Ladataan...

Elämäni ensimmäiset allasbileet, toinen sairaalareissu ja rakkautta ensisilmäyksellä eli Thaimaan matkapäiväkirjojen viimeinen osa, s’il vous plaît!

First pool party of my life, visiting hospital (again..) and love at the first sight. = Our last Thailand travel diary. Read English summary below!

 

Phi Phi Islands, view point.

 

Loving the view.

 

17. päivä: Rakkautta ensi silmäyksellä

Aamupalan jälkeen meidät haettiin taksilla hostellilta ja kyydittiin asiallisesti satamaan. Siellä paljastui vain 20 minuuttia ennen laivan lähtöä, että olemme väärässä satamassa. Kukaan ei ollut tarkastanut meidän lippuja, eli firman vika. Saimme luvan nousta toiseen Phi Phi saarille vievään laivaan, mutta läheltä piti (taas).

Joskus sitä tietää ihastuneensa kaupunkiin ensimmäisellä silmänräpäyksellä. Phi Phi saarillä mulle kävi juuri näin. En ole koskaan käynyt vastaavassa paikassa: ei julkista liikennettä, paikalliset kärräävät painavat tavarat kottikärryillä, maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit.

Hostellimme oli aivan merenrannalla. Hengailimme koko oleskelun ajan bikineissä ja paljain jaloin. Kapusimme heti saavuttuamme näköalapaikalle. Illan ohjelmassa oli viereisen hotellin allasbileet, mikä oli ihan huikea kokemus kummallekin. En ole koskaan ollut allasbileissä. Oli siistiä tanssia vedessä ja katsoa auringonlaskua. Ilta meni oikein mukavasti, mutta Jenna onnistui taas telomaan jalkansa.

 

Monkey Beach!

 

Kayaking in Phi Phi Islands.

 

18. päivä: Apinoita, melontaa ja haikeat jäähyväiset

Aamusta hengailtiin rannalla. Myöhemmin melottiin Monkey Beachille, jossa vesi oli kirkkaampaa, maisemat entistä kauniimmat ja kanssamme hengaili turistien lisäksi liuta apinoita. Sen jälkeen olikin aika jättää hyvästit Phi Phi -saarille ja napata lautta takaisin Krabille. Käytiin syömässä meidän lempi-intialaisessa ravintolassa, jonka jälkeen Jenna lähti näyttämään turvonnutta jalkaansa klinikalle, ja mä menin pakkailemaan. Jennan haava olikin tulehtunut todella pahoin ja hän päätyi saamaan suonensisäistä antibioottia tulehdukseen, ja joutui kestämään kivuliaita haavan putsauksia. Onneksi sai nopeasti hoitoa! Kuukahdettiin petiin jo ysin aikaan.

 

Boat tripping to Railey Beach in Krabi.

 

19. päivä: Viimeinen aamupala

En voi uskoa, että tämä on oikeasti vika aamupala, joka syödään yhdessä!! Tulee ihan hullu ikävä Jennaa. Matka on sujunut niin hyvin ja vaivattomasti kuin vain parhaan ystävän kanssa voi. Olen niin iloinen, että pääsin moikkaamaan Jennaa. Tuntuu, että tämä reissu lähensi meitä entisestään, ja on tosi outoa, ettei kohta ollakaan yhdessä 24/7.

Kolmiviikkoisesta matkastamme riittää jutunjuurta vielä pitkäksi aikaa. Kaikkien aikojen reissu, todellakin! Olen myös tyytyväinen, että alun epäilyjen jälkeen tykästyin Thaimaahan. Seuraava reissu Kaakkois-Aasiaan siintää jo haaveissa.

Taksi tuli hakemaan mua kentälle jo aamuyhdeksältä. Matkalla lentokentälle tuli itku. On haikea ja vähän tyhjä fiilis. Odotin tätä jälleennäkemistä ja reissua kuin kuuta nousevaa, ja nyt se on jo ohi. Elämä vaan kiitää eteenpäin.

Mulla on jäljellä yksi yö Bangkokissa. Lennän Suomeen sunnuntaina. Bangkokissa taksi ei meinannut löytää hostellia. Lopulta taksikuski käski minua nousemaan autosta ja kävelemään. Kieltäydyin, koska GPS ei toiminut ilman nettiä ja olin lähellä auringonlaskua tuntemattomilla mestoilla. Kuski soitti pariin otteeseen hostellille, ja vihdoin joku vastasi ja juoksi vastaan tielle. Staying Hostel oli tosi toimiva ja söpö lentokenttähostelli, joskin lähes mahdoton löytää.

Lähdin metsästämään viimeistä Pad Thaita ja iltapalatarvikkeita. Ei tarttenut syödä yksin, sillä samassa hostellissa bunkkaava saksalainen tyttö oli lähtenyt perääni, ja päädyimme syömään ja ottamaan viimeiset thaikkuhieronnat yhdessä.

 

Climbing spot in Krabi.

 

Beautiful lagoon in Krabi.

 

20. päivä: Paluu Suomeen

Täällä mä koneessa viimeistelen näitä matkapäiväkirjoja. Miten hitossa aika onkin mennyt niin nopeasti??

Jos jotakin olen oppinut tämän matkan aikana, niin älä kuuntele (liikaa/ollenkaan) puolituttujen tai edes hyvien kavereiden mielipiteitä matkakohteesta vaan muodosta mielipiteesi itse. Meille sanottiin useammasta lähteestä, että Bangkokissa ei kannata tuhlata aikaa paria päivää kauempaa. Viihdyimme mainiosti lähes viikon emmekä edes nähneet juuri mitään nähtävyyksiä. Myöskään Phi Phi saarilla ei ole kuulemma mitään nähtävää, ja ei kannata jäädä yöksi. Kumpikin miestä hinkuu Phi Phille takaisin. Yksi yö oli naurettavan vähän niin kauniilla saarella.

Oli mahtavaa reissata parhaan frendin kanssa, joka on oleellisissa asioissa samanlainen kuin sinä: arvostaa unta enemmän kuin aikaisin aamulla alkavia aktiviteettejä, ei panikoi keikkuvassa speed boatissa tai menetä hermojaan, kun päädymme väärään satamaan laivan lähtöön ollessa enää alle puolituntia. Lämmönsäätelyjärjestelmämme toimii myös samanlailla: olemme olleet yksimielisiä ilmastointilaitteen säädöistä. Ehkä me ollaan vaan kasvettu tietyllä tavalla yhteen. Mitenhän osaan olla taas ilman sua Jenna ;(((?

 

Miss you my bff<3 Thank you for our amazing Thailand adventure.

 

Summa summarum: Unohtumattomin ja tapahtumarikkain reissu koskaan! Rakastuin Thaimaan saariin. Lisäksi saattaa olla, että kiipeilykärpäsen lisäksi mua puraisi otus, joka saattaa aiheuttaa vääjäämättä etenevää, vakava-asteista ja elinikäistä kaukomatkakuumetta.

Millaisia reissukokemuksia sinulla on Thaimaasta tai muusta vähän eksoottisemmasta kohteesta? Olisi hauska kuulla mitä kaikkea teille on sattunut ja tapahtunut reissujen aikana! Paras/hauskin/hulluin reissumuisto?

 

Bisous, Niina

P.S. Lue muut Thaimaan matkapäiväkirjat: Bangkok, Koh Phangan: Full Moon Party ja Krabi & Phi Phi: Kuolemanpelkoa merellä!

 

In sum, our Thailand trip was the most unforgettable, fun and crazy voyage that I’ve ever made!

I fell in love with amazingly beautiful Phi Phi Islands and Krabi. Jenna went to hospital twice (luckily nothing serious!). We spend 6 nights in Bangkok and didn’t see almost any touristy things, but instead, we made new friends and had so much fun. When we took speed boat to Koh Tao waves were horrible, and our little boat was about to sink, people were vomiting and panicking. I thought that I’m never going to see my family again. In Full Moon Party I got robbed and somebody tried to rob Jenna also, with a knife.

I loved the warmth and the fact that you could spend your day barefoot and only your bikinis on. I got some excellent Pad Thai and Thai massages during my trip plus had my first pool party. We also did some really nice excursions with scooters, and, got lost in the jungle more than once. I got hooked on adrenaline rush after our extreme climbing on the rocks.

Thank you, Jenna my bff, and all my new friends! You made my trip<3! Have you been in Thailand? How was it? Any funny travel stories to share? Bisous, Niina

 

unepetitelife@gmail.com | FB: Une petite life | IG: @unepetitelife

 

Share

Ladataan...

VIIMEINEN vaihtopostaus kehiin! Eli post-traumaattinen stressireaktio Montréalin vaihdon jälkeen, sekä vaihdossa käymäni psykologian ja ranskan kurssit.

//

sunnuntai, 3. tammikuu 2016

Heissan,

Suomen kamaralla jälleen, keskivaikeita/vaikeita PTSD –oireita havaittavissa. Mutta siitä ei tällä kertaa enempää. Paitsi, että kauhee ikävä kaikkia ihmisiä!!! Tuli kyllä taas solmittua sellaisia ystävyyssuhteita, että en ois ikinä uskonut. 2016 vuoden reissukalenteri täyttyykin sitten vaihtokavereitten luona vierailuista. Tämä postaus on ollut jo pitkään työn alla, eli seuraavaksi kerron syksyn kursseistani ja siinä sivussa joitain random kuvia. (Ei niitä tuoreimpia otoksia, koska mun kännykkä ja tietokone on sanonut keskinäisen y-työ- ja avunantosopimuksen irti, eli en ole voinut siirtää kahden viimeisen kuukauden kuvia vielä puhelimesta tietokoneelle). En plus, muokkasin ja lisäilin juttuja edeltävään "Kuulumisia"-postaukseen.

 

 

Psycho du travail, työ- ja organisaatiopsykologian peruskurssi: Kanditasoinen kurssi, jonka valitsin, koska en ole koskaan opiskellut yhtään kurssia TO-psykaa, ja ajattelin, että let’s give a chance, mutta OMG miten TYLSÄÄ ja selkeästi kanditason kurssi = helppoa ja niin teoriapainotteista = meinasin näivettyä kiinnostuksen puutteeseen! Kurssin opettaja oli pätevä ja erittäin sympaattinen, opetusmuodot olivat vaihtelevia ja tehokkaita (luentojen lisäksi joka tunnilla puolen tunnin mittainen aktiviteetti, jossa sovellettiin tunnilla opittuja asioita käytäntöön, opettaja kyseli paljon kysymyksiä ja haastoi keskustelemaan, katsottiin pieniä havainnollistavia videoklippejä..), sekä kurssin arvosana perustui fiksusti väli- ja lopputenttiin ja aktiviteetteihin osallistumisesta sai lisäpisteitä. Tentit olivat kinkkisiä monivalintatehtäviä, jotka oikeasti pakottivat perehtymään yksityiskohtaisesti koko koealueeseen (joka muuten oli Spectorin Introduction to the Industrial and Organizational Psychology). Alkutentistä sain hyvät reilut 80/100 pojoa, mutta lopputentistä vaivaiset 60/100 ja valitettavasti painokertoimet olivat lopputentin puolella, joten arvosana jäi aika säälittäväksi. No ei voi syyttää kuin itseään ja omaa mielikuvitustaan; mitä kaikkea tulikaan keksittyä oheistekemiseksi vältelläkseni tähän tenttiin lukua. Mutta tulipahan ainakin selkeäksi, että TO –psyka is not for me :D! Tiistai-aamujen luennoilla näyttäytyminen osoittautui haastavaksi etenkin loppusyksystä, mutta onnekseni tapasin siellä yhden parhaimmista vaihtokavereistani, ja näiden aamujen hohto löytyi kuumasta kupista Vanhouetten (Kanadalainen kahvilaketju) kahvia ja loistavista kaurakekseistä.

 

 

Troubles mentaux graves (TMG) eli vakavat mielenterveyden häiriöt: Mulla oli samanniminen kurssi myös Lyonissa, mutta kahta erilaisempaa kurssia saa hakea! Lyonissa mun psykan opintoja höysti erittäin vahva psykoanalyyttinen touch, täällä kaikki kurssit ovat olleet ”normaaleja”, eli hyvin samantyyppinen lähestymistapa kuin Helsingin yliopistolla. TMG käsitteli pääasiassa psykooseja ja skitsofreniaa, niiden etiologiaa, hoitoa, stigmatisaatiota jne. Lisäksi kurssilla sivuttiin muita mthäiriöitä kuten folie à deux, masennus, pakko-oireinen häiriö jne. Muut kurssilaiset olivat psykologian tohtorikoulutettavia, eli vähintään psykan kandin käyneitä (Kanadassa tohtorikoulutukseen voi päästä suoraan kandin jälkeen, jos on hikke ja omistaa hyvän CV:n. Psykan tohtorikoulutus ei ole pelkästään tutkimuksesta kiinnostuneille, niin kuin Suomessa, vaan se on edellytys sille, että voi työskennellä kliinisenä psykologina. PhD sisältää tutkimuksen lisäksi työharjoittelua sekä maisteri- ja tohtoritason psykan kursseja, ja kestää kuusi vuotta. Eli aivan eri juttu kuin Suomessa.). Kurssilla perehdyttiin kolmen hengen ryhmissä esimerkiksi 1) johonkin psykoosin uudehkoon tai lupaavaan hoitomuotoon 2) kehitettiin uusi interventio 3) tehtiin kirjallisuuskatsaus jonkin vakavan mielenterveyden häiriön etiologiasta. Tästä piti kirjoittaa 30 sivuinen raportti ja pitää 45 minuutin esitelmä. Meidän ryhmä valitsi vaihtoehdon nro 1 eli teimme tieteellisen kriittisen raportin eräästä uudesta psykoosi-interventiosta. Ryhmätyön lisäksi ei ollut enää tenttiä, mikä musta oli reilua raportin laajuuden huomioon ottaen. Proffa on käsittäkseeni ihan alan kärkinimiä, ja se näkyi opetuksessa. Katsottiin kliinisiä tapauscaseja videolta, keskusteltiin, tehtiin SCID-haastatteluita (Semistructured Clinical Interview for DSM-IV Disorders) ja kävipä meille luennoimassa/kertomassa sairaushistoriansa myös kokemusasiantuntija. WOW, nyt on korkeat odotukset psykan AK II- kursseja kohtaan :)

 

 

Mun lempparikurssi oli supersiististä TMG –kurssista huolimatta Vanhuuden neuropsykologia. Rakkauteni tähän kurssiin kulminoitui ihanaan opettajaan. Hän oli alusta saakka niin ymmärtäväinen ja auttavainen mun kielitaidon (tai taidottomuuden hehheh) suhteen ja lupasi, että ekan tentin jälkeen voidaan käydä jokainen tenttivastaus yhdessä läpi (yht. 60 kpl), jotta varmasti ei jää kiinni siitä, että en ymmärtänyt kysymystä ja sain luvan tehdä esitelmäni englanniksi. En käyttänyt kumpaakaan mahdollisuutta hyväkseni, koska ranskan kielitaitonihan on niin loistava, mutta open lämminhenkinen ja kannustava asenne sai mut aina odottamaan näitä luentoja. Käytiin läpi kaikki vanhuuden perus Alzheimerit ja muut muistisairaudet, sen lisäksi puhuttiin vanhuuteen liittyvästä stigmatisaatiosta ja stereotypioista, muistin toiminnasta ja tietysti siitä miten tämä kaikki näkyy aivoissa. Kurssimateriaalina oli pelkästään tuoreita neuropsykan artikkeleita ja luentokalvot ja omat muistiinpanot. Suoritukseen kuului alku- ja lopputentti. Alkutentissä oli 60 monivalintakysymystä ja lopputentissä muistaakseni 20, joiden lisäksi kaksi tapauscaseä, joista piti kirjoittaa eräänlaiset lausunnot/diagnoosit. Lisäksi jokainen piti 25 minuutin esitelmän opettajan valikoimasta neuropsykan artikkelista. Kurssilla katteltiin tapauscaseja, keskusteltiin, pidettiin esitelmiä.. Huomasin eilen, että olin saanut kurssiarvosanaksi reilu 90/100, mikä vastaa Suomessa vitosta!!!! Woop woop!

