Laskevan auringon äänimaisemaa Vahinella: jazzin trumpettisoolo kansivahdin iltasoittona offline-listalta, skuuttiköyden terävä sisäänrullaus vinssillä ja poppareiden iloista poksahtelua kattilassa. Kunnes pääkoneemme Sisu hörähtää käyntiin, ja siirrymme purjeilta moottoriajoon. Kuljemme parhaillaan Saksan Elbe-jokeen saattelevan suistoalueen kapealla väylällä. Kohteenamme on lähes sadan kilometrin pituudella mutkitteleva Kielin kanava, jonka myötä pullahdamme huomisen iltapäivän aikana Pohjanmereltä Itämerelle. Matkan viimeinen meren ylitys on käsillä.

Cherbourg oli laivan tankkien ja ruokavarantojen täydennysten ohella croissantteja ja creppejä, purjeompelua sekä laiva-arjesta vapaata kuljailua kujilla ja puistoissa. Siinäpä viehättävä rannikkokohde! Elokuvan Cherbourgin sateenvarjot ohella kaupunki tunnetaan ainakin siitä, että Napoleonin aikaan sitä ympäröivän merilinnoituksen sisään oli mahdutettavissa koko Ranskan laivasto. Eikä satamakaupungin pompöösi historia siihen jää. Aivan sataman tuntumasta löytyy myös Ranskan ensimmäinen ydinsukellusvene Redoutable (vesillelasku 1967), johon pääsee tutustumaan. Lisäksi Cherbourg toimi viimeisenä pysähdyspaikkana matkustajalaiva Titanicille ennen sen traagisesti päättynyttä valtameren ylitystä. Kaupungin kuulu museo Cite de la mer (”meren kaupunki”) tarjosikin muutamille siellä vierailleille miehistön jäsenille syväluotausta alueen merelliseen historiaan. Museossa muiden julkisten paikkojen tapaan kuljettiin maskit päässä ja käsihygienia tarkasti huomioiden.

Pohjoisten merialueiden viimoja varten paikalliselta kirpparilta hankitut villapaidat yllämme jätimme Luoteis-Ranskan, ja liityimme rahtilaivojen “possujunan” tuntumaan kohti Hollannin vesiä. Purjehduksellisesti viime päivät ovat olleet paikoin turhauttavia. Tuulet ovat kuolleet lähes olemattomiin tai hönkineet epäsuotuisasta kulmasta. Viemärivesien saastuttamissa rannikkovesissä viihtyvät kärpäsparvet ovat vierailleet Vahinen kannella ja roskia bongataan tuon tuosta (joitain ohi lipuvia olemme vaihtelevalla menestyksellä kyytiin metsästäneetkin). Englannin kanaalin ja Pohjanmeren vesillä Atlantin avaruus ja rauha ovat olleet tiessään. Moottoriajo rikkoo meditatiivisen purjeilla etenemisen mielentilan, ja koneen jyly assosioituu joutumiseen, suorittamiseen, kiireeseen. Purjehdusvesinä nämä tuntuvat läpikuljettavilta – merten nelosteiltä. Styyrpuurin puolelta voi erottaa hiekkasärkkiä ja rannikkokaupunkien siluetteja tehtaanpiippuineen, merelliseen horisonttiin puolestaan piirtyvät tuulivoimapuistot ja öljynporauslautat. Ympäröivä infra onkin kirvoittanut keskustelua koskien mertemme tilaa ja tulevaisuutta sekä energiantuotantolähteiden kestävyyttä.

Toisaalta ruuhkaiset vedet ovat olleet mahdollisuus muistella vanhaa ja oppia uutta, niin purjehdusteknisesti kuin navigoinnin osalta. Mitä kaikkea on huomioitava isopurjetta jiipatessa (jiippi = myötätuulikäännös)? Entä miltä puolelta kardinaaliviitat kierrettiinkään? Purjeiden käsittely alkaa toisto toistolta iskostua lihasmuistiin ja manööverit sujuvoituvat. Ruorinpitäjän lisäksi myös tähystäjän on terävöidyttävä. Silmin havaittua synkronoidaan plotterin informaation kanssa aktiivisesti. Jos näkymät pitkälti ovatkin yhteneväiset, ilmaantuu horisonttiin aina tuon tuosta kalastus- tai purjealus, josta plotteri ei ole tietoinen. Rahtilaivaliikenteen väylien risteämäkohdissa ennakoinnilla on valtaisa merkitys – purjehtijan tulee aina elää vähintäänkin merimaili tai kaksi edellä.

