Nomo – ajatuksia lapsien hankkimisesta ja lapsettomuudesta
Viime aikoina mediassakin on käyty kovaa keskusteltua Suomen syntyvyyden laskusta. Lisääntymisillassa pohdittiin ratkaisuja vaikeaan tilanteeseen, joka johtaa ehkä lopulta siihen nykyiset suurten ikäluokkien edustajat jäävät ilman eläkettään huoltosuhteen huonontuessa merkittävästi. Aiheeseen herätteli lähemmin toimituksen blogissa ollut kirjoitus, jonka mukaan joka viides suomalainen nainen ei tee lapsia. Lapseton, aikuinen nainen ei sovi kategoriaan ”sinkku” niinkuin sana yleisesti ymmärretään ja tulkitaan ainakin perinteisesti toimineiden mielissä. Joka viikonloppu ei kulu baarissa reivaten ja alkoholiakin kuluu kohdallani keskiverto suomalaista perheenisää vähemmän.
Nykyään kun pärjääminen ei meille naisille ole enää siitä kiinni, pääseekö (vai joutuuko) naimisiin. Kaikki kun eivät vaan halua samoja asioita. Tai kaikki eivät ainakaan halua ratkaista huonoissa suhteissa ongelmiaan etenemällä lasten hankinnan kautta eroon, joka olisi pitänyt olla edessä jo ennen niiden lasten hankintaa. Mediassa lapsiperheen arki näyttäytyy kovin kaoottisena ja raskaana. Tosielämässkin työkaverit kuittailevat siitä, miten helppoa elämäni on kun en joudu käymään päiväkodin vanhempainilloissa tai korjaamaan erinäisiä eritteitä sieltä sun täältä. Uskon, että joidenkin ihmisten kohdalla näillä saattaa olla jopa negatiivinen vaikutus ajatteluun asiasta. Miksi luopua omasta, rauhallisesta ja hallittavissa olevasta elämästä ja vaihtaa se moiseen ankeuteen? Menettää yöunensa vuosiksi, murehtia jatkuvasti.
Moni kuitenkin kommenteissaan unohtaa sen, että lasten hankinta on tietoinen valinta jonka ovat itse omasta halustaan tehneet. Miksi minun valintani on jotenkin vähäpätöisempi? Miksi minun elämäni helppous luo näillä ihmisille oikeuden niin sanotusti kuittailla? Ikään kuin olisin aikuisena tai varsinkin naisena vähemmän olemassa, koska elämäni on erilaista. Ymmärrän toki, että lapsen saaminen mullistaa elämän ja luo erilaista perspektiiviä useampaankin asiaan. Mutta tämän elämänkokemuksen puuttuminen ei kuitenkaan tee minusta vähempää.
Jonakin päivänä saatan itsekin löytää itseni tilanteesta, jossa harkitsen lapsen hankintaa ja jopa sen toteutan. Mutta mielessäni se ei ole millään tavalla to do -listalla sen enempää kuin täydellisen aviomiehen löytäminenkään.