 

 

Psykan kurssien lisäksi mulla oli ranskan puhekurssi, joka oli kevyesti paras koskaan käymäni ranskan kurssi. Miinuksena kurssin ajankohta: klo 19-21h30 maanantai ja keskiviikko iltoina, mutta päivän väsymys näkyi usein hysteriana ja leppoisena tunnelmana. Suomessa Kielikeskuksessa kursseista ei saa arvosanoja, mikä on tavallaan sääli edistyneemmille kielenopiskelijoille. Tällä kurssilla oli noin joka toinen tunti jokin arvioita työ: Arvottiin keskustelun aiheet ja nauhoitettiin pareittain dialogi, josta meidät pisteytettiin ääntämisen, kieliopin, sujuvuuden, sanaston yms. perusteella. Koko kurssin ajan meillä oli läksynä kirjata viikoittain 20 uutta oppimaamme sanaa/ilmausta ja raapustaa niistä vihkoon lauseita. En ole koskaan oppinut niin paljon uusia sanoja näin lyhyessä ajassa, pitääpä jatkaa traditiota Suomessakin tai pelata Duolingoa.

 

 

UdeMssa tieteen ja etenkin opetuksen taso on mun näkökulmasta korkealla. Kokemukseni mukaan Helsingissä hyödynnetään valitettavan vähän muita oppimisen muotoja kuin luentoja, niin oli todella virkistävää ja hyödyllistä nähdä miten muualla.

 

Bisous!

<3: Niina

P.S. Lue täältä edellinen postaus, jossa oion muutamia vääriä käsityksiä Montréalista.

 

unepetitelife@gmail.com | FB: Une petite life | IG: @unepetitelife

Share

Ladataan...

10 finger gratitude exercice in English below!

Kuten olen joskus aiemmin maininnut, olen tehnyt mindfulness-harjoitteita ja meditaatioita jo seitsemän vuoden ajan. Enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Jossain kohti tuli stoppi, ja etenkin kaikki muodolliset harjoitukset tympivät. (P.S. Jos ”muodollinen harjoitus” tai ”mindfulness” ovat sinulle hepreaa, lue tämä postaus aiheesta!)

Nykyisin teen taas muodollisia harjoituksia, mutta aika lyhkäisiä sellaisia. Tykkään siitä, että harjoitus on helppo mahduttaa arkeen, ja että minulla on matala – lähes olematon – kynnys toteuttaa se. Jos siltä tuntuu, voi tynkää harjoitusta jatkaa pitempään tai siirtyä intensiiviseen pitkäkestoiseen meditaatioon. Koen, että myös pienet harjoitteet tuovat päivään hengähdystaukoja, auttavat keskittymään ja suuntaavat ajatuksia myönteisimmiksi.

Pyrin tekemään tätä harjoitusta 1-2 kertaa päivässä, herättyäni ja nukkumaan mennessä. Nimettäköön se vaikka 10 sormen kiitollisuusharjoitukseksi.

 

 

10 sormen kiitollisuusharjoitus

Mieti yksi kerrallaan 10 asiaa, joista olet kiitollinen.

Pysähdy fiilistelemään jokaisen asian äärelle. Älä vain tee pikaista ”luetteloa” kivoista jutuista, vaan anna hyvän olon ja hyvän mielen vallata ajatuksesi.

Mitä pitempään vaalit ja pitkität näitä hyviä fiiliksiä, sitä enemmän vahvistat ja muokkaat aivojesi hermoratoja, jotka ovat vastuussa myönteisistä tunteista ja ajatuksista.

Huomaat ehkä, että säännöllisesti toteutettuna harjoitus auttaa sinua pysymään myönteisempänä sekä löytämään herkemmin aihetta iloon ja kiitollisuuteen.

Kiitollisuuden aiheiden ei tarvitse olla suuria. Pyrin itse löytämään aina muita kuin ”itsestään selviä” kiitollisuuden aiheita.

 

 

Seuraavaksi 10 asiaa, joista olen tänään kiitollinen:

1. Löysin paljon tanssittavaa ja hauskaa, mulle uutta musiikkia Spotifyn viikon suositusten ja kaverin vinkkien avulla. Esimerkisi Ericka Lane - Bad like you, Evelina & JVG – Sushi, Gentleman & Sean Paul – Ovaload, Conkarah – Part time love, VAX & Margaret – 6 in the morning ja Sheebah – Wadawa.

2. Sain todella hyvää ja asiantuntevaa hammashoitoa tänään YTHS:llä. Suomessa terveydenhuolto on kyllä järjestetty niin hyvin etenkin muuhun maailmaan verrattuna, mistä olen todella kiitollinen!

3. Olen kiitollinen siitä, että vaikka mun bestis jäikin yhä reissaamaan toiselle puolelle maapalloa, mulla on täällä Suomessa aivan ihania ja mahtavia ystäviä. En malta oottaa, että nään teitä kaikkia! Ihania suunnitelmia onkin tehty jo tuleville viikolle!

4. Pääsen parin päivän sisällä sekä kampaajalle, kosmetologille että ripsienlaittoon. Loistavaa ylellisyyttä ja freesausta reppureissun jälkeen :D!

5. Olen kiitollinen, että on asiantuntevia ja avuliaita ihmisiä kuten Tiia Konttinen, jonka kirjoituksista olen saanut paljon apua blogin perustamiseen ja ylläpitoon liittyen. Kannattaa tutustua hänen sivustoonsa ja blogiinsa, jos harkitset oman blogin perustamista tai pähkäilet, kuinka saada lisää lukijoita omaan blogiisi.

6. Olen saanut pelkkiä valmiiksi katettuja aterioita matkalta palattuani. Ihanaa, että on ihmisiä, jotka kokkaavat mulle ruokaa, kiitos ihanat!!! Helppo tie mun sydämeen :D

7. Kivaa, että on lunta, ja niin valoisaa! Aurinko nousee jo kahdeksalta ja laskee vasta viiden maissa iltapäivällä. Päivä on pidentynyt ihan huikeasti näiden kolmen viikon aikana, mitä olin reissussa. Takaisinpaluu lämpimästä kylmään sujui siis oletettua kivuttomammin.

