Kysy mitä vaan psykologilta!

une petite life

 

Lauantaiaamu 23.9.2017 valkeni jännittyneissä ja aurinkoisissa tunnelmissa, kun Lähde Mieleesi - psykologi tavattavissa -tapahtuman järjestäjät kokoontuivat Lapinlahden Lähteelle. Lapinlahden vehreä ympäristö, vanha mielisairaalamiljöö tarjosi kauniit ja historiallisesti kiinnostavat puitteet Helsingin psykologiyhdistyksen ja Psykologiliiton järjestämälle tapahtumalle, joka toteutettiin osana 60-vuotiaan Psykologiliiton juhlavuotta.

Viime aikaisessa keskustelussa ovat olleet pinnalla erilaiset uskomushoidot kuten enkeliterapia, yksisarvishoidot ja kaikenkarvaiset itseään terapeuteiksi kutsuvat auttajat. Termiviidakossa menevät sukkelasti sekaisin psykologit, psykoterapeutit ja psykiatrit. Halusimmekin vapaaehtoisista psykologeista ja psykologian opiskelijoista koostuvan järjestäjätiimin kanssa herätellä keskustelua ja tarjota tutkimukseen pohjaavaa tietoa siitä, miten auttaja kannattaa valita, miksi psykologi on hyvä (vai paras ;)) valinta, ja miten psykologian ja psykologien avulla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin.

 

 

 

Lähde Mieleesi -päivän kattaukseen kuului työpajoja itsemyötätunnon kasvattamisesta pariterapiaan, sekä luentoja mindfulnessista hyvään johtamiseen ja resilienssiin työelämässä. Messuhenkisesti esittäytymässä olivat myös psykologian alan yritykset Minduu, Nyyti Ry, Mielenterveystalo sekä Vastaamo ständeineen. Nelituntinen tapahtuma huipentui paneelikeskusteluun, jossa sai kysyä ihan mitä vaan psykologilta.

Vaikka järjestäjien kesken olimme vakuuttuneita ohjelmannumeroiden loistavuudesta, ja tarjolla oli todella korkealaatuista settiä, mielessämme kaihersi, kiinnostaako psykologia ja psykologit tarpeeksi suurta yleisöä? Tuleeko kukaan edes paikalle, kun jaossa ei ole ilmaisia ämpäreitä? Kauhukuvissa häilyivät psykologian opiskelijoiden valtaamat työpajat ja kouluttautumisintoisten psykologien kansoittamat luennot.

 

 

 

Huoli osoittautui turhaksi, sillä jo tuntia ennen tapahtuman alkamista ensimmäiset innokkaat riensivät ilmoittautumaan työpajoihin. Workshopit menivät täyteen ensimmäisen tunnin aikana, ja osalta luennoista jouduttiin käännyttämään väkeä pois tai tuomaan lisää tuoleja. Psykologian opiskelijoita paikalla näkyi yllättävän vähän. Jokunen rohkelikko uskaltautui myös saunomaan psykologien kanssa. Kaiken kaikkiaan päivään osallistui arviolta 100-200 henkilöä, mikä oli juuri passeli pääluku käytössä olleisiin tiloihin nähden.

Järjestäjän asemassa en ehtinyt juurikaan seurailla luentoja, mutta kuuntelin lopun paneelikeskustelun, jossa yleisön kysymyksiin vastailivat psykologit Karri-Pekka Kauppinen, Eero-Matti Koivisto, Reetta Latvala ja Ville Rantalainen. Sääli, että keskustelua ei taltioitu videolle, sillä niin laadukasta, ajatuksia herättävää ja viihdyttävää sanailua oli ilmassa. Keskustelunaiheet velloivat yksisarvishoidoista, psykologin ja psykiatrisen sairaanhoitajan eroavuuksiin ja eksistentiaalisiin kysymyksiin saakka. Paneelista jäi hyvä ja levollinen olo, juuri sellainen, että psykologi, tässä tapauksessa jopa neljä psykologia, olivat todellakin olleet tavattavissa.

 

 

 

Seuraavaksi muutamia poimintoja psykologeille esitetyistä kiperistä kysymyksistä ja panelistien vastauksista:

Mitä, jos psykologin ja asiakkaan maailmankatsomus eroavat radikaalisti toisistaan? Psykologin tehtävä ei ole kyseenalaistaa tai kinata asiakkaan elämänkatsomuksesta tai uskonnosta. Sen sijaan, psykologi voi yrittää ymmärtää uskomusten mekanismeja ja sitä, mitä ne merkitsevät juuri tälle ihmiselle. Ristiriidassa olevat elämänkatsomukset eivät ole este hyvälle hoitosuhteelle, mutta toki psykologin ja asiakkaan on helpompi löytää yhteistä kosketuspintaa, jos he jakavat jokseenkin samoja arvoja ja mielipiteitä.

Olenko normaali, hullu vai sairas, jos näen enkeleitä tai koen muuta yliluonnollista? Tutkimusten mukaan jopa 90 % yläasteikäisistä on kokenut jotakin yliluonnollista, mikä johtuu paljolti siitä, että ihmisten aistit tekevät tepposia. Näistä ilmiöistä, kuten myös erilaisista uskomuksista ja uskonnoista voi olla hankala keskustella tai väitellä, sillä niitä ei voi tutkia tieteen keinoin. Sairauden määritelmään kuuluu, että sairauden tulee tuottaa kärsimystä joko henkilölle itselleen ja/tai hänen läheisilleen. Useimmiten yliluonnolliset uskomukset ja kokemukset eivät täytä sairauden tai ”hulluuden” määritelmää.

Yksisarvishoidoissa saatetaan ohjata omaksumaan esimerkiksi soturin identiteetti, jonka avulla lähdetään kohtaamaan vaikeuksia, mutta millaisia eheyttäviä identiteettejä psykologi tarjoaa? Psykologi ei anna asiakkaalleen uutta identiteettiä vaan hän auttaa asiakasta lisäämään omaa itsetuntemustaan ja tutustumaan jo olemassa olevaan identiteettiin. Psykologi voi auttaa asiakastaan suhtautumaan myönteisemmin ja hyväksyvämmin itseensä, tulemaan eheämmäksi ihmisenä.

Mikä on hankalinta psykologin työssä? Kliinisellä kentällä työskentelevät panelistit olivat yksimielisiä siitä, että psykologin työssä vaikeinta on elämän traagisuuden kohtaaminen ja epäreilut ihmiskohtalot. Sen sijaan psykologitutkijalle päänvaivaa tuottavat kinkkiset tilastoanalyysit, joita ei harjoiteltu opintojen puitteissa, vaikka psykologeilla varsin korkeatasoinen tilasto-osaaminen onkin. Toisinaan harmaita hiuksia tuottaa myös se, että tutkijan pitäisi venyä psykologin lisäksi vuoroin geneetikoksi ja lääkäriksi, sillä psykologian tutkimusaiheet sivuavat nykyään paljolti näitä aloja.

Mikä on upeinta psykologin työssä? Psykologitutkijan mielestä parasta on se, että ihmismielessä riittää uteliaalle sielulle loputtomasti tutkittavaa. Kliinikot olivat puolestaan yksimielisiä siitä, että palkitsevinta on se, kun asiakkaalla ”syttyy lamppu päässä ja hän alkaa elää” eli auttaminen ja elämänmuutosten näkeminen inspiroivat heitä.

 

Kinkkisten kysymysten ja napakoiden vastauksien lisäksi Lähde Mieleesi -tapahtumasta jäi käteen runsain mitoin psykologista viisautta, osaamista ja tietämystä. Heila-treffipalvelun luennolta opin, että vastakohdat eivät täydennä toisiaan. Sen sijaan, jotta homma toimisi, tutkimusten mukaan kumppanilla on hyvä olla samat uskonnolliset ja poliittiset näkemykset, yhtenevät perhearvot, samanlainen tapa hoitaa raha-asioita, samankaltaiset elämäntavat ja kutakuinkin sama älykkyysosamäärä kuin itsellä.

Paneelikeskustelun parhaita paloja:

”Ajattelen, että voin vaikuttaa vain käsivarren mitan päässä oleviin asioihin, niinpä keskityn niihin, ja samalla hyväksyn ne asiat jotka ovat vaikutuspiirini ulottumattomissa.”

”On tärkeää oppia hyväksymään itsensä kaikkine puutteineen.”

”Pelkoja, ja tunteita ylipäänsä, tulee ja menee, ja niiden kanssa voi oppia elämään.”

 

Kaikki osallistujia, luennoitsijoita ja järjestäjiä myöten vaikuttivat varsin tyytyväisiltä päivään. Vetäjien mukaan työpajoihin oli osallistuttu innokkaasti ja antaumuksella: Saldona aktiivista ja avointa keskustelua, itkua, uusia oivalluksia ja toimintatapoja kotiin viemiseksi. Eräs osallistuja puolestaan ihmetteli, että miten näin hieno tapahtuma voi olla ilmainen. Toinen kävijä kommentoi, että normaalisti psykologi on vaikeasti tavoitettavissa, vastaanottoaikaa saa jonottaa, ja lopulta maksaa itsensä kipeäksi. Sen sijaan tänään, neljän tunnin ajan oli pilvin pimein psykologeja tavattavissa, ja ihan ilmaiseksi, uskomatonta! Tapahtumassa vierailleet maallikkoystäväni totesivat, että he olisivat mielellään kuunnelleet toisenakin päivänä luentoja. Olivat kuulemma mukavan erilaisia ja tarjosivat uutta ajateltavaa.

Näiden palautteiden pohjalta ei voi muuta kuin tuulettaa: JES, ME TEHTIIN SE! Ja meillä viittaan mahtavaan järjestäjätiimiin, jonka vetovastuussa toimivat Emma Talvitie ja Laura Blomqvist, tähtiluennoitsijoihin ja -työpajojen vetäjiin, rahakirstunsa meille avanneisiin Psykologiliittoon ja Hepsyyn ja ennen kaikkea tapahtuman osallistujiin. Yhdessä saimme aikaan jotakin hienoa. Totesimmekin, että täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi!

 

 

Lähde mieleesi -tapahtuman päätteeksi kokoonnuimme järjestäjien iltakaronkkaan, joka vietettiin leppoisasti pitsan, saunomisen ja jälkipuinnin merkeissä. Päällimmäisenä ilmassa leijui iloinen yllättyneisyys ja tyytyväisyys tapahtuman saamasta suosiosta ja hyvin onnistuneesta päivästä.
Katsotaan, valtaako Lähde Mieleesi -psykologi tavattavissa ensi kerralla jo Pasilan Messukeskuksen ;)!

Olitko paikalla? Jos olit, niin mitä jäi käteen? Pitäisikö tällaisia tapahtumia järkätä jatkossakin? Mitä sinä kysyisit psykologilta, jos saisit kysyä mitä tahansa? Kommenttiboxissa tavataan :)!

Loistavaa uutta viikkoa kaikille!

 

Bisous, Niina

 

Lue alkuperäinen kirjoitukseni Hepsyn sivuilta.

 

Lue myös:

Liian fiksu lääkikseen?

Ikäkriisi + voimalause

Luottokampaajan käsittelyssä chez Kampaamo Kotosa

Kootut psykologia postaukset

 

Kuvat: Jaakko Tähkä

 

Ota yhteyttä: unepetitelife@gmail.com | Seuraa une petite lifea Facebookissa | Seuraa une petite lifea Instagramissa @unepetitelife

Share

Kommentit

PSY (Ei varmistettu)

Kiva postaus, vaikka en menis sanomaan, että psykologi on jokaiseen ongelmaan se paras ratkaisu, vaikka niin vihjailtiinkin ;) Tiiän, että kyseessä oli vaan sellanen huulenheitto, mutta ihan vaan selvennykseksi kirjoittelen silti, että jokaisella ammattilaisella on oma paikkansa, olipa sitten psykoterapeutti, psykiatri, psykologi tai psykiatrinen sairaanhoitaja, eikä yksikään tule toimeen ilman toista.

