Tulta, tappuraa ja uimahyppyjä!

Jambo!

 

Kolme yötä jouluun on.. Eipäs olekaan vaan siihen kun me ollaan kotona! Viimeiset päivät täällä Afrikassa oli tarkoitus pyhittää auringon otolle kun kaikki koulutehtävätkin ovat nyt tehty. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme opinnäytetyötä vaille valmiita sosionomeja! Olisimme grillaanneet itsemme kunnolla ruskeiksi ennen kotiin paluuta, mutta Afrikka ei halunnut luoda meille sitä iloa.. Ainoastaan yksi lämmin päivä saatiin ja sen vietimme altaalla. Vielä kuitenkin meillä on toivoa jäljellä toiselle samanlaiselle päivälle! Keskiviikoksi siis tilattu aurinkoa koko päiväksi, vaikkakin säätiedote lupaa ihan jotain muuta.

 

Yksi asia mitä yritämme näiden viimeisien päivien aikana tehdä on tukahduttaa kyltymätön jack fruit -hedelmän himo. Etenkin Jenna on paininut jo pidemmän aikaa tämän ongelman kanssa, että miten tulla toimeen Suomessa kun ei saa jack fruittia! Olemme käyneet ostamassa yhdeltä paikalliselta kojulta kyseistä hedelmää ja nyt sama himo on tarttunut myös Anniin ja Anna-Stinaan.. Päivittäin sitä uppoaa melkein kilon verran yhdeltä istumalta. Monesti kun käymme ostamassa jack fruittia niin ennen hotlalle pääsyä olemme jo omat isot pussimme syöneet tyhjiksi.. onneksi kuitenkin viime kerralla olimme osanneet ennakoida tämän ja ostimme yhden ylimääräisen pussin enemmän. Täytyy pyrkiä saamaan jack fruitin yliannostus mutta ei sitä tunnu millään tulevan. Olemme jo ehtineet miettiä sitäkin tosiasiaa, että sitten jos joskus hamassa tulevaisuudessa on raskaana ja silloin tulee himoja ihmeellisiin asioihin niin mitä tehdä jos jack fruit himo iskee!?!

 

Eilen sunnuntai-illan kunniaksi oli tarkoitus lähteä yhteen uuteen Intialaiseen ravintolaan dinnerille Millan ja Hannun kanssa. Pyysimme Anna-Stinankin mukaan ja päätimme kävellä ensin heille.. Kävelimme vahingossa pidempää reittiä Jennan ja Annin keskinäisten väärinymmärryksien vuoksi. Pienen suukopun saattelemana saavuimme lopulta perille. Kaikesta huolimatta hyvä lenkki tuli! Kävimme Millan ja Hannun luona pesulla ja ehdimme vielä pelata hieman täppi-korttipeliäkin ennen kuin lähdimme illallistamaan. Seuraan liittyi myös heidän naapuripariskunta ja vietimme oikein mukavan ja viihtyisän illan. Ruoka oli järkyttävän hyvää ja sitä oli paljon… jälleen kamalassa ähkyssä sai öllötellä loppuillan täällä Red Chillissä.

 

Tänään aamulla saimme ikäväksemme todeta, ettei ilma ollut kovin lämmin. Anni lopulta keksi ehdottaa, että miten ois tytöt jos vähän lenkkeiltäis?! Anna-Stina ei päässyt mukaan mahakivun takia mutta lähdimme kaksistaan vähän reippailemaan. Taas oli melkoinen purkumaanantai kun keskustelimme läpi kaikki asiat maan ja taivaan väliltä. Kumpikin meistä on nauttinut näistä kolmesta kuukaudesta aivan täysin siemauksin ja kokemuksia on kertynyt valtavasti, niitä voi sitten kiikkutuolissa muistella. Tuntuu kuitenkin myös niin helpottavalta ajatella, että pääsemme tällä viikolla kotiin. Aivan erilailla on koti-ikävä kuin millään muulla reissulla ikinä. Olemme monesti miettineet mistä se johtuu.. Ehkä siihen vaikuttaa ainakin tällainen niin erilainen ympäristö ja kulttuuri missä olemme tottuneet elämään. Aivan erilailla on osannut alkaa arvostamaan kaikkia pieniäkin asioita ja kaikkia niitä ihmisiä ketkä ovat tärkeitä. Lenkillä naureskelimme myös hieman eiliselle kinastelulle. Kyllä tässä ollaan niinku vanha aviopari, tiuskitaan ja taistellaan kun taas välillä on niin ruusuilla tanssimista ja mahtavaa kaikki! Naurattaa vaan miten se sattuukin olemaan silleen, että kumpikin on aina ihan ehdottomasti oikeassa kun erimielisyyksistä on kyse… Kai nämä meidän välit on vähän niinkuin sisaruksilla.

 

Purkulenkin jälkeen aurinko näytti vilauksen itsestään ja hyökkäsimme heti kärppänä altaalle, hyvä että bikineitä ehti päälle vaihtaa. Eihän se oikeen auringonottoilmaksi muuttunut mutta keksimme alkaa hyppimään uimahyppyjä! Kerran aikaisemmin Jennan näyttäessä muutamia mallikelpoisia uimahyppyjä, yksi pakistanilainen mies sanoi Annille, että teillä on loppuajasta vielä sairaalareissu edessä…Heh! Minkä sille voi kun on syntynyt luonnostaan sellaiseksi merenneidoksi… Hyppely sai alkaa taas! Se siitä muitten ihmisten rentoutumisesta altaan ympärillä. Olihan se mukava hyppiä pommilla veteen ja vielä kaikki kolme yhtä aikaa. Joitakin se homma niin kovasti nauratti ja joitaki se ei taas varmasti yhtään naurattanut. Häiritsimme vielä yhtä altaalla istuskelijaa sen verran, että hän sai tehtäväkseen ottaa meistä kuvia (aivan niinkuin ei olisi muuten jo häiriintynyt sen veden roiskeen ja tsunamiuhkan keskellä.. :D). Hauskaa oli joka tapauksessa ja lopussa voitte nähdä yhden taidon näytteen tilanteesta!

 

Huomenna olisi ohjelmassa lähteä meidän koululle palautteleen loppuraportit ja ei oikein tarkkaan tiedetä mitä siellä on luvassa mutta se nähdään huomenna. Kaksi kokonaista päivää edessä ja kolme kuukautta Afrikkaa takana. Hymyilyttää!

 

altau4gjng0s2aocmusis1jlbvqvdj_gc1s4l2uveeegn11_jpg.jpg

<3 <3 Jack fruit <3 <3

wp_20131216_043.jpg

Jiiiihaaaaa!!! 

Kommentit (2)
  1. Tule turvallisesti kotiin sieltä pikkusisko! Ja koita keretä joululoman aikana piipahtaa näyttäytymässä täällä meilläkin. Ikävä jo on…

    1. Täällä kotimatka alkoi jo ja ensimmäistä lentoa odotellaan! Huomenna illalla olen jo Suomessa, kohta nähdään! <3 

       

      terkuin Jenna 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *