Terveiset

Kyllä. Tasan viikko ja oon jälleen pariisilaisen elämäntyylin pyöritettävänä. Tuntuu aika kahjolta sanoa jälleen – en todellakaan ajatellut palaavani Pariisiin näin äkkiä, noin vuosi vaihto-opintojeni päättymisestä. Vuodenvaihteen jälkeen tapahtui kuitenkin isoja yllätyksiä ja syntymäpäiväni tienoilla harjoittelu OECD:lla sai vahvistuksensa. Pyydän edelleen nöyränä anteeksi kaikilta niiltä Kaisaniemen kirjaston läsnäopiskelijoilta, jotka pääsivät todistamaan täydellistä onnesta sekoamistani, loputonta naurukohtaustani ja lievää happivajettani kyseisen informaation johdosta. 

Tällä hetkellä olo kropassa on aika ihmeellinen. Ensinnäkin levottomuus ja jonkinlaisessa välitilassa oleminen. On tuntunut todella absurdilta käydä kavereiden kanssa kahveilla ja lenkeillä, jotka ovat päättyneet ainakin hetkellisiin hyvästeihin.Kolme kuukautta menee nopeasti mutta heipoissamme on tietenkin ollut omanlaista haikeuttaan. Osittain varmasti siksi, että olemme taputelleet kesän talviteloilleen ja toisaalta siksi, ettei spontaaneja kohtaamisia tule syksyn aikana tapahtumaan. Ei ainakaan Helsingin kaduilla. Voi vitsi miten onnessani olisin jos fillaroisitte mua vastaan Pariisin pikkukaduilla ja sovittaisiin tärskyt Tuilerien puistoon.

Kakkosena innostus ja elinvoimaisuus: paluu kolmanteen kotikaupunkiini on ihan parasta! Pääsen vaihtamaan hetkeksi maisemaa (lue: pakenemaan vyöryvää pimeyttä), virittäytymään uusien asioiden ja ihmisten äärelle, löytämään uusia inspiraation lähteitä ja ehkä tärkein, vain nauttimaan ajastani olla Pariisissa itseni kanssa. Hauskinta on, että en mene kohti täysin tuntematonta. Olo on suht lungi ja tällä kertaa mua on vastassa paljon lempeämpi kaupunki + enemmän tai vähemmän tuttuja kavereita sieltä täältä maailmalta.  

Kolmantena tuska. Ulkomaille muutto on cool mutta pakkaaminen … ei herranjestas … Mulle kahden eri jogurtinkin välillä päättäminen on pitkä prosessi saati sitten kolmen kuukauden vaatteiden ja muiden tilpehöörien miettiminen. 

Tämän prologin jälkeen lyhyesti ”blogistani”. Painotan, ettei se ole muoti-, lifestyle-, fitness- tai ainakaan mammablogi. Omintakeiselle tyylilleni uskollisena tulen jakamaan rennoin ottein vähän kaikkea kunkin päivän fiiliksen mukaan. Näin ollen, se saattaa mahdollisesti sisältää trendikkäitä ihmisiä, juoksulenkeilläni ihailemiani maisemia, otoksia ranskalaisesta ravintoympyrästä tai kaupungin upeaa arkkitehtuuria. Suuntaan tai toiseen, se edustaa mun  Pariisiani. Kiirettä tulee varmasti olemaan töiden ja vapaa-ajan osalta mutta pyrin hidastamaan tahtia kuulumisieni päivittelyn äärellä. Taloustieteen opiskelijana ajattelen tietenkin myös kustannustehokkuutta – samojen viestien lähettäminen eri vastaanottajille voi olla melko uuvuttavaa puuhaa 😉 

 Viettäkää kirpsakka syksy, mitä sitten ikinä teettekin. Katsotaan miten mun käy. 

À bientôt,

Anna