Tottahan se on – minä pidän kauniista asioista, mutta valokuvani esittävät aina samoja koirannaamoja ja kakaroita. Kivoja koirat ja lapsetkin ovat (tai ainakin jos sattuu itse sellaisia omistamaan) mutta välillä pitäisi ottaa valokuvia, joissa olisi joku ajatus. Toisilla on ilmiömäinen kyky nähdä kaunetta kaikessa arkisessa. Pelkään pahoin, että oma kykyni on hävinnyt arjen kaaoksen alle.
Kamera kaulassa pihan ympäri ja tässä tulos. Kiitos inspiraatiosta, Anna!
Kesä tuli ihan kertarytinällä. Oltiin edellisten lämpimien kelien aikaan reissussa ja kotiinpaluun jälkeen on ollut kylmää ja (jopa räntä)sateista. Nyt on nurmikko leikattu kertaalleen ja koirien ulkopedit siirretty terassille. Elukat on siirtyneet kesämoodiin – niitä ei huvita mikään muu kuin käristää kylkeä pihan aurinkoisimmassa paikassa. Luovutin päivällä lenkkeilyn kanssa ja käytiin kävelyllä uudelleen ysin aikaan illalla. Tarkenin edelleen t-paidassa – minä, joka kuljin vielä alkuviikosta villasukat jalassa!
Ostettiin lauantaina kauppareissulta jotakin ihan ennen näkemättömän hirveää, nimittäin maailman kirjavin kahluuallasviritys. Olen aina inhonnut kaikkea muovista ja etenkin kirkuvan väristä muovista. Nyt sitten keskellä terassia tönöttää puhallettava kahluuallasviritys liukumäellä, pinkillä mustekalalla ja sinisellä delfiinillä varustettuna. Täytin altaan tänään ja sehän oli tietenkin ihan hitti. Ehkä kestän katsella hirvitystä, jos voin lukea samalla lehteä ja valvoa sivusilmällä nilkin vesileikkejä.
Maissi oli ihan ällistynyt allasviritelmästä ja aikansa ihmeteltyään tyytyi käyttämään sitä vesikuppina. Odotan sitä hetkeä, kun uimahullu koira rohkaistuu ja kiipeää altaaseen. No ehkä se ei puhkea koiran kynsien alla?
Ei siis muuta, kuin kohti uutta viikkoa kirjavissa pool party -tunnelmissa. Enpä olisi joskus uskonut näkeväni tätäkään päivää…