Niina Maria V.
une petite life

Kiitos, kiva kuulla! Psykologi ei todellakaan ole paras auttaja joka ongelmaan, ja juuri noin, miten sanoitkin, että jokaisella ammattilaisella on oma paikkansa! Useinhan psykologi toimii tiimissä psykiatrin ja sh:n kanssa, ja kun tiimi toimii, niin eri ammattikuntien edustajien osaamiset täydentävät toisiaan ja asiakas/potilas saa parhaan mahdollisen avun :) Tykkään viljellä huumoria, (itse)ironiaa ja kirjoittaa pilke silmäkulmassa lähes aiheesta kuin aiheesta, mutta tottakai siinä on aina omat riskinsä tulla väärinymmärretyksi tai ilmaista itseään liian epätarkasti tai harhaanjohtavasti. Mukavaa viikkoa sinne, ja kiitos tarkkasilmäisestä lukemisesta ja kommentista! :)

CougarWoman
CougarWoman

Hei loistava häppeninki, ja varmaan alentaa joillekin ihmisille kynnystä jutella psykologien kanssa! (Muistan itse, kun jäädyin puoleksi vuodeksi, kun mun paras kaveri alkoi opiskella psykaa :D)

Mikä olisi bloggaavan psykologin neuvo vastata blogiin tuleviin kommentteihin, jotka syystä tai toisesta tuntuvat menevän ihon alle, mutta joihin kuitenkin haluaisi vastata? :)

Niina Maria V.
une petite life

Haha, vastaavia tarinoita on kuultu! :D En tiiä, onko joku mun lähipiiristä jäätynyt, en ole huomannut, mutta vieraampien ihmisten kanssa psykologian opiskelijan titteli muuttaa toisinaan hienoisesti vuorovaikutuksen suuntaa :D

Pari vinkkiä tuli mieleen:

Odota, että omat tunteet/reaktio vähän viilenevät, älä mene ns. kuuman kognition vallassa vastaamaan mitään, vaan odota, että tunnekuohu laantuu.

Mieti 10000 syytä, miksiko. kommentoija on voinut kirjoittaa kyseisen kommentin (huono päivä, haluaa tahallaan provosoida, on aidosti sitä mieltä, on ymmärtänyt kirjoituksesi väärin, on vaan eri mieltä, haluaa loukata, omaa tökerön kirjoitustyylin mutta ei tarkoita pahaa, blogisi on hänelle ainut kanava missä saada ääni kuuluviin ja ylipäätään vastaus = yksinäisyys....) -> empaattisuus kommentoijaa kohtaan, vaikka hän olisi räikeästi väärässä/ilkeä.

Luonnostele vastaus kommenttiin ja pyydä vaikka paria kaveria lukemaan se, ja kommentoimaan, että oliko fiksu/hillitty/asiallinen tms. vastaus, mitä haluatkaan viestiä.

Voit halutessasi kiittää kommentoijaa kommentista, toivottaa jtn mukavaa, todeta, että kiitos keskusteluun osallistumisesta tai jotakin mikä jättää susta kivan kuvan hänelle ja muille lukijoille, ja oma mielikin jää mukavammaksi, kun ei "alennu" kommentoijan tasolle (olettaen, että kommentiss oli jotakin asiatonta).

Toivottavasti oli jotakin apua, tässä mitä ekaks tuli mieleen, kivaa viikkoa! :)

 

 

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos (nopeasta) vastauksesta! 

Jep, tuo vastauksesi resonoi aika hyvin sitä, miten nyt yritänkin toimia - oli kiva saada sille ihan ammattilaisen vahvistus. Haasteellistahan se [noin toimiminen] toki joskus on, mutta joskus on tietysti hyvä haastaa itseään. ;)

Mukavaa viikkoa myös sinne! 

Niina Maria V.
une petite life

Eipä kestä :) nimenomaan, aina ei jaksaisi/huvittaisi vastailla kypsästi tai maltillisesti, mutta lähes aina siihen on lopussa tyytyväisempi. Koitan saada sun kommentin innoittamaan postaukseen vielä hippusen enemmän psykaa/ammattimaisuutta mukaan ;)!

Niina Maria V.
une petite life

Mulla tuli tästä postausidea (kiitos!!!:)), saanko nostaa osan sun kommentista ja/tai sun blogin postaukseen kertoakseni, mistä idea syntyi? :)

CougarWoman
CougarWoman

No toki, tee kuten parhaaksi näet! :)

Niina Maria V.
une petite life

jees kiitos :)!

Laurapaukkonenn (Ei varmistettu)

Vitsit miten mahtava tapahtuma! Olisi varmasti ollut todella mielenkiintoista olla paikalla..

Niina Maria V.
une petite life

Toivottavasti saadaan järjestää samantyyppinen uusiksi ensi vuonna! :) selvittelen parhaillaan, jos osa matskuista saataisiin julkiseksi, että muutkin pääsisivät hyödyntämään loistavien luentojen ja työpajojen antia :p

Janspe (Ei varmistettu)

Kuulostaa ihan loistavalta tapahtumalta, toivottavasti se järjestetään joskus uudestaan! :)

Mulla olisi yksi postauksen aiheeseen liittymätön kysymys: Osaatko sanoa, hyväksiluetaanko eri yliopistossa tehdyt psykan aineopinnot, jos ovi psykalle aukeaa? Olen suorittanut psykan perusopinnot ja suunnittelen suorittavani myös aineopinnot avoimen kautta. Jyväskylän avoimet opinnot kuulostaisi omiin aikatauluihini joustavimmalta vaihtohdolta etäopiskelumahdollisuuden vuoksi, mutta haaveenani olisi kuitenkin päästä opiskelemaan psykaa Helsingin yliopistoon. Kannattaisiko aineopinnot tehdä siis Helsingin avoimessa vai olisiko Jyväskylän avoimessa tehdyt opinnot mahdollista hyväksilukea, jos opiskelupaikka Helsingistä irtoaisi?

Niina Maria V.
une petite life

Toivotaan, että päästää järjestämään joskus uusiksi :)!

Uskoisin, että hyväksiluetaan yliopistosta riippumatta, perus- ja aineopinnot luultavasti vastaavat hyvin toisian (ainakin HKI, Tampere ja TUrku, Jyväskylästä en ole 100 % avrma)! Kannattaa varmistaa kuitenkin asia: meilahti-student (at) helsinki.fi opiskelijapalveluiden sähköpostiin voi laittaa Helsingin psykaa koskevia kysymyksiä, he osaavat varmasti vastata tai ohjata oikeaan osoitteeseen! :)

Pahoittelut vastausviiveestä, tuntuu, että aina näistä kommenteista ei tule mulle ilmoitusta, ja siksi yritän välillä käydä läpi postauksia, jos on jokin kommentti jäänyt näkemättä.. Toivottavasti pääset opiskelemaan psykaa ja ihanaa syksyä :)!!

Janspe (Ei varmistettu)

Hei,

Kiitos paljon vastauksestasi ja vinkistä, täytyykin laittaa heti sähköpostia tuonne! Samalla haluan kiittää mielenkiintoisesta blogistasi, törmäsin siihen sattumalta viime kesän alussa ja siitä lähtien olen seurannut kirjoituksiasi. :) Ihanaa loppusyksyä sinnekin! :)

Niina Maria V.

Ole hyvä :)! Toivottavasti saat pian vastauksen! 

Kiitos, tosi ihana kuulla, piristit paljon mun päivää :)!! Hyvää viikonloppua!

Juulia S. (Ei varmistettu) http://juuliasallinen.blogspot.fi/

Mielenkiintoinen postaus ja varmasti myös mielenkiintoinen tapahtuma. Mielenterveysasioista tuskin voi puhua liikaa, ja niitä tulisikin korostaa kyllä runsaasti, että kynnys hakea apua madaltuisi ihmisillä. :)

Niina Maria V.
une petite life

Oot oikeassa, että mielenterveysasioista avoimesti puhuminen vähentää leimaantumista ja toivottavasti madaltaa myös kynnystä hakea apua :)! Hyvää viikonloppua ja kiitos kommentista!

Outi / Pisteitä Ruudulla (Ei varmistettu) http://pisteitaruudulla.blogspot.com

Mielenkiintoisen kuuloinen tapahtuma, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan! :-)

Niina Maria V.
une petite life

Ihan eka kertaa järkättiin, toivottaavsti jatkossakin :)

MariAnnukkaV (Ei varmistettu) http://www.ikkunalla.com

Mielenkiintoinen tapahtuma. Mietin, että mitä tahtoisin kysyä psykologilta, mutta kun ne kysymykset pukee sanoiksi, oikeastaan jo tietää itsekin vastauksen.

Niina Maria V.
une petite life

:) Usein tosiaan auttaa se, että ihmettelee ääneen, pukee ajatukset sanoiksi jonkun kuullen tai kirjoittaa paperille, se selkiyttää kummasti.

Kommentoi