Asun tilavassa, tunnelmallisessa yksiössä lähellä yliopistoa ja keskustaa. Naapurusto on rauhallinen ja naapurit mukavia. Ennen hädin tuskin tervehdin naapureitani, täällä kynnys rupatteluunkin on matala. Minulla on tapana innostua uusista asunnoista – kuten innostun kaikesta muustakin. Yleensä kyllästyn ”koteihini” vuodessa, mutta tällä kertaa elättelen toiveita pidempiaikaisesta kiintymyksestä. Eilisilta oli yksi parhaista täällä vietetyistä. Ystäväni Suvi oli […]

Ainakin kaikki tamperelaiset tietävät Särkänniemen delfiinien kohtalosta. Kuinka moni sen sijaan tietää, että viimeisen viikon sisällä suomalaiset ääriryhmät ovat pahoinpidelleet joukolla yksittäisiä turvapaikanhakijoita ja hyökänneet vastaanottokeskuksiin ympäri Suomea? (Tuhopoltto, puukotus, joukkotappelu, lukuisia pahoinpitelyitä…) Minulle on kantautunut tieto hyökkäyksistä Forssassa, Nurmijärvellä ja Oulussa. Tieto kulkee heikosti, sillä poliisit ovat uhreja kuulustellessaan kieltäneet näitä puhumasta asiasta ja […]

Ne kolme blogikirjoitusta, jotka olen tänä vuonna kirjoittanut, ovat koskeneet lähinnä elämän murrosvaiheita, haasteita ja kipuja. Ne ovat näyttäneet kovin kapean siivun tämän vuoden väriloistosta. Tämä vuosi on ollut paljon enemmän, paljon muutakin kuin harmaata, mustaa ja surunsinistä.   Huhtikuussa tutustuin kahden tunnin ikäiseen pikkuveljeeni. Se oli vuoden ihmeellisin ikimuistoisin ihanin hetki. Se järisytti sisintäni, […]

Bestis kolistelee muutaman metrin päässä keittiössä ja minä kirjoitan ensimmäistä kertaa toisen ihmisen välittömässä läheisyydessä. Vapaaehtoinen ja spontaani kirjoittaminen on tähän asti liittynyt jonkin tasoiseen yksinäisyyteen.  Se on ollut omiin ajatuksiin uppoutumista ja tarvetta jakaa kokemuksensa jonkun kanssa. Varhaislapsuuteni jälkeen en ole elänyt näin tiiviissä symbioosissa toisen ihmisen kanssa, joten kirjoittamaan opittuani olen turvautunut päiväkirjoihin […]

Kuukausi sitten ajoin Tampereelta Iso Kirja -opistolle ja ilmoitin opiskelijakavereille ja henkilökunnalle päättäväni opintoni tältä erää. En paljon valehtele, jos sanon harkinneeni päätöstä kuluvan vuoden jokaisena päivänä. Syksyllä taistelin uupumuksen kanssa ja päätin, että keväällä en enää. Tuli kevät.   Päivänä, jona päätös lopulta syntyi, olin käynyt isovanhemmillani. Edeltävinä päivinä olin nähnyt myös muuta lähisukuani. […]

2015 oli suorittamisen ja saavuttamisen vuosi. Opiskelin, kirjoitin ylioppilaaksi, tein töitä, ansaitsin rahaa, opiskelin lisää. ’Jos selviän tästä, selviän mistä tahansa’ oli vuoden mantra. Hoin sitä itselleni ylioppilaskirjoituksissa tammikuusta maaliskuuhun kuvitellen, että kohta helpottaa.                         kesätöissä maaliskuusta heinäkuuhun tajutessani, etten tiedä toimittajan työstä paskaakaan.                         elokuun 10. päivä, kun yliopisto-opinnot alkoivat ja minä olin loppuunpalamisen partaalla.   […]

”Ensimmäisillä reppureissuilla irrallisuus tuntui vapauttavalta, mutta pidemmän päälle ei. Ihminen tarvitsee tunnetta, että on muille avuksi ja saa jotain aikaa. Matkalla sitä vain lipuu maasta ja mielentilasta toiseen eikä maailma muutu lainkaan paremmaksi. Ristiriita on kova: vaikka elää elämänsä merkityksellisintä aikaa, se tuntuu joskus täysin merkityksettömältä. Sitoutuminen, puurtaminen ja muiden auttaminen alkavat tuntua elinehdolta, eivät […]

(Tällä kadulla asuin syksyn 2012.)  (taatelimehua. suosittelen.)  (’Kuplatee’ kuuluu Aasia-kokemukseen.)  (japanilaista ruokaa)  Kuvat otettu Kiinassa (lähinnä Pekingissä) heinä-elokuussa 2015.

Kolme kuukautta, yksitoista vuorokautta ja neljä minuuttia sitten kirjoitin näin: Olen räpistellyt pian vuoden kirjoitusblokin kourissa. Ennen lauseet soljuivat ja liihottelivat ulos näppäimistöstäni, viime syksynä sormeni jähmettyivät. Kuukausiin mitään ei tullut pakottamatta ulos. Enää en ole varma, onko kyseessä sittenkään kirjoitusblokki. Tuntuu ennemmin, kuin ajatukseni, koko pääni, olisi jähmettynyt. Nyökyttelen ponnekkaasti päätäni milloin kenenkin ajatuksille, […]