Ladataan...

 

 

Olemme käyneet Peschiera del Gardalla nyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna ja syy siihen on hyvin yksinkertainen: Se on ainoa paikka Gardajärven rannalla, jonne pääsemme helposti Veronasta. Ainiin ja kaupunki on aivan SUPERIHANA! 

Paikan ihanuudesta kertoo hieman se, että kun ensimmäistä kertaa saavuimme tähän pieneen 10 000 asukkaan kaupunkiin, parahdin heti juna-asemalta ulos päästyäni: miksei me otettu meidän airbnb-kämppää täältä? Koska niin kivalta kaupungilta se näyttää heti ensimmäisten metrien jälkeen.

Mikä paikasta sitten tekee niin kivan? No ensinnäkin huikeat näkymät Gardajärvelle, uimarannat, kaupungin vihreys ja voisi kai sanoa värikylläisyys.

Siinä missä Verona on jotenkin haalea, Peschiera on täynnä kirkkaita värejä.

 

 

Mainitsin että kaupunkiin on helppo päästä ja se johtuu siitä, että sinne pääsee junalla suoraan Veronan päärautatieasemalta alle 20 minuutissa. Linja-autoilla matkustaminen täällä Italiassa on hieman haastavaa (avaudun siitä hieman myöhemmin teille enemmän), joten suosimme matkustamisessa ehdottomasti junia. 

Joka tapauksessa, ensimmäisellä vierailukerralla keskityimme lähinnä kaupungin tutkimiseen ja rentoon hengailuun. Kävelimme pitkin rantalinjaa useamman kilometrin verran ja ohitimme useita rantoja (sekä ilmaisia että maksullisia), vielä useampia rantabaareja ja upeita maisemia.

Tänä viikonloppuna palasimme Peschieralle tarkoituksenamme vuokrata moottorivene ja huristella sillä ympäri Gardajärveä. Viisaampi olisi ehkä tajunnut, että sesongin kiireisimpänä aikana vuokraveneet kannattaa varata etukäteen (vaikka kaupungissa oli varmaan 5 eri venevuokraamoa), joten tämä ei tällä kertaa toteutunut. Sen sijaan vuokrasimmekin polkuveneen ja se oli ainakin allekirjoittaneen mielestä sata kertaa siistimpää. Kävin myös tälle kesää ensimmäistä kertaa uimassa!

 

 

Koska vierailumme ovat olleet kovin lyhyitä, minulla ei ole kuin muutama vinkki kaupungissa vierailevalle: Itse kaupungin keskusta on hyvin pieni ja kaikki nähtävyydet, rannat sun muut saa helposti kierrettyä läpi yhdessä päivässä. Kannattaa kävellä rantaviivaa pitkin ja kiivetä kaupungin muurien päälle nauttimaan upeista maisemista. Jos erilaiset aktiviteetit kiinnostavat, rannoilta voi vuokrata ainakin polkuveneitä, pyöriä ja SUP-lautoja (ja niitä moottoriveneitä!) ja nähtävyyksiä voi ihastella myös venekiertoajelulla tai kaupunkijunan kyydistä. 

Ruokapaikoista sen verran, että jos mielit lounaaksi leipää, suosittelen syömään joko Marco e Daniela Timessa tai Toasteria Italianassa ihan vain sillä perusteella, että niissä kävimme itse syömässä ja ruoka oli hyvää. Näissä käydään siis syömässä siinä vaiheessa, kun on ollut kolme viikkoa Italiassa ja syönyt käytännössä jatkuvasti joko pizzaa, jäätelöä tai pastaa :D

Vieläkin olen sitä mieltä, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten loppuun taas kuvia reissusta.

 

 

Voit seurata minua täällä:

Bloglovin      Blogit.fi      Instagram

  

Share

Ladataan...

Olemme olleet reissussa nyt lähes neljä kuukautta ja täällä Veronassa olen potenut ensimmäistä kertaa kunnon reissuväsymystä. Olotilani vaihtelevat päivittäin, toisena päivänä saatan innosta puhkuen kävellä kaduilla ja ihastella kaikkea näkemääni, toisena päivänä en haluaisi edes poistua asunnosta ja jos sieltä syystä tai toisesta poistunkin, kuljen kaduilla näkemättä mitään, kuin arkeensa kyllästynyt paikallinen. 

Hollannissa näitä tuntemuksia ei tullut kertaakaan, mutta täällä näitä "huonoja päiviä" on vähintään pari viikossa ja uskon sen johtuvan tästä Veronan kaupungista. Tämä on oikein ihana paikka, jos täällä viettäisi esimerkiksi päivän tai pari, mutta tämä ei ole paras mahdollinen vaihtoehto kuukauden mittaiselle lomalle. Tai siis tämä ei ole sitä meille. Se johtuu ihan pikkujutuista, täällä on oikeasti liian kuuma (tänään 33, huomenna 35 astetta), täällä ei ole luontoa juuri nimeksikään ja liikenteen melu (josta mainitsin muutama viikko sitten, että se ei haittaa minua) rassaa nyt välillä hermojani niin paljon, että voisin kirkua.

