Lyhyt pääsiäisloma – maksimaalinen irtiotto – koirien kanssa matkassa (lähimatkailua, osa 2)

Tuli perjantai – meille pitkä perjantai! Galaksit räjähtää ja Keinonen nousee haud… Nojoo, se siitä Kummeli-huumorista – jos joku sen siksi tunnisti 🙂

Päätettiin siis perjantaina heittää tietokoneilla ja puhelimilla vesilintua ja lähdettiin luonnon rauhaan, syvälle Lempäälän uumeniin, kauniiseen Vaihmalan Hoviin, ihan yökylään. Heitettiin koirat ja vähät matkatavarat autoon ja lähdettiin ajeleen. Matka meni kivasti – eihän meiltä Vuoreksesta sitä matkaa kohteeseen kertynytkään kuin n. 15 minuuttia… Ei tarvinnut pysähtyä pissatauolle ja eväitä syömään.

Heti, kun päästiin autosta pihalle, mieleni valtasi tyyneys. Ihana, puhdas maalaistuuli puhalsi kasvoihin ja vedin heti keuhkot täyteen tätä luksusta. Pieni hevosenpaskan haju ei haitannut yhtään, se oli toisaalta ihan asiaan kuuluvaa.

Huoneessa odotti lasi kuohuvaa ja hedelmä-suklaatarjotin – korkki poksahti heti kun tavarat oli kannettu ovesta sisään. Aah, rentoutumisen kultainen autuus…

img_4867.jpg

img_4875.jpg

Meidän huone oli erillisessä rakennuksessa, Voudin Talossa. Sinne oli myös lemmikit tervetulleita. Oli kyllä ihanaa, että saimme juuri tästä rakennuksesta huoneen – aamulla kauneushoitojen jälkeen avasin ikkunan, päästin raikkaan kevätilman tulvimaan huoneeseen ja katselin tätä maisemaa:

img_4874.jpg

Olin siis etukäteen varannut itselleni rentouttavaa omaa aikaa – kasvohoidon hieronnalla ja jalkahoidon. Se oli niin taivaallisen rentouttava kokemus, että olisin mielelläni jäänyt sinne pidemmäksikin aikaa makaamaan. Mieli lepäsi, kun radiosta soi musiikki hiljaa taustalla ja ikkunasta oli näkymät järvelle – katselin kuinka aurinko heijastui järven pinnasta ja tuuli puhalsi puiden latvoissa.

img_4892.jpg

img_4895.jpg

img_4894.jpg

img_4878.jpg

Jäätiin vielä hetkeksi huoneen luovutuksen jälkeen bistron terassille nauttimaan ihanasta ilmasta ja kauniista maisemista.

img_4881.jpg

img_4882.jpg

img_4883.jpg

img_4889.jpg

MUN plussat ja miinukset Vaihmalan Hoville:
+ raikas maalaisilma
+ kaunis miljöö
+ Day Spa aivan ihana
+ lemmikit tervetulleita (15€ lisämaksua huoneen hintaan)
+ Putiikki oli mahtava
+ huonehinta suhteellisen edullinen
+ iso terassi kauniilla maisemilla
+ golf- kenttä

– huone ei ollut mun siisteysstandardien mukaan kauhean siisti
– kaikki henkilökunnasta eivät olleet yltiöystävällisiä…
– aamupala ei ollut hyvä (tämä on aina mulle iso miinus…)
– bistron ruuan hinta-/laatusuhde ei ihan kohdannut
– hedelmä- suklaalautanen ei ollut ihan sellainen kuin olin toivonut (hintaan nähden)

Kaiken kaikkiaan kuitenkin suosittelen tätä paikkaa, jos haluaa pienen irtioton arjesta – varaa vaikka ylellinen ruusukylpy tai jokin muu ihana hoito ja tilaa kuohuviiniä huoneeseen. Ihaile maisemia ja katsele sisustuksen yksityiskohtia. Kiertele putiikissa ja löydä kaikki sen aarteet. Nauti.

Lopuksi vielä muutama yleiskuva:

img_4869.jpg

img_4887.jpg

img_4888.jpg

img_4896.jpg

img_4899.jpg

img_4900.jpg

img_4901.jpg

Joiltakin kohti miljöö oli kuin Bram Stokerin Draculasta, kuten alla oleva puu (tosin Dracula ei tainnut nauttia juomaksi Heinäkenkää (vai Tuborgiakohan tuo?)…):

img_4865.jpg

Suhteet Rakkaus Mieli Matkat

Pääsiäisen tärkeät

Olen elämäni aikana muuttanut äkkiseltään laskettuna kymmenen kertaa. Ennen jokaista muuttoa olen tehnyt jonkinlaisen, yleensä melko ison, tavara- inventaarion. Pois heitettävät tavarat olen pakannut laatikoihin ja kiertänyt ensin niiden kanssa kavereilla, sitten vienyt loput kelvolliset tavarat kirpputorille ja sieltä vielä kierrätykseen tai lahjoituspöytään. Kuitenkin edelleen mukanani kulkee muutama tavara, joka on ollut osana elämääni jo parhaimmillaan kolmisenkymmentä vuotta. Yksi näistä tavaroista on pahvimuna. Kuulostaa ehkä mitättömältä, joistakin ehkä jopa typerältä, mutta juuri tämä kyseinen pahvimuna on mulle pääsiäisen symboli.

Kun vielä oltiin pikkuisia ja asuttiin kotona, mulla ja mun veljellä oli tällaiset melkein samanlaiset pahvimunat. Veljeni pahvimunassa oli vain hieman eri kuviointi. Aina pääsiäisaamuisin kun herättiin, äiti oli käynyt piilottamassa munat jonnekin ja meidän homma oli ne etsiä piiloistaan. Toisen pahvimunaa ei saanut ottaa, vaikka sen olisikin ensin löytänyt. Etsiminen oli jännää ja löytäminen ehkä vieläkin jännempää, kun ei koskaan tiennyt, mitä äiti nyt oli sinne pahvimunan sisälle piilottanut. Yleensä sisällä oli ainakin Kinder- muna ja ruohomunia, joskus saattoi olla pieniä pääsiäistipujakin, joita sai sitten laittaa pääsiäisruohoon käppäileen. Vaikka pääsiäinen ei sinällään ole mikään erikoinen asia mun elämässä, niin tämä muisto on rakas ja tekee mulle pääsiäisen, ainakin sydämeen.

img_4854.jpg

img_4855.jpg

img_4856.jpg

On mulla kyllä pahvimunan lisäksi yksi pääsiäisperinne – mämmi. Rasvattomalla maidolla ja runsaalla sokerimäärällä. Ihan parasta. Syön yksinäni vähintäänkin sen yhden tuokkosellisen mämmiä joka pääsiäinen. Se on kuitenkin herkku, mitä ei tule koskaan muulloin syötyä kuin pääsiäisenä. Tänä pääsiäisenä aloitin uuden, aikuisten perinteen – pääsiäismäisen oluen maistelun. Törmäsin kaupassa Pyynikin Käsityöläispanimon oluisiin ja ne oli niin kivan näkösiä, niin oli pakko ne laittaa koriin… Illalla sitten nähdään maistuvatko nämä oluet ”rakkaudella pannuilta”, kuten mainoksessa luvataan 😉

img_4857.jpg

Perinnerikasta, rakasta pääsiäistä kaikille!

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe