Perhe

Vihdoinkin täällä! Toinen päivä Espanjan auringon alla. Toinen päivä täällä Espanjassa ja sain purettua matkalaukut! Lähtöpäivä olikin yhtä kaaosta, lentomme lähti klo 8, joten taksi tuli noutamaan meidät klo 04 jälkeen. Finnairille (en tiedä toimiiko tämä kaikilla

Instagramissa toivottiin, että kirjoittaisin vauvavuodesta. Olen kirjoittanut siitä paljonkin, mutten sitten koskaan julkaissut. Tuntuu, että ehkä kadotin jossain vaiheessa vähän kyvyn julkaista mitään vauvavuoteen liittyen, kun se on niin kamalan henkilökohtaista ja herkkää. Enkä

Synnytyksestä on kulunut reilut kaksi kuukautta ja tämä aika onkin mennyt opetellessa elämään nelihenkisenä perheenä. Aika palata synnytyskokemukseni äärelle. Synnytys lähti käyntiin ilman sen kummempia ennakkomerkkejä, muutama päivä ennen laskettua aikaa. Aloin olla vatsan koon ja

Rakastan sitä, että meillä on useimmista reissuistamme muistoja täällä. Kuvien ja sanojen mukana pääsee uudelleen ja uudelleen kokemaan niitä tunteita ja muistamaan ajatuksia, joita on kussakin maisemassa mielessään pyöritellyt. Siksi haluaisin kirjoittaa myös täältä.

Viimein on menty ohi syyskuun ja aloitettu repaleinen lokakuu. Viikot vaihtuvat niin kalenterissa kuin raskaussovelluksessakin, ja tänään aamulla sen mukaan laskettuun aikaan on enää 53 päivää jäljellä. Työpäiviä on tämän päivän jälkeen enää 24, joka tuntuu lukuna vähältä,

Tämän verran pistoksia on nyt ehtinyt kertyä, onneksi näillä saatiin positiivinen tulos aikaan. Heinäkuun lopussa pistin hormonisuppressiohoidon vuoksi Procrenin, jonka olen jo ehtinyt viedä apteekin lääke- ja piikkikeräykseen, eli se ei ole kuvassa mukana. Noin kuukausi sen jälkeen, eli

Suljen tutun oven takanani ja astun vastaanoton rauhasta kadun vilinään. Sekunnin murto-osassa olen taas kuin kuka tahansa, joka kiirehtii syyssateessa kohti kotia tai illan tapaamisia. Hengitän syvään. Ehkä olenkin kuka tahansa. Ehkä olenkin aivan tavallinen ohikulkija siitä huolimatta,

Edellisestä kirjavinkkipostauksesta on kulunut jo melkein vuosi, joten ajattelin taas listata esikoisemme suosikkikirjoja. Edellisessä postauksessa mainituista etenkin Mintut, Tompat ja Onni-pojat kuuluvat edelleen vakiolukemistoomme. Rinnalle on kuitenkin tullut myös uusia, vähän isommalle

Kenelle mä valehtelen. Noh ollaan nyt rehellisiä, kerrankin. En mä ajatellut näitä juttuja koskaan jakaa someen, mutta on vaan niin myrskyisä olo. On pakko. Miksi? Koska elämä epävakaan isän varjossa on kuluttanut mua nää vuodet enemmän kuin koskaan. Sen ailahteleva tunne-elämä on

Onneksi en edellistä tekstiä kirjoittaessani tiennyt, mitä on edessä. Olin ajatuksissani menossa kohti yösyötöistä luopumista ja elätin toiveita kokonaisista öistä, mutta meille iskikin m e g a l u o k a n taantuma. Aluksi vauva heräsi pari kertaa yön aikana suoraan jäätävään