Eilinen päivä oli ehkä pahin kaikista, sillä huomasin ajattelevani useampaan kertaan olevani valmis lähtemään kotiin. Ja oloani pahensi entisestään se, että ei ole mitään kotia mihin palata. Se myytiin kun lähdettiin. Olin alakuloinen ja tiuskin Matiakselle koko päivän ja lopulta iltapäivällä sulkeuduin muutamaksi tunniksi makkariin, koska joskus sitä haluaa vaan olla yksin.

Niinhän siinä kävi, että muutaman tunnin yksinolon jälkeen mielialani kohosi sen verran, että päätimme lähteä tutkimaan sitä ainoaa metsäpolkua jonka olemme tästä kaupungista löytäneet. Kävely oli kaikkea muuta kuin rentouttava, sillä suurin osa polusta oli jyrkkää nousua (ja lämmintä oli edelleen se +30°C), mutta lähteminen kannatti, sillä löysin taas ilon tästä paikasta. Näin kuinka aurinko siivilöityi lehtien läpi ja kuinka luonto täälläkin yrittää ottaa omaansa takaisin kasvattamalla puita kivimuuria pitkin. Ihmisiä ei tullut vastaan juuri ollenkaan (mutta muutama kuitenkin) ja näin vilauksen jopa Veronaa ympäröivistä vuorista, joita ei kaupungin keskeltä tahdo koskaan nähdä.

Tänään olen ollut taas oma itseni, täynnä tarmoa ja valmis etsimään uusia paikkoja, helteestä huolimatta.

Tiedän, että näitä huonoja päiviä tulee varmasti pitkin matkaa, mutta annan itselleni anteeksi sen, etten nauti jokaisesta sekunnista jonka täällä vietämme. On ihan ok tuntea välillä surua ja ahdistusta, vaikka tämän pitäisi olla elämäni onnellisinta aikaa. Koska suurimmaksi osaksi tämä on. Ja aina näiden huonojen päivien jälkeen, tätä osaa arvostaa entistä enemmän.

Voit seurata minua täällä:

Bloglovin      Blogit.fi      Instagram

 

Share

Ladataan...

Täytyy myöntää, että en ollut hirveästi tutustunut Veronaan ennen tänne tuloani. Tiesin toki, että Verona on historiallinen kaupunki ja että kaupunkiin sijoittuu ehkä kaikkien aikojen tunnetuin ja surullisin rakkaustarina (siis heti Titanic -elokuvan jälkeen) eli Romeo ja Julia, mutta siihenpä tietämykseni sitten rajoittuikin.

Junassa matkalla tänne kahlasin tapani mukaan läpi Veronan nähtävyyksiä, tunnettuja ja hieman tuntemattomimpia, ja ihmetykseni oli suuri kun minulle selvisi, että Veronan suosituin turistinähtävyys on Casa di Giuletta, eli toisin sanoen Julian koti. Siis Romeosta ja Juliasta.

Mitä ihmettä??

Romeo ja Julia on Shakespearen 1500-luvulla kirjoittama näytelmä, joka sijoittuu Veronan kaupunkiin. Näytelmä on täysin fiktiivinen ja kuitenkin keskellä Veronan keskustaa on talo, jota väitetään Julian taloksi. Tai ei oikeastaan edes väitetä, vaan myönnetään suoraan, että talo on ostettu vuonna 1905 Cappello perheeltä ja koska perheen sukunimi muistutti hieman Julian sukunimeä (Capulet), julistettiin, että tässä on nyt Julian talo ja niin uusi matkailukohde syntyi. 

Ja tämä matkailukohde vetää tuhansia romantiikannälkäisiä turisteja vuodessa.

Millainen tämä Julian talo sitten on?

Talossa on parveke, jonka alla (tarinan mukaan) Romeo vannoi ikuista rakkauttaan Julialle. Pientä maksua vastaan pääsee tutustumaan taloon sisälle ja seisoskelemaan tällä kuuluisalla parvekkeella.

Lisäksi talon pihalla on Julian patsas, jonka oikeaa rintaa hieromalla saa kuulemma hyvää onnea rakkaudessa.

Romanttista tunnelmaa saattaa EHKÄ HIEMAN latistaa se, että paikka on ihan täynnä lähinnä naispuolisia turisteja (joiden poikaystävät odottelevat tylsistyneen näköisenä viereisellä kadulla) ja talon seinät ja portit on liimattu täyteen laastareita ja purkkia, joihin ihmiset ovat kirjoittaneet rakkaudentunnustuksiaan. 

Romanttista vai mitä?

Veronasta löytyy myös Julian hauta (joka on luonnollisesti tyhjä, koska kyseessä on fiktiivinen hahmo) ja Romeon koti, joka ei ilmeisesti ole läheskään niin suuressa suosiossa turistien keskuudessa, koska sinne ei pääse sisälle.

Että semmoista. Itsehän en ole talossa vieraillut, enkä aiokkaan, koska voisinpa väittää, että mikä tahansa paikka Veronassa on romanttisempi kuin tämä.

Onko täällä Julian talossa vierailleita ja koitteko paikan romanttiseksi?

*Kuvat lainattu Pixabaysta

 

Voit seurata minua täällä:

Bloglovin      Blogit.fi      Instagram

Share

Pages