Sekoilen, siis olen
On muuten ollut tässä vähän kaikenlaista, mikä näin juhlallisesti intterin netissäkin kerrottakoon. Jossain mielenhäiriössä tämä alkuvuosi on taittunut jo lähes vappuun ja se öinen visioni kaupunkilaisten yhteisöllisestä olohuoneesta alkaa oikeasti olla totta.
Aikamoista.
Moni asia on jo loksahtanut paikoilleen: on hankittu tapaturmavakuutusta, printteriä, käyntikortteja ja maksupääte. Kontin alkuperäistä toimituspäivää viivästytetty lumiteknisistä syistä, tuskailtu vapun juomatilausten kanssa (nii-in, pikkiriikkisen eri määrä menee nimittäin limukkaa, jos mittarissa on +2C tai +14C, +24C puhumattakaan..), pohdiskeltu kesän jäätelövalikoimaa ja suunniteltu sitä sun tätä.
Aloin ärsyttää itseänikin jatkuvalla pekkapoutamaisella lumiennusteella Facen ihmemaassa. Siksipä piti kuvailla muutama kesän tuleva hittituote ja tuutata ne someen. Joskopa se kesä tulisi sukkelammin lahjomalla kuin uhkailemalla?
Viime viikko meni puutöiden merkeissä.
Haettiin Starkista 380 metriä tuollaista rimahommelia pääkaupunkiseudulta junalla Kainuuseen suhahtaneen talkooavun kanssa. Kun siis ajatuksena oli, että merikontin ulkomuotoon ja maisemaan sulautumiseen voisi helpoimmin vaikuttaa sillä, että rakentelisi sen ympärille sellaisen kevyen ritelikön. [On sana. On on. Ritelikköinensä hän raivoilee autotallissaan..]. Päivän jäätävin idea oli se, kun suostuteltiin puunmyyjäsetä apureineen katkomaan rimat ns. määrämittaan: haettiin siis kaatosateessa noin miljoona parimetristä rimanpätkää, kymmenien 5,7m pitkien rimojen sijaan.
Mikä olikin ihan kuningasjuttu pelkästään siksi, että meidän autotallissa verstaassa mahtui juuri ja juuri puuhailemaan noiden parin metrin pätkien kanssa. Kuusmetriset olisi jääneet isolta osalta ulos, vesi- ja räntäsateen armoille. [kuvasta nokkelimman bongaavat myös meidän tulevan ruokapöydän.. hyvin etenee sekin rojekti. Saatana.]
Lievästä skeptismistä huolimatta nuo riteliköt tuli isolta osalta valmiiksi – ja pääsiäisen levokkaat pyhät meidän perheessä meni petsihuuruissa samaisessa verstaassa himinöidessä. Kontin tulevassa sijoituspaikassa, eli tuossa Rantapuistossa on nimittäin viime vuosina tehty aika mittava maisemointi- ja kasvojenkohotusprojekti – ja nykyisten sillankaiteiden sävyyn halusin minäkin rimani mätsätä. Easier said than done, mutta lopulta samaisesta puukaupasta mukaan tarttui mustaa kalusteöljyä, ja sillä mentiin.
Yhdellä kerroksella saatiin juuri sellainen peittävyys, kuin toiveissa olikin. Elävä, mutta siisti. Ja sopivan musta.
Jos pitäisi arvata, niin monestiko veikkaisit mun ja apurini ruuvailleen sen ainoan meidän vastuullemme jätetyn seinämän?
Siippa kaikessa insinööriydessään toimi työnjohtajana kahden ensimmäisen seinäkkeen kohdalla, ja jossain mielenhäiriössä kuvitteli meidän osaavan hoitaa viimeisen ihan sillai itsenäisesti. Ahhhahhhahaha. Tuli polo lounastunnilleen juuri siinä vaiheessa, kun irroiteltiin ruuveja totaalisen vintturaan menneestä riteliköstä. Noin toisen kerran.
Nuo seinämät tosiaan peittävät sirpsakansinisen konttini taka- ja toisen sivuseinän. Sisäpuolelle tulee ehkä maitolasia muistuttava kalvo. DC-fiksillä. Ehkä. Wish me luck.
Strömsöilyn ohessa ehdittiin onneksi talkooavun kanssa vedellä myös viiniä useampi pullo ja pelata elämäni toinen Scrabble. Minkä voitin kuin Agricola konsanaan: sain vajaat sata pistettä tuosta tisuli-misata-ilta -kombosta. Ihammahtavaa! Vaikkakaan raati ei ollut sitten kuitenkaan ihan varma sanan tisuli löytymisestä mistään tunnetusta sanakirjasta…
Lisäksi voitaneen raportoida muista merkittävistä tapahtumista nyt tässä kaikki samalla kertaa.
Sosiaalisessa mediassa on tullut kohistua lähinnä tästä pohjoisen kerrassaan vähälumisesta keväästä.. Pari viimeistä viikkoa sai kuitenkin aikaan pienimuotoisen sulamisihmeen, jota tosin ollaan erinäisissä kokoonpanoissa myös pyritty osaltamme vähän jeesaamaan.
Ylemmässä kuvassa hanki melko lailla tasan 2 viikkoa sitten. Alemmassa tunnin maanantaisen urakan päätteeksi. Sittemmin tällä viikolla ollaan saatu nuo penkit jo lähes kuivalle maalle, ja ikiroudasta kehittynyttä jäätikköäkin on jäljellä enää vain muutama hassu neliö. Mikä on tietyllä tapaa ihan jees, koska se konttikin tärähtää mestoille YLIHUOMENNA. Perketi!
Tänään havahduin aamulla siihen, että lähetti toi kotiovelle laatikollisen työessuja, jotka pontevasti toimitin painoon lähes samoin tein. Mental note to self: pitää alkaa pukeutua säällisemmin (tissiliivejä myöten) ja kammata myös naama heti aamusta. Saa muuten eräs allekirjoittanut yrittäjä jonkun valtakunnan karmein suohirviö -palkinnon meillä ravaavilta lähettifirmojen edustajilta.
Iltapäivällä tuonne meidän autotalliin verstaaseen varastotilaan puolestaan saapui 150 kg terassikalusteita. Sen verran on itsesuojeluvaistoa vielä jäljellä, etten ole tuota lavaa purkanut: toivon TODELLA, että laatikoissa on 12 kappaletta kauniisti kasattuja tuoleja. Eikä tuhatta mutteria, ruuvia ja vääntynyttä raudanpätkää.
Koska ylihuomiselle tuohon kadunkulmaan odotellaan myös parisataa kiloa Ikean keittiökaluja, joista olisi tarkoitus askarrella-paskarrella erään kahvilakontin myyntitiskit.
Puuuuh.
Että sellaista täällä, viimeisen viikon aikana. Huomenna suhautamme Ouluun hakemaan kassa- ja kahvikonetta sekä hajanaista määrää Granitin vinkeitä sisustusjuttuja. Viikonloppuna talkooporukka saapuu iloksemme noilta samaisilta kotikonnuilta, minkä lisäksi lyödään tulille markkinointihenkinen Vaekea <3 Kontti pop up -brunssi erääseen paikalliseen kauppakeskukseen. Ihan vaan, ettei pääsisi leposyke laskemaan alle sataan.
Ja tosiaan, vappuviikonloppuna se sitten alkaa. Rakkauden ja kahvin kesä 2017.
Stay tuned siis. Ja tuu kahaville, jos Kajjjaanissa liikut.
=============
Konttisaagan aiemmat osat täällä: