua tai harjoittelun aikana. Päätin kuitenkin jättää ammattikirjallisuuden ahmimisen arki-iltoihin, ja lueskelin mökillä Sam Harrisin Free will -kirjaa, sekä Amy Schumerin Girl with the Lower Back Tattoo -kirjaa. Kummallekin vahva suositus! Schumerin kirja on paitsi hauska, mutta käsittelee myös syvällisiä ja kipeitä naiseuteen ja yhteiskuntaan liittyviä asioita. Harrisin kirjaa haastaa puolestaan miettimään onko ihmisen vapaa tahto vain illuusio. Mitä mieltä sinä olet?

 

Nyt ei pääsekään nauttimaan jokapäiväistä Unicafe-lounasta vaan saa väkrätä eväitä. Tai olla väkräämättä: Ostin falafelpyöryköitä ja hummusta mukavuudenhalussa ja kiireessä.

 

Perjantai-iltana mulla alkoi tulla ensimmäisiä flunssan oireita. Lauantaina heräsin jäsenten kolotukseen. Niistin puoli pakettia nenäliinoja, päätä jomotti ja olo tuntui tosi väsähtäneeltä. Mökillä ei ollut kuitenkaan kuumemittaria niin en ollut ihan varma oloistani. Kunnes sunnuntaina flunssan oireet olivat hyvin selkeät, ja kotona kuumemittarin lukemat niin korkeat, että täytyi alistua ajatukselle, että en pääse maanantaina töihin. Harmittaa ihan vietävästi. No onneksi mun flunssat on yleensä aika lyhyitä laatuaan, ja harjoittelun alku on ehkä "paras" hetki olla kipeänä, kun ei tarvitse siirtää ajanvarauksia. Silti!!

 

Kuumeinen kotimatka.

 

Psykalaisille tiedoksi, että Suomen Psykologiliitto on tehnyt hyvät ohjeet psykologiharjoittelun tavoitteista, sisällöstä ja palkkauksesta, ne löytyy täältä.

Jos kiinnostaa kysellä tarkemmin harjoittelupaikastani tai missä olen harjoittelussa, laita sähköpostia unepetitelife@gmail.com taikka kysy vaikka Instagramissa (@unepetitelife) yksityisviestillä. Kaikkiin yleisempiin kysymyksiin ja kommentteihin vastailen mielellään täällä blogissa :)

Kivaa viikkoa!

Bisous, Niina

 

Instagram | Facebook | unepetitelife@gmail.com

Ladataan...

Ajattelin viimein paljastaa, kuinka paljon viilaan teitä linssiin täällä blogissa! Kerron teille muun muassa käsittelenkö kuvat niin, että näytän kauniimmalta, siloittelenko elämääni somessa ja onko elämä bloggaajana glamouria.

 

 

Kiitos ”Näin valehtelen blogissa” -haasteesta Marika!

 

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

En mene. Esteettisyys on aina plussaa, ja jos mulla sattuu olemaan kamera mukana, saatan ottaa kuvia.

 

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

En välitä kuvailla kotiani. Kattauksia kuvaan harvemmin, ja silloinkin olen tuurikuvaaja: Jos joku on loihtinut kauniin kattauksen, saatan räpsäistä kuvan. Viimeisen vuoden sisällä olen itse toteuttanut ehkä pari varsinaista kattausta, joten ei ole ollut kummemmin kuvattavaa :D. Jos kuvaan reseptipostausta varten, pyrin asettelemaan ruuan nätisti lautaselle ja tsekkaan, että tausta on siisti.

 

En ota itsestäni kuvia enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Otan sekä meikattuna että ilman. Mulla on ripsenpidennykset, joten en ole koskaan ihan au naturel, mutta muuten joo.

 

 

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan brändiäni.

Blogillani on muutama omien mielenkiinnonkohteiden mukaan valikoitunut fokus eli psykologia, mindfulness, ekomuoti, vegaanius sekä matkustelu. Pyrin postaamaan säännölleen näistä aihepiireistä sekä blogissa, että Instassa. Brändiajattelu tuntuu vähän vieraalta, mutta kaippa se niin on, että näistä elementeistä rakentuu Une petite lifen brändi. Musta tän voi nähdä myös arvojen eikä brändin kautta, eli arvostan näitä asioita elämässä, joten haluan kirjoittaa niistä. Sekä omaksi ilokseni, ja siksi, että ajattelen em. aiheista kirjoittamisen hyödyttävän ja viihdyttävän lukijoita. Toisaalta, en tee aina 100 % ekologisia tai vegaanisia valintoja: Ostan joskus kosmetiikkaa, joka ei ole vegaanista tai shoppailen lapsityövoimalla teetettyjä vaatteita. Musta on ihan ok ja hyväkin todeta tämä avoimesti blogissa, mutta en lähtisi mainostamaan tai antamaan vinkkejä näistä ”syrjähypyistäni”.

 

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta.

Joskus. Esimerkiksi Anna, kun luen ajatuksesi t. psykologi -postauksen kuvista poistin jälkeenpäin finnit. Yleensä tykkään, että kuvat ovat mahdollisimman luonnollisia, mutta toisinaan on kiva korostaa joko maiseman, kuvattavan tai oman itsensä hyviä puolia tai häivyttää heikkouksia. Mulla ei ole mitään erityistä kuvanmuokkausohjelmaa, joten radikaalein toimenpide, jonka osaan tehdä on tuo näppylöiden poisto. InstaStoryssa on toki filttereitä, jotka suurentavat silmiä ja tasoittavat ihoa ja ties mitä, ja niitä käytän joskus. P.S. Tämän postauksen kuvista en ole poistanut yhtän finniä.

