Eilen viimein pääsimme työskentelemään kentälle ja tapaamaan vanhuksia heidän omiin koteihinsa. Kotikäynneillä meillä vierähti koko päivä. Kiertelimme paikat yhden paikallisen mummon ja yhden työntekijän kanssa. Haasteelliseksi kommunikoinnin tekee se, että vanhukset eivät puhu ollenkaan englantia vaan pääsääntöisesti lugandaa, osa swahilia. Työntekijät kuitenkin toimivat tulkkina ja näin voimme keskustella vanhusten kanssa.
Pääosin vanhukset asustelevat pienissä savi- tai tiilitaloissa. On todella mielenkiintoista nähdä heidän kotejaan ja he ovat otettuja kun muzungot tulevat vierailulle. Yksikin mummo oli niin sairas, että makasi vain sängyssä ja lääkkeet olivat loppuneet ja ei voinut syödä kun sappikivet vaivaavat.. Tiesimme kuitenkin mummon pitävän musiikista joten päätimme vetäistä muutaman laulun. Ideana ihan hyvä mutta eihän meillä kenelläkään tullut ainuttakaan kipaletta mieleen.. Lopulta kuitenkin lauloimme Suomen kansallislaulun ja Jukka Pojan kylmästä lämpimään. Siinä ovat ne kaksi kappaletta mitkä niistä kaikista maailman lauluista tulivat mieleen. Nehän meni täysin nuotin vierestä ja aivan uudenlaisen sanoituksenkin muokkasimme lauluihin kun eihän me tietenkään niitäkään muistettu. Kuitenkin tämän enkelikuoron seurauksena mummo nousi seisomaan ja alkoi tanssia. Pienessä mökissä tanssimme yhdessä ja muori lauloi, taputti käsiä, tanssi ja nauroi ilosta. Noh ei siis mikään turha enkelikuoro vai mitä?! Oli ihana pystyä tuottamaan mummolle noin valtavasti iloa ja myös me saimme voimaa nähdessämme hänen eläytyminen, kaikki kivut unohtuivat sillä hetkellä. Tämä uskomaton hetki jää varmasti meidän jokaisen mieleen yhtenä ihanana muistona Afrikasta.
Tänään Jenna oli pois töistä, sillä hän on kipeänä. Tämä tauti yllätti meidät ihan todenteolla, sillä eihän täällä lämpimässä voi saada flussaa! Eihän se nyt ole mahdollista! Emme edes olleet hoksanneet sellaista vaihtoehtoa olevan.. Me ollaan vaan tänne lähtiessä varauduttu mahatauteihin mutta että kuumeflunssakin vielä! Nyt kuitenkin kävi näin ja toivomme, että Jenna paranee pian ja pääsee ensi viikolla Annin ja Anna-Stinan mukaan kiertelemään ja ilostuttamaan vanhuksia. Tänään siis lähdimme aamurukousten ja raamatunlukujen sekä jonkinmoisen odottelun (45min viivästys lähdössä ei tunnut enää miltään) jälkeen autolla kohti uusia maisemia. Aamurukoukset ja raamattupiirithän ovat täällä ihan normaaliaamurutiini ja se ei ole mikään hetken hartaus vaan reilun tunnin juttu joka ikinen aamu. Raamatut eteen ja lukemaan.. No mutta se siitä, kävimme vierailemassa kahdessa eri kylässä kuuden eri mummon ja papan luona. Matka autolla ei ollut kauhean pitkä, mutta kesti silti tunti päästä määränpäähämme, sillä tiet ovat niin huonossa kunnossa. Pääsimme kuitenkin perille ja oli ihana taas nähdä näiden paikallisten iloisia kasvoja. Täällä nämä mummot ja papat on niin ylisulosia ja iloisia ja vieraanvaraisia ja höpöjä ja vanhoja ja hauskoja ja vallan ryppysiä. Täällä tuntuu mummoilla myös olevan samanlaisia vinkeitä kun Suomessakin, että ruokaa tuodaan syötäväksi ihan älyttömästi ja kaikki olisi kans hyvä syödä. Tänään siis saimme syötäväksemme papaijaa, ainakin kahdeksan passionfruittia, jack fruittia, cockia (hedelmä, jonka sisällä on makeita imeskeltäviä siemeniä) ja mukaamme saimme vielä kuusi munakoisoa, sylillisen jotakin ennennäkemätöntä vihreää kasvia sekä kotipakettiin Jennalle pieni pala jack fruittia. Tämä kaikki siis aamupäivän aikana, joten lounaalla ei tarvinnut paljon sitten syödäkään. Vastapainoksi näille lahjoille, me annoimme Anna-Stinan tuomaa suklaata maistiaiseksi. Kyllä mummoilla oli ihmettelemistä.
Huomenna onkin jo perjantai ja alkaa viikonloppu! Olemmekin jos suunnitelleet lähtevämme pitkälle patikkalenkille eväiden kera, mutta Jennan olotilasta riippuen arvioimme tilanteen uudelleen. Yksi työntekijöistä kuitenkin ilmestyi tänään illalla mökkimme ovelle ja toi lääkettä. Johan on pillerit! Monivärisiä kapseleita, joista tulee kuulemma vahvaksi ja terveeksi ja iloiseksi ja mitä näitä nyt voi toivoa! Hurraaa! No niitä iltapalaksi siis. Jenna kysyi yhdeltä farmaseuttikaveriltaan mitähän lääke mahtaisi sisältää ja hän kertoi yhden tabletin sisältävän koko Suomen lääkearsenaalin. Mutta ensimmäinen on nyt nakattu naamaan ja jos ei tämä tauti nyt lähde tällä värikkäällä ilopillerillä, niin millä sitten.. Jos olo paranee lähdemme patikkaretkelle, mutta jos vielä kipeä jäämme ottamaan aurinkoa ja tekemään pannukakkuja 😀 Toivotaan siis paranemista, mutta myös aurinkoa viikonlopulle!
Vanhusten hoitajat täällä terve! Kaksi päivää uudessa työpaikassa on kulunut, vielä emme kuitenkaan ole vanhuksia nähneet vaan olemme olleet toimistohommissa ja hoidettu yhden työntekijän 2kk vanhaa vauvaa. Mikäpä kiire se niitä vanhuksia hoitamaan vaikka vanhusten kotipalvelussa työskennelläänkin.. This is the african time! No jospa huomenna pääsisimme kotikäynneille, jännityksellä odotamme! Tänään järkkäilimme tuhansia kansioita ja lisäsimme niihin kuuluvia papereita. Olemme varmoja, että kun illalla silmät sulkee alkaa unissa kansiot vyöryä päälle ja numerot vilisee silmissä. Noh, eipähän tarvi ainakaan lampaita laskea.
Meillä on täällä landella ihana pieni mökki missä majailemme nämä kaksi viikkoa. Meillä on jopa kaksi huonetta ja minikeittiö. Kyllä kelpaa asustella. Tämä on myöskin ensimmäinen kerta meille täällä Afrikassa kun on mahdollisuus valmistaa itse ruokaa. Huikeeta! Kokkailimme innoissamme monenlaisia herkkuja. Ihanaa syödä just sitä mitä itse haluaa. Palautimme mieleen myös sen, että hei mehän olemme superkokkeja! Aina on myös positiivistä se, että kun itse valmistaa niin tietää mitä ruoka sisältää ja kaiken lisäks maistuu!
Kaikille on täällä omat sängyt, jopa 120cm:t. Voi nukkua X-asennossa ja miten päin haluaa. Ongelmana taitaa enemmänkin olla se, että miten osaa edes nukkua yksin kun on kaksi kuukautta nukuttu kylki kyljessä. Ensimmäisenä yönä Anni heräsi monta kertaa, kun säikähti olevansa liian lähellä Jennaa.. vaan eihän se vieressä nukkunutkaan! Kahden viikon ajan nyt yritämme varovasti irtautua tästä symbioosista ja ottaa omaa tilaa. Onneksemme sängyjen välillä on korkeintaan puolen metrin etäisyys niin ei oteta kuitenkaan kerralla liian suurta harppausta.. Ja kun ensiksi mietimme virallisessa sängyn valitsemistilaisuudessa, että jos Anni aamuvirkuimpana nukkuisi toisessa huoneessa. Ajattelimme kuitenkin, että saattaisi olla liian raskasta heti kerralla noin suuri muutos ja etäisyys. Laskimme muuten yksi ilta, että tästä kolmesta kuukaudesta tulemme nukkumaan samassa sängyssä yli kaksi kuukautta! Tämähän menee enemmän yli ku mummonmökissä ikinä! Vaikka olemme melkoisessa vierihoidossa oltu koko tämä aika emme ole (ainakaan vielä) totaalisen kyrpiintyneet toisiimme ja puhummekin toisillemme vielä! Ja nauramme (toisillemme)! Vaan kyllähän meillä aina hyvät jutut on ollutki niin miksipäs ei naurattas ja ymmärretään hyvän päälle molemmat!
Täällä uudessa kodissamme voimme olla myös aivan turvassa. Kuulimme, että kaksi vartijakoiraa päästetään yön ajaksi irti eli 21.00-06.00 meillä on ulkona liikkumiskielto. Nyt ei oo paljon edes unissakävelylle varaa, ainakaan jos oven ulkopuolelle sattuu astumaan. Saispahan ainakin säpäkän herätyksen vai kerkeäisköhän siinä edes herätä ennen hengen lähtöä. Kyllä maalla on ihmisen hyvä olla!
Niinkuin olemme aikaisemmin jo saattaneetkin mainita Afrikan pitkistä pimeistä illoista niin se on asia, joka meinaa välillä ottaa kupoliin meitä jokaista. Eilen meinasimme alkaa kiipeileen jo melkein seiniä pitkin niin oli pakko hypätä trikoisiin ja lähteä agrelenkille. Kävimme noin viiden kilometrin päässä sijaitsevassa Mukonon keskustassa. Takaisin tullessa otimme myös muutaman juoksuaskeleen. Kerkeämme täällä iltojen aikana saada kaiken maailman ideoita ja tällä kertaa ilmoittauduimme kevääksi Oulun terwahölkän puolimaratoniin. Katotaan miten siinä huvissa käy näille kolmelle Kemi-Tornion tytöille. Nimittäin Anna-Stinasta on tullut samanlainen jokapaikanhöylä kuin meistäkin ja on hyvä jo nyt alkaa buukkaamaan kalenteria täyteen ensi vuoden tapahtumista. Seura tekee kaltaisekseen ja olemme muuttuneet paljon. Toivomme kuitenkin muutoksen vieneen meitä vain positiiviseen suuntaan. Kun täältä Suomeen palaamme, olemme vain entistä parempia tyyppejä!
