Ensimmäiset kaksi viikkoa roskapurkkihaastetta takana! Tavoitteenani on siis mahduttaa seuraavan kuukauden aikana kertyvät sekajätteet puolen litran lasipurkkiin. Tarkemmin haasteesta voi lukea aiemmasta postauksestani.
Haaste ei ole tuntunut varsinaisesti miltään haasteelta, koska sekajätettä on kertynyt ensimmäisen kahden viikon aikana todella vähän(!). Lasipurkkiin on päätynyt vain yksi muovi-metalliläpyskä maitohappobakteereista ja hedelmien/vihannesten punnitustarroja. Kaiken muun roskan olen voinut laittaa kierrätykseen.
Vaikka tämän haasteen tarkoituksena oli minimoida sekajätteen (eli poltettavaksi päätyvän jätteen) määrää, olen huomannut, että roskikseen kertyy edelleen muuta roskaa, lähinnä ruokapakkauksista. Muuta roskaa syntyy enää melko vähän.
Olen pohtinut, eikö minun kannattaisi pyrkiä vähentää myös ruokapakkauksista syntyvää roskaa? Muuten minusta alkaa tuntua siltä, että pääsen tässä projektissa liian helpolla. 😀
Valitettavasti ruokapakkauksien minimointi on hyvin vaikea toteuttaa käytännössä, sillä asuinkaupungissani ei esimerkiksi ole mahdollisuutta ostaa kuiva-aineita ”bulkkina” omaan astiaan. Ruohonjuuri ja Punnitse & Säästä loistavat poissaolollaan.
Yllä olevassa kuvassa näkyy viime sunnuntain ruokaostokset, jotka eivät todellakaan ole mikään täydellinen esimerkki siitä, miten zero weistata ruokakaupassa. Ylipäätään täysin roskaton elämä ei ole mitenkään mahdollista, ainakaan omalla kohdallani.
Tällä kertaa ostoskoriin päätyi…
- raaka-aineita heviosastolta. Kaikista helpointa zero weistaaminen tuntuu olevan hedelmä-vihannes-ostastolla. Tällä kertaa mukaan tarttui kurkku, punajuurta, valkosipulia, (sinkku)banaaneja, sitruuna, bataattia, perunaa, tomaattia ja porkkanoita. Olisin ostanut porkkanat irtona omaan pussukkaan, mutta jäljellä oli vain muovisäkillisiä ”väri”porkkanoita.
- timjamipuska. Yrttejä olen joskus kasvattanut itse (huonolla menestyksellä). Tällöin välttyisi pakkausjätteeltä.
- kauramaitoa ja kaurafraichea. Kauramaitoahan voisi tehdä itsekin, mutta tässä tulee oma viitseliäisyys vastaan. En myöskään ole saanut omasta kauramaidosta niin hyvän makuista kuin kaupan, joten ostan mieluummin valmista. Kaupan kauramaitoon on myös lisätty erilaisia vitamiineja, mitkä otan mieluusti vastaan ”valmiina”.
- mausteita. Näitä voisi toki ostaa kauppahallista omaan astiaan, mikä vaatisi jälleen viitseliäisyyttä, jota minulla ei joskus ole. 😀
- ”kuivia” kikherneitä. Yleensä olen ostanut esivalmistettuja papuja tai kikherneitä, mutta nyt nakkasin koriin ”kuiva”kikhernepakkauksen, josta saan valmistettua huomattavasti enemmän kikherneitä vähemmällä pakkausmäärällä. Tämä toki vaatii ennakointia ruoanlaitossa, sillä kuivaherneitä täytyy liottaa ja keittää monta tuntia. (Verrattuna valmispapuihin, jotka voi syödä heti.)
Silloin tällöin ostoskoriin päätyy myös…
- kalaa/kanaa. Kuten olen aiemminkin täällä maininnut, en ole täysin onnistunut lopettamaan ”vaalean” lihan syöntiä vatsaongelmien vuoksi. Kanaa pyrin ostamaan aina ”punalaputettuna” eli hävikkiuhan alla olevana. Lihaa ja kalaa voisi toki ostaa omaankin astiaan, mutten ole tätä vielä kokeillut.
- hävikkituotteita. Esimerkiksi leipää. (Leipäpussin voi myöhemmin käyttää myös roskapussina.) Muutoin ruoka päätyisi kaupassa roskiin, jolloin ruoan tuottamisesta, valmistamisesta ja kuljetuksesta aiheutuneet päästöt menisi ihan hukkaan.
Toisaalta olen pohtinut tämän projektin tiimoilta sitä, että pakkausmateriaalin osuus ruoan hiilijalanjäljestä on vain pieni osuus. Tärkeämpää on, mitä itse pakkaus sisältää. Tämän vuoksi kaikista oleellisinta olisi suosia kasvisruokaa, vaikka se olisi pakattuna mihin tahansa härpäkkeeseen. Ymmärtääkseni jopa Kiinasta asti roudatulla kidneypapu-säilykkeellä on pienempi hiilijalanjälki verrattuna kotimaiseen lihaan.
Zero weistaatko ruokaa ostaessa? Jos kyllä, niin miten? 🙂
– Iisa
Instagram // Blogit.fi // Bloglovin