8. Näen tänään pitkästä aikaa Tarua!! Hirmu ikävä ollut veljeä näiden kolmen viikon aikana!<3

9. Pääsen treenaamaan salille! Reissussa käytiin vain kerran nostelemassa rautaa. Onneksi matkaan mahtui melontaa, kiipeilyä, tanssimista, kävelyä ja viidakossa juoksua (voi kyllä..), niin ei ole aivan lösähtänyt olo.

10. Ihanaa syödä taas tuoreita kasviksia! Välttelin tunnollisesti kaikkea freshiä hanavedellä pestyä Thaimaan matkan aikana, ja nyt salaatit maistuvat NIIN hyvältä! Etenkin, kun ei ole itse tarvinnut vielä pilkkoa yhtään, hehheh.

 

 

Mistä kaikesta sinä olet kiitollinen tänään? Onko sinulla jokin kiitollisuusharjoitus, jonka voisit jakaa täällä?

Bisous, Niina

P.S. Postaus kirjoitettu eilen eli 13.2!

 

Lue myös nämä aihetta läheltä liippaavat postaukset:

Apua nukahtamiseen: Hyvän yön meditaatio

Rentouttava hengitystekniikka

Mitä mindfulness eli tietoisuustaidot ovat?

Kiukkuinen kiitollisuuspäiväkirja eli miten säädellä pahaa oloa?

 

Bonjour mes lapins! I'll try to write more in English again.. This time, I want to share my favorite mindfulness-based thankfulness practice that is called ten finger gratitude exercise! It’s quick and simple to do.

Just count your blessings. I suggest you do it 1-2 times per day. I prefer practice first in the morning and last in the evening. Count out on your fingers 10 things you are grateful for. Try to think beyond the obvious things like your family, your home, and your health. Instead, consider to little things — like delicious meal, hot shower and sunshine. Longer you practise, the stronger become your nervous system, areas of your brain, that are responsible for positive thoughts and feelings.

What are those 10 things for you today? Do not hesitate to share them or your favorite mindfulness practise in the comment box! Bisous, Niina

 

Read also:

A good night meditation

Relaxing breathing technique

 

unepetitelife@gmail.com | FB: Une petite life | IG: @unepetitelife

Share

Ladataan...

Hola! Tänään vuorossa Jennan ja Niinan Thaimaan matkapäiväkirjan toisiksi viimeinen osa, jossa koetaan muun muassa kauhunhetkiä merellä, eeppinen thai-hieronta ja eksytään vaihteen vuoksi viidakkoon.

 

Infinity pool in Koh Phangan, Thailand

 

10 pv: Eeppinen thai-hieronta

Koh Phangan. Täydenkuun bileiden eli Full Moonien jälkeisenä päivänä hengailimme israelilaisen reissuporukan kanssa, ja teimme yhdessä rauhallisia aktiviteetteja. Aluksi istuskelimme Escot baarissa auringonlaskun aikaan siemaillen smoothieita (vahva suositus tälle mestalle). Tämän jälkeen käytiin ensimmäistä kertaa reissun aikana thaimaalaisessa hieronnassa.

Hieronta oli kokonaisuudessaan aika mielenkiintoinen kokemus. Hieronnan lopussa meitä taivuteltiin ihmeellisiin, aika rajusti venyttäviin asentoihin. Hierojani äännähti ihmetyksestä, kun joustin niin paljon eteentaivutuksessa. Ei aikaakaan, kun itseäni pienempi kokoinen hierojani taas huudahti – tällä kertaa säikähdyksestä – koska meinasin romahtaa hänen päälleen taaksetaivutuksessa. Mulla oli hieman naurussa pitelemistä koko loppu hieronnan ajan.  Kaiken kaikkiaan aika huvittava kokemus. Jennalla oli taas vaihteeksi epäonnea: Hän joutui odottamaan oman hierojansa saapumista yli 10 min, Jennan sanojen mukaan hieroja oli ”paska” ja liian helläotteinen, sekä kaikki loppuliikkeet/-taivutukset jäivät tekemättä, koska hieroja ja Jenna eivät löytäneet yhteistä kieltä, eli Jenna ei ymmärtänyt mitä tehdä.

Hieronnan päätteeksi huristelimme skoottereilla Sun Set -hotellin ravintolaan syömään. Illallisen päätteeksi uimme hotellin ihanassa infinity uima-altaassa. Vahva suositus tällekin, sillä uimisesta ja pyyhkeistä ei tarvinnut erikseen maksaa mitään, riitti, kun oli syönyt ravintolassa.

 

Sunset at the Escot bar and our Israeli friends.

 

11. päivä: Skobaretki

Teimme skoottereilla retken vesiputouksille, jotka eivät olleet kummoiset, mutta läheinen ranta oli kaunis. Oli kuitenkin ihanaa vain olla skoban kyydissä, poistua Haad Rinistä ja nähdä maisemia, sekä lennättää dronea!! Liikenne on kyllä aika holtitonta, vielä järkympää kuin Bangkokissa. Kuulimme kanadalaisen turistin kuolleen pari päivää sitten, sillä hänen skootterista pettivät jarrut alamäessä. Veti kyllä hiljaiseksi.

 

Drone pic from waterfalls!

 

<3

 

12. päivä: Saariretki ja kauhun hetkiä merellä

Tehtiin saariretki Koh Taolle ja Koh Nang Yuanille. Näin tähän mennessä hienoimmat maisemat! Snorklailtiin Koh Taon edustalla ja kavuttiin näköalapaikalle. Meressä pulikointia häiritsi, että kumpikin meistä tunsi jonkun otuksen pistelevän. Kysyimme oppailta mistä voisi olla kyse, ja vastaus oli ”vaarattomia sea bugseja”. Kiva, ihan kuin tavalliset hyttyset ja muut örkit eivät olisi jo riittäneet. Oltaisiin mieluusti vietetty enemmän aikaa saarilla, mutta laiva ei odottanut.

