Vaihtelua vaatekaappiin – aina ei tarvitse ostaa uutta
Olen ollut nyt kahdeksan kuukautta valmisvaatteiden ostolakossa, joten tässä postauksessa ajattelin kertoa omilla esimerkeillä, miten vaatekaappiin saa vaihtelevuutta ostamatta yhtään uutta vaatetta. Samalla kerron fiiliksiä haasteen etenemisestä.
Loppukeväästä ja kesän alkaessa huomasin, että samat lempparikledjut alkoivatkin kyllästyttää ja haaveilin ensimmäistä kertaa ostolakon aikana uusista vaatteista. Luovuutta ja näppäriä näppejä käyttämällä päälle löytyi uutta puettavaa ilman kaupoissa pyörimistä. Samalla voi säästää sekä rahaa että ympäristöä. 🙂
MUOKKAA VANHOJA (ja pengo mummolan vinttejä)
Ylhäällä näkyvän mekon löysin miehen mummolan vintiltä. Mekko on kotimaista tekoa ja ties miltä vuosikymmeneltä – melko täydellinen vintage-löytö siis!
Poistin mekosta puhvihihat ja olkatoppaukset, ompelin uudet vyölenkit risasten tilalle ja pidensin vyötä, jotta se mahtuisi päälleni. En juurikaan tykkää kellohelmoista ja liian tyttömäisistä vaatteista, mutta muokkaamalla tästä tuli melko täydellinen kesäleninki!
TEE ITSE
Haasteeni säännöissä vaatteiden ostaminen on kiellettyä, mutta vaatteiden tekeminen itse sallittua.
Ompelemani t-paita (kuva alhaalla) kuvastaa täydellisesti sitä, minkä tyylisistä vaatteista tykkään. Yksi parhammista asioista ostolakon aikana onkin ollut se, että impulsiiviset ostohimot ja uusien trendien perässä juokseminen ovat kaikonneet pääkopasta kokonaan. Sen sijaan olen oppinut hahmottamaan selkeämmin omaa tyyliä.
Tykkään simppeleistä vaatteista, joissa on kuitenkin jokin pieni juju. Esimerkiksi tässä t-paidassa se on kulmikas hihanistutus, joka tuo muuten yksinkertaiseen paitaan mielenkiintoisen twistin. Minulle on myös ehdottoman tärkeää, että vaate on mukava päällä, joten molemmat ompeluksistani ovat malliltaan väljiä. Värit saavat olla suht neutraaleja.
T-paidan ja topin (kuva alla) ompeleminen muistutti jälleen, miten hyvä fiilis käsillä tekemisestä tulee. Samanlaista fiilistä ei saa valmisvaatteen ostamisesta. Lisäksi itse tekemällä tulee mietittyä entistä tarkemmin millaisen vaatteen tekee, jotta vaatteeseen käytetty aika ja vaiva eivät mene hukkaan. Valmiina ostaminen tuntuu itse tekemisen jälkeen aivan liian helpolta ratkaisulta.
Materiaalit molempiin löytyivät äidin kangasvarastosta, jossa ne ovat lojuneet varmaan parikymmentä vuotta.
LAINAA
Olen lainannut vaatteita erityisesti äidiltä, jonka vaatekaapista, (tai pikemminkin vaatehuoneesta) löytyy silloin tällöin omaan makuun sopivaa puettavaa. Esimerkiksi yllä näkyvässä kuvassa topin kaverina ovat äidin 90-luvulla ompelemat leveälahkeiset ”culottes”-housut.
Kun ostolakko päättyy marraskuussa, aion harkita vaatelainaamon jäsenyyttä, mikä onkin yksi erinomainen tapa pukeutua ekologisemmin. Lainaamalla säästyy ympäristön lisäksi myös rahaa ja kaappitilaa, kun vaate päätyy omasta kaapista takaisin lainaamoon. Lisäksi voi kokeilla rohkeammin erityylisiä vaatteita ilman pelkoa hutiostoksista.
Haaste on tuntunut näiden esimerkkien myötä erittäin antoisalta ja etenen hyvillä fiiliksillä marraskuuta, haasteen loppua, kohti.
Toivottavasti tämä postaus antoi inspiraatiota pukeutumiseen – ilman uuden ostamista. ❤
Ostolakkoillen,
Iisa
Aiheesta lisää:
