Jotakin tärkeää on päässyt unohtumaan – mehän käytiin jo jokunen aika sitten 1-vuotiskuvauksessa. Paino sanalla me, kauhukseni jouduin itsekin linssin väärälle puolelle, koska halusimme kuvan koko perheestä. Normaalisti välttelen kameraa viimeiseen saakka, koska näytän kuvissa aina ihan totaalisen pöllöltä.

Halusin kuvista vähän jotakin muuta, kuin tavallista lampaantalja- tai nallemeininkiä ja varasin ajan Piritta Lipiäiseltä. Aikoja huhutaan olevan vaikea saada, mutta näpyttelin meille sopivat ajat heti sähköpostiin, kun seuraavan kuukauden ajanvaraus alkoi ja sain juuri haluamani ajan. Kuvapaketti on runsas, tunnin kuvauksesta saa 17 kuvaa. Ja kuvilla voi tehdä mitä haluaa (tietenkin tekijänoikeusrajoissa), eikä siis tarvitse pyytää jokaista kopiota valokuvaajalta.

Mutta tunnin kuvaussessiossa sai tehdä ihan oikeasti töitä! Vaatteita vaihdettiin kolmesti ja rekvisiittaa ties miten monta kertaa. Ennen kuvausta kannattaa ehkä katsoa kuvaajan aiempia työnäytteitä, sillä ideat tai edes etäiset ajatukset lavasteista nopeuttavat hommaa huomattavasti. Isä asetteli lapsen oikeaan kohtaan ja äiti hyppeli kuvaajan selän takana puhaltamassa vapputorveen. Toivottavasti kuvaajan kuulossa ei tapahtunut vaurioita. Oltiin muuten kaikki yhtä poikki tunnin jälkeen, siis itse malli ja me kaksi apuria. Mutta oli kaiken vaivan arvoista ja paljon enemmänkin, kuvat on ihania.

Ai niin ja lounasvinkki mahdollisille muille kuvaukseen menijöille. Lähistöllä sijaitseva Vaihmalan Hovi tarjoaa mitä mainiointa lounasta. En edes muista, koska olisin syönyt hinta-laatusuhteeltaan yhtä toimivaa ravintolaruokaa. No ainakaan Suomessa.