Matkasimme saarille pienellä speed boatilla. Meno matka sujui ihan mukavasti: saimme parhaat paikat aivan takarivistä, missä laivan keinutus ja pomput tuntuvat kaikista vähiten. Sen sijaan takaisintulomatkalla jouduimme karmeaan aallokkoon. Aallot olivat metrin tai yli ja satoi. Alkumatkasta laivan keinuminen tuntui hauskalta, mutta hiljalleen matkustajien hymyt alkoivat hyytyä. Kohta laiva keikkui siihen malliin, että päätin varmuuden vuoksi lähettää mielessäni hyvästit kaikille rakkaille. Koitin ajatella buddhalaisesti: Jos tämä veneretki jää viimeiseksi, olen kiitollinen, että olen saanut kokea jo niin paljon tässä elämässä.

Satoi yhä kovempaa ja rikkinäisestä katosta valui vuolaasti vettä päällemme. Olo oli kuin uitetulla koiralla. Kiristyneitä hermoja rauhoitti tieto siitä, että vieressämme istui kaksi hengenpelastajaa. Tuulen yltyessä ainakin kaksi henkilöä vaikutti olevan paniikkikohtauksen partaalla ja moni oksensi. Muovipusseja välitettiin kädestä toiseen, ja ihmiset auttoivat toinen toisiaan, mikä oli siisti huomata. Loppua kohden vain kaksi virolaista reissaajaa jaksoi hymyillä. Selkää särki veneen pompuista. En uskaltanut katsoa kelloa, sillä pelkäsin, että matka-aikaa olisi ihan liikaa jäljellä. Välillä hengittelin nenän kautta, ja tein tätä rauhoittavaa hengitysharjoitusta (ks. täältä, aika huvittavaa, että testattu nyt ”tositilanteessa”). Ajattelin, että mulla ei ole minkään sortin kontrollia tilanteesta niin, miksi hätääntyä. Onnistuin välillä näkemään tilanteen koomisena (oksentelevat ihmiset, takapenkin uitetut koirat eli Jenna, hengenpelastajat ja minä) ja loppumatkasta pahoinvointilääke alkoi nukuttaa niin paljon, että en meinannut pysyä hereillä laivan heittelehtimisestä huolimatta. Rentoutumisen kanssa vuorotteli kuitenkin ajatus siitä, että, mitä jos vene kaatuu, ja mikä on silloin paras tapa pelastautua ja välttää silpoutumasta veneen potkureissa.

Onneksi pysyttiin Jeban kanssa kaukana paniikista. Helpotuksen tunne oli kuitenkin suuri, kun näimme taivaalla lentävän haukan (ranta ei voi olla kaukana!) ja vihdoin siintävän mantereen. Onneksi en vilkuillut kelloa. Tunnin venematkassa kesti kaksi tuntia. Vannoin pyhästi, etten ikinä astu jalallani speed boatiin, ainakaan huonolla säällä. No jää nähtäväksi! Tuntui hyvältä saada jalat maankamaralle.

 

Koh Nang Yuan, view point.

 

 

 

13. päivä: Krabille!

Matkustimme Koh Phanganilta Krabille, Ao Nangiin lautalla ja bussilla. Majoituimme K-Bunk hostellissa. Hostelli on ihan kiva, aluksi vähän huono ensivaikutelma, mut nyt kaikki ok. Ei taidettu muuta kuin käydä kaupassa, syömässä ja vähän kävellä illalla.

 

14. päivä: Railey Beach ja extreme-kiipeilyä

Otettiin long boat Railey beachille. Tehtiin siellä aika extreme kiipeilyvaellus näköalapaikalle, jonka jälkeen oltiin yltä päältä mudassa. Vaelluksen lopussa odotti ihana laguuni, joka oli kaunis kuin eksyneen matkaajan silmissä siintävä keidas, mutta veden pinta kimalteli lukuisien turistien jäljiltä aurinkorasvasta eikä ollut kirkasta. Paria hankalaa kohtaa lukuun ottamatta ei tuntunut mitenkään kovin vaikealta nousulta, vaikka etukäteen meitä oltiin (taas kerran) varoiteltu, että liian vaikea reitti edessä. Illalla syötiin kalliisti (n. 8 e), mutta herkullisesti lähi-Intialaisessa.

 

Going to Railey Beach!

 

A secret lagoon.

 

Views after extreme climbing.

 

15. päivä: Saariretki ja ilmaista vodkaa

Osallistuttiin hostellin järkkäämälle saariretkelle. Ohjelmassa oli snorklausta, pulikoimista, kananmunien heittelyä ja taas kerran kuumottavaa kalliokiipeilyä. Maisemat olivat kiipeämisen arvoiset, jälleen kerran, mutta tällä kertaa alastulo oli niin vaikea, että meinasi tulla vähän hätä. Palkinnoksi kapuamisesta sain kunnon adrenaliini rushin, ja kiipeilykärpänen (tai moskiitto) saattoi puraista mua. Illalla nautittiin vähän aikaan hostellin free vodka -tunnista, käytiin syömässä ja ajoissa unille, sillä Jennalle nousi kuume.

 

16. päivä: Eksyksissä viidakossa vol. 2

Lähdettiin spontaanille skobaretkelle parin uuden tuttavuuden kanssa määränpäänä Tiikeri temppeli. Temppeliä emme koskaan löytäneet vaan päädyimme jälleen kerran puskavaeltamaan. Oli taas ahdistava kokemus kaikkien ötököiden kera. Luovutimme puolimatkassa, sillä reitti oli niin tukossa ja kellään muulla ei ollut pitkähihaisia päällä paitsi mulla. Loppupäiväksi mentiinkin lojumaan rannalle ja huudeltiin viidakkoörkit mereen. Syötiin herkullista tom yum keittoa auringonlaskun aikaan ravintolassa. Illalla olikin ohjelmassa reissun tylsin aktiviteetti eli seuraavan majoituksen varaus. Inhomme majoitusten varailua ja seuraavan etapin suunnittelua kohtaan on niin suuri, että olemme jo kaksi kertaa pidentäneet silloista majoitusta, ihan vaan siksi että ei olla jaksettu/maltettu selvittää minne seuraavaksi.

 

Viimeisessä Thaimaan matkapäiväkirjassa seikkaillaan Phi Phi saarilla, ja taaskaan ei vältytty kommelluksilta.. Stay there!

 

Kivaa viikkoa!<3

Bisous, Niina

P.S. Viimeiset hetket osallistua mindfulness-kirjojen arvontaan!

 

Lue myös aiemmat Thaimaan matkapäiväkirjat:

Thaimaa, Bangkok – Matkapäiväkirja

Thaimaan matkapäiväkirja osa 2: Full Moon Party

 

unepetitelife@gmail.com | FB: Une petite life | IG: @unepetitelife

 

Share

Ladataan...

tiistai, 13. lokakuu 2015

Moikka pitkästä aikaa! (Tämä postaus freesattu 3.1.2016)

(yritin postata tätä jo eilen illalla, mutta netti bugas)

 

 

Tänään on kiitospäivä ja nautin höyryävän kuumaa tofu-kasvissoppaa. Scandinavian Music Group soi täysillä taustalla ja ulkona on jo pimeää, mutta lämmintä. Tänään oli ensimmäinen ”Indian Summer”- day, 23 astetta!! Ilma oli lämmintä ja pehmeää kuin linnunmaito, mikä muutaman viikon kirpeiden syksyisempien säiden jälkeen tuntui mahtavalta. Aamulla söin aamiaisen partsilla kuten aina säiden salliessa, ja skypetin samalla perinteisesti Antin kanssa. Joka muuten tulee tänne HUOMENNA, jee jee!!!!! <3  Keskipäiväksi olimme sopineet tenttiinlukutreffit mun kaverin luokse: Syötiin yhdessä lounas ja opiskeltiin hypertehokkaasti kolmisen tuntia. Aika vaan lentää, kun on seuraa, kotona olisin pitänyt miljoona pientä facebook tai instagram tai hs.fi taukoa, mutta sosiaalinen paine piti mut tänään hyvin ruodussa.

Aika rientää täällä ihan pää kolmantena jalkana, ja koitan pysyä perässä. Vaikea tiivistää niin hienoa ja tapahtumarikasta kuukautta yhteen postaukseen, mutta koitan. En bref, ollaan reissattu lähes joka viikonloppu. Ekana viikonloppuna couchsuffattiiin kaksi yötä mun saksalaisen kaverin kanssa Québec Cityssä, joka oli ihanan ranskalainen ja eurooppalainen kaupunki. Olen kyllä sydämeltäni eurooppalainen, ja mun silmä lepää ihan toisenlailla eurooppalaisessa kaupunkikuvassa verrattuna pohjoisamerikkalaiseen maisemaan. Ollaan tehty useampia luonnonpuistoreissuja, osa yliopiston järkkäämiä retkiä (meille on aina vuokrattu söpö koulubussi :D) tai ihan omia reissuja, joita varteen ollaan vuokrattu auto. Viimeksi meillä oli iso musta jeeppi, ja kolme blondia tyttöä vuoronperään ratissa, haha. Erään luonnonpuistoreissun päätteeksi tehtiin aivan spontaani koukkaus Toronton kautta! Päätettiin illallistaa siellä ja aamuyöksi kotiin :D. Ihanaa, kun ollaan kaikki samanhenkisiä, vähän hulluja, yliaktiivisia ja spontaaneja. Viimeisin tempaus on ihan viime viikonlopun takaa: Perjantai-iltana varattiin meille kolmelle blondille samaan kampaamoon stailausaika, ja sieltä jatkoimme iltaa apéron (eli etkojen TAI Sveitsin tietyssä osissa tarkoittaa myös välipalaa) ja klubin merkeissä aina aamuun asti. Vain kahden ja puolen tunnin unilla samalla köörillä seuraavana päivänä poimimaan omenoita ja vaeltamaan Mont St Hilairen huipulle (joka oli onneksi leppoisin tähänastisista vaelluksista!).

Mitäs muuta.. Käytiin Poutine-festareilla (maistoin thaimaalaista poutinea), tanssimassa bachataa, katsomassa draque queen showta, vietettiin sveitsiläinen fondue-ilta, käytiin kauhutalossa ja elektronisen musiikin festareilla, ja nähtiinpä myös amerikkalaisen jalkapallon matsi (meidän yliopisto vastaan McGill), josta lähdettiin toisen puoliajan jälkeen tylsistyneinä pois. Kaikesta toimeliaisuudesta kiitos kuuluu sveitsiläisille duracell pupu- kavereilleni, joiden kanssa järkätään yhteisiä meininkejä harva se päivä. Olen lähes aina porukan ainoa ei-natiivi ranskanpuhuja, mikä etenkin aluksi oli välillä tosi raskasta. En millään ymmärrä kaikkea läpänheittoa, ja iltaa kohden saatan edelleen muuttua väsymyksen seurauksena lähes mykäksi. Ennen kaikkea olen kiitollinen näin ihanasta ja hauskasta kaveriporukasta, mutta myös siitä, että mulla on mahdollisuus puhua ranskaa natiivien kanssa yllin kyllin.