 

 

Silottelen elämääni somessa.

En muistaakseni ole silotellut, mutta jätän tarkoituksella paljon kertomatta :D.

 

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

En kadu.

 

Bloggaajien elämä on glamouria.

Jotkut blogitapahtumat ovat olleet aika glamour: ilmaista ruokaa ja juomaa, esiintyjiä, skumppaa ja tuotelahjoja. Muuten suurin osa bloggaajista elää ihan tavallista arkea. Varmaan isoimmilla ja kaupallisemmilla bloggaajilla on mahdollisuus elää glamourimmin. Silti blogin pitäminen on heillekin useimmiten kokopäiväTYÖTÄ.

 

 

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

En ajattele. Joskus intensiivisimpinä bloggausaikoina (kuten viime kesänä), huomasin katselevani vähän liian usein ympärilleni ja pohtivani, että saisipa tästä kivan kuvan Instaan. En tykkää siitä, että some hallitsee niin paljon ajatuksiani, ja olenkin alun blogihuuman jälkeen vieroittunut tuon tyyppisestä ajattelusta.

 

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

Latasin viime syksynä Jodelin, ja olin siellä kaksi päivää. Löysin muutaman kommentin blogistani, ja ne olivat ilokseni positiivisia. Jodel vaikutti niin tylsältä ja turhalta sovellukselta, että poistin sen enkä ole kaivannut. En seuraa keskustelupalstoja. Olen googlannut nimeni useamman kerran uteliaisuuttani, mutta en tee sitä tasaisin väliajoin, koska tiedän ettei sinne ole tullut mitään uutta :D

 

Tutustun blogin/somen kautta ihmisiin, joiden toivon auttavan itseni kuuluisuuteen.

En. Olen tutustunut muihin bloggaajiin tai somettajiin blogitapahtumien ja somen välityksellä, mutta en ole tietoisesti verkostoitunut. Mulle blogi ei ole eikä tule olemaan niin tärkeä osa elantoa, että jaksaisin erikseen nähdä vaivaa verkostoituakseni. Musta on luontevaa ja kivaa boostata muita tuttuja bloggaajia, jos voin, ja jos se sopii kontekstiin. Kiva, jos joku haluaa tehdä saman minulle, mutta se ei ole koskaan tutustumisen edellytys tai oletus. Kuuluisuus on enemmin ahdistava kuin miellyttävä ajatus. Mulla on jatkuva kognitiivinen dissonanssi tämän asian suhteen, kun bloggaan. Toistaiseksi en ole liiemmin kärsinyt tästä valtavasta julkisuudesta, maineesta tai mammonasta, mitä bloggaaminen on tuonut tullessaan.

 

 

Bloggaajista puhuminen ja juorujen keksiminen netissä on ihan sallittua, koska itsehän ovat vapaaehtoisesti esillä.

Valitettava fakta on se, että bloggaamiseen ja kaikkeen esillä olemiseen sisältyy isompi riski joutua juorujen kohteeksi. Mutta miksi kenestäkään olisi enemmän sallittua puhua ikävästi tai levittää juoruja kuin toisesta? Bloggaajat, somettajat ja julkkikset ovat tuntevia ihmisiä, niin kun kaikki muutkin. Heidät on ehkä helpompi etäännyttää ja luokitella kuuluvaksi niihin ”muihin”. Ihmisiä me kaikki ollaan, ja kaikilla on tarve tulla hyväksytyksi ja pidetyksi. Netissä toisista hyvässä hengessä puhuminen, sekä asiallinen kritiikki ovat mielestäni ok ja joskus tarpeellistakin. Pahanpuhuminen ja juorujen levittäminen on yksinkertaisesti ilkeää toimintaa, ja mielestäni kukaan ei ansaitse sitä.

 

Vietän aikaa vain muiden bloggaajien ja alaa ymmärtävien kanssa.

Mulla on useampi bloggaaja/somettaja ystävä, paljon kavereita sekä sitäkin enemmän tuttuja alalta. Suurin osa lähipiiristäni koostuu kuitenkin ihan muissa ympyröissä tapaamistani ihmisistä. Musta on siistiä ja virkistävää, että tunnen paljon erilaisia ja eri asioista kiinnostuneita ihmisiä.

 

 

Pistän haasteen eteenpäin bloggaajien WhatsApp-ryhmään, koska Lilyssä kaikki tutut bloggaajat ovat tainneet ottaa haasteen jo vastaan.

Tuleeko mieleen jotakin kysyttävää mun somepreesensistä? Mitä mieltä olet tästä väittämästä: ”Bloggaajista puhuminen ja juorujen keksiminen netissä on ihan sallittua, koska itsehän ovat vapaaehtoisesti esillä”?

 

Ihania kesäpäiviä!

Bisous, Niina

P.S. Jee blogin Instagramissa meni 900 seuraajaa rikki! Ei tolla seuraajamäärällä vielä kuuhun mennä, mutta kivaa silti :)!

 

Instagram | Facebook | unepetitelife@gmail.com

Pages