Huudi-kissa
Varma kevään merkki on, kun Kisu Mirrinen on saapunut vakipaikalleen arskan ottoon! Siellä se istuu (tai makaa), AINA kun arska paistaa.
Yleensä se vaan nauttii ja nojailee tuohon sähkökaappiin, pitää silmiä kiinni, ja lämmittelee auringonpaisteessa.
Kisu on meidän huudi-kissa. Se asuu tuossa talossa, ja jollei se istu tai ota nokosia talon nurkalla, niin se voi olla myös kadulle parkkeerattujen autojen alla (silloin kun sataa). Jos taas on kylmä, niin se on juuri parkkeeratun auton konepellillä lämmittelemässä (ja kaikki kadun autot on täynnä sen kuraisia tassun jälkiä).
Andy menee joka lenkillä tarkastamaan, onko kisu siinä paikallaan, ja jollei ole, niin se kurkkaa joka ikisen auton alle, mutta vain tässä kohtaa katua. Ne aina vaan katselevat toisiaan metrin hajuraolla, eikä koskaan mene lähemmäs? Silti niiden on nähtävä toisensa, kolmesti päivässä.
Joskus kisun omistaja (tai ainakin samassa talossa asuva) nainen syöttää sille tuossa talon nurkalla semmoista kissojen gourmet ruokaa. Epäilen, että kissa on aika nirso, koska se näyttää todella hitaalle puuhalle. Joskus sillä on nappuloita tuossa nurkalla, mutta se vaan ottaa arskaa ja syö ehkä sitten, kun tulee nälkä.
Joku oli sille näköjään jättänyt palan suffelia (?)
Ja Kissa vieköön! Kai nyt mirriä väsyttää, kun on koko viikonlopun ottanut arskaa ja nauttinut kevään tulosta! (ehkä jonkun mielestä vois näyttää et se oksentaa tai raivohuutaa jotakin, mutta kyllä se vaan haukotteli. Ei vois vähempi kiinnostaa, se varmaan ajatteli. Ihanan oranssi kisuliini!
Aurinkoa kaikkien viikkoon!
Kuvat: Anna / A&A at home