Ennen Montréaliin tuloa, sain kuulla kaikenlaisia väitteitä ja käsityksiä Montréaliin tai Canadaan liittyen. Seuraavassa kerron teille miten asiat OIKEASTI ovat ;) (ei vais):

  1. Kirjastossa saa istua pänttäämässä 13 h päivässä!
  • Väärin, MUTTA iso mutta.. Kouluhommia täällä saa tehdä ja paljon! Ei ole ollenkaan verrattavissa Erasmus-vaihtoihin, joissa käsittääkseni ja kokemukseni mukaan ei paljon istumalihaksistoa tarvitse treenata. Mulla on kaksi kertaa viikossa 8h30-21h30 koulua, tai siinä luentojen välissä on seitsemän tunnin tauko, mutta se kuluu äkkiä läksyjä tehdessä. Lisäksi pyhitän aina vähintään yhden kahdeksantuntisen loppuviikosta kouluhommille. Tenttien lähestyessä kirjastosta (tutummin ”seitsemännestä taivaasta” tai le ”7ème ciel”) tuli toinen koti. Kaiken kaikkiaan en ole eläessäni tehnyt niin paljon kouluhommia kuin tänä syksynä vaihdossa. Miksikö? Koska ranskan kieli teetti jonkin verran ekstrahommia, yliopistolla on erittäin työteliäs ilmapiiri ja KAIKKI opiskelevat tosissaan ja paljon, mikä tarttuu; kurssit olivat yhtä lukuun ottamatta erit. mielenkiintoisia ja halusin oppia kaiken mahdollisen, oli vaikea arvioida kuinka paljon pitää nähdä vaivaa että pääsee läpi/saa hyviä arvosanoja niin opiskelin myös vähän varmuuden vuoksi –tyylillä; toisin kuin Lyonissa psykoanalyyttinen näkemys meni usein ylihilseen, täällä kurssit olivat ”normaaleja”, joten tuli enemmän painetta onnistua, kun ei mene sen piikkiin, että ei ymmärrä mitä psykoanalyytikko opettaja hakee; ja lisäksi meidän porukalle muodostui kotoisat aamupala/brunssi-kirjasto-lounas-kirjasto-urheilu – rutiinit, minkä ansiosta yliopistolle jaksoi toisinaan raahautua myös viikonloppuisin. En suosittele Kanadaa/Pohjois-Amerikkaa, jos mielii enemmin ryypätä ja rellestää. Sitäkin kerkeää, no hätä, mutta täytyy sanoa, että en ole koskaan elämässäni tinkinyt niin paljon yöunistani kuin täällä ollessa tai juonut niin paljon kahvia!! (Itseasiassa täällähän vasta aloitin).
  1. Montréalissa ja Kanadassa on KALLISTA!
  • Riippuu. Suomalaiseen hintatasoon nähden melkein kaikki on halvempaa: Shoppailu, vihannekset ja marjat, ravintolassa syöminen (pärjää helposti). Toisaalta matkakortti ja puhelinliittymä ovat jonkin verran kalliimpia kuin Suomessa. Vuokrataso on sama kuin Helsingissä. Mulle on aina iloinen yllätys, kun unohdan kääntää hinnat päässä dollareista euroihin ja luulen maksaneeni paljon enemmän kuin todellisuudessa olen maksanut :D. Sanoisin, että suomalaisena säästää jonkin verran elinkustannuksissa. Pitää toki budjetoida intressien mukaan matkusteluun ja muuhun huvitteluun enemmän rahaa, kuin mitä kotopuolessa kuluisi. Auton vuokraus on edullista ja kätevin tapa reissata!
  1. Kanadalaiset ovat yltiöystävällisiä ja -auttavaisia.
  • Oikein. Jopa toimistotyöntekijät ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Ja ihan aidosti, mistä jaksaa olla aina ihmeissään ja iloinen. Mulla olisi useampiakin esimerkkejä, mutta tässä nyt pari: Sadepäivänä tuntematon vanhempi nainen tarjosi mulle taksikyydin koululle, koska bussi, jota odotimme, ei tullut. Lisäksi ensimmäisenä päivänä, kun saavuin matkalaukkujeni kanssa Montréaliin, pariskunta tuli oma-aloitteisesti kysymään tarvitsenko neuvoa tai apua. <3
  1. Québecin aksentista ei saa mitään selvää.
  • Riippuu vähän. Nimittäin siitä kuka puhuu. Suurimman osan kanssa viestintä sujuu mutkattomasti, mutta kerran pari olen kohdannut québeciläisen, jonka puheesta en saanut mitään selvää. Kesti tovi tajuta, että hän edes puhui ranskaa. Ranskankieliset ystäväni kärsivät ihan samoista ongelmista, ja tiedän ranskiksia, jotka eivät pysty katsomaan québecinkielisiä leffoja ilman tekstityksiä :D! Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu varsinaisen ääntämisasun ymmärtämisen sijaan runsas ja rikas québecin kielen sanasto ja ilmaukset, joita ei voi ymmärtää kuin paikallinen.

 

Mulla on noin yhdeksän tunnin päästä eka tentti, hiphei! On vaan niin pitkään poltellut päästä kirjoittamaan blogia, että pakko oli viimeistellä tämä postaus ja nipistää hiukka yöunista.

 

Bonne nuit, tai oikestaan sinne Suomeen hyvää huomenta!

 

Bisous <3 : Niina

 

Share

Pages