Atlantin keskellä

Dronekuva Vahinesta ylityksen puolivälin kunniaksi

Ensimmäinen viikko Atlantilla takana. Olemme edenneet noin 1250 merimailia eli olemme puolivälissä ensimmäistä etappiamme! Tätä tahtia olemme jo reilun viikon päästä perillä Azoreilla. Eilen nostimme tämän kunniaksi maljat ja söimme mummoni Marian reseptillä valmistettuja röstiperunoita (venäjäksi draniki). Veneen jatkuvaan keinumiseenkin on jo hiljalleen tottunut. Myöskään meriveden iholle muodostama suolakerros ei enää häiritse.

Päivät muodostuvat nyt pienistä asioista, joista kasvaa suuria asioita.

Vahtikaverin kannustava hymy aamulla, kannella otettu merivesisuihku ja vapaavahdissa vietetty hetki kirjan ääressä. Yleinen ilmapiiri on kohentunut entisestään.

 

Yhteisen kirjan lukua yhteisessä familytimessa

Nyt ei ole enää kiire minnekään. Aika on hidastunut. Kapteenimme Jarkon mukaan elämme kuin omassa pienessä mikrokosmoksessamme. Emme tiedä ulkomaailman kehityksestä sääpäivityksiä lukuun ottamatta mitään.

Meistä on hiljalleen alkanut hioutua myös parempi tiimi.

Ihmiset antavat toisilleen enemmän palautetta ja pyrimme etsimään ratkaisut mahdollisiin ristiriitatilanteisiin heti. Keskustelun tasokin on muuttunut – tiimiläiset puhuvat perheistään, arvoistaan, unelmistaan ja kokemuksistaan. Viimeisetkin pinnallisuuden rippeet hälvenevät hiljaa pois.

 

Ale ja innovaatiokilpailun boombox

Sunnuntaina päättyi kapteenin ja perämiehen asettama “leikkimielinen” innovaatiokilpailu. Tehtävänä oli suunnitella veneen tyhjäksi jääville viiden gallonnan vesitonkille uusia käyttötarkoituksia. Meidän ykkösvahtimme teki tonkasta kaikuboksin laivamme pienelle matkakaiuttimelle, joka pääsi heti koekäyttöön ja löysi paikkansa kannen istumalaatikon lattialta. Kolmosvahti suunnitteli vesitonkasta vinssikammella toimivan matkapesukoneen, jonka toteutus toistaiseksi jäi teorian tasolle, mutta on innovatiivinen idea kylläkin! Tiukan tuomaroinnin jälkeen voiton vei kuitenkin kakkosvahti kymmenellä erilaisella ideallaan, joista muodostui Vahinen Wellness Package, sisältäen muun muassa venepuutarhan, vesisukset ja kuntosalin. Paketista konkretiaan oli toteutettu gallona “ginger ale” -juomaa, jonka käymisprosessin arvellaan olevan valmis juuri sopivasti saapuessamme Azoreille.

 

-Ale

Puheenaiheet Hyvä olo Matkat

Merisuihkuja ja banaanihässäkkää

Tiimimme sponttaanissa makean veden suihkussa sateen alla

Sunnuntai 5.7.2020
Atlantin hevoslatitudit 29.04 N 56.21 W

Kolmasosa matkasta Saint Martinilta Azoreille on nyt takana, kun eilen ylitimme Kravun kääntöpiirin. Vahdit vaihtuvat jo rutiinilla ja tunnelma on leppoisa.

Alun höykytys on muuttunut unettavaksi keinutukseksi.

Kannen kapeilla varjopaikoilla loikoilee purjehtijoita, välillä vilvoitellaan merivesisuihkussa. Merivedellä peseytyminen saa ihon tuntumaan hieman tahmaiselta ja yllättäen Paulan navasta löytyi suolakivi. Perjantaina kohdallemme osui kaivattu sadekuuro. Koko miehistö ryntäsi kannelle nauttimaan matkamme ensimmäisestä kunnon sateesta. Likapyykki ripustettiin reelingille puhdistumaan ja shampoo vaahtosi kun taivaalta tuli makeaa vettä.

Viimepäivinä Vahinella on ollut melkoinen banaanihässäkkä. Banaanit kypsyivät nopeammin kuin kukaan ehti odottaa. Banaaneja oli tilattu haastattelemieni lähteiden mukaan 20-120 kiloa. Valtava banaanilasti oli ovelasti jemmailtu sinne tänne, esimerkiksi tyhjiin punkkiin vesitonkkien taakse. Ensimmäiset merkit banaanikatastrofista oli nähtävissä pari päivää sitten. Messin hedelmäverkon banaanit olivat murskautuneet aallokossa ja jättäneet nahkapenkille tahmaisen lätäkön. Alkoi banaanijahti ja armoton muussaus.

Mustuvia banaaneja soseutettiin raivokkaasti kannella. Keittiössä niistä väännettiin banaanikakkua, banaanipannareita, banaanipuuroa, banaanipirtelöitä.

Välipalaksi syötiin banaania sellaisenaan, osa banaanista saatiin mahtumaan pieneen pakastimeemme. Kaikkien helpotukseksi banaanihässäkkä saatiin tänään selätettyä. Aamulla heitin toivottavasti viimeiset homehtumaan päässeet jemmabanskut laidan yli Ahdille.

Valtsu ja legendaarisiksi muodostuneet Bananacoladat. 

Noin kymmenen delfiinin parvi ui veneemme ympärillä!

Liekö mehukkaiden banaanien ansiota se, että päivällisaikaan delfiiniparvi tuli tervehtimään meitä. He uivat ristiin rastiin keulamme ympärillä ja saimme ihastella heidän veikeää tanssiaan. Elämä täällä Vahinella on mukavaa.

Olemme niin kaukana mantereesta, etteivät ajatukset enää yletä meren taakse.

Älypuhelimet eivät enää piippaa, emme tiedä muun maailman menosta juurikaan mitään, ajatukset lepäävät hiljaisuudessa. Täällä elellään yksi vahtivuoro kerrallaan, minnekään ei ole kiire (paitsi ongelle, jos siima huutaa). Merivahti huolehtii siitä, että kurssi pysyy kohti Azoreita.

Tiimi ihailemassa delffiinejä ja auringonlaskua Vahinella

 

-Ella

Puheenaiheet Hyvä olo Matkat