Matkaamme on viimeisten viikkojen aikana mahtunut kymmenittäin kipparin yksinoikeudella julistamia juhlapäiviä: kuljetut tai vielä kulkemattomat tuhannet tai sadat mailit, kääntöpiirin ja nollameridiaanin ylitykset sekä ensimmäiset delfiinihavainnot ansaitsivat kukin erillisen arjesta nostatuksensa. Vihdoin saatiin viettää myös kalenterimerkittyä juhlapäivää, kun yksi miehistömme jäsenistä täytti pyöreitä. Aamuvahdissa ruoriin tarkalla ajoituksella höynäytetty syntymäpäiväsankari yllätettiin mutakakulla, ruusukimpulla ja juhla-asuun lipuin koristellulla messillä. Illansuussa vielä poimimme aalloilta kyytiin matkan varrelle osuvasti sattuneen, joskin pulleimman ja värikylläisimmän olomuotonsa ohittaneen ilmapallon. Kyllä juhlapäivä vaatii juhlanumeronsa!

Aikataulusyistä joudumme harmiksemme hyvästelemään yhden miehistömme jäsenistä pian Kielin kanavan jälkeen. Kiitos Ama yhteisestä matkasta, sinua tulee ikävä! Itämerelle ennusteet povaavat korkeapainetta hellepäivineen ja heikkoine tuulineen. Genaakkeripurje päässee taas pullistelemaan keulaan yhdessä spiiratun genoan kanssa. Miehistömme osalta uskon vakaasti henkiseen korkeapaineeseen – jäljellä olevat vajaat tuhat meripeninkulmaa saavat taatusti tarttumaan viimeiseen viikkoon erityisellä intensiteetillä, kumuloituvasta väsymyksestä huolimatta. Itämeri, täältä tullaan!

– Paula

Nyt kun ruorittelua on kertynyt matkan aikana jo useampi sata meripeninkulmaa per nassu on siihen kerennyt tottua melko hyvin. Ruorissa voi hieman rentoutua, siinä voi nauttia, joskus tylsistyä, välillä myös hassutella. Useille on kehittynyt oma, omintakeinen tyylinsä ohjata venettä ja uusia ajoasentoja innovoidaan jatkuvasti. Osa ei pääse ensikokeiluja pidemmälle, mutta muutamia on näkynyt säännöllisesti jo viikkojen ajan. Tässä muutama allekirjoittaneen suosikeista.

1. Loistava yleisasento
– Toimii useimmilla keleillä ja lähes jokainen tiimimme jäsenistä turvautuu tähän ajoittain. Joskin asento on hieman kokenut inflaatiota sen jälkeen kun kippari ilmoitti päivittäisen seisomispakon, kaksi tuntia, jotta jalat jaksavat kantaa maihin päästessämme. Seisomatunteja on hyvä lusia ruorin takana.

2. Pelkääjän paikalta
– Koska kaikkihan tietävät, että sieltä tulee parhaat ohjeet ajamiseen! Asennon hienouksiin kuuluu myös se, että voi paremmin osallistua veneen istumalaatikossa käytyihin keskusteluihin.

3. Tunteella
– Parempi näkyvyys, parempi ote ruorista, parempi tuntuma veneeseen. Erinomainen asento! Erityisen toimiva silloin kun allot ovat isoja ja niillä pääsee surffaamaan. Ai että, mikä tunne!

4. Pää pilvissä
– Ajoittain sitä vaan unohtuu pohdiskelemaan, että miten hyvältä tuntuukaan. Silmät vaipuu kiinni, voi vähän hyräillä musiikin mukana, aurinko lämmittää. Hyvin kyseenalainen kovalle kelille. Usein saa myös kipparilta tiukan käskyn palata takaisin kurssille.

5. Aina valmis
– Kanssapurjehtijoilta saattoi heltyä muutama hymynkare ja naurahdus kun tämä tyyli on ollut testiajolla, mutta väärässäpä olivat. Myrskyn saapuessa, kun tuuli oli 20 metriä sekunnissa ja aallot löivät veneen keulasta ruoriin asti, oli useilla nöyrtymisen paikka: ajolasit ja tiukka ote saivat vihdoin ansaitsemansa kunnioituksen.

6. Meritähtenä
– Ei sovellu aloittelijoille. Tätä asentoa onkin nähty vain jo aiemmin Altantin ylittäneiden keskuudessa. Kokemuksen tuomalla rentoudella ruoraamiseen tarvitaan vain jalkojen ajoittainen, pieni korjausliike ja kurssi säilyy aina vaan.

7. Multitasking
– Asento, joka kielii kokeneesta merikarhusta. Kipparin erikoisuus, vaikka monia yrityksiä asentoon on nähty myös oppilaspurjehtijoiden joukossa. Yhtä sulaviin tuloksiin kipparin kanssa ei kukaan ole kuitenkaan vielä yltänyt.

8. Going crazy!
– Ruorissa kulutetut tunnit ovat tarjonneet aikaa myös itseilmaisulle. Etenkin nyt matkan loppupuolella, kun laiva-arki puuduttaa ja ihmiset alkavat laivahöperoitymään. Lisää näitä kiitos!

